Voimissain

Pitkästä aikaa 15.7.2008

On kuukausi mennyt kun viimeksi olen kirjoittanut, toivottavasti joku on jaksanut odottaa paluutani. Minulle iski jonkin sortin Pro masennus. Luulin olevani jo kuivilla tässä koko jupakassa, mutta toisin kävi. Tämä kesä aika ja ne kaikki ihanat muistot saivat minut vietyä johonkin syviin syövereihin. Olen jaksanut vain maata sängyssä ja käydä koiran kanssa pakolliset lenkit ulkona siinäpä se pitkälti sitten olikin. Pikkuhiljaa on pientä piristymistä ollut havaittavissa, mutta päivä kerrallaan. Uskomatonta on ajatella, että minun ja Pron ensimmäisestä erosta on jo vähän yli vuosi ja toisesta ja loppullisesta erostakin jo yli 9kk.

Tästä vitutuksesta ja paskasta fiiliksestä saan vain syyttää itseäni. Eräänä yönä kun en saanut nukuttua päätin surffailla netissä ja kävinpä naamakirjankin puolella. Päädyin jostain syystä (älkää kysykö miksi) Pron vaimon profiilia katsomaan ja siinä vaimo iloisena hymyili vastasyntynyt lapsi rinnanpäällä. Olenhan koko ajan tiedostanut tämän vauva asia, mutta nyt se oli jotenkin liian kongreettinen siinä ruudulla. Kohteliaana ja hyvin kasvatettuna tietenkin onnittelin Prota teksiviestin muodossa. Vastaus ei ollut ihan sitä mitä odotin. Oma viestini sisälsi siis onnittelut perheenlisäyksen johdosta ja toteamuksen, että Prosta tulee hyvä isä. Uskon siihen edelleen ihan vilpittömästi. Hänpä vastasti kiitosten muodossa ja sanoi, että olisi halunnut itse kertoa, mutta ei vaan pystynyt ja sanoi, että onneksi pikkulinnut lauloivat. Ei tuossa sisällössä mitään vikaa, mutta hän jatkoi; ajoin pikkuprinsessalleni ainakin opettaa sen, että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. (aikooko se lapsestaan lesbon kasvattaa) No vakavasti tuo lause sai sappeni kiuhumaan, että on kaverilla otsaa. Kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt ja minkä jälkeen minä olen pysynyt hiljaa tulee tuollaista. Että missä vitussa se kiitos seisoo???

Ensimmäistä kertaa tuli niin vahvasti sellainen olo, että minä käräytän sen saatanan kusipään. Jopa sanoin eräällä ystävälleni, että ihan vapaasti saa käräyttää. Jälkeen päin tulin katumapäälle. Tämä ystäväni tosin ei ole päättänyt vielä kertooko vaimolle vai ei. Minusta ei ole minun tai ystävieni asia mennä Pron vaimolle mitään sanomaan. Sotkekoon oman suhteensa rauhassa, kunhan vaan ei tuore vauva kärsisi. Ystäväni toki tekee omat päätöksensä, mutta toivoisin että minun toivettani tässä asiassa kuuneltaisiin.

Jotain positiivistakin on tapahtunut, olen menossa ensi viikolla treffeille. Nämä on ekat treffit sitten eron jälkeen. Paskat housussa fiilis, mutta mua on potkittu niin kauan persuksille, että otan nyt sitten härkää sarvista kiinni ja katson mitä tuleman pitää.

Avautumista 27.5.2008

Pitkästä aikaa taas täällä. On niin paljon sanottavaa, mutta ei jaksa ei pysty sitä muotoilemaan tekstimuotoon. Ystävän kuolema ja sitä seuranneet eri käänteet poliisi kuulusteluineen ja tutkimuksien loppettaminiseen on ollut raskasta, mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa joten lienee parasta vaan hyväksyä tosiasiat. Oma terveys on tässä pränännyt taas urakalla ja nyt odotetaankin kauhun sekaisin tunnelmin viikon päästä, jolloin lääkäriltä saa lopullisia vastauksia. Siihen asti täytyy vain odottaa. Sairas on saanut minut vain tosi väsyneeksi, ei oikein enegiaa riitä mihinkään. Lisäksi työasiat päin persettä ja mies asioissa menee hermot. Kuulostaapa mukavalta.

Pakko ehkä valoittaa tapahtumia. Minulla oli syntymäpäivät viime viikolla. Aamuyöstä puhelimeeni oli tullut viesti jonka siis luin heti herättyäni. Iloisena ajattelin, että voi kun kiva kun joku on muistanut minua jo näin aamutuimaan. No viesti oli Prolta. Eikä siinä mitään ajatkusena mielestäni ihan kiva, että Pro muistaa syntymäpäiväni. Viestin sisältö oli vain jotain aivan muuta mitä odotin. Sisältö suurinpirtein sanasta sanaan ” Onnittelisin sua, mutta sä et kuule. Ajattelen sua päivin ja öin, mutta sä et kuule. Hyvää syntyämäpäivää” WTF siis mitäh…..???? Kaverisita ei ole kuulunut halaistua sanaa ja viimeksi kun vanhingossa törmättiin niin olen kuin ilmaa ja sit reilu 7kk erosta ja hän laittaa syntymäpäiväni kunniaksi laittaa viestin, että ajattelee mua päivin ja öin. Painukoon vittuun koko mies. Niin itsekäs teko taas Hra Prolta, että huh, huh.

Huvittavinta tässä koko jupakassa on oma suhtautuminen Prohon. Ystäväni luonnollisesti haukkuvat ja sättivät Hra Prota minkä ehtivät, ja heidän reaktionsa on varsin ymmärrettävä. Mutta itselle tulee varsinainen puolustusreaktio päälle. Vaikka tiedän ja tiedostan kaiken mitä Pro on minulle tehnyt ja miten se on vaikuttanut terveydentilaani sun muuta. Siitäkin huolimatta oma reaktioni on, että tajuavatko ystäväni, että he kuitenkin haukkuvat elämäni rakkautta. Täytyy rehellisesti myöntää, että viesti sai tunteeni pintaan ja todella voimakkaasti. Toisaalta sai myös aikaan kiukun ja vihan, helppohan hänen on tuollaisia viestejä lähetellä kun hän tässä on kuitenkin se osapuoli joka niitä valintoja teki ja hänellä oli sentään varaa mistä valita, minun piti vain nöyränä tyytä päätökseensä. Leikkisi nyt sitä kotia siellä, sillä tiellä minkä valitsi.

Naapurinpoikaa olen myös nähnyt vähän useammin ja häneen paloi myös kiinni. Ilmoitin ihan suoraan, että hastakoon pitkän paskan. Tässäkin lienee parasta selvittää vähän taustoja. Naapurinpoika tuli ystävineen minua morjestamaan kun viimeviikolla pääsin sairaalasta. Minulla on siis totaalinen alkoholin käyttökielto toistaiseksi. Silloin puhuttiin, että viikonlopun saapuessa he vievät minut syntymäpäivän kunniaksi syömään ulos. No päivä  tuli ja sovittu kellonaika tuli eikä heistä kuuluu mitään. Minä sitten voin inhota ihmisiä jotka eivät pidä aikatauluistaan kiinni. Argh…. Sitten saapuu viesti, että he tulevat noin puolituntia myöhässä. Puolituntia osoittautui tunniksi. Kun he tulevat ovat he jo ryyppäämisen aloittaneet hyvissä ajoin. Siirrymme naapuripojan asunnolla ja he jatkavat juomistaan. Selvää tässä on varmaan jo tässä vaiheessa se, että syömään ei sitten missään vaiheessa “ehditty”. Onneksi parasystäväni sattuu soittamaan juuri silloin ja kysymään lähdetäänkö kahdestaan suosikki baariimme. Autolla tuli lähdettyä, mutta kyllä se illan voitti naapurinpojan porukoissa.

Nämä kaksi edellämainittua tapahtumaa tapahtui siis saman päivän aikana. Pron viesti, ruokailun karikoituminen ja baariin lähtö. Isku yrityksiä tuli muutamia baarissa, mutta minun ei tarvinnut kun mulkaista siihen suuntaa niin kyllä miehet lähtivät lipettiin. Minulle on usein muutenkin sanottu, että katseeni voisi tappaa, enkä silloin ole välttämättä ollut edes vihaisella päällä. No ei tarvinnut tällä kertaa sanoa, että voitko painua vittuun pelkkä katse riitti.

Mikä viikonloppu! 11.5.2008

Voihan paska! Mistäs sitä alottaisi. Tämä ei todellakaan ole minun viikonloppuni ollut. Kolme erilaista asiaa, joka on saanut pollan ihan sekaisin. Täytynee aloittaa aika järjestyksessä.

Perjantaina olin ulkona naapurin pojan L:n kanssa ja sen muutaman kaverin. Olimme alkuillasta L:n kaverin luona. Sain osoitteen tekstarina joten suunnistin paikalle oma toimisesti. Hetken aikaa siinä pihassa paloillessani kävelin parkkipaikan ohi kohti ovea. Kävelemäni auto sai minut kääntämään pääni uudestaan. Siinä parkissa seisoi Pron auto. Kääntyminen ja rekkarin lukeminen sen todisti. En tiedä miten päin olisi pitänyt olla, menin jopa pieneen panikkiin. Soitin kiukkuisen puhelun L:n kaverille, että minne hel***tiin mun pitää oikein tulla. Sain koordinaatit ja olinkin jo melkein ovella. Kävelin rappuset ylös ja siinähän se vi**u asuu L:n kaverin naapurissa. Pro siis viettää ihanaa perhe elämää vaimonsa kanssa. Voitte vaan kuvitella kuinka onnistunut mun ilta sen jälkeen oli???? Perkele sentäään. Ajatteltiin siinä taksia odoteltaessa, että menään pimpottamaan siihen ovikelloon ja sanotaa, että Pro kiltti veisitkö meidät keskustaan. Parasta, koomisinta tai huonointa tässä on se, että Pro on sanonut minulle asuvansa jossain avain muualla. Aikoinaan meidän suhteen aikana, heitin Pron usein kotiin ja ihan eri osoitteeseen. Kävipä kerran niinkin, että se kävi heittämässä kotiin jotain kamaa. Oli ilmeisesti sitten vienyt veljellensä ne kamat. Tuli kyllä taas niin huijattu olo ja paska fiilis siitä, että miten näitä Pro pommeja vaan tippuu ja tippuu ja miten voi olla, että se ihminen tuottaa pettymyksiä toisensa jälkeen. Aikoinaan paras ystäväni sanoi, että Pro on maannut hänen työkaverinsa kanssa jokunen vuosi sitten, että asuvat samassa talossa. Sanoin silloin, että sen täytyy olla joku muu jolla on vain sama sukunimi, sillä eihän Pro asu siellä päinkään. No selvisipä sitten sekin, että samassa talossa ne asuvat. Päätelmänä tästä, että Pro on pannut ja pettänyt vaimonsa vuosia. Helvetin hyvää perhe onnea vaan heille.

Päästäänkin sopivasti lauantai päivään joka alkoikin ihan hyvin. Mentiin äitienpäivän viettoon mökille ja mammalle viettiin sinne kukkaset. Koiravauvani oli voinut jo muutamanpäivän huonosti, mutta hänpä kävi siitä huolimatta uimassa ja osasi uida. Voi kun olin taas ylpeä hänestä. Raittiissa ulkoilmassa sain lauantai päivän viettää. Sitten tuli lisää todella huonoja uutisia. Paras ystäväni soitti, meidän yksi yhteinen ystävämme oli tapannut itsensä. Tilanne ja tapahtumat tulivat niin puskista ja lujaa, etten vieläkään ole oikein ymmärtänyt asioita. Taustoja valoittaakseni kyseessä oli kolmiodraama, perkeleen miehet sanon minä. Tämä ystäväni ja hänen uusimiehensä seurustelivat ja asuivat yhdessä reilut 1,5 vuotta. Nyt muutama kuukausi sitten selvisi, ettei tämä mies ollutkaan eronnut ex-vaimostaan oli kyllä luullut, muttei ollutkaan. Ilmeisesti jotain papereita jäänyt täyttämättä. Kaiken kukkuraksi tämä ystäväni mies kävi tämä ex-vaimonsa luona silloin tällöin “kahvittelun” merkeissä. Tiedämme siis varmasti, että hän petti ystävääni. Tästäkin ystäväni selvisi mielestäni ihan hyvin. Puihuimme viikko sitten vielä, että miten tässä kohtapuolin yhdessä sisutamme asuntoni olohuoneen uuteen uskoon. Tällä ystävälläni kun oli mahtava kyky saada edullisesti sisutettua huoneet ja puutarhat uuteen uskoon. Ainoa mitä tällä hetkellä tiedän, että tämä ystäväni miehen ex-vaimo oli viimeisenä käynyt ystäväni luona ja sen jälkeen ilmeisesti ystäväni oli ottanut kotoa kaikki löytyvät pillerit ja saanut yliannostuksen ja kuollut välittömästi. Epätietoisuutta ja surua hämmentää vielä se, että poliisi on eristänyt koko asunnon ja ottaa joka puolilta sormenjälkiä. Epäillään ilmeisesti, että rikos olisi tapahtunut. Vaikeinta meille ystäville ja hänen lapsilleen on hyväksyä se tosiasia, että mitään viestiä ei jätetty. Tilanne on todella hämmentävä tämän kaiken surun keskellä.

Illalla/alkuyöllä (la-su) koiravauvani menee ihan flekmaattiseksi. Hän on ripuloinut ja oksenteli muutama päivä sitten. Illan aikana ripuli muutti ihan vedeksi eikä ruoka ja vesikään enää maistuneet. Ystävälleni soitettuani ja konsultaation saatuani päätään varmuudeksi soittaa eläinpäivystykseen. Koiravauvani on tässä vaiheessa jo sellainen, että kun kutsun häntä hän ei enää edes nosta päätään. Koira syliin ja kovaa vauhtia lääkäriin. Erilaisten tutkimusten ja röntgen kuvien mukaan selviää, että koirallani on paha suolistotulehdus. Hän joutui jäämään sairaalaan yöksi tiputukseen ja antibioottia annttiin suoraan suoneen. Koirasta oli nesteet hävineet ja kuumetta yli 41 astetta. Minut pasitetaan kotiin nukkumaan. Siinä tuli kyllä informaatiota liikaa tähän viikonloppuun. Arvaatteko sainko nukuttua?? Aamulla koiraa hakemaan ja kuume oli onneksi jo laskenut. Vittumaisinta tässä oli se, että sain koirani kaikki paperit vasta perjantaina, enkä kerennyt vakuutuusyhtiöön vakuutuspapereita tekemään. Maksaessani koko lystiä eläinlääkäri ilmoittaa, että meillä käy sitten vain käteinen tai pankkikortti. Lasku oli 290€. Eipä minun muu auttanut kuin soittaa äitille ja isille, että tuokaas vähän rahaa. Onneksi heillä oli ja saatiin koira turvallisesti kotiin. Tänään hän on vain nukkunut ja ollut. Energisyys on ollut kaukana. Mutta paranee onneksi.

Että tälläinen vkl takana. Tästä toipumiseen menee taas pitkä tovi.

Järkyttävää… 4.5.2008

Monikin asia pistää tällä hetkellä järkyttymään. Aloitetaan siitä pahimmasta järkytyksen aiheesta. Ja niille, jotka nyt luulevan, että kyse on Prosta tuotan pienen pettymyksen. Tällä kertaa kyse ei siis ole Prosta tai mistään mikä häneen liittyisi.

Tämä minun koiravauvani täytti tossa vapunpäivänä 3kk. Iso herra siis jo ja silmäteräni, elämäni mies, iloni. Myös perheeni on omaksunut miehen täysin rinnoin ja koiran “pitääkin” päivittäin olla hoidossa jos olen jossain muualla käymässä. Olemmehan koiriin taipuvaista perhettä niin herrasta on jo tullut sellainen sydänten murskaaja, että oksat pois. Isäni lähti siis tänään sen kanssa lenkille ja sanoivat poikkeavansa lähikaupassa samalla. Isäni oli kaupassa alle minuutin ja koira oli asianmuikaisesti sidottu vieressä olevaan lipputankoon kiinni hihnasta. Isäni kun tulee kaupasta ulos koiraa ei näy missään. Joku ulkopuolinen nainen yritti varastaa sitä. Se oli jo nostanut sen autoonsa. Oli siis sekunneista kiinni, ettei koira mennyt sen sileän tien. Isänikin oli tilanteesta niin järkyttynyt, ettei tajunnut ottaa rekkaria ylös niin asiasta olisi voinut tehdä poliisi asian. Tyttö iältään vähän alle kolmekymmentä oli vain sanonut, että hän löysi tästä tollasen ja ajatteli ottaa talteen. Voi vittu sanon minä, onneksi en ollut paikalla sillä olisin vetänyt samantien kuonoon. Isäni saapui siis koiran kanssa kotiin ja loppu hyvin kaikki hyvin. Minä sain kaiken tämän kuultuani vain kauhean kohtauksen. Pelästyin varmaan niin pahasti, että reagoin niin. Itkin hysteerisesti varmasti tunnin verran. Vaikka kaikki yrittää siinä vieressä sanoa, että kaikki on hyvin. Nytkin rupeaa itkettämään oikein kunnolla kun tätä kirjoittelen ja vaikka herra tuhisee tuossa vieressä. Minkälainen ihminen voi tehdä jotain tuollaista, en voi ymmärtää.

Toinen murheenaiheeni on tämä kevät ja eritoten mikä miehiä oikein vaivaa?? Onko se niin, että kaamoksen jälkeen kun aurinko rupeaa paistamaan ne housut eivät voi pysyä jalassa?? Siis tiedän lähipiiristä nyt neljännen pariskunnan joka on eronnut kolme kuukauden sisällä. Ei siis mitään järkeä. Kolme neljästä on eronnut miehen töppäilyjen takia. Voi perkele ei voi tähän kohtaan muuta sanoa. Milloin mies on pettänyt ja jäänyt kiinni, milloin salannut ja vaimo/tyttöystävä on saanut muuta kautta tiedon.

Voihan p*skat!!! 20.4.2008

Otsikko kertoo jo kaiken… Elämäni tuntuu taas olevan kuin suoraan kaunareista. Eikö tämä ralli koskaan lopu?? Koskakohan saan rauhan sielulleni ja  voin hyvillä mielillä jatkaa eteenpäin. Sattuu niin kovasti taas. Itseasiassa kovemmin kuin kolmeen neljään kuukauteen. Eli yritänyt nyt jäsennellä vähän tapahtumia.

Tänään siis päätimme äitini, isäni ja koirani kanssa mennä kirpputorille kävelylle. Kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes äitini joka on koiran kanssa ulompana taa ja sanoo, että Pro on tulossa sinne päin missä minä olen.  Totean äidilleni puhelimeen, että voi paskat. Isäni (jonka kanssa en ole kovinkaan läheinen) kyselee, että mitä, mitä niin monta kertaa, että lopulta huudan hänelle, että ei mitään mikä sinulle kuuluisi. Menen tiedosta ihan hämilleni ja sekaisin, en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Kaksi vaihtoehtoa näen mahdolliseksi paeta ja äkkiä tai olla se selkärangallinen yksilö tässä ja kohdata Pro. No päätä tehdä jälkimmäisen ja kohdata Pron. Kävelen muina miehinä siihen suuntaan, mutta yllättyksiä tuleekin vastaan. Pron vaimo onkin myymässä ja Pro juttelee siinä muina miehinä vaimonsa kanssa eikä huomaa minua. Minä kävelen äitini luokse jo siinä mielentilassa, että huh, huh kädet tärisevät minkä ehtivät.

Jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen päätän, että Prkl se Pro näkee nyt minut ja sillä selvä. Otan koirani turvakseni (hurja 10 vko vanha peto kuin on) Kävelen sinne missä Pro on. Hups keikkaa Pro onkin hävinnyt siitä. Siinä sitten hetken mietin mitä tehdä ja samalla koirani lyö jarrut pohjaan. Jurrut tulivat juuri siinä Pron vaimon myyntipisteen luona. Pron vaimo tulee lähemmäs ja kyselee saako silittää koiraa. Mitä helvettiä siihen sanoa. No et todellakaan saa, koska olet Pron vaimo ja Pro valitsi lopulta sinut ja minä olen asiasta aivan rikki. Hän sai siis luvan. Siinä sitten jutellaan niitä näitä koirasta siis ja sanon, että hän on minun vauvani. Vaimo naurahtaen sanookin, että kyllä on suloinen vauva. Samaan hengenvetoon toteaa, että hänellekin on tulossa vauva. Siinä sitten katselen Pron vaimon vatsaa ja kyselen, että onko ensimmäinen raskaus ja pitkälläkö raskaus on? Iloisesti hän siihen vastailee, että ensimmäinen vauva tulossa ja seitsämännellä kuulla hän on. Samalla Pro tulee paikalle, kun hänen vaimonsa silittelee koiraani. Pron ilme on sangen pelästynyt, mutta alkupelästyksen jälkeen, hän ei katso edes päin. Ihan kuin olisin ilmaa. Samalla isäni tulee paikalla ja päätämme lähteä ulospäin. Taustalta kuulen Pron vaimon sanovan; Katso Pro kuinka ihana koiranpentu!

Tämä pieni välikohtaus sai minut ihan sekaisin. Olen koko päivän tärissyt ja parkunut ihan tolkuttomasti ja mistä vitun syystä??? Tässä yhtälössä on monikin asia joka tällä hetkellä sapettaa. Ensinnäkin Pron suhtautuminen minuun. Ymmärrän toki, että tilanne oli sellainen ettei hän siinä voinut ilman selityksiä hirveästi selitellä. Mutta hän olisi voinut lähteä autolla käymään tai jossain tai jos kontaktia ei halua ottaa niin olisi voinut, edes tekstiviestin laittaa perään, mutta ei mitään. Toisaalta miehen tuntien mitä minä häneltä olisin voinut edes odottaa. Toinen asia mikä sapettaa myös, on se, että hän on vaimonsa pamauttanut paksuksi meidän suhteen aikana. Hän niin moneen kertaan vannoi ja vakuutteli, ettei vaimolla ja hänellä ole seksiä eikä tule. Pyhästähengestäkö se vaimo paksuksi pamahti? Kolmas asia mikä ehkä minua sapetti kaikkein eniten oli se, että vaimo osoittautui todella mukavaksi, lämpimäksi, huumorintajuiseksi ja ihanaksi ihmiseksi. Vaimo on ulkoisesti aikalailla minun vastakohtani eli hän on pyöreähkö ilman raskauttakin ja tumma sekä hiukan “hiirimäinen”, luonteemme ovat jossain määrin varmasti samanlaiset. Tosin Prokin useasti sanoi, että rakastaa juuri siksi niin hirveästi minua, että sanon asiat suoraan niin kuin ne ovat kaartelematta. Vaimo osoittautui mukavaksi toisinkin kuin minun oli annettu ymmärtää. Olin saanut kuvan ”pirttihirmusta” jonka kanssa vain ei ole enää mitään yhteistä. Vaikka tiedänkin, että tässä tilanteessa ei oltaisi jos minulle oltaisiin oltu alusta asti rehellisiä ja kerrottu sivilisääty sun muuta. Kaikesta huolimatta omatuntoni silti kaivertaa.

Yhteenvetona siis koko viikko. Fysioterapeutti kertoi huonoja uutisia kroppani tilasta mikä voi olla huonompi kuin aluksi luultiin. Haluamaani työpaikkaa en saanut, koska olen mitä ilmeisimmin liian koulutettu/kokenut tehtävään ja nyt Pro tulee vastaan vaimon kera ja vaimo osoittautuu oikein mukavaksi. Ainoa mahdollinen nautinto mitä tästä tilanteesta saan on se, että mitäköhän Pro miettii mitä olen pikku vaimolle sanonut???

Vuoristorataa 8.4.2008

Tuntuu siis, että tää on yhtä vuoristorataa tämä meikäläisen elämä. Ensinnäkin kiitos teille kaikille, jotka onnittelitte perheelisäyksen johdosta. Se lämmitti sydäntä.

Mennäänpäs sitten tähän ikävämpään olotilaan, joka on jo onneksi vähän menossa pois päin. Joku jo arvaneekin, että Prosta pitää vähän vuodattaa. Pron ja minun erosta tulee viikon päästä se maaginen puoli vuotta. Emme ole siis koko aikana toisiamme koskaan nähneet. Yhden ainoan viestin olemme keskenämme vaihtaneet. Kuvittelinkin jo olevani voiton puolella tämän asian suhteen. Totesinkin tuossa rehvakkaasti, että Pro itkut on itketty. No toisin kävi. Olimme isukin kanssa kaikessa rauhassa ajelemassa ostamaan mun koiravauvalle  vähän komposti aitaa, että saan kämppää pikkasen rajattua toistaiseksi. Moottoritietä siis ajettiin, enkä tiedä mikä ihme sai minut edes kääntymään. Käänsin päätäni siis sekunnilleen oikeaan aikaan ja näin Pron huristelevan meidän ohi, Pron parhaan kaverin bemarilla. Siis me olimme ajaneet kymmeniä kilometrejä enkä ollut kertaakaan siihen suuntaan vilkaissut. Ja ei kun tämän tyhmän blondin pitää kääntää pää juuri silloin kun elämäni rakkaus ajelee siitä ohi vieraalla autolla. Jos olisin perästä päin auton nähnyt olisin voinut ehkä ajatella, että olikohan toi Pron kaverin auto, mutta ei muuta. Pro ei siis nähnyt minua tai mitään tai en ainakaan usko. Minun maailmani meni ihan sekaisin tästä parin sekunnin näköyhteydestä. Tuli siinä sitten ihan spontaani pillitys kohtaus. Josta ei meinannut tulla loppua sitten millään. Ukko kattoo vierestä ihan hoomoilasena, että mitä se nyt siinä pillittää. Sain kakistettua Pron nimen muka kepeästi ulos. Ukko siihen sitten kommentoimaan, että mitä sä nyt tollasia vanhoja parut, kyllä niitä kaloja sieltä merestä löytyy. Hetkellisesti tuli sellainen olo, että mä haluan just ton kalan. Mitäköhän olisi tapahtunut jos me oltais oikeasti nähty jossain? Toisaalta aikas hyvin kun ajattelee, että puoleen vuoteen ei olla törmätty edes liikenteessä. Kaupunki jossa asun on suhteellisen iso, mutta silti.

No tulin järkiini. Ikävä aallon jälkeen iski olotila; miksi vi*ussa sulla oli oikeus tehdä mulle mitä teit-fiilis. Ja heti seuraavana mietin, että miksi Pro ajelee siellä päin missä ajelee. Että onkohan se menossa sen uuden tytön luokse?? Keksin kyllä vastausken tai sitten selittelen vain itselleni, mutta uskon, että Pro oli menossa katsomaan kummipoikaansa joka asustelee sillä suunnalla. Tämän perään mietin ja pohdin, että mitenköhän Pro on järjestänyt elämänsä, että missä välissä ja kuinka usein hän tapailee teinityttöään ja koska sitten vierailee kotona sekä missäköhän vaiheessa raskaus on? Ihan perseestä edes miettiä moista, enkä sitä tahallani tee. Mä niin haluaisin päästä jo yli. Aika moinen teksti ryöppy muutamasta sekunnista.

Lisää paskaa ja lisää itkua 18.3.2008

Otsikko kertookin kaiken olleellisen tästä päivästä. Tulee tunne, että eikö tämä paskan tulo koskaan lopu. Itketty on taas ihan hysteerisesti. Enkä enää oikein tiedä edes miksi? Luulisi jo, että tullut niin paljon vastoinkäymisiä, Pro rintamalla, että riittäisi jo. Eräs ystäväni soitti tänään. Tämä ystävä on baarimikkona siinä ravintolassa jossa minulla ja Prolla oli tapana käydä. Tämä baarimikko sanoi, että on meinannut tehdä mieli vetää kuonoon Prota viime aikoina useampaan kertaan. Eihän sitä oikeasti voi tehdä tai työpaikka menee. Tosin sanoi, että tuopit voi kädestä lipsua ihan “vahingossa”. Ensinnäkin baarimikolle tuli ihan uutena uutsena tämä, että Pron vaimo on pieniin päin. Herätti hänessä vain kasvavaa raivoa. Pro on baarissa tullut usein tätä baarimikko ystävääni vastaan ja iloisesti morjestanut. Mainittakoon vielä, että tämä baarimikko ystäväni on siis mies. Baarimikko ystäväni ei ole tervehtinyt kylläkään Prota. Tämä mikä sai suurimman raivon ja minullan nämä itkukohtaukset aikaiseksi oli se, että baarimikko sanoi, että Prolla on reilun kk ollut nuorityttö käsivarsilla.

Tilanne katsaus siis on paikallaan. Minut jätettiin koska elämä piti saada järjestykseen. Sanottiin, että koita hei ymmärtää. Tämän jälkeen tai tässä vaiheessa on vaimo pukattu paksuksi. Nyt avioliitto kukoistaa ja on uusi minua nuorempi kakkonen kuvioissa. Ei voi muuta sanoa, että kyllä kolahti ja kovaa. Voisi pikku hiljaa nämä “pommien” tulemiset loppua.

Ajatuksia yritän taas saada järjestykseen.

Mun paska elämä!!! 12.3.2008

Tämä vuosi on ollut niin täynnä paskaa ja vastoin käymisiä, ettei varmaankaan moni voi laittaa paremmaksi. Olen siis taas sairaslomalla siihen asti, kunnes mulla on fysiatrin vastaanotto. Ilmoitin tästä sairaslomastani sille henkilölle joka on määrätty esimiehekseni oikean esimiehen ollessa sairaslomalla. Tämän lisäksi hyvää hyvyyttäni ilmoitin toisen sektorin esimiehelle sekä erään yhteisön esimiehelle jossa käyn kerran viikossa. No tämä tämän hetken esimieheni ei ollutkaan ilmoittanut sairaslomastani eteenpäin ja sieltä eräs työyhteisön jäsen soitteli kiukkuisena, kun nuoret olivat kurittomia eikä minua näkynyt mailla halmeilla. Kerroin ystävällisesti mikä oli tilanne ja miten olin toiminut. Hän käytännössä löi luurin korvaani. Rekkikselle ei siis ole mennyt tietoa siitä, että olen poissa. Osaan siis kuvitella kuinka hän lankoja pitkin tulee huomenna kimpuuni.

No sitten terveys asioihin. Mulla on siis selkä tosi pahassa kunnossa. Niin jumissa, ettei kunnolla pysty hengittämään. Fysiatrille on onneksi aika viikon päästä. No jouduin illalla menemään sairaalan päivystykseen kipujeni kanssa. Reissu olisi pitänyt jättää tekemättä monestakin syystä. Ensinnäkin se naislääkäri ei uskonut mua piti mua varmaan narkkarina. Mut se ei ole se syy miksi olisi kannattun jättää menemättä. Olin siis niin myöhään, ettei päivystyksessä ollut enää ketään asiakasta. Olen siinä luukulla ilmoittamassa itseäni, kun Pron paras kaveri tulee siihen viereisellä luukulle kyselemään tyttöystävästään. Siinä sitten tervehditään. Pron kaveri jäi sitten siihen minun seurakaseni juttelemaan kunnes pääsen lääkärille.

Paljon sanottiin puolin ja toisin. Sain kuulla, että Pro on edelleen samassa elämäntilanteessa kuin meidän erotessakin. Tosin hän ei ole sanallakaan kuullut Prolta meidän erosta vaan minun baarimikko kaverilta. Siinä sitten vaihdetaan kuulumiset ja sain kuulla, että Pron vaimo odottaa lasta. Ilmeisesti tämä raskaus uutinen tuli samoihin aikoihin kun meidän ero. Että kohta siellä pitäisi olla sitä ihanaa perhe onnea. Tämä tieto sai minut lähes shokin partaalle. Kotiin päästyäni olen itkenyt ihan hysteerisesti. Sain kuulla myös  sen, että Pro ei ole onnellinen. Selitin tälle Pron kaverille kaikki mitä tässä on tapahtunut sydäreistä lähtien. Hän kysyi, että sanooko hän niistä jotain Prolle. Sanoin, ettei se Prota hyödytä ollenkaan. Sanoin myös, että tekee niinkuin parhaaksi näkee. Hän kysyi myös minulta, että en kai enää haikaile Pron perään?? Kun se ei kuulemma hyödytä mitään. Kysyi olenko päässyt yli. No sanoin, että yli ja yli… Sairauksista puhuttaessa mainitsin myös, että minulla on nyt tärkeimipiä miettimisen kohtia kuin Hra Pro. Hän sanoin paljon ja järkeviä asioita, mutta ne menivät jotenkin totaalisesti ohi, kun mielessä pyöri vain, että Pro saa lapsen.

Vollotus jatkuu ehkä se loppuu sitten kun järkytys loppuu

Paskaa niskaan! 5.3.2008

Dodiin… On taas autuaasti unohtanut kuinka työntäyteistä tämä ihmiselo ja työssäkäynti oikein on. Tänään lähtenyt kahdeksan aikaan töihin ja nyt tulin juuri takaisin. Eilen kuulumisen kertaamiset ja sitten unta balloon, että jaksaa taas aamuksi lähteä töihin. Mihin muuhun sitä elää tarvitsisi. Olen autuaasti yrittänyt unohtaa kaikki eiliset tapahtumat ja tämänkin päiväiset. Teimme äipän kanssa yhdessä tuumin eilen sen päätöksen, että tällä viikolla aion tasoa itseni irti. En aio vapaaehtoisesti kestää yhtään päivää enempää kuin on pakko. Minulla vielä voimakkaammin tuo kroppa reagoi kaikkeen strssiin ja paineeseen. Joten terveyden kannalta on parasta lopettaa tässä vaiheessa.

Palailin siis eilen töihin. Minua odotti siellä mukava kirjelmä. Rekkis oli antanut lausunnon joka on lähtenyt kaikkiin virallisiin tahoihin, ettei hän voi hyväksyä minun työtuntejani siitä lähtien kun olen työt aloittanut syyskuussa. Nyt hän vaatii selvityksiä mitä olen tehnyt ja missä olen tehnyt taantuvasti lähes puolelta vuodelta. Minullehan ei ole missään vaiheessa työsopimusta kirjoittaessa tai työtä aloittaessani mainittu, että kaikki työsuoritteet tarvitsisi kirjoittaa ylös. Joten niitä papereita en pysty rekkikselle koskaan toimittamaan. Ainoastaan siitä päivästä, jolloin siitä eräässä palaverissa sovittiin. Minulta oli lisäksi viime kuun palkasta pidätetty 75%, voitte kuvitella kuinka ruhtinaallinen summa siitä jäi käteen. Tämä taas sen takia, kun olin sairasloma paperini heille toimittanut, he olivat hokkus pokkus hävittänyt paperit. Palkka kuitissa luki, palkaton sairasloma ja se sairasloman kesto. Huvittavaksi tästä tekee sen, että se oli työtapaturma minkä takia olin siinä polvileikkauksessa. Nytten sitten kiltisti rekkikselle vei tästä uusimmasta sairasloma papereista kopiot. En alkuperäisiä halunnut luovuttaa sen takia, että jos nekin haihtuvat savuna ilmaan. Rekkis otti ne kiltisti vastaan ja sanoi toimittavansa palkkoihin. Hän oli kuitenkin siltä istumalta laittanut minulle sähköpostia. Että minun pitää oikeat sairasloma paperit toimittaa esimieheni sijaiselle, niin hän sitten päättää hyväksyäkkö ne vai ei. Ei pitäisi olla mitään arvelluttavaa jos minulla on lääkärin kirjoittama sairasloma. Tänään sitten viimeisenä selvisi,  että minun palkastani ei ole liiton maksuja veloitettu vaikka olen kaikki paperit palkkoihin toimittanut. Tänään olen sitten lähes puolen vuoden rästit liitton maksanut.

Huomenna edessä on aamulla käynti liitossa. Näiden asioiden selvittely ja mahdollisesti lakimiehen kanssa keskustelu. Tämän jälkeen töissä luottamusmiehen kanssa keskustelu asioista jonka jälkeen marssin sanomaan itseni irti. Samantien. Ja kyllä olen harkinnut tätä ratkaisua pitkään. Olen kaksi päivää ollut taas töissä ja henkinen hyvinvointi on suhteellisen huonossa jamassa. Onneksi saan olla tekemisessä nuorten kanssa ja onhan se kiva tietää, että ne nuoret jää ainakin kaipaamaan. Sitä virkaa olen hakenut ja se ratkeaa tässä parin viikon sisällä tärppäsikö vai ei. Muussa tapauksessa palaan takaisin kaupanalan palvelukseen. Missä olenkin työskennellyt useita vuosia.

Huonosti varmaankin selitetty ja kirjoitettu asiat, mutta kun asioita ei haluaisi hirveästi muistella. Tällä hetkellä nämä työ asiat vievät jo niin suuren osan energiaa. Tämän kaiken työpaskan lisäksi, lääkäri löysi minusta sairauden joka on vähän vakavampaa luokkaa. Nyt pitää sairauden kanssa elellä toukokuuhun asti, kunnes silloin pääsee asianmukaisiin hoitotoimen piteihin. Voin sanoa, että kyllä on tälle viimeiselle puolelle vuodelle tullut enemmän paskaa niskaan kuin olisi väliksi.

Urputusta 28.2.2008

Urputusta on tämä teksi varmaan pullollaan. Tai ainakin sellainen olo on nyt. Eli sairaslomani vetelee viimeisiään. Perjantai on viimeinen virallinen päivä. Laitoin tuossa muutama päivä sitten sähköpostia toiselle työantajalleni. Selitetääs vähän. Eli minulla on kaksi virkaa jota teen. Yksi oikea esimies ja sitten tämä esimies mikä vastaa tämän toisen virka alueen asioista. Rekkalesbo ei siis ole kumpikaan näistä. No laitoin tälle toisen virka-alueen esimiehelleni sähköpostia ja selitin koska olen tulossa töihin etc. Meillä on nimittäin nuorille suunattu leiri nyt viikonloppuna jonka suunnittelun olen hoitanut sairaslomalla täältä kotoa käsin. Esimiehelleni ehdotin, että lauantaina menisin paikalle ja olisin loppuun asti. No hänpä vastasi minulle, että ole kotona vaan koko viikonloppu ja hoida itsesi kuntoon. Minulle on sinne sijainen määrätty joka on hoitanut jo koko leirin suunnitelun ja toteuttaa sen myös. Tämä on sama ihminen kenen kanssa minun piti alunperin mennä leirille. Ja nyt ole kiltisti kotoa käsin lähettänyt hänelle kaikki tekemäni materiaalin. Hän on ilmeisesti sanonut vain, että kaikki valmistelut on tehty ja siten vie siis kaiken kunnian, MINUN TEKEMÄSTÄ TYÖSTÄ! Sapetti taas niin perusteellisesti. Oli tehtävä muutama hengitys harjoitus , että pulssi tasaantui.

Nyt siis olen viikonlopun kotona. Eipä minulla mitään vapaata viikonloppua vastaan ole. Töitä olen urakalla etsinyt. Voisi melkein sanoa, että eräs työpaikka ilmoitus tuli vastaani sattumalta, ihan kuin niin olisi tarkoitettu. En usko kohtaloon tai vastaavaan, mutta tämä sai kyllä uskomaan johonkin suurempaan. Tarjolla on nimittäin noin 20km päässä virka ja täsmälleen samaan työhön mitä aikaisemmassa työpaikassani tein. Paperit lähti kyllä heti vetämään. Toivon vain, että se olisi juuri se minun paikkani. Positiivista tässä on se, että täällä päin missä asustan, ei tämän koulutusalan opiskelu paikkoja ole. Saumani päästä tuohon virkaan pitäisi olla kohtalaisen hyvät. Ellei sitten rekkalesbon mustamaalaukset ole kiirineet. Mitä en usko, sillä kuuluu eri piiriin missä nyt olemme.

Pientä urputusta vielä lapsista. Tiedän, että nyt siellä kaikki äidit hyökkää puolustus kannalle. Olin tänään ulkona syömässä ja voi, että minua sapettaa ne lapset mitä vanhemmat eivät saa kuriin. Ymmärrän toki, että kaikki lapset eivät voi joka päivä olla kuin herran enkeleitä. Viereisessä pöydässä oli meinaan sen sortin Eemeli taas, että jos minä olisin ollut äiti en kyllä olisi kehdannut siinä istua. Poika juoksi ympäri ravintolaa kuin pistoksen saaneena eikä äipän sanat tepsineet sitten ollenkaan. Välikommenttina sanon, että kyse ei ollut mistään pikaruoka paikasta. Poika kaateli kukkaruukkut kennoon, heitteli servettejä yms. Äiti ainostaan sanoi, “kultapieni koitapas nyt vähän käyttäytyä” Oli todella lähellä, etten mennyt sille kundille sanomaan pari valittua sanaa. Onneksi sen teki minua paljon vanhempi rouvas henkilö. Arhg…

Tämä teksi nyt oli pelkkää urputusta jos huomenna sitten paremmin ja enemmän paremmalla onnella!