Voimissain

Ei mitään uutta 14.4.2008

Piti vain kertoa ja kirjoittaa teille kuulumisia, että elossa ollaan. Tosin musta tuntuu, että mun elämässä ei tällä hetkellä tapahdu yhtään mitään ihmeellistä. Olen siis nyt sairaslomalla edelleen, enkä ole itseäni toistaiseksi irti sanonut. Pro murheet pitkältikkin itketty ja töitä haetaan koko ajan hullun tavalla. Tosin olen nyt liikkeessa samaan aikaan kuin miljoonat muut, joten suhteellisen epätoivoiselta homma näyttää. Eli mun aikani menee sairastaessa, töitä etsiessä ja koira vauvani menoa katsoessa.

Huomaan, että musta on tullut esiin äitimäisiä piirteitä, kun ihastelen vauvani kehitystä ja oppimista. Täytyy tässä vähän kehasta, että vaavi vasta 9vkoa vanha ja nyt jo lähes sisäsiisti. Hätä vahinkoja tulee vielä, mutta niitä tulee vielä varmaan aika kauan. Ylpeä äippä olen pienokaisestani. Huomaan myös, että isäni ja äitini paapovat mun vauvaani niin kuin kyseessä olisi oikea vauva. Ostetaan jos minkälaista lelua ja juttua. Aika huvittavaa itseasiassa. No he nauttivat ensimmäisestä lapsenlapsesta… Heh,heh olipa hauskaa.

Tässä tämä siis menee ei mitään mainittavaa tai mainitsemisen arvoista. Palailen taas, kun tulee jotain kerrottavaa.

Vuoristorataa 8.4.2008

Tuntuu siis, että tää on yhtä vuoristorataa tämä meikäläisen elämä. Ensinnäkin kiitos teille kaikille, jotka onnittelitte perheelisäyksen johdosta. Se lämmitti sydäntä.

Mennäänpäs sitten tähän ikävämpään olotilaan, joka on jo onneksi vähän menossa pois päin. Joku jo arvaneekin, että Prosta pitää vähän vuodattaa. Pron ja minun erosta tulee viikon päästä se maaginen puoli vuotta. Emme ole siis koko aikana toisiamme koskaan nähneet. Yhden ainoan viestin olemme keskenämme vaihtaneet. Kuvittelinkin jo olevani voiton puolella tämän asian suhteen. Totesinkin tuossa rehvakkaasti, että Pro itkut on itketty. No toisin kävi. Olimme isukin kanssa kaikessa rauhassa ajelemassa ostamaan mun koiravauvalle  vähän komposti aitaa, että saan kämppää pikkasen rajattua toistaiseksi. Moottoritietä siis ajettiin, enkä tiedä mikä ihme sai minut edes kääntymään. Käänsin päätäni siis sekunnilleen oikeaan aikaan ja näin Pron huristelevan meidän ohi, Pron parhaan kaverin bemarilla. Siis me olimme ajaneet kymmeniä kilometrejä enkä ollut kertaakaan siihen suuntaan vilkaissut. Ja ei kun tämän tyhmän blondin pitää kääntää pää juuri silloin kun elämäni rakkaus ajelee siitä ohi vieraalla autolla. Jos olisin perästä päin auton nähnyt olisin voinut ehkä ajatella, että olikohan toi Pron kaverin auto, mutta ei muuta. Pro ei siis nähnyt minua tai mitään tai en ainakaan usko. Minun maailmani meni ihan sekaisin tästä parin sekunnin näköyhteydestä. Tuli siinä sitten ihan spontaani pillitys kohtaus. Josta ei meinannut tulla loppua sitten millään. Ukko kattoo vierestä ihan hoomoilasena, että mitä se nyt siinä pillittää. Sain kakistettua Pron nimen muka kepeästi ulos. Ukko siihen sitten kommentoimaan, että mitä sä nyt tollasia vanhoja parut, kyllä niitä kaloja sieltä merestä löytyy. Hetkellisesti tuli sellainen olo, että mä haluan just ton kalan. Mitäköhän olisi tapahtunut jos me oltais oikeasti nähty jossain? Toisaalta aikas hyvin kun ajattelee, että puoleen vuoteen ei olla törmätty edes liikenteessä. Kaupunki jossa asun on suhteellisen iso, mutta silti.

No tulin järkiini. Ikävä aallon jälkeen iski olotila; miksi vi*ussa sulla oli oikeus tehdä mulle mitä teit-fiilis. Ja heti seuraavana mietin, että miksi Pro ajelee siellä päin missä ajelee. Että onkohan se menossa sen uuden tytön luokse?? Keksin kyllä vastausken tai sitten selittelen vain itselleni, mutta uskon, että Pro oli menossa katsomaan kummipoikaansa joka asustelee sillä suunnalla. Tämän perään mietin ja pohdin, että mitenköhän Pro on järjestänyt elämänsä, että missä välissä ja kuinka usein hän tapailee teinityttöään ja koska sitten vierailee kotona sekä missäköhän vaiheessa raskaus on? Ihan perseestä edes miettiä moista, enkä sitä tahallani tee. Mä niin haluaisin päästä jo yli. Aika moinen teksti ryöppy muutamasta sekunnista.

Uutta arkea 6.4.2008

Tässä on taas sattunut ja tapahtunut. Eilinen illan vietto ja ilta meni ihan hyvin. L saapui mun luokse ihan niinkuin sovittiinkin. Kohtelias ja supliikki mies oli. Tuhottiin sitten ennen L:n tuloa kolme pulloa viiniä ystäväni kanssa ja eron jälkeen kun olen ulkona käynyt yhden ainoan kerran niin voisi sanoa, että aikas soosissa olin. Keskustaa kohti mentiin ja siellä tavattiin regeeman. Olen aikaisemmassa työpaikassani ollut L:n ja regeemanin esimies. Luotettavilta tahoilta olen myös kuullut, että molemmat pojat olisivat kiinnostuneita minusta. Ilta meni tosi nopeasti ohi ja loppui ennen kuin ehti edes huomata. Minut saatettiin kohteliaasti kotiovella asti. Molemmat miehet vielä tänään soittelivat perään ja kyselivät vointia sun muuta. Ihanaa…

Aamulla oli vähän heikkohappi, kotiin kun olin saapunut vasta puoli viisi. Ei auttanut siitä sitten porukoiden luokse ja isukin kanssa lähdettiin hakumatkalla 150km päähän. Mihin hakumatkalle?? Siis minulle tuli tänään perheenlisäystä. Olen maailmansuloisimman cocerspanielin onnellinen omistaja. Nyt hän uuvahti suoraan tuohon jalkojeni juureen. Huomaan, että minusta löytyy näitä ylpeä äiti piirteitä, vaikka toveruutemme on kestänyt vain näin vähän aikaa.

Elämä muuttuu herran ansiosta aikas lailla. Mutta odotan tätä muutosta oikein innolla. Olen tätä suunnitellut ja asiasta haavillut viimeiset kahdeksan vuotta ja nyt päätin sen sitten toteuttaa. Tai itseasiassa sain herran eräänlaisena syntymäpäivä lahjana. Syntymäpäiväni tosin ovat vasta reilun kk päästä. Herra on kyllä olemassa olollaan sulattanut kaikkien sydämet. Jopa isoisäni joka sanoo mielipiteet yleensä todella suoraan totesi vain, että koira ja sen jälkeen hän olikin ihan paijattavana.

Arskalle kiitos! 3.4.2008

Mulle on tuo pilkahteleva aurinko tehnyt kertakaikkiaan ihmeitä. Koen olevani kuin uudestaan syntynyt. Tänään esimerkiksi kaupungilla kävellessäni tuntui kun olisin leijunut pari senttiä maanpinnan yläpuolella ja hymy oli korvissa. Enkä edes tiedä miksi niin hymyilytti. Olen monien ihmetykseksi tehnyt ja sanonut asioita mitä minulta ei ole pitkään aikaan odotettu. Lähinnä hyvää fiilistäni ja Pro voi rauhassa pilata elämänsä-asennetta ihmetellään.

Tuossa muutama viikko siiten taisin mainita tämän naapurinpojan L:n. Siis se poika kenen luona olin lasillisella viiniä. Minulla oli vahvoja väristyksiä siitä, että hän olisi kiinnostunut minusta. Tavallaan odotinkin jonkin sortin yhteydenottoa ko. illan jälkeen. No mitään ei kuulunut ja ajattelinkin antaa asian olla. Tämä kevät aurinko on kuitenkin jotenkin pehmittänyt pääni. Pari päivää sitten laitoin viestin ja kiitin illasta. Samalla kyselin oliko hän saanut kukkaset kuntoon sillä viime kerralla kuin näimme hän kyseli minulta kukan hoitovinkkjä kun itse ei ole mikään viherpeukola. Hän oletti siis minun tietävän. Tai oletti, että koska olen nainen tajua noista kasveista jotain. No eivät olleet vinkkini tepsineet. Niinpä tänään sitten yksissä tuumin kävelin L:n oven taakse ja tiputin muutaman ravinnepuikon kevät terveisien kera hänelle. Samalla auringon pehmittämänä kutsuin hänet lauantaina lasilliselle. Vanha ystäväni on silloin siis myös luonani ja istumme alkuillan minun luona. Hassua on, että tiedä onko L edes kiinnostunut, mutta tälläinen pikku sutina saa mielen jotenkin virkeäksi.

Virkeyteeni vaikuttanee varmasti se, ettei ole töissä tarvinnut olla. En ole itseäni vieläkään irti sanonut, mutta sairaslomalla olen, enkä töihin aio enää takaisin mennä. Rekkalesbon nimen näkeminen sähköpostissakin saa valtavat ahdistus kohtaukset aikaiseksi. Virkeyteeni siis vaikuttaa se, että ero prosessoinnit ovat tältä erää prosessoitu, töissä ei tarvitse olla rekkiksen huohotuksen alaisena ja eri toten Arska eli virkeä ja energinen olo on. Työn haussa ei ole muutoksia tapahtunut. Tänään soittelin sinne paikkaan josta virkaa hain. Selvisi, että he olivat täyttäneet paikan valmiiksi katsomalleen henkilölle. Eli paikka oli jo täytetty ennen kuin hakua oli alettu tekemään. Valitettavasti kunnan puolella ne paikat tuppaavat noin menemään.

Mitäs muuta tässä muutamassa päivässä on ehtinyt tapahtumaan. Olen aloittanut liikkumaan nyt urakalla. Jossain vaiheessa ahdisti ne kaikkien napa rantakuntoon-projektit, mutta Arska on saanut minut liikumaankin. (tämä ei sitten ollut tarkoitettu Anikselle piikkinä) Sulkapallo olen käynyt nyt pelaamassa ja olen löytänyt kropastani paljon uusia lihaksia joita en ole itselläni tiennyt olevankaan. Lenkillä olen myös ahkerasti käynyt. Tänne päin avattiin uusi liikuntaväline ja tarvike kauppa ja avajaisista löysinkin kohtuu hintaiset lenkkarit kunnon iskunvaimentimilla. Paljon lenkkeilevät tietävätkin kuinka vaikeaa on hyviä lenkkitossuja löytää. Olen tässä vuosien varrella ostanut yhdet jos toisetkin kaapin pohjalle, kun eivät ole syystä tai toisesta mahtuneet. Nyt kohdalla osuivat oikein unelmakengät. Liikuntainto liisääntyi kenkien myötä vaan entisestään.

Olen tässä viime aikoina miettinyt myös kilpailuluonnetta, mistä johtaa juurensa? Pitkällisten analyysien jälkeen tulin siihen tulokseen, että oma yksilö kilpaurheilutaustani on vaikuttanut siihen, että olen todella kilpailuhenkinen ihminen. Olkoon sitten kysessä peli-ilta aikuisten kesken tai urheilupeli, kuten esimerkiksi nyt tämä sulkapallo tai vaikka mölkky. Voitto on tärkeä ja vain ainoastaan voitto. Sitä pelaa niin voiton kiilto silmissä, että itsekkin välillä kauhistuu. En kuitenkaan ole kilpailuhullu pahimmasta päästä, osaan siis hävitäkkin kilpailut ja ihan arvokkaasti vielä. Pari hyvää esimerkkiä on kun illan istujaissa pelasimme buzz megavisaa ja jos joku toinen aikuinen vastasi väärin riemuitsin siitä tyyliin : “ähää, tippusit tältä kierrokselta” tai jos toiselta pystyi viemään pisteitä niin, pakko ottaa kaikki pisteet siltä joka johtaa eniten. Olen nyt viime vuosina oppinut vähän hillitsemään itseäni, mutta se vain jotenkin lyö läpi siitäkin huolimatta. Eilen sulkapallossa huomasin taas itsestäni saman piirteen. Täytyy vain myöntää, että olen kilpailuhenkinen ja sillä hyvä.

Toivottavasti joku sai edes jotain selkoa, tästä suhteellisen sekavasta postauksesta.

Urakka suoritettu 1.4.2008

Niin kuin otsikkokin jo sanoo, on urakka suoritettu. Tällä tarkoitan sitä urakkaa mikä on mennyt teidän blogiystävien elämän käänteiden ajantasalle pääsemiseen. Eikä sitä hommaa ole ollut paljon. Eilen luin läpi Aniksen blogin ja ajattelin “kauhuissani” mitäpä jos kaikki ovat kirjoittaneet noin paljon. Ette “onneksi” olleet. No oli kuitenkin ilo huomata, että Aniksella on kevättä rinnassa ja ihastusta myös. Rinnoista puheen ollen oli kiva lukea, että Sirenitalla on isot rinnat. (heh,heh) ja Dolcella näyttää menevän vauhdikkaasti tuolla “rintamarkkinoilla”. Kiva oli myös huomata, että Sade on edennyt asioissa, että X-m on muuttunut mM:si. Onnitteluni. Cherycatille toivottelen voimia ja hyviä unia ja Dulchinealle toivottelen kaikkea hyvää jos nyt päätät lopettaa kirjoittamisen ja toivottavasti vierailet vielä jatkossakin.

Sitten tähän omaan auvoiseen elämään. Ihanaa huomata, että Pro kriisit ovat ainakin toistaiseksi ohi. Liekö kevättä rinnassa vai mistä johtuu, mutta tuntuu tällä hetkellä siltä, että tapahtuipa Prolle mitä tahansa niin ei kiinnosta. Pilatkoon oman elämänsä miten haluaa. Tällä hetkellä tuntuu, että yli ollaan päästy. Tuntuu jopa siltä, että kevään edetessä voisin olla valmis jopa uuteen suhteeseen. Nyt aploodeja, tätä fiilistä ei moni olisi uskonut. Epäilijöitä löytyy vieläkin tämän minun ylipääsyni suhteen (elbe tää oli sulle) Mutta pääasia on, että itselläni on hyvä ja varma fiilis.

Työ rintalla ei ole tapahtunut muutoksia. Olen ns. vielä työsuhteessa entiseen paikkaan. Olen vain tehnyt sen, että olen jäänyt pitkällä sairaslomalle. Viikko kerrallaan minulle aina kirjoitetaan viikkolisää. Mikäs siinä palkka juoksee kokoajan täytenä vielä, kun sairaslomaa on kestänyt nyt reilun kuukauden ajan. Mikä parasta tai siis inhottavinta lääkärit kirjoittavat vain viikon kerrallaan joten sijaisen palkkaaminen on lähes mahdotonta. Sairaslomani aikana olenkin aktiivisesti hakenut töitä muualta.  Sitä virkaa mistä oli puhetta en ilmeisestikään saanut, mutta aivan sama. Alanvaihto tekee ihan hyvää. Saa hetkeksi jättää nuo sosiaalipuolen hommat ja tehdä hommia, jossa työt ei tule kotiin tai uniin. Nyt minulla onkin useaan paikkaan vetämässä hakemukset, joten eiköhän jostain pitäisi tärpätä.

Nyt kun tiedot on päivitetty seilailu täällä blogimaailmassa on taas paljon helpompaa. Mikäs sen ihanmpaa sillä mä olen koukussa teihin.

Taas täällä 30.3.2008

Toivottavasti, että ole ehtineet luopumaan toivosta minun paluuni suhteen. Oikein koen huono omaatuntoa siitä, miten olen teidät blogiystäväni jättänyt paitsioon. Nyt onkin tarkoitus ryhdistäytyä ja käydä teidän edesottamukset ajalla ja ajatuksella läpi. Olen siis palannut kuvioihin ja tullut jäädäkseni.

Mistä sitä alottaisi. Kävin toteuttamassa pitkäaikaisen haaveeni. Kävin ottamassa rakenne kynnet. Ja ah niin ihanalta kädet ja kynnet nykyään näyttääkin. En voi olla käsiäni ihastelematta. Lähes kaksi viikkoa olen ollut jo uusien kynsien omistaja ja siitäkin huolimatta useana kertana päivässä tulee kynsiä katseltua. Uusine kynsineni lähdin sitten sukuloimaan ruotsin puolelle. Olen pitkään miettinyt, erästä asiaa liittyen suomenruotsalaisuuteen. Eli tuleeko suomenruotsalaisuus geeneissä vai onko se opittua??? Mitä mieltä te olette??? Kerron esimerkin itsestäni. Äitini vanhemmat erosivat ja ennen äitini syntymää ja äitini kasvatti hänen isoäitinsä. Äitini isä on siis lähes koko ikänsä asunut Ruotsissa. Äitini on lapsuuden ja nuoruuden kesät elänyt Ruotsissa joten voisin sanoa, että hän on saanut kaksikielisen kasvatuksen. Isäni puolestaan ei puhu kieliä. Minä sain kasteessa kuitenkin ruotsinkielisen nimen. Päivähoitoon kun minua laitettiin, äitini olisi halunnut minut ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun. Isäni kuitenkin koki sen jonkinsortin uhkana. Joten olen siis saanut täysin suomenkielisen kasvatuksen kouluineen. Meillä ei ole kotona edes saanut puhua ruotsia. Joten en voi sanoa, kasvaneeni suomenruotsalaisessa kodissa. Kesiä ja muita lyhyitä jaksoja olen kuitenkin viettänyt Ruotsissa. Ruotsia osaan jonkin verran en niin hyvin kuin haluaisin, mutta pärjään kuitenkin. Tämä pitkä sepustus johtaa alkupisteeseen. Eli onko suomenruotsalaisuus geeneissä vai onko se opittua?? Minä olen taas aina jollain tasolla kokenut olevani suomenruotsalainen vaikka se ei kotoota olekaan suoranaisesti tullut. Eli oma päätelmäni ainakin minun kohdalla se on tavallaan tullut geeneissä. Olisipa ne geenit vaikuttaneet myös siihen, että olisin tullut ruotsalaisen näköiseksi. Noh kaikkea ei voi toivoa.

Olen aina tuntenut eräänlaista hengenheimolaisuutta ruotsalaisiin. Ja näin aikuisena olen useinkin miettinyt muuttua Ruotsiin enemmän ja vähemmän tosissani. Ruotsissa ollessani koen tulleeni toiseen kotiin. Hassua tunnelmointia taas näin jälkikäteen. Eräs ystäväni onkin sanonut, että siinä vaiheessa ollaan kusessa, kun sanon rakastuvani ruotsalaiseen tai suomenruotsalaiseen. On kuulemma menoa sitten. Tiedä häntä onko asiassa mitään perää. Tuttavuutta Ruotisissa ollessani tein taas hassuihin perinteisiin ruotsin maalla. Siellä tai ainakin meidän perhepiirissä pääsiäinen on iso juhla. Ruokailun puolesta meillä rinnastettavissa jouluun tosin eri herkuilla. Pöytä notkuu herkullista ruokaa ja juomaa. Munan maalaus kuuluu pääsiäisperinteisiin. Erityinen perinne mikä aiheuttaa minun ystävä piirissäni nauramista on munan metsästys. Juuri luitte oikein, munan metsästys. Trollenit eli peikot ovat piilottaneet kaikille ison munan. Kunkin munat on nimikoitu ja ne pitää  etsiä. Jos löydät toisen munan et siitä saa sanallakaan hiiskua. Tänäkin pääsiäisenä tuli muna löydettyä. Tänä vuonna olin oikea munahaukka, sillä löysin monet munat ennen omaani. No heh, heh saa siitä näköjään huvia vieläkin.

En tiedä tekeekö kevät minun rinnassani tuloaan vai vaikuttaako asiaan se, että maaginen puolen vuoden rajapyykki häämöttää. Eli niin kuin se minutkin ylätti, minun ja Pron erosta tulee parinviikon päästä puolivuotta. Mihin se aika on oikein mennyt? Matkalla tuli muutama Pro ikävä kohtaus tai lähinnä tietyt asiat toivot muistot mieleen. Nyt ne lähinnä olivat sellaisia muistoja, mitkä pistivät hymyilyttämään. En niinkään enää haikaillut perään vaan kohautin olkapäitäni. Toivotaan, että sama vire jatkuu.

Puut tiputtivat lehdet syksyllä ja menivät horrostilaan. Nyt kevään tullessa ne rupeavat taas heräämään eloon, ehkä niin kävi minullekkin. Kevättä odotellessa!!!!

Lisää paskaa ja lisää itkua 18.3.2008

Otsikko kertookin kaiken olleellisen tästä päivästä. Tulee tunne, että eikö tämä paskan tulo koskaan lopu. Itketty on taas ihan hysteerisesti. Enkä enää oikein tiedä edes miksi? Luulisi jo, että tullut niin paljon vastoinkäymisiä, Pro rintamalla, että riittäisi jo. Eräs ystäväni soitti tänään. Tämä ystävä on baarimikkona siinä ravintolassa jossa minulla ja Prolla oli tapana käydä. Tämä baarimikko sanoi, että on meinannut tehdä mieli vetää kuonoon Prota viime aikoina useampaan kertaan. Eihän sitä oikeasti voi tehdä tai työpaikka menee. Tosin sanoi, että tuopit voi kädestä lipsua ihan “vahingossa”. Ensinnäkin baarimikolle tuli ihan uutena uutsena tämä, että Pron vaimo on pieniin päin. Herätti hänessä vain kasvavaa raivoa. Pro on baarissa tullut usein tätä baarimikko ystävääni vastaan ja iloisesti morjestanut. Mainittakoon vielä, että tämä baarimikko ystäväni on siis mies. Baarimikko ystäväni ei ole tervehtinyt kylläkään Prota. Tämä mikä sai suurimman raivon ja minullan nämä itkukohtaukset aikaiseksi oli se, että baarimikko sanoi, että Prolla on reilun kk ollut nuorityttö käsivarsilla.

Tilanne katsaus siis on paikallaan. Minut jätettiin koska elämä piti saada järjestykseen. Sanottiin, että koita hei ymmärtää. Tämän jälkeen tai tässä vaiheessa on vaimo pukattu paksuksi. Nyt avioliitto kukoistaa ja on uusi minua nuorempi kakkonen kuvioissa. Ei voi muuta sanoa, että kyllä kolahti ja kovaa. Voisi pikku hiljaa nämä “pommien” tulemiset loppua.

Ajatuksia yritän taas saada järjestykseen.

Kolahduksia

Täytyy näin heti alkuun sanoa, että Pron vauva uutinen kolahti minuun kovemmin kuin osasin ikinä odottaa. Olen tässä yritttänyt epätoivoisesti asiaa nieleskelllä. Enhän ole enää vähään aikaan elätellyt mitään toivoa edes yhteen paluusta. Joten en siis tiedä miksi tieto kolahtaa yhä näin voimakkaasti. Muutama ihminen on sanonut, että onneksi tilanne ei ole se, että molemmat olisivat raskaana vaimo ja minä. Täytyy sanoa, että se on aikas laiha lohtu.

Perjantaina oli tarkoitus viettää koti-ilta niin kuin niin moni muukin ilta. No ystäväni joka oli hetki sitten saanut vauvan soitteli ja sanoi, että pää halkeaa. Silti istumalta päätettiin lähteä elokuviin sekä syömään. Oli ihan virkistävää vaihtelua. Illan pääteeksi heitin hänet kotiin ja jäin vielä hetkeksi istumaan. Koti pihalle päästyäni laittelin autoa kaikessa rauhassa talliin, kun eräältä parvekkeelta kuulua huutoa. Ajattelin luonnollisesti, että jollain on taas kotibileet. Hetken kuluttua tajuan, että siellä huudetaankin minun nimeäni. Samassa talossa asuu siis entinen työkaveri. Mies puolinen jonka pomona toimisin viime vuonna. Hän pyytää lasilliselle. Vaikka kello olikin suhteellisen paljon päätin kuitenkin mennä piipahtamaan. Tylsä perjantai iltani olikin muuttunut seuralliseksi sekä toiminnalliseksi.

Tämä entinen työkaverini kutsuttakoon häntä vaikka L:ksi on siis erittäin hyvä käytöksinen mies. Muistan kun hänet ensikerran tapasin niin ajattelin, ettei tuollaisia miehiä ole enää olemassakaan. Niin kohtelias ja toiset huomioon ottava. En tiedä mistä johtuen siitäkö, että pojat olivat L:n luona vähän ottanut jo illan aikana viiniä vai vain siitä, että L tiesi, että olin eronnut ja miksi. Hän kuitenkin imarteli ja sanoi mukavia kohteliaisuuksia ja loppuillasta mielestäni flirttaili ihan suoraan. Olin jokseenkin vähän hemmentynyt. Enkä tiedä miksi, mutta menin flirttailuun mukaan. L mm. sanoi kavereilleen, että jos kaikki kollegani olisi yhtä hyviä työssään kuin minä maailma olisi parempi paikka elää sekä että olen niin aito ja lämmin ihminen, että se kuka tahansa mies saisi olla onnellinen, että on saanut minun laisensa helmen. Johonkin tuohon suuntaan niitä imarteluja sateli. Sitä ihan punaistui moisesti. Illan pääteeksi kun pojat lähtivät keskustaan ravintoloihin minä hipsin kotiin, kengät kainalossa. Tässäkin kohtaa L osoittautui täydeksi herrasmieheksi. Hän saattoi, minut kotiovelleni asti.

Tähän on ystävä piirini sanonut, että kyllä sitä L:ää kannattaisi vakavasti harkita. Se on vaan hassua, että nyt kun on sinkku ja vastaan tulee joku mies jossa voisi olla potentiaalia niin sitä ollaan heti tuolla tavalla “tyrkyttämässä”. L ei ensinnäkään ole minun tyyppiäni. Tiedä sitten onko liian kiltti vai mistä johtuu. Väitän kuitenkin, että sen pitäisi jossain määrin kolahtaa heti jos on kolahtaakseen. Tosin rakas äitini sanoi tähän, että se ei ole naimisissa ja sillä ei ole lasta tulossa joten se ei siis ole sinun tyyppiäsi.

Päivä kerrallaan siis kevättä kohden, mutta en usko, että tästä on mitään maata mullistavaa rakkautta tulossa. Pieni flirtti tosin piristää mieltä aina.

Mun paska elämä!!! 12.3.2008

Tämä vuosi on ollut niin täynnä paskaa ja vastoin käymisiä, ettei varmaankaan moni voi laittaa paremmaksi. Olen siis taas sairaslomalla siihen asti, kunnes mulla on fysiatrin vastaanotto. Ilmoitin tästä sairaslomastani sille henkilölle joka on määrätty esimiehekseni oikean esimiehen ollessa sairaslomalla. Tämän lisäksi hyvää hyvyyttäni ilmoitin toisen sektorin esimiehelle sekä erään yhteisön esimiehelle jossa käyn kerran viikossa. No tämä tämän hetken esimieheni ei ollutkaan ilmoittanut sairaslomastani eteenpäin ja sieltä eräs työyhteisön jäsen soitteli kiukkuisena, kun nuoret olivat kurittomia eikä minua näkynyt mailla halmeilla. Kerroin ystävällisesti mikä oli tilanne ja miten olin toiminut. Hän käytännössä löi luurin korvaani. Rekkikselle ei siis ole mennyt tietoa siitä, että olen poissa. Osaan siis kuvitella kuinka hän lankoja pitkin tulee huomenna kimpuuni.

No sitten terveys asioihin. Mulla on siis selkä tosi pahassa kunnossa. Niin jumissa, ettei kunnolla pysty hengittämään. Fysiatrille on onneksi aika viikon päästä. No jouduin illalla menemään sairaalan päivystykseen kipujeni kanssa. Reissu olisi pitänyt jättää tekemättä monestakin syystä. Ensinnäkin se naislääkäri ei uskonut mua piti mua varmaan narkkarina. Mut se ei ole se syy miksi olisi kannattun jättää menemättä. Olin siis niin myöhään, ettei päivystyksessä ollut enää ketään asiakasta. Olen siinä luukulla ilmoittamassa itseäni, kun Pron paras kaveri tulee siihen viereisellä luukulle kyselemään tyttöystävästään. Siinä sitten tervehditään. Pron kaveri jäi sitten siihen minun seurakaseni juttelemaan kunnes pääsen lääkärille.

Paljon sanottiin puolin ja toisin. Sain kuulla, että Pro on edelleen samassa elämäntilanteessa kuin meidän erotessakin. Tosin hän ei ole sanallakaan kuullut Prolta meidän erosta vaan minun baarimikko kaverilta. Siinä sitten vaihdetaan kuulumiset ja sain kuulla, että Pron vaimo odottaa lasta. Ilmeisesti tämä raskaus uutinen tuli samoihin aikoihin kun meidän ero. Että kohta siellä pitäisi olla sitä ihanaa perhe onnea. Tämä tieto sai minut lähes shokin partaalle. Kotiin päästyäni olen itkenyt ihan hysteerisesti. Sain kuulla myös  sen, että Pro ei ole onnellinen. Selitin tälle Pron kaverille kaikki mitä tässä on tapahtunut sydäreistä lähtien. Hän kysyi, että sanooko hän niistä jotain Prolle. Sanoin, ettei se Prota hyödytä ollenkaan. Sanoin myös, että tekee niinkuin parhaaksi näkee. Hän kysyi myös minulta, että en kai enää haikaile Pron perään?? Kun se ei kuulemma hyödytä mitään. Kysyi olenko päässyt yli. No sanoin, että yli ja yli… Sairauksista puhuttaessa mainitsin myös, että minulla on nyt tärkeimipiä miettimisen kohtia kuin Hra Pro. Hän sanoin paljon ja järkeviä asioita, mutta ne menivät jotenkin totaalisesti ohi, kun mielessä pyöri vain, että Pro saa lapsen.

Vollotus jatkuu ehkä se loppuu sitten kun järkytys loppuu

Laatuaikaa 8.3.2008

No niin taas täällä. Mullan on tämä viikko töissä mennyt rekkiksen pakoilemiseen. Tai lähinnä olen yrittänyt suunnitella työni siten, ettei tarvitse häntä kohdata. Ilokseni nuoretkin sanoi minulle, etteivät halua sitä rekkistä enää mihinkään tilaisuuksiin. Hymyilemisen pidätteleminen noiden komenttien jälkeen oli aika vaikeaa. Olen siis loppuviikosta käynyt kahdesti luottamusmiehen juttusille ja kerran kunnanjohtajan. Luottamusmiehen neuvosta jään nyt sairaslomalla toistaiseksi ja siinä sivussa haen koko ajan muita töitä. Siten en pääse tyhjän päälle tippumaan. Perjantaina oli tosi lähellä irtisanominen. Vittutti taas niin urakalla, että töihin ajaessa päätin, että sen teen kun työpaikalle saavun. Sattui vain minun esimieheni sijainen olemaan sairaslomalla joten se jäi sitten tekemättä. Tapasin myös tämän toisen virkasuhteeni esimiehen perjantaina. Hän pyysi minut toimistoonsa ja ensimmäinen kysymys jonka hän minulle esitti oli, “että kai sinä olet jo ollut yhteydessä kunnan luottamusmieheen”. Lisäksi hän antoi  minulle ohjeistuksen miten heidän sektorilla henkiset kiusaamisen toiminta etenee. Hän siis tuki minua ihan täysin. Kerroin myös sairaudestani ja hän kehotti jäämään sairaslomalla vaan. Takani nyt ovat toisen sektorin esimies ja luottamusmies sekä liitto. Mikäli haluaisin rekkistä vaastaan lähteä taistelemaan niin kunnon tuki olisi takana.

Tänään on ollut naistenpäivä. Olenkin äitini ja sisareni kanssa viettänyt laatuaikaa. Aamupäivästä äitini oli luonani katsomassa tv esiintymiseni. Hän kun sitä ei viellä ollut nähnyt. Hassua nuo nykyajan digiboksit, kun nauhoitteita ei enää pysty siirtämään entisten videonauhotteiden tapaan. Niinpä se katsottiin minun luonani. Sen jälkeen menimme kolmestaan kiinalaiseen syömään naistenpäivän kunniaksi ja koska isäni oli työmatkoilla. Lopuksi vielä menin vanhempien luokse ja katsoimme vuokraamamme leffan, hairspray musikaali. Oli muuten kepeän mukava aivot narikkaan leffa.

Illemmalla olen sitten suunnitellut tulevia opetuskokonaisuuksia. Se tässä ehkä eniten harmittaa, että kun tuolta työpaikasta lähden menetän tämän opetustyöni siinä samassa. Opetustyöstä koen saavani jotenkin tosi paljon. No olehan nuori niin ehkä vielä jonain päivänä luen itseni vielä aineopettajaksi. Minä kun niin tykkään työskentelystä murkkujen kanssa.

Ai niin tähän loppuun piti sanoa, että vietin tovin ulkosalla torstain ja perjantain välisenä yönä. Olin siis jonottamassa uusinta potteria monen tuhannen muun kanssa. Sain kuin sainkin kirjani silloin yöllä. Nyt olen viettänyt laatuaikaa Harryn kanssa peiton alla. Taidanpa palata niihin tunnelmiin ja kokemuksiin….