Voimissain

Pitkästä aikaa 15.7.2008

On kuukausi mennyt kun viimeksi olen kirjoittanut, toivottavasti joku on jaksanut odottaa paluutani. Minulle iski jonkin sortin Pro masennus. Luulin olevani jo kuivilla tässä koko jupakassa, mutta toisin kävi. Tämä kesä aika ja ne kaikki ihanat muistot saivat minut vietyä johonkin syviin syövereihin. Olen jaksanut vain maata sängyssä ja käydä koiran kanssa pakolliset lenkit ulkona siinäpä se pitkälti sitten olikin. Pikkuhiljaa on pientä piristymistä ollut havaittavissa, mutta päivä kerrallaan. Uskomatonta on ajatella, että minun ja Pron ensimmäisestä erosta on jo vähän yli vuosi ja toisesta ja loppullisesta erostakin jo yli 9kk.

Tästä vitutuksesta ja paskasta fiiliksestä saan vain syyttää itseäni. Eräänä yönä kun en saanut nukuttua päätin surffailla netissä ja kävinpä naamakirjankin puolella. Päädyin jostain syystä (älkää kysykö miksi) Pron vaimon profiilia katsomaan ja siinä vaimo iloisena hymyili vastasyntynyt lapsi rinnanpäällä. Olenhan koko ajan tiedostanut tämän vauva asia, mutta nyt se oli jotenkin liian kongreettinen siinä ruudulla. Kohteliaana ja hyvin kasvatettuna tietenkin onnittelin Prota teksiviestin muodossa. Vastaus ei ollut ihan sitä mitä odotin. Oma viestini sisälsi siis onnittelut perheenlisäyksen johdosta ja toteamuksen, että Prosta tulee hyvä isä. Uskon siihen edelleen ihan vilpittömästi. Hänpä vastasti kiitosten muodossa ja sanoi, että olisi halunnut itse kertoa, mutta ei vaan pystynyt ja sanoi, että onneksi pikkulinnut lauloivat. Ei tuossa sisällössä mitään vikaa, mutta hän jatkoi; ajoin pikkuprinsessalleni ainakin opettaa sen, että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. (aikooko se lapsestaan lesbon kasvattaa) No vakavasti tuo lause sai sappeni kiuhumaan, että on kaverilla otsaa. Kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt ja minkä jälkeen minä olen pysynyt hiljaa tulee tuollaista. Että missä vitussa se kiitos seisoo???

Ensimmäistä kertaa tuli niin vahvasti sellainen olo, että minä käräytän sen saatanan kusipään. Jopa sanoin eräällä ystävälleni, että ihan vapaasti saa käräyttää. Jälkeen päin tulin katumapäälle. Tämä ystäväni tosin ei ole päättänyt vielä kertooko vaimolle vai ei. Minusta ei ole minun tai ystävieni asia mennä Pron vaimolle mitään sanomaan. Sotkekoon oman suhteensa rauhassa, kunhan vaan ei tuore vauva kärsisi. Ystäväni toki tekee omat päätöksensä, mutta toivoisin että minun toivettani tässä asiassa kuuneltaisiin.

Jotain positiivistakin on tapahtunut, olen menossa ensi viikolla treffeille. Nämä on ekat treffit sitten eron jälkeen. Paskat housussa fiilis, mutta mua on potkittu niin kauan persuksille, että otan nyt sitten härkää sarvista kiinni ja katson mitä tuleman pitää.

Uutta arkea 6.4.2008

Tässä on taas sattunut ja tapahtunut. Eilinen illan vietto ja ilta meni ihan hyvin. L saapui mun luokse ihan niinkuin sovittiinkin. Kohtelias ja supliikki mies oli. Tuhottiin sitten ennen L:n tuloa kolme pulloa viiniä ystäväni kanssa ja eron jälkeen kun olen ulkona käynyt yhden ainoan kerran niin voisi sanoa, että aikas soosissa olin. Keskustaa kohti mentiin ja siellä tavattiin regeeman. Olen aikaisemmassa työpaikassani ollut L:n ja regeemanin esimies. Luotettavilta tahoilta olen myös kuullut, että molemmat pojat olisivat kiinnostuneita minusta. Ilta meni tosi nopeasti ohi ja loppui ennen kuin ehti edes huomata. Minut saatettiin kohteliaasti kotiovella asti. Molemmat miehet vielä tänään soittelivat perään ja kyselivät vointia sun muuta. Ihanaa…

Aamulla oli vähän heikkohappi, kotiin kun olin saapunut vasta puoli viisi. Ei auttanut siitä sitten porukoiden luokse ja isukin kanssa lähdettiin hakumatkalla 150km päähän. Mihin hakumatkalle?? Siis minulle tuli tänään perheenlisäystä. Olen maailmansuloisimman cocerspanielin onnellinen omistaja. Nyt hän uuvahti suoraan tuohon jalkojeni juureen. Huomaan, että minusta löytyy näitä ylpeä äiti piirteitä, vaikka toveruutemme on kestänyt vain näin vähän aikaa.

Elämä muuttuu herran ansiosta aikas lailla. Mutta odotan tätä muutosta oikein innolla. Olen tätä suunnitellut ja asiasta haavillut viimeiset kahdeksan vuotta ja nyt päätin sen sitten toteuttaa. Tai itseasiassa sain herran eräänlaisena syntymäpäivä lahjana. Syntymäpäiväni tosin ovat vasta reilun kk päästä. Herra on kyllä olemassa olollaan sulattanut kaikkien sydämet. Jopa isoisäni joka sanoo mielipiteet yleensä todella suoraan totesi vain, että koira ja sen jälkeen hän olikin ihan paijattavana.

Arskalle kiitos! 3.4.2008

Mulle on tuo pilkahteleva aurinko tehnyt kertakaikkiaan ihmeitä. Koen olevani kuin uudestaan syntynyt. Tänään esimerkiksi kaupungilla kävellessäni tuntui kun olisin leijunut pari senttiä maanpinnan yläpuolella ja hymy oli korvissa. Enkä edes tiedä miksi niin hymyilytti. Olen monien ihmetykseksi tehnyt ja sanonut asioita mitä minulta ei ole pitkään aikaan odotettu. Lähinnä hyvää fiilistäni ja Pro voi rauhassa pilata elämänsä-asennetta ihmetellään.

Tuossa muutama viikko siiten taisin mainita tämän naapurinpojan L:n. Siis se poika kenen luona olin lasillisella viiniä. Minulla oli vahvoja väristyksiä siitä, että hän olisi kiinnostunut minusta. Tavallaan odotinkin jonkin sortin yhteydenottoa ko. illan jälkeen. No mitään ei kuulunut ja ajattelinkin antaa asian olla. Tämä kevät aurinko on kuitenkin jotenkin pehmittänyt pääni. Pari päivää sitten laitoin viestin ja kiitin illasta. Samalla kyselin oliko hän saanut kukkaset kuntoon sillä viime kerralla kuin näimme hän kyseli minulta kukan hoitovinkkjä kun itse ei ole mikään viherpeukola. Hän oletti siis minun tietävän. Tai oletti, että koska olen nainen tajua noista kasveista jotain. No eivät olleet vinkkini tepsineet. Niinpä tänään sitten yksissä tuumin kävelin L:n oven taakse ja tiputin muutaman ravinnepuikon kevät terveisien kera hänelle. Samalla auringon pehmittämänä kutsuin hänet lauantaina lasilliselle. Vanha ystäväni on silloin siis myös luonani ja istumme alkuillan minun luona. Hassua on, että tiedä onko L edes kiinnostunut, mutta tälläinen pikku sutina saa mielen jotenkin virkeäksi.

Virkeyteeni vaikuttanee varmasti se, ettei ole töissä tarvinnut olla. En ole itseäni vieläkään irti sanonut, mutta sairaslomalla olen, enkä töihin aio enää takaisin mennä. Rekkalesbon nimen näkeminen sähköpostissakin saa valtavat ahdistus kohtaukset aikaiseksi. Virkeyteeni siis vaikuttaa se, että ero prosessoinnit ovat tältä erää prosessoitu, töissä ei tarvitse olla rekkiksen huohotuksen alaisena ja eri toten Arska eli virkeä ja energinen olo on. Työn haussa ei ole muutoksia tapahtunut. Tänään soittelin sinne paikkaan josta virkaa hain. Selvisi, että he olivat täyttäneet paikan valmiiksi katsomalleen henkilölle. Eli paikka oli jo täytetty ennen kuin hakua oli alettu tekemään. Valitettavasti kunnan puolella ne paikat tuppaavat noin menemään.

Mitäs muuta tässä muutamassa päivässä on ehtinyt tapahtumaan. Olen aloittanut liikkumaan nyt urakalla. Jossain vaiheessa ahdisti ne kaikkien napa rantakuntoon-projektit, mutta Arska on saanut minut liikumaankin. (tämä ei sitten ollut tarkoitettu Anikselle piikkinä) Sulkapallo olen käynyt nyt pelaamassa ja olen löytänyt kropastani paljon uusia lihaksia joita en ole itselläni tiennyt olevankaan. Lenkillä olen myös ahkerasti käynyt. Tänne päin avattiin uusi liikuntaväline ja tarvike kauppa ja avajaisista löysinkin kohtuu hintaiset lenkkarit kunnon iskunvaimentimilla. Paljon lenkkeilevät tietävätkin kuinka vaikeaa on hyviä lenkkitossuja löytää. Olen tässä vuosien varrella ostanut yhdet jos toisetkin kaapin pohjalle, kun eivät ole syystä tai toisesta mahtuneet. Nyt kohdalla osuivat oikein unelmakengät. Liikuntainto liisääntyi kenkien myötä vaan entisestään.

Olen tässä viime aikoina miettinyt myös kilpailuluonnetta, mistä johtaa juurensa? Pitkällisten analyysien jälkeen tulin siihen tulokseen, että oma yksilö kilpaurheilutaustani on vaikuttanut siihen, että olen todella kilpailuhenkinen ihminen. Olkoon sitten kysessä peli-ilta aikuisten kesken tai urheilupeli, kuten esimerkiksi nyt tämä sulkapallo tai vaikka mölkky. Voitto on tärkeä ja vain ainoastaan voitto. Sitä pelaa niin voiton kiilto silmissä, että itsekkin välillä kauhistuu. En kuitenkaan ole kilpailuhullu pahimmasta päästä, osaan siis hävitäkkin kilpailut ja ihan arvokkaasti vielä. Pari hyvää esimerkkiä on kun illan istujaissa pelasimme buzz megavisaa ja jos joku toinen aikuinen vastasi väärin riemuitsin siitä tyyliin : “ähää, tippusit tältä kierrokselta” tai jos toiselta pystyi viemään pisteitä niin, pakko ottaa kaikki pisteet siltä joka johtaa eniten. Olen nyt viime vuosina oppinut vähän hillitsemään itseäni, mutta se vain jotenkin lyö läpi siitäkin huolimatta. Eilen sulkapallossa huomasin taas itsestäni saman piirteen. Täytyy vain myöntää, että olen kilpailuhenkinen ja sillä hyvä.

Toivottavasti joku sai edes jotain selkoa, tästä suhteellisen sekavasta postauksesta.

Kolahduksia 18.3.2008

Täytyy näin heti alkuun sanoa, että Pron vauva uutinen kolahti minuun kovemmin kuin osasin ikinä odottaa. Olen tässä yritttänyt epätoivoisesti asiaa nieleskelllä. Enhän ole enää vähään aikaan elätellyt mitään toivoa edes yhteen paluusta. Joten en siis tiedä miksi tieto kolahtaa yhä näin voimakkaasti. Muutama ihminen on sanonut, että onneksi tilanne ei ole se, että molemmat olisivat raskaana vaimo ja minä. Täytyy sanoa, että se on aikas laiha lohtu.

Perjantaina oli tarkoitus viettää koti-ilta niin kuin niin moni muukin ilta. No ystäväni joka oli hetki sitten saanut vauvan soitteli ja sanoi, että pää halkeaa. Silti istumalta päätettiin lähteä elokuviin sekä syömään. Oli ihan virkistävää vaihtelua. Illan pääteeksi heitin hänet kotiin ja jäin vielä hetkeksi istumaan. Koti pihalle päästyäni laittelin autoa kaikessa rauhassa talliin, kun eräältä parvekkeelta kuulua huutoa. Ajattelin luonnollisesti, että jollain on taas kotibileet. Hetken kuluttua tajuan, että siellä huudetaankin minun nimeäni. Samassa talossa asuu siis entinen työkaveri. Mies puolinen jonka pomona toimisin viime vuonna. Hän pyytää lasilliselle. Vaikka kello olikin suhteellisen paljon päätin kuitenkin mennä piipahtamaan. Tylsä perjantai iltani olikin muuttunut seuralliseksi sekä toiminnalliseksi.

Tämä entinen työkaverini kutsuttakoon häntä vaikka L:ksi on siis erittäin hyvä käytöksinen mies. Muistan kun hänet ensikerran tapasin niin ajattelin, ettei tuollaisia miehiä ole enää olemassakaan. Niin kohtelias ja toiset huomioon ottava. En tiedä mistä johtuen siitäkö, että pojat olivat L:n luona vähän ottanut jo illan aikana viiniä vai vain siitä, että L tiesi, että olin eronnut ja miksi. Hän kuitenkin imarteli ja sanoi mukavia kohteliaisuuksia ja loppuillasta mielestäni flirttaili ihan suoraan. Olin jokseenkin vähän hemmentynyt. Enkä tiedä miksi, mutta menin flirttailuun mukaan. L mm. sanoi kavereilleen, että jos kaikki kollegani olisi yhtä hyviä työssään kuin minä maailma olisi parempi paikka elää sekä että olen niin aito ja lämmin ihminen, että se kuka tahansa mies saisi olla onnellinen, että on saanut minun laisensa helmen. Johonkin tuohon suuntaan niitä imarteluja sateli. Sitä ihan punaistui moisesti. Illan pääteeksi kun pojat lähtivät keskustaan ravintoloihin minä hipsin kotiin, kengät kainalossa. Tässäkin kohtaa L osoittautui täydeksi herrasmieheksi. Hän saattoi, minut kotiovelleni asti.

Tähän on ystävä piirini sanonut, että kyllä sitä L:ää kannattaisi vakavasti harkita. Se on vaan hassua, että nyt kun on sinkku ja vastaan tulee joku mies jossa voisi olla potentiaalia niin sitä ollaan heti tuolla tavalla “tyrkyttämässä”. L ei ensinnäkään ole minun tyyppiäni. Tiedä sitten onko liian kiltti vai mistä johtuu. Väitän kuitenkin, että sen pitäisi jossain määrin kolahtaa heti jos on kolahtaakseen. Tosin rakas äitini sanoi tähän, että se ei ole naimisissa ja sillä ei ole lasta tulossa joten se ei siis ole sinun tyyppiäsi.

Päivä kerrallaan siis kevättä kohden, mutta en usko, että tästä on mitään maata mullistavaa rakkautta tulossa. Pieni flirtti tosin piristää mieltä aina.

Vähän vanhaa vähän uutta 4.2.2008

Sitähän sanotaan, että tekevälle sattuu. Tämä pitää minun kohdallani ainakin tänään erittäin hyvin paikkansa. Pitää aloittaa kertomusta vähän mutkan kautta. Pro siis jätti minut ensimmäisen kerran ollessani siskoni kanssa Kreikassa lomamatkalla. Siskoni oli matkan saanut vanhemmiltamme rippilahjaksi. Vaistosin jo pari päivää etukäteen, että kaikki eivät ole hyvin. Jättäminen viestillä toisen ollessa tuhansien kilometrien päässä oli ja on raukkamaista. Mutta näin minut siis jätettiin. Loman kolme viimeistä päivää meni hotteli huoneessa parkuen. Minulta silloin meni ruokahalut ja elämänhalut. Tulihan tämä kuitenkin yllättyksenä. Silloin kun lähdin kaikki oli vielä hyvin. Sain suudelmatkin juuri ennen bussinlähtöä lentokentälle. Tuolloin en osannut edes aavistaa mitä tuleman pitää. Suomeen palu tuntui niin ankelta ja tyhjältä. Kotona ennen matakalaukun purkuakin minun piti käytännössä Pro hävittää elämästäni. Niitä asioita mikä toi hänet mieleen oli monia. Vaikkakin hän oli tavaroista suurimman osan vienyt pois sen viikon aikana. Kahvinkeitin ja tuhkakuppi saivat ensitöiksi lähteä samoin vuodevaateet menivät kaikki pesuun.

Lomaa minulla silloin vielä oli joten töihin ei tarvinnut ihan heti mennä. Sain sun sainkin pari päivää eron jälkeen sovittua tapaamisen Pron kanssa. Kovan uhkauksen ja kiristyksen takana se oli. Syitä en silloin saanut miksi minut oli jätetty. Helpotti silti oloa sillä minä sain puhuttua suuni puhtaaksi. Muutaman kerran ärähdin oikein kunnolla ja sanoin, että katso perkele edes mua päin kun mä puhun sulle. Sisältä riipaisi sydäntä kunnolla, kun näin kuinka Prota sattui tämä tilanne. Hänen silmät itki. Lopuksi vielä halasimme toisiamme ja Pro sanoi rakastavan minua aina. Lähdin kaasu pohjassa itkien ajamaan pois. Viikko tästä tapahtumasta eteenpäin. Prolta tuli viestiä yöllä missä hän kertoi kuinka paljon minua kaipaa ja kuinka kova ikävä on. Viestissä oli myös maininta ettemme olisi vaan saaneet rakastua. Siihen vastasin aamulla kysymyksen kera, että koita nyt päättää mitä sä oikein haluat. Vastauksena tuli, että sut mä haluan, mut tää on nyt vain niin vaikea tilanne. Vastailin siihen, että kiitos taas tästä pään sekoittamisesta. Mainitsin myös, että olen Dbtl:ään menossa. Että nyt tekee mieli ryypiskellä, kun Pron venkoilu otti pattiin sen verran paljon.

Lähdin siis lautureille meidän kesätyöntekijän kanssa. Siinä tuli alkuillasta avauduttua Prosta oikein kunnolla. Itseasiassa kesätyöntekijälle kävellessäni (hän asuu siis ihan Turun keskustassa) Pro käveli vastaan kadun toisella puolella. Sydän pysähtyi ja en oikein tiennyt minne suuntaan paeta. Onneksi Pro ei silloin nähnyt minua. Tuli vedettyä oikein kunnon fisu kännit ja haukuttua miehet alinpaan maanrakoon. Päätettiin myös, että menemme ravintolaan missä Pro usein käy sanomassa muutama valittu sana. Ensin päätimme kuitenkin mennä kierrokselle jokirantaan. Lyhyen kierroksen aikana törmäsimme tuttuihin ja muutaman kanssa jäimme puhumaan pitkäksikin aikaa. Kesätyöntekijän jutellessa omien kavereiden kanssa juttelin muutaman miehen kanssa siinä niitä näitä. Jatkoimme matkaa ravintolaan. Ravintolassa ei tarvinnut puoltatuntia kauemmin olla, kun törmäsin jo Prohon. Tuona iltana palasimme siis yhteen ja sain kuulla vaimosta ja lähes kaikesta muusta.

Tämän pitkän sepustuksen jälkeen pääsen itse asiaan. Eli minulle tuli yöllä puhelinsoitto johon en ollut herännyt. Siinä vähän ennen viittä heräsin hetkeksi ja vilkaisin puhelintani. Soitto oli tullut minulle tuntemattomasta numerosta. Laiton siihen numeroon viestiä ja tiedustelin, että kukakohan siellä on ja mitäköhän asiaa sillä on? Selvisi, että siellä oli eräs mies joka sanoi, että olin dbtl:ssä antanut puhelinnumeroni hänelle. Moisesta ei ollut mitään muistikuvaa. Laiton hänelle kohteliaan viestin takaisin, että sulla varmaan väärä nro tai sitten sulle on annettu vääränro. Kutsuttakoon tässä kohtaa miestä kesämieheksi. Kesämies vastaili, että kun juteltu ei kesällä ehditty niin olin antanut nron. Edelleen kiistin ehdottomasti tapahtuneen. Eihän minulla tuona iltana ollut muu mielessä kuin Pro ja Pron näkeminen. En vastannut enää mitään, vaikka hän tiedustelikin olenko oikea ihminen. Kyselin jopa viimekesän kesätyöntekijältä muistaisiko hän, että numeron olisin antanut. Ei hänkään muistanut. Koko tämän päivän olen kelannut ja kelannut. Tulin siihen tulokseen, että ainoa paikka missä moinen olisi ollut mahdollista olisi ollut erään sillan kupeessa missä rupattelimme hetken aikaa. Erään miespuolisen ystäväni kanssa keskustelin tästä asiasta ja hän tuli siihen tulokseen, että tämän täytyy olla kohtalo. Minun on kuulemma pakko laittaa kesämiehelle jotain viestiä takaisin.

Illan suussa laitoinkin, että en edelleen muista, mutta jos kaverilla on kuvia netissä voisin käydä vilkaisemassa, jos kasvot toisivat jotain mieleen. Kesämies lähettikin heti gallerian nimimerkin ja kävin kuvat katsomassa, mutta ei edelleenkään sytyttänyt. Sitten kesämieheltä tuli viesti, missä hän selitti missä me olimme tavaneet. Se oli juuri se sillankupeessa oleva paikka. Olin kuulemma kysynyt aika suoraan, että onko mitään mahdollisuuksia ja samaan syssyyn oli antanut puhelinnumeroni ja sanonut soitellaan… voi kiesus. Mä en koskaan toimi noin. Mä olen hyvin varautunut ja varovainen näissä mies asioissa. Olen niitä katsotaan-ihmisiä. En mä kaverin sanoja epäile, niin moni asia kun tuntuu natsaavaan. Ihan kivan näköinen komea oikeastaan kaveri on. Laitoin hänelle siis oman gallerian nimimerkin ja käskin ilmoittaa onko naama tuttu.

Olen tässä nyt sitten pohtinut ja miettinyt sen kyseisen illan tapahtumia. En siis ikinä käyttäydy noin estottomasti mitä kesämies antoin ymmärtää. Ainut järkeen käypä selitys oli se, että Pron ja minun eron jälkeen päätin ottaa asenteen täysillä vaan. Pron näkeminenkin varmasti alkuillasta vaikutti käyttäytymiseeni. Kyllä lähes kaikki illan tapahtumat ovat selkeitä, tuota episodia lukuunottamatta. Hävettääkin, kun en kesämiestä muista mutta hän muistaa minut.

Tästä tuli tällainen tyhmä sepustus tyhjästä. Mikäli kesämies minut haluaa nähdä niin kyllä mä varmasti paikalle ilmestyn. Tällä kertaa en anna itseni rakentaa suojamuureja eteeni niinkuin viime kerralla annoin. Nyt kun olen vihdoinkin avannut itseni ja oppinut tuntemaan ja näyttämään tunteeni. En tiedä olenko valmis mihinkään seurusteluun tai vastaavaan. Jos ei muuta niin kesämies tuo ainakin pientä piristystä arkeen.

Deitti viidakossa 22.1.2008

Olen tuossa jokin aika sitten perustanut itselleni profiilin eräälle nettitreffi palvelimelle. En edes tiedä miksi sen sinne laitoin, sillä en koe olevani valmis yhtään mihinkään. Kai sen laiton tuomaan pientä piristystä ja katsoakseni vähän siellä olevaa tarjontaa. Monesta blogista olen lukenut, ah niin “onnistuneista”  kokoeiluista tuolla nettideitti viidakossa ja nyt alan ymmärtää teitä. Olen tullut myös siihen tulokseen, etten olen nettideitti ihminen sitten ollenkaan. En ole ulkonäkö keskeinen ihminen, mutta täytyy myöntää, että kun toista ei tunne niin kyllä sillä ulkonäöllä vaan on merkitystä ja näissä nettideitti tapauksissa se vain korostuu entisestään. Ilmoitukseni ei siis ole kuvallinen ja ajattelinkin, että se karsii paljon potentiaalisia pois. Yleinen ajattelutapa kun tuntuu olevan, jos ei ole kuvaa niin sen täytyy olla jokin mörkö. Enkä ole tekstiinkään mitenkään panostanut eikä se imartele minua laisinkaan. Tekstissä on maininta, että satutettu minua on ja osaan olla kylmä ja luotaantyöntävä, mutta se joka onnistuu pitämään kiinostuksen yllä kaikesta huolimatta löytää minusta tunneherkän ihmisen joka panostaa suhteeseen 110%. Ajattelin, että ei varmasti tule yhtään yhteydenottoa mutta sain ylättyä.

Tässä siis muutama poiminta. Nimet luonnollisesti muutettu:

Mika 31v.- Fiksun oloinen mies, kirjoittaa minut joka kerta hengiltä. Siis tosi pitkästi. Niin pitkästi ettei niihin edes jaksa vastata. Peruskaveri ei aiheuta mitään värinöitä missään.

Ville 29v. - Meillä sama harrastuksen kohde. Kyseli vain, että lähdenkö urheilemaan yhdessä. Vaikuttaa ihan ok tyypiltä ja ulkonäkökin ihan ok. Välimatkaa meillä 100km, mutta on muutamassa samalle paikkakunnalle. Selvä miinus sama työ kuin isälläni. Jonkinlaista potentiaalia, ehkä…

Eemeli 31v. - Saa minut aina nauramaan lyhyillä ja ytimekkäillä viesteillä. Ulkoisesti ei todellakaan minun tyyppiäni.

Tomi 28v.- Ruinaaja, joka ruinuttaa aina kun olen online tilassa. Viestien sisältö “Tuu tänne, jooko, please” Voitte arvata, ettei nappaa.

Kari 34v.- Naimisissa oleva mies, joka hakee pientä seikkailua elämään. Tälle en edes vaivaudu vastaamaan takaisin.

Kaarlo 27v.- Hiljaiselta ja vähäsanaiselta vaikuttava nuorimies. Tekstit ei oikein houkuttele.

Tässä siis muutama maininta saldosta. Eipä olee hääviä ei. Mutta enhän minä mitään edes etsi niin mitäpä tuosta. On huvittanut seurata miesten profiileja. Siis oikeasti rehellisesti kuka mies haluaa oikeasti naisen joka on pitkä 100-250cm ja painaa 30-250kg. Haluaisin nähdä sen normaalin suomalaismiehen joka lähtee deittailemaan 100cm ja 250kg naista. Toinen luku on nämä miehet jotka hakevat naista joka on pitkä max. 170cm ja paino max.50kg. Kertokaa mistä moisia naisia löytyy? Tai saatikka nainen joka painaa sen 30kg, jos edes on silloin enää hengissä.

Tästä voi vain päätellä sen, etten ole deittinetti ihmisiä, en sitten alkuunkaan.

Viritystä ilmassa… 10.12.2007

On se kauheaa kun ei ole tänne kerennyt tuntojaan kirjoittamaan muutamaan päivään. Tuntuu jotenkin, että laivareissun jälkeen koko elämä on heittänyt volttia ympäri ja asettunut uusiin uomiin. Muutokset ovat varmaankin hyvästä. Luulen, että joudun muutamalla sanalla palaamaan vielä tuohon kyseiseen risteilyyn ja sen tapahtumiin. Nallekarhun ja minun kohtaamisesta on sanottava vielä muutama sananen. Käytän varmasti tästä eteenpäin nallekarhusta lyhennettä NK.

Ystäväni kanssa tänään puhelimessa mietittiin tuota ko. risteilyä ja sen tapahtumia. Olimme siis kolmen hengen tyttöporukalla liikenteessä. Me kaikki kolme siis ihan tavallisen näköisiä tyttöjä. Ei mitään missejä mutta ei myöskään mitään mörrimöykkyjä vaan ihan vetävän näköisiä nuoria naisia. Olimme varsinanen trio; yksi brunette, yksi kuparin vaalea polkka tukka ja sitten minä joukon blondi. Siis noin ulkoisesti. Piikkikorkkarit, farkut ja kivat biletopit kaikkilla päällä. Meistä varmasti näki, että meillä oli hauskaa keskenään. Vallitsi sellainen hyvä fiilis koko illan ajan.

Olimme hytissä alkuillasta jutelleet, puhuneet ja analysoineet. Mistäs muustakaan kuin miehistä. Puhuttiin mies tyypeistä, jotka vetoavat meihin. Itse menin rehvakkaasti sanomaan, että oma miesihanteeni on muuttunut viime vuosien aikana. Aikaisemmin kun minuun on vedoneet sellaiset nallekarhu maiset miehet. Miehet joilla on hartioita, yleensä jokinlainen parta viritelmä ja nämä nallekarhut eivät ole mitään langan laihoja mutei lihaviakaan. Sellaisia miehiä joista huokuu turvallisuus ja hellyys. Sanoin, että nykyään minua viehättää miehet, jotka ovat ulkoisesti noiden nallekarhujen vastakohtia. Itsestään huolehtivat, urheilullisen kropan omaavat miehet. Samoja ominaisuuksia tosin näissäkin miehissä luonteen puolesta on kuin nallekarhuissakin. Arvonsta sitä, että mies saa minut nauramaan. Täytyy omata siis hyvä huumorintaju. Hän on oltava rehellinen, avoin ja sinut itsensä kanssa. Minulta saa lisäksi jalat alta hyvät käytöstavat ja sinnikyys. Ironista sinäänsä, että tuon paasauksen jälkeen tarttui haaviin juuri tuollainen nallekarhu mies. Joista olin juuri sanonut, etteivät he enää vetoa minuun. Näköjään niissä on silti se jokin, joka saa hymyn huulille.

Olin siis määrätietoisesti koko illan ajan ajanut kaikki yritteliään miehet pois. Halusin vain pitää hauskaa tyttöporukassa. Sitä paitsi minun ja Pron erosta kun ei ollut kulunut vielä sitä kahta kuukauttakaan. Imartelevaa tosin tuo miesten kiinnostuksen osoitus. Siinä ystäväni kanssa käydyssä puhelin keskustelussa mietimme myös mikä siinä oli, että pääasiassa minua tultiin iskemään siitä porukasta. Mikä mahtoi olla se mikä minusta huokui? Uusi ja vieras tilanne. Ystäväni oli sitä mieltä, että se oli avoinmieli jolla olin liikenteessä. Etten ollut liikenteessä sillä haista paska - asenteella, jolla niin usein olin tiedostamatta sitä. Tanssimme lähes koko illan / yön ajan yökerhossa. Vaikka täytyneekin sanoa, että musiikin taso ei kyllä päätä huimannut.

Istahdimme hetkeksi leputtamaan jalkoja, kun vapaa pöytä näytti olevan tanssilattian kupeessa. Viereisessä pöydässä istui ihan kivan näköinen mies joka jutteli jonkun naisen kanssa. Olin aikaisemmin illan aikana jo rekistöröinyt ko. miehen. Sillä hänen hymynsä oli aika valoittava lisäksi ruskat nappisilmät olivat sellaiset, jotka saavat polvet notkahtamaan. Mutta en sen enempää miehelle siis ollut antanut tilaa ajatuksissa. Tämä mies siis oli NK. NK:n juttukumppani haettiin yökerhosta pois syystä, jota en tiedä. Istuin lähinnä NK:ta joten kun hän jäi yksi rupesimme siinä jutustelemaan niitä näitä. Kerroin mm. kuinka paljon limanuskoita on liikenteessä. Ystäväni lähtivät tanssimaan ja jäin juttelemaan NK:n kanssa hetkeksi. Hetken juteltuani kiitin kauniisti juttu tuokiosta ja sanoin meneväni tanssimaan kun kerran vielä oli vähän aikaa. Lähdin taakseni katsomatta bilettämään tyttöjen kanssa.

Minua lähestyi taas tanssilattialla tällä kertaa eräs känniääliö ja huomaan yhtäkkiä NK:n olevan siinä vieressä ja “pelastavan” minut tilanteesta. Siinä sitten tanssin NK:n kanssa hetken ja välillä taas tyttöjen kanssa. Iltalähenee loppuaan ja NK:n kanssa tansimme yhden biisin, siten että hänellä on kädet minun reisillä minun selkäni hänen rintakehäänsä vasten. (toivottavasti ymmärrettä tanssi asennon) Aluksi tilanne hämmensi minua, mutta en hätistä häntä pois. Läheisyys tuntuukin yllättävän hyvältä. Sitä olikin ollut ikävä, kun tuntee jonkun niin lähellä. Tuntui hyvälle. Jatkamme tanssia ja lopuksi tanssimme vielä viimeisen hitaan perinteisesti. Ilta päättyi ja NK tuli meidän hyttiin vielä hetkeksi juttelemaan. Tuolloin yksi ystävistäni vittuili lähes kahden tunnin ajan NK:lle  hänen iästään. NK on siis minua kolme vuotta nuorempi. Itse olin jo ihan simahtamis pistessä. Viiden jälkeen NK lähtee nukkumaan omaan hyttiinsä. Tervehdykset vaihdetaan mitään sen ihmeempää sopimatta.

Seuraavana päivänä muutamaan otteseen törmäämme ja juttelemme. Ihan hauskaa meidän välillä näytti olevan. Koin tilanteen yllättävän rennoksi. Minulle ei missään vaiheessa tullut ahdistus oloa ja lopulta sovimme, että lähden poikien kanssa illalla vielä ulos. Tai siis lähinnä NK:n kanssa. Vaihdamme numeroita ja NK lupaa illan aikana ilmoitella itsestään. Numeroiden vaihtaminen on jo minulle iso kysymys. En yleensä lähde moiseen leikkiin mukaan ollenkaan, mutta nyt se tuntui jotenkin oikalta. Nk:n kanssa vietin siis illankin. Tämä oli se ilta, joka päättyi jalat alta -suudelmiin, mutta senhän jo te tiedättekin.

Tulipas pitkä sepustus tapahtumista, mutta olkoon. Olen tässä vain miettinyt, että miten ihmeessä pääsi käymään niin, että NK sai itsensä usutettua siihen tilanteeseen jossa nyt ollaan. Tämä ei ollut kyllä yhtään suunniteltua. “Treffi illan” jälkeen olemme olleet yllättävän paljon NK:n kanssa tekemisissä. Seuraavan päivänä ajattelin pitää hengitys taukoa, mutta NK oli tosi aktiivisesti yhteydessä ja teki selväksi, että hän on kiinnostunut. Eilen tuli mesessä yöllä juteltua 3,5 tuntia. Aika tuntui menevät kuin siivillä. Tänään ollaan mesessä kahteen otteseen puhuttu yhteensä varmaan reilun 2 tunnin edestä. Hämmentävää en voi muuta sanoa. Viralliset treffit pitäisi jossain vaihessa lähi tulevaisuudessa olla. Pitää katsoa mitä tämä elämä on suunnitellut minun varalleni.

Kävin tänään myös jouluostoksilla. Voi, että vihaan jouluryysistä ja tungosta. Siksi olenkin yleensä ostanut joululahjat jo hyvissä ajoin. Suurin osa on tullut hankittuna jo joulukuun alkaessa. Tänä vuonna kuviota sekoitti vahvasti minun ja Pron ero sekä polvileikkaus. Olen siinä mielessä järjestelmällinen joululahja asioissa, että mietin etukäteen mitä kenellekkin ostan. En ole niitä ihmisiä, jotka rupeavat vasta kaupassa ihmettelemään mitä sitä oikein sille “maurillekkin” hankkisi. Suunnitelmat oli tehty joten ajoin alkuillasta isoon kauppakeskukseen ja ostin loput lahjat pois alta. Nyt on enää muutama ostamatta, mutta niitä ei tuolta saanut.

Jotenkin helpottava olo, kun nuo asiat nyt pois alta. Voin rauhassa keskittyä joulun odotukseen. Ties mitä se pukki  ja uusi vuosi tuo tullessaan. Uusi rakkaus olisi kiva. Pukki onnistuuko?