Mulle on tuo pilkahteleva aurinko tehnyt kertakaikkiaan ihmeitä. Koen olevani kuin uudestaan syntynyt. Tänään esimerkiksi kaupungilla kävellessäni tuntui kun olisin leijunut pari senttiä maanpinnan yläpuolella ja hymy oli korvissa. Enkä edes tiedä miksi niin hymyilytti. Olen monien ihmetykseksi tehnyt ja sanonut asioita mitä minulta ei ole pitkään aikaan odotettu. Lähinnä hyvää fiilistäni ja Pro voi rauhassa pilata elämänsä-asennetta ihmetellään.
Tuossa muutama viikko siiten taisin mainita tämän naapurinpojan L:n. Siis se poika kenen luona olin lasillisella viiniä. Minulla oli vahvoja väristyksiä siitä, että hän olisi kiinnostunut minusta. Tavallaan odotinkin jonkin sortin yhteydenottoa ko. illan jälkeen. No mitään ei kuulunut ja ajattelinkin antaa asian olla. Tämä kevät aurinko on kuitenkin jotenkin pehmittänyt pääni. Pari päivää sitten laitoin viestin ja kiitin illasta. Samalla kyselin oliko hän saanut kukkaset kuntoon sillä viime kerralla kuin näimme hän kyseli minulta kukan hoitovinkkjä kun itse ei ole mikään viherpeukola. Hän oletti siis minun tietävän. Tai oletti, että koska olen nainen tajua noista kasveista jotain. No eivät olleet vinkkini tepsineet. Niinpä tänään sitten yksissä tuumin kävelin L:n oven taakse ja tiputin muutaman ravinnepuikon kevät terveisien kera hänelle. Samalla auringon pehmittämänä kutsuin hänet lauantaina lasilliselle. Vanha ystäväni on silloin siis myös luonani ja istumme alkuillan minun luona. Hassua on, että tiedä onko L edes kiinnostunut, mutta tälläinen pikku sutina saa mielen jotenkin virkeäksi.
Virkeyteeni vaikuttanee varmasti se, ettei ole töissä tarvinnut olla. En ole itseäni vieläkään irti sanonut, mutta sairaslomalla olen, enkä töihin aio enää takaisin mennä. Rekkalesbon nimen näkeminen sähköpostissakin saa valtavat ahdistus kohtaukset aikaiseksi. Virkeyteeni siis vaikuttaa se, että ero prosessoinnit ovat tältä erää prosessoitu, töissä ei tarvitse olla rekkiksen huohotuksen alaisena ja eri toten Arska eli virkeä ja energinen olo on. Työn haussa ei ole muutoksia tapahtunut. Tänään soittelin sinne paikkaan josta virkaa hain. Selvisi, että he olivat täyttäneet paikan valmiiksi katsomalleen henkilölle. Eli paikka oli jo täytetty ennen kuin hakua oli alettu tekemään. Valitettavasti kunnan puolella ne paikat tuppaavat noin menemään.
Mitäs muuta tässä muutamassa päivässä on ehtinyt tapahtumaan. Olen aloittanut liikkumaan nyt urakalla. Jossain vaiheessa ahdisti ne kaikkien napa rantakuntoon-projektit, mutta Arska on saanut minut liikumaankin. (tämä ei sitten ollut tarkoitettu Anikselle piikkinä) Sulkapallo olen käynyt nyt pelaamassa ja olen löytänyt kropastani paljon uusia lihaksia joita en ole itselläni tiennyt olevankaan. Lenkillä olen myös ahkerasti käynyt. Tänne päin avattiin uusi liikuntaväline ja tarvike kauppa ja avajaisista löysinkin kohtuu hintaiset lenkkarit kunnon iskunvaimentimilla. Paljon lenkkeilevät tietävätkin kuinka vaikeaa on hyviä lenkkitossuja löytää. Olen tässä vuosien varrella ostanut yhdet jos toisetkin kaapin pohjalle, kun eivät ole syystä tai toisesta mahtuneet. Nyt kohdalla osuivat oikein unelmakengät. Liikuntainto liisääntyi kenkien myötä vaan entisestään.
Olen tässä viime aikoina miettinyt myös kilpailuluonnetta, mistä johtaa juurensa? Pitkällisten analyysien jälkeen tulin siihen tulokseen, että oma yksilö kilpaurheilutaustani on vaikuttanut siihen, että olen todella kilpailuhenkinen ihminen. Olkoon sitten kysessä peli-ilta aikuisten kesken tai urheilupeli, kuten esimerkiksi nyt tämä sulkapallo tai vaikka mölkky. Voitto on tärkeä ja vain ainoastaan voitto. Sitä pelaa niin voiton kiilto silmissä, että itsekkin välillä kauhistuu. En kuitenkaan ole kilpailuhullu pahimmasta päästä, osaan siis hävitäkkin kilpailut ja ihan arvokkaasti vielä. Pari hyvää esimerkkiä on kun illan istujaissa pelasimme buzz megavisaa ja jos joku toinen aikuinen vastasi väärin riemuitsin siitä tyyliin : “ähää, tippusit tältä kierrokselta” tai jos toiselta pystyi viemään pisteitä niin, pakko ottaa kaikki pisteet siltä joka johtaa eniten. Olen nyt viime vuosina oppinut vähän hillitsemään itseäni, mutta se vain jotenkin lyö läpi siitäkin huolimatta. Eilen sulkapallossa huomasin taas itsestäni saman piirteen. Täytyy vain myöntää, että olen kilpailuhenkinen ja sillä hyvä.
Toivottavasti joku sai edes jotain selkoa, tästä suhteellisen sekavasta postauksesta.