Voimissain

Uudet tuulet 4.8.2008

Kiitos kaikille onnitteluista ja mukana elämisestä Eipä ole tässä elämässä paljoo mitään tapahtunut. Sitä tasaisen paksua perusarkea. Viihtellä tuli viikonloppuna käytyä. Kuinka ollakkaan Pron paras kaveri tulee vastaan. Olin liikenteessa erään tyttöystäväni kanssa. Naamalle se hymy- että mulla menee helvetin hyvin. Kuka tietää sen hymyn??? Hymy naamalla vastailen mitä mulle kuuluu. Kommentoin jopa, että mahtavaa, että Pro sai perheenlisäystä siitä tulee niin mahtava isä. Hymy pysyy koko ajan kasvoilla, eikä ilmekään värähdä negatiiviseen suuntaan. Sitten tämä Pron ystävä kysyy, että mistä mä oikein olin saanut tietää, että lapsi oli tullut maailmaan. Olin nimittäin onnitellut kaksi päivää synnytyksen jälkeen Prota. Sama hymy kasvoilla sanon, että “se ei nyt ole oleellinen tieto, eihän?” Tämä tokaisu oikein mairealla äänen sävyllä. Toivoton oikein miellyttävää illan jatkoa ja poistun paikalta. Ai, että olin tyytyväinen itseeni vaikka se tulikin puskista. Jälkeen päin on ärsyttänyt parin päivän verran, mutta Pron ystävän ilmeet olivat kyllä niin näkemisen arvoiset, että se kannatti.

Kännispäiten sain jotenkin telottua nilkkani. Eikä tällä kertaa ollut edes korkkareita jalassa. Tänään eräs tuttu lääkäri sitä katsoi ja sanoi, että nivelside venähtänyt. Ei auta muuta kun mobilattia ja buranaa ottaa, sillä olen aloittanut uudessa työssä. Tosi mahtavalta vaikuttaa. Ihana tavata uusia ihmisiä ja saada uusia kontakteja. Silmät auki olen pitänyt kaikkia potentiaalisia mies kandidaatteja kohtaan, mutta toistaiseksi kaikki varteenotettavat ovat olleet varattuja. Ja niihin mä en vapaaehtoisesti enää koske. Uusi työ väsyttää tätä lyyliä, joten taidan painua nukkumaan. Huomenna kohti uusia haasteita + nään koko henkilökunnan lähes 100 hlöä, jos joku potentiaalinen löytyisi

Urakka suoritettu 1.4.2008

Niin kuin otsikkokin jo sanoo, on urakka suoritettu. Tällä tarkoitan sitä urakkaa mikä on mennyt teidän blogiystävien elämän käänteiden ajantasalle pääsemiseen. Eikä sitä hommaa ole ollut paljon. Eilen luin läpi Aniksen blogin ja ajattelin “kauhuissani” mitäpä jos kaikki ovat kirjoittaneet noin paljon. Ette “onneksi” olleet. No oli kuitenkin ilo huomata, että Aniksella on kevättä rinnassa ja ihastusta myös. Rinnoista puheen ollen oli kiva lukea, että Sirenitalla on isot rinnat. (heh,heh) ja Dolcella näyttää menevän vauhdikkaasti tuolla “rintamarkkinoilla”. Kiva oli myös huomata, että Sade on edennyt asioissa, että X-m on muuttunut mM:si. Onnitteluni. Cherycatille toivottelen voimia ja hyviä unia ja Dulchinealle toivottelen kaikkea hyvää jos nyt päätät lopettaa kirjoittamisen ja toivottavasti vierailet vielä jatkossakin.

Sitten tähän omaan auvoiseen elämään. Ihanaa huomata, että Pro kriisit ovat ainakin toistaiseksi ohi. Liekö kevättä rinnassa vai mistä johtuu, mutta tuntuu tällä hetkellä siltä, että tapahtuipa Prolle mitä tahansa niin ei kiinnosta. Pilatkoon oman elämänsä miten haluaa. Tällä hetkellä tuntuu, että yli ollaan päästy. Tuntuu jopa siltä, että kevään edetessä voisin olla valmis jopa uuteen suhteeseen. Nyt aploodeja, tätä fiilistä ei moni olisi uskonut. Epäilijöitä löytyy vieläkin tämän minun ylipääsyni suhteen (elbe tää oli sulle) Mutta pääasia on, että itselläni on hyvä ja varma fiilis.

Työ rintalla ei ole tapahtunut muutoksia. Olen ns. vielä työsuhteessa entiseen paikkaan. Olen vain tehnyt sen, että olen jäänyt pitkällä sairaslomalle. Viikko kerrallaan minulle aina kirjoitetaan viikkolisää. Mikäs siinä palkka juoksee kokoajan täytenä vielä, kun sairaslomaa on kestänyt nyt reilun kuukauden ajan. Mikä parasta tai siis inhottavinta lääkärit kirjoittavat vain viikon kerrallaan joten sijaisen palkkaaminen on lähes mahdotonta. Sairaslomani aikana olenkin aktiivisesti hakenut töitä muualta.  Sitä virkaa mistä oli puhetta en ilmeisestikään saanut, mutta aivan sama. Alanvaihto tekee ihan hyvää. Saa hetkeksi jättää nuo sosiaalipuolen hommat ja tehdä hommia, jossa työt ei tule kotiin tai uniin. Nyt minulla onkin useaan paikkaan vetämässä hakemukset, joten eiköhän jostain pitäisi tärpätä.

Nyt kun tiedot on päivitetty seilailu täällä blogimaailmassa on taas paljon helpompaa. Mikäs sen ihanmpaa sillä mä olen koukussa teihin.

Mun paska elämä!!! 12.3.2008

Tämä vuosi on ollut niin täynnä paskaa ja vastoin käymisiä, ettei varmaankaan moni voi laittaa paremmaksi. Olen siis taas sairaslomalla siihen asti, kunnes mulla on fysiatrin vastaanotto. Ilmoitin tästä sairaslomastani sille henkilölle joka on määrätty esimiehekseni oikean esimiehen ollessa sairaslomalla. Tämän lisäksi hyvää hyvyyttäni ilmoitin toisen sektorin esimiehelle sekä erään yhteisön esimiehelle jossa käyn kerran viikossa. No tämä tämän hetken esimieheni ei ollutkaan ilmoittanut sairaslomastani eteenpäin ja sieltä eräs työyhteisön jäsen soitteli kiukkuisena, kun nuoret olivat kurittomia eikä minua näkynyt mailla halmeilla. Kerroin ystävällisesti mikä oli tilanne ja miten olin toiminut. Hän käytännössä löi luurin korvaani. Rekkikselle ei siis ole mennyt tietoa siitä, että olen poissa. Osaan siis kuvitella kuinka hän lankoja pitkin tulee huomenna kimpuuni.

No sitten terveys asioihin. Mulla on siis selkä tosi pahassa kunnossa. Niin jumissa, ettei kunnolla pysty hengittämään. Fysiatrille on onneksi aika viikon päästä. No jouduin illalla menemään sairaalan päivystykseen kipujeni kanssa. Reissu olisi pitänyt jättää tekemättä monestakin syystä. Ensinnäkin se naislääkäri ei uskonut mua piti mua varmaan narkkarina. Mut se ei ole se syy miksi olisi kannattun jättää menemättä. Olin siis niin myöhään, ettei päivystyksessä ollut enää ketään asiakasta. Olen siinä luukulla ilmoittamassa itseäni, kun Pron paras kaveri tulee siihen viereisellä luukulle kyselemään tyttöystävästään. Siinä sitten tervehditään. Pron kaveri jäi sitten siihen minun seurakaseni juttelemaan kunnes pääsen lääkärille.

Paljon sanottiin puolin ja toisin. Sain kuulla, että Pro on edelleen samassa elämäntilanteessa kuin meidän erotessakin. Tosin hän ei ole sanallakaan kuullut Prolta meidän erosta vaan minun baarimikko kaverilta. Siinä sitten vaihdetaan kuulumiset ja sain kuulla, että Pron vaimo odottaa lasta. Ilmeisesti tämä raskaus uutinen tuli samoihin aikoihin kun meidän ero. Että kohta siellä pitäisi olla sitä ihanaa perhe onnea. Tämä tieto sai minut lähes shokin partaalle. Kotiin päästyäni olen itkenyt ihan hysteerisesti. Sain kuulla myös  sen, että Pro ei ole onnellinen. Selitin tälle Pron kaverille kaikki mitä tässä on tapahtunut sydäreistä lähtien. Hän kysyi, että sanooko hän niistä jotain Prolle. Sanoin, ettei se Prota hyödytä ollenkaan. Sanoin myös, että tekee niinkuin parhaaksi näkee. Hän kysyi myös minulta, että en kai enää haikaile Pron perään?? Kun se ei kuulemma hyödytä mitään. Kysyi olenko päässyt yli. No sanoin, että yli ja yli… Sairauksista puhuttaessa mainitsin myös, että minulla on nyt tärkeimipiä miettimisen kohtia kuin Hra Pro. Hän sanoin paljon ja järkeviä asioita, mutta ne menivät jotenkin totaalisesti ohi, kun mielessä pyöri vain, että Pro saa lapsen.

Vollotus jatkuu ehkä se loppuu sitten kun järkytys loppuu

Paskaa niskaan! 5.3.2008

Dodiin… On taas autuaasti unohtanut kuinka työntäyteistä tämä ihmiselo ja työssäkäynti oikein on. Tänään lähtenyt kahdeksan aikaan töihin ja nyt tulin juuri takaisin. Eilen kuulumisen kertaamiset ja sitten unta balloon, että jaksaa taas aamuksi lähteä töihin. Mihin muuhun sitä elää tarvitsisi. Olen autuaasti yrittänyt unohtaa kaikki eiliset tapahtumat ja tämänkin päiväiset. Teimme äipän kanssa yhdessä tuumin eilen sen päätöksen, että tällä viikolla aion tasoa itseni irti. En aio vapaaehtoisesti kestää yhtään päivää enempää kuin on pakko. Minulla vielä voimakkaammin tuo kroppa reagoi kaikkeen strssiin ja paineeseen. Joten terveyden kannalta on parasta lopettaa tässä vaiheessa.

Palailin siis eilen töihin. Minua odotti siellä mukava kirjelmä. Rekkis oli antanut lausunnon joka on lähtenyt kaikkiin virallisiin tahoihin, ettei hän voi hyväksyä minun työtuntejani siitä lähtien kun olen työt aloittanut syyskuussa. Nyt hän vaatii selvityksiä mitä olen tehnyt ja missä olen tehnyt taantuvasti lähes puolelta vuodelta. Minullehan ei ole missään vaiheessa työsopimusta kirjoittaessa tai työtä aloittaessani mainittu, että kaikki työsuoritteet tarvitsisi kirjoittaa ylös. Joten niitä papereita en pysty rekkikselle koskaan toimittamaan. Ainoastaan siitä päivästä, jolloin siitä eräässä palaverissa sovittiin. Minulta oli lisäksi viime kuun palkasta pidätetty 75%, voitte kuvitella kuinka ruhtinaallinen summa siitä jäi käteen. Tämä taas sen takia, kun olin sairasloma paperini heille toimittanut, he olivat hokkus pokkus hävittänyt paperit. Palkka kuitissa luki, palkaton sairasloma ja se sairasloman kesto. Huvittavaksi tästä tekee sen, että se oli työtapaturma minkä takia olin siinä polvileikkauksessa. Nytten sitten kiltisti rekkikselle vei tästä uusimmasta sairasloma papereista kopiot. En alkuperäisiä halunnut luovuttaa sen takia, että jos nekin haihtuvat savuna ilmaan. Rekkis otti ne kiltisti vastaan ja sanoi toimittavansa palkkoihin. Hän oli kuitenkin siltä istumalta laittanut minulle sähköpostia. Että minun pitää oikeat sairasloma paperit toimittaa esimieheni sijaiselle, niin hän sitten päättää hyväksyäkkö ne vai ei. Ei pitäisi olla mitään arvelluttavaa jos minulla on lääkärin kirjoittama sairasloma. Tänään sitten viimeisenä selvisi,  että minun palkastani ei ole liiton maksuja veloitettu vaikka olen kaikki paperit palkkoihin toimittanut. Tänään olen sitten lähes puolen vuoden rästit liitton maksanut.

Huomenna edessä on aamulla käynti liitossa. Näiden asioiden selvittely ja mahdollisesti lakimiehen kanssa keskustelu. Tämän jälkeen töissä luottamusmiehen kanssa keskustelu asioista jonka jälkeen marssin sanomaan itseni irti. Samantien. Ja kyllä olen harkinnut tätä ratkaisua pitkään. Olen kaksi päivää ollut taas töissä ja henkinen hyvinvointi on suhteellisen huonossa jamassa. Onneksi saan olla tekemisessä nuorten kanssa ja onhan se kiva tietää, että ne nuoret jää ainakin kaipaamaan. Sitä virkaa olen hakenut ja se ratkeaa tässä parin viikon sisällä tärppäsikö vai ei. Muussa tapauksessa palaan takaisin kaupanalan palvelukseen. Missä olenkin työskennellyt useita vuosia.

Huonosti varmaankin selitetty ja kirjoitettu asiat, mutta kun asioita ei haluaisi hirveästi muistella. Tällä hetkellä nämä työ asiat vievät jo niin suuren osan energiaa. Tämän kaiken työpaskan lisäksi, lääkäri löysi minusta sairauden joka on vähän vakavampaa luokkaa. Nyt pitää sairauden kanssa elellä toukokuuhun asti, kunnes silloin pääsee asianmukaisiin hoitotoimen piteihin. Voin sanoa, että kyllä on tälle viimeiselle puolelle vuodelle tullut enemmän paskaa niskaan kuin olisi väliksi.

Välirauha 21.2.2008

Nyt on jonkilainen rauha laskeutunut maahan. Siis tämän minun lapsuudenystävän ja minun välilleni. Asia toki koski muutakin kuin pelkästään tätä blogia ja sen sisältöä. Olen ilmeisesti tai olenkin suodattanut omaa pahaa oloa ystäviini viimeisen puolen vuoden aikana. Eikä minulle ole tullut mieleenkään, että kaikki ystäväni eivät minun murheitani halua kuunnella. Olen päättänyt ottaa sen linjan, että seuraava puolivuotta hössötetään häistä ja hääjutuista ja kun milnulta kysytään miten voin, niin vastaan vain, että hyvin. Täten ei tule väärinkäsityksiä tai muuta.

Liikaa on sattunut viimeisen puolen vuoden aikana. On tullut kaksi kertaa erottua samasta miehestä. Jokaisen eron yhteydessä on tullut suhteellisen isoja pommeja taivaalta. Sitten rupesi terveys reistailemaan. Reistilun kruunasi sydänkohtaus ja nyt nämä vaikeudet töissä sen kun jatkuvat. Voihan se olla niin, että se on jollekin ihmiselle liikaa, ihan tuossa kuunnellusakin muodassa. Kyllä minä myönnän, että välillä olen ollut itsekäs ja puhunut vain itsestäni, mutta se on johtunut vain yksin omaan siitä, että on ollut niin helkutin paha olla. Puhuminen on minulle luontaisin tapa käsitellä asioita. Nyt viime aikoina vasta tullut tämä kirjoittaminen. Paljon on puoleen vuoteen sattunut ja isoja asioita. Niiden kanssa minun on kuitenkin pystyttävä elämään.

***

Vanhasta työpaikasta soitti kollega ja kertoi, että esimieheni oli yrittänyt tavoitella minua. Siis siellä vanhassa paikassa työskenteltäessä minulla oli sama esimies kuin nyttenkin. Tämä esimies on vain yrittänyt minua työpuhelimesta kiinni. Luonnollisestikaan minulla ei duuni puhelin ole päällä kun olen sairaslomalla. Hän oli sitten kiukkuisen katkuisen sähköpostin lähettänyt minun omaan yksityiseen sähköpostiin. Viesti käsitteli sitä, että kuinka pettynyt hän on, että viime tapaamisen jälkeen jäin kuitenkin sairaslomalla ja että hän toivoo, että tulen yhteen palaveriin jossa puhutaan tästä työnkuvasta. Viestistä oli pääteltävissä, että ihan kun hän ei uskoisi, että olen oikeasti kipeä. Viesti sapetti minua urakalla. Minä joka omaan korkean työmoraalin ja olen töissä vaikka kuumeessa niin epäillään motiiveitani. Nyt on tullut myös eri lähteistä selväksi, että rekkalesbon toimiin ei aiota puuttua. Hän saa jatkaa tallaamistaan ja mustamaalaamistani ihan rauhassa.

Tässä työkuvioissa on kaikenlaisia käänteitä tullut viime päivinä. Käänteitä on tullut niin paljon, että olemme jopa olleet lakimieheen yhteydessä. Eikä nämä käänteet yhtään helpota tai vähennä stressi tasoani päin vastoin. Sitä paitsi mikä oikeus esimiehelläni on tuollaisia viestejä lähettää keskellä sairaslomaani. Ei vaan jaksa moista. No pitää toivoa, että kun sairasloma loppuu viikon päästä, niin saisin suoraan potkut. Ei tarvitse olla karensissa kuin seitsämän päivää, kolme kuukauden sijaan.

Ostin muuten viime viikolla sinkkuelämää sarjan kuudennen ja viimeisen tuotantokauden. Boksi sisälsi kaikkiaan viisi cd:tä ja 18 jaksoa eli yhteensä lähes 10 tuntia pelkkiä sinkkiksen jaksoja. Huvittavaa tai masentavaa ihan miten vain, mutta olen tuon boksin jo kertaalleen läpi katsonut eikä viikkoakaan ostamisesta ole vielä kulunut. Nyt on vielä varmaan pakko mennä katsomaan uudestaan viimeinen jakso, missä Carrie saa Mr Bigin

Sattumuksia 18.2.2008

Mitäpä tässä oikein on tapahtunut…. Hmmm… Aloitetaan näistä ikävimmistä, eli työkuvioista. Mä sain kuulla, että tämä mun oikea esimies on tosi huolissaan musta ja mun terveyden tilasta. Onhan se ihana huomata, että välitetään ja tuollainen korkea virkamies vielä. Se on nyt vain saanut sen huolen tartutettua kaikkiin niihin tahoihin kenen kanssa teen töitä. Nyt huomaan ympärilläni sellaista hössötystä omasta jaksamisestani. Luulee varmaan, että saan jonkin sortin hermoromahduksen tai jotain. Vaikka olen sanonut, että minun stressin aiheuttaa vain yksi ja sama henkilö. Kun se  kanssa ei tarvitse tehdä töitä niin kaikki on hyvin. No minua ei “huolita” vielä töihin. Ihan hyvä toisaalta niin. Tänään olen menossa lääkärille uudestaan, sairasloma jatkuu toivottavasti. Ne on töissä järjestellyt jo asioita niin, että olen pitkään pois tai siten etten tule töihin ollenkaan takaisin. Toisaalta mukavaa ja toisaalta taas herättää selaisia ajatuksia, että ne ikäänkuin haluaa mut sieltä pois. No niinhän se rekkalesbo haluaakin.

Olen tässä harkinnut lakimiehen palkaamista. Tai perhepiiristä sellainen löytyykin jo. On meinaan rekkalesbo pannut taas vettä myllyyn. Olen muka käynyt kunnan piikkiin lunastamassa 30 lippua yhteen tilaisuuteen. Tilaisuus on jo mennyt ja lippuja ei käytetty. No minäpä en ole moisia lippuja tilannut saatikka hakenut. Rekkalesbo minua moisesta syyttää. Olen tästä asiasta epävirallisesti poliisiltakin kysellyt. Poliisi sanoi, että käsialaa voidaan kyllä ääritapauksessa vertailla. Tuli vain sellainen olo, että se rekkalesbo on tehnyt tuonkin. Hakenut minun nimissä lippuja joiden käytöstä syyttää nytten mua. Voi tietenkin olla, että olen jo vähän vainoharhainen tässä asiassa. Mutta väkisinkin tulee pikku hiljaa vainoharhaiseksi, kun kaikesta mua syytetään. Tulee olo, etten osaa mitään oikein tehdä. Ei ole viime viikko ollut ainakaan stressi vapaata aikaa, niin kuin lääkäri kehotti viettämään, päin vastoin.

Kiitoksia teille kaikille kommenteistanne ja tuestanne tässä työ tilanteessa. Kyllä se mun oikea esimies minua tukee ja uskoo. Tässä on omaksi onneksi sanottava, että onneksi olen hänen alaisenaan ollut jo koko viime vuoden. Silloin sain osakseni pelkää kiitosta. Työpaikan vaihdoksen jälkeen sitä onkin sadellut pelkkää paskaa. Vaikeessa tilanteessa hänkin on. Niin pienessä kunassa kuitenkin olen, ettei rekkalesboa voi siirtää muihin tehtäviin. On helpompi savustaa sijainen ulos kun siirtää vakituinen samassa työssä ollut 20 vuotta oleva ihminen. Työnhaku siis jatkuu aktiivisena.

***

Hassu yhteensattuma. Lauantaina ruokakaupassa satuin törmäämään Pron kaveripiirissä pyörivään mieheen. Sanotakoon häntä vaikka V:ksi. V tuli kaupassa vastaan ja kyseli niitä näitä kuulumisia. Lopuksi V heittää kommentin, että olet sitten seurustelemaan ruvennut? Johon tiedustelen, että mistä sä niin päättelet? Hän oli sattumoisin nähnyt minun tv esiintymisen. Ohjelmassa meitä on kaksi haastateltavaa ja meille siinä alkuvaiheessa esitetään suhteellisen samat kysymykset. Toimittaja sanoo, mun vierus kaverille, Että “Mirja” sähän olet sinkku? Ja sen jälkeen vaihtuu aihe. No V oli vetänyt tästä sen johtopäätöksen,että “Mirja” on sinkku ja minä en. Sillä jos olisin sinkku kyllä minulta olisi kysytty sama kysymys. No en V:tä ruvennut tässä asiassa korjaamaan. Nyt on tilanne se, että Pro varmasti ainakin tietää, että ko. ohjelmassa esiinnyin ja mistä aiheesta. Lisäksi Pro luulee, että seurustelen.

Ilkeää sanoa, mutta nautin jotenkin tästä tilanteesta. Pro jo silloin viimeistä viestiä kirjoittaessa epäili kaipaanko häntä ollenkaan. Tämä seurustelu uutiseni kolahti/kolahtaa, siis toivottavasti. Vaikka itse olenkin aika ajoin vielä paskassa jamassa, ei Pron sitä tarvitse tietää. Olen yhden ystäväni kanssa tästä väärinkäsityksestä nauranut viikonloppuna niin paljon, että on vedet tullut silmistä. Ilkeä minä, hyi, hyi!

Voi kuulostaa teistä hassulta, mutta tämä työtilaneen kärjistyminen ja minun eroaminen sieltä tuntuu jotenkin puhdistavalta helpottavalta. Siis jos sitä katsoo tietystä kulmasta. Siis tämän hetken työni on viimeinen yhdistävä side minun ja Pron välillä. Silloinhan Pron kanssa mietin otanko paikan vastaan vai en. Joka päivä töihin ajaessa joudun ajamaan Pron mökkitien ohi. Mökillä meillä oli paljon hyviä muistoja. Nyt tavallaan kun työpaikka vaihtuu (toivottavasti) niin viimeinen side Prohon katkeaa. Ymmärsitteköhän mun pointtia tässä asiassa?

Ajatus katkesi kesken kaiken. Palailen siis seuraavaksi uusien ajatusten kanssa.

Ehkä on toivoa 29.1.2008

Täällä päässä on tämä päivä milloin naurettu milloin itketty. Ikävä aalto on taas aika voimakas. Mä kun jo niin kuvittelin, että tästä parkumisvaiheesta olisi päästy ohi. Ajattelin, että olen jo sillä toisella puolella miltä ei palua vanhaan enää ole. Noh olin ilmeisesti väärässä. Pro on mielessä koko ajan ja Pro onkin tullut keskusteluihin salavihkaa. Asiaan vaikuttaa varmaankin se antamani haastattelu. Olen miettinyt ja pohtinut ja vatvonut kaikkea mitä olen sanonut. Lisäksi mielessä pyörii se, että mihin muotoon sanomisiani käännellään ja väännellään. Voihan olla, että kaikki positiiviset kommentit mun ja Pron suhteesta otetaan vaan pois. Ja mitä sitten kun Pro saa käsiinsä/kuulee/katsoo sitä haastattelua. Se saa aivan väärän käsityksen siitä mitä minä olen asioista ajatellut etc. Huvittaa jotenkin itesään kun suurin huolenaihe on, että mitä Pro ajattelee. Vieläkin siis yritän tehdä asiat Prolle helpoksi. Tässä elämän vaiheessa ei pitäisi paskaakaan välittää mitä mieltä Pro on yhtään mistään. Enemminkin pitäisi miettiä millaista palautetta työehteisöstä tulee. Tai kyllä mä se osittain tiedänkin jo.

Nää fiilikset pomppivat laidasta laitaan. Välillä on sellainen olo, että jos tulisi nyt vastaan niin ei enää paljon hetkauttaisi. Taas toisaalta itken ja parun perään sekä tunnen valtavaa kaipausta. Viime aikoina muuttunut vain kaipauksen tunteeksi. Tai mitä vain, kyllä siinä kaipauksessakin on ihan riittämiin tekemistä. Näitten fiilisten ristiriitaisuudet johtuvat pitkältikkin siitä, että en Prota ole livenä kertaakaan nähnyt. Mikä onkin ihan hyvä oma toipumisen kannalta. Voi vain olla, että fiilikset olisivat toista luokkaa sen jälkeen kun oltaisiin nähty. Näin Prosta unen. Tässä unessa törmättiin ravintolassa ja mä iloisesti vaan nyökkäsin moit ja jatkoin tanssimista. Eikä se Pron näkeminen tuntunut missään. Ihan kun olisi jonkun vanhan hyvän tutun nähnyt. Ehkä siis mullakin on vielä toivoa!!!

Nyt taas pakko lopettaa tämä kirjoittelu. Mua on viimeiset viisi päivää kiusannut armoton päänsärky ja se vain pahenee näin iltaa kohden. Yläselkä jumitus ilmeisesti mennyt niskaa pitkin ylös päin. Kai tässä on lääkäriin mentävä jos tämä kipuilu ei lopu. Mutta nyt siis hyvät yöt!

Samaa rataa 29.12.2007

Asiat täällä etenevät samaa rataa. Eli mainittavia muutoksia olotilassa ei ole ehtinyt syntymään. Tänään jouduin tosin sairaalaan valtavan voimakkaan migreeni kohtauksen vuoksi. Omissa laskelmissa huomasin myös sen, että migreeni ei ollut vaivannut minua kertaakaan Pron aikana ja nyt se tuli voimakkaampana kuin koskaan. Tiputuksessa olin useita tunteja ja lopulta komeahko lääkäri päästi minut kotiin. En ollut lääkärin ulkonäköön ehtinyt edes kiinnittää huomiota niin tuskissani kun olin.

Hassua miten tämä ero kaava menee aina samaa rataa. Ensin parun muutaman päivän putkeen sitä samaa ikävää. Sitten tulee vaihe jolloin millään ei ole mitään väliä. Ei huvita hoitaa kotia tai ihmissuhteita sen jälkeen tulee masennus vaihe. Joka kerta vaiheet ovat samat. Huomasin myös tänään kuinka suojeleva olen Prota kohtaan. Isoäitini siis alle 70 vielä, kyseli minun ja Pron vaihesta ja olenko kuullut Prosta jotain. Sanoin siihen sitten, että ei ole mitään kuulunut. Päätin samalla tehdä selväksi missä vaiheessa minun ja Pron suhteessa mentäsiin jos vaikka mamman kautta tieto kulkisi pappan korviin ja vittuilu ja nauru pyrähdykset loppuisivat. Sanoin, että niin sitä vaan yhdessä asutiin, hääpäivä sovittiin perheen perustamista suunniteltiin vielä kolmekuukautta sitten, mutta nyt olen tässä. Mammani siihen totesi, että ehkä Pro on vain miestyyppiä jotka eivät osaa päättää ja siksi tälläinen vetkuttelu. Oikeassahan hän oli, mutta jostain syystä vedin hirveän herneen nenääni. En sitä tosin mammalleni näyttänyt, mutta heti autoon päästyäni minut valtasi kova raivo. Mikä oikeus kenelläkään on arvostella minun Protani yhtään. Kyllä minä parhaiten tiedän minkälainen hän oli ja mitä hän mistäkin ajatteli. Ei kenellääkään tuntemattomalla ole oikeuksia sanelemaan miten luulisi asioiden olevan. (Jatkakaa toki silti vakkari komentoijat kommentoimista) Näköjään sitä itse saa Prota sättiä vaikka maailman loppuun asti, mutta kun joku muu tulee totuuksia sanelemaan ja kolahtaa.

 LISÄTTYÄ 29.12.07 KLO 3.50

Noihin vaiheisiin vielä palatakseni. Yksi selkeä vaihe on myös se, että on ihan varma, että nyt Prosta kuuluu jotain. On perjantai ja Pron on jo varmasti nyt kavereidensa kanssa liikkeellä. Sitä odottaa joka perjantai (tai nyt uutena vuotena) että jotain kuuluu ja saa aina pettyneenä todeta, ettei tälläkään kertaa mitään. Tätä odotusta näin vkl aikaan kestää yleenäs 2-3viikkoa jonka jälkeen toivoa on sen suhteen taas mennyt. Onhan tuossa odottelun puuskassa jotain hyvääkin. Kun on ajatuksen tasolla niin varma, että jotain kuuluu tulee koko kämppä siivottua lattiasta kattoon jos vaikka Pro olisikin yöpaikkaa vailla. Ei pelkoa sohva paikkoja olisi vain tarjolla

Meillä vaihtuvat ovikoodit yleensä myös vuoden vaihteessa toivottavasti niin siis tänäkin vuonna. Olen vasta uutena vuotena asunut vuoden tässä uudessa osoitteessa. Vuosi sitten muuttaessa olin intona kaikesta uudesta mitä vuosi toisi tullessaan. Olinhan viime vuonna vaikeuksien jälkeen valmistunut koulusta ja saanut viran sijaisuuden. Naurettiinkin kun saatiin kamat kämppään kannettua, että oli uusi ammatti, uusi työ, uusi asunto ja uusi auto vuoden vaihteen jälkeen enää elämästä puuttuisi se uusi mies. No eipä sitä kauan tarvinnut odotella. Vanhan asunnon ovi oli ihana sulkea viimeistä kertaa taakseen. Tuntui kun olisi saanut kaiken aloittaa puhtaalta uudelta pöydältä. Taakse jäivät huonot ja epäonnistuneet ihmissuhteet ja vanha elämä. Nyt tässä asunnossa on muistoja kertynyt vuoden varrelta ja ne ovat pitkältikkin Pro painotteisia. Mutta ei se minua haittaa, sillä Pro opetti minulle miten rakastetaan. Ovi koodien vaihtoa odotellessa, ettei sydän pampaten tarvitse joka kerta pelästyä kun naapurin kudilla ovikello kajahtaa vkl yönä.

Olin laittamassa tossa alkuyöstä jo Prolle viestiä pitkien itsensä kamppailuiden jälkeen. Kirjoitin viestin kokonaan. Sitä tuli muotoiltua reilut 20min. Mutten koskaan painanut lähetä nappulaa. Ajattelin, että mitä se oikein hyödyttäisi. Vaikka ero olisikin saatu vireille niin oletan, että Pro itse ottaa minuun sitten yhteyttä. Pieni pelko siinä on mikä minua vähän kaihertaa. Eli jos Pro tiedostaa kuinka paljon on minua loukannut (ja uskon, että tiedostaa) hän ei viitsi sitä viestiä /yhteydenottoa tehdä, kun aikaa on jo kulunut näin kauan eikä minusta ole kuulunut mitään. Pohdin ja vatvon näitä samoja asioita edelleen.

Ai niin eräs ystäväni on tavannut ihanan miehen. Omien sanojensa mukaan siis. Mies on kuulemma juuri eronnut. Eropaperit jätetty kaksi kuukautta sitten… Noh ei siitä sen enempää, kukin ajattelee mitä itse haluaa.

Lopuksi vielä muutama kommentti sinkkuelämästä. Ohjelmaa taas katsottuani rupesin miettimään, kuka hahmoista on eniten minua itseäni lähellä. Kaikki kai toivoisivat olevansa Carrieja tai Shamathoja, mutta minä taidan olla piilo Charlotta, jossa ripaus carria tai tullaan nyyt kaapista kunnolla pois. Ajatuksiltani ja teoiltani taidan olla tai olen Charlotta ja ylpeä siitä!

Sydän lyö pum, pum, pum… 2.12.2007

Anis tuolla kommentti puolella kyseli näistä terveydellisestä asioista. Lähinnä sydämen asioista kysymyksessä oli kyse. Olen ottanut tämä eron Prosta aikas raskaasti.  Teksistä tuli niin pitkä, että päätin nyt kirjottaa sen tähän kaiken kansan nähtäväksi. Eli Anis kyllähän sitä kysellä saa… Ja vastailenkin mielelläni, jos siitä vaikka olisi apua jollekkin toiselle, edes pieni tiedon murunen.

Elikkäs, mä olin silloin porukoilla käymässä ja kova stressi ja ahdistus tästä kaikesta ero jupakasta päällä. Olin jo jonkin aikaa valitellut, että ruokatorven kohdalta kramppailee aika ajoin. Aavistelin sen johtuvan vain siitä, että ero oli vienyt minulta totaalisesti ruokahalun enkä nesteitäkään hirveästi saanut alas, oli kokonais valtaisesti paha olo. Olinhan oksenellutkin vain fyysistä pahaa oloani. Mitä aikaisemmin ajattelin olevan mahdotonta, mutta nähtävästi jos on henkisesti tarpeeksi paha olo niin se voi vaikuttaa fyysiseen kuntoon noin, minun tapauksessa rajulla oksentamisella.  No porukoilla se iski kramppimaisena kovana kohtauksena joka sai minut polvilleen, kirjaimellisesti tipahdin. Tuntui, että ilma pakeni keuhkoista ja kovasti kramppasi tissien välistä mistä vissiin kylkiluut lähtee irtaantumaan (tosi lääketieteellinen paikan määritelmä, mutta toivottavasti ymmärrät)Äippä lähti naapurista lääkäriä hakemaan, kun semmoinen siinä sattuu asumaan. Ukko aavisteli, että sydän oireista voisi olla kyse. Minä sieltä lattia tasosta huutelen, “juu sydänoireita varmaan, se johtuu varmaan siitä, että mun sydän on särkynyt”. En voinut käsittää, että miten se muka sydän vaivoihin liittyi jos ruokatorven tienoilta krampaa.

No krampit loppuivat lopulta. Kohtaus kesti sellaiset 3min. Kun naapurista lääkäri tuli se totesi, että kaikki nyt ok, mutta käyppä päivystyksessä varuiksi. Päivystyksessä sitten pitkällisen odottamisen jälkeen minulta otettiin sydänfilmi. Siinä näkyi, että olin todella saanut sydänkohtauksen lievän sellaisen toki. Lääkäri sanoi, että joskus oikein kova stressi voi saada nuorellakin ihmisellä tälläistä aikaiseksi. Käski ottaa rauhallisesti viikon ajan. Sillä jos se uusiutuisi se kuulemma tapahtuisi todenäköisesti viikon sisällä. Eipä ole uusiutunut. Ennen tuota perjantain yöllistä kohtausta.

Nämä kohtaukset ovat saaneet kyllä lähipiirini varpailleen. Tietysti pelko terveydestä ja sen menettämisestä. Toisaalta lähipiiri on ymmällään niinkuin itsekkin, että kuinka kovasti tämä ero minuun vaikuttaa. Eipä ole ennen mikään ottanut näin koville. Olen aikaisemmin ollut tosi vahva tyyppi. Siis se ihminen joista muut ihmiset ajattelevat, että toi on kyllä tosi vahva henkisesti, että se kestää mitä vaan. No nähtävästi en ollut niin vahva kuin ajattelin. Mutta olihan kyse myös ensirakkauden menettämisestä.

*                              *                        *                              *                              *                              *

Huonosti nukutun yön jälkeen päätin lähteä käymään kaupungilla. Ah, kuinka onkaan ihana tämä etelä-suomen talvi. Lumi kun oli sulanut ihanaksi floska helvetiksi. Floskaa nilkkoihin asti taivaalta satelee vettä ja jalat märkinä. Lisäksi bussikuskit ajelevat ihanasti kaahaten roiskuttaen kaiken floskan jalankulkijoiden päälle. Niiden kuskien täytyy siis saada jotain kiksejä siitä, että ne saa porukan kasteltua. Onkohan niillä joku veto käynnissä kastelun suhteen. Tyyliin työpäivän jälkeen tallille mennessään kuskit kehuskelevat ketä on saanut eniten ihmisiä kastumaan. Samaa olen miettinyt, että pakko niillä olla joku tukkimiehen kirjanpito siitä, kuka on saanut eniten jätettyä ihmisiä bussipysäkillle ovien plämähdettyä kiinni nokan edestä. Viikon suurimman saldon saanut voittaa sitten sen perjantai pullon. Vähän eksysin aiheesta, mutta välillä tuo bussikuskien käytös raivostuttaa.

Päätin korjauttaa piikkikorkkarini laivareissua varten. Kumma juttu nämä nykyajan kengät. (voi kun kuullosti tosi vanhan ihmisen kommentilta) No anyway, nykyään kun ostat piikkikorkkarit niiden ei tarvitse olla jalassa kuin muutaman kerran niin jo on korko mennyt siihen kuntoon, että metalli loistaa ja kengät ovat käyttökelvottomat. Kävin siis näihin suosikki kenkiini laitamassa uudet korkolaput. Suutarikin siinä kirosi näiden nykyajan kenkien kumipohjia, jotka heti kuluvat. Sain siis kengät korjautetuksi ja siinä odotellessa tein myös vähän joululahja ostoksia. Ostinpa itsellenikin pitkästä aikaa jotain kivaa. Ostin uudet farkut, jossa tiedän, että pylly näyttää tosi hyvältä. Istuvuus oli kuin unelma

Tänään olen siis ollut yllättävän hyvällä päällä pitkästä aikaa. Tuo floska keli, bussikuskit ja alkanut hissiremontti eivät ole saaneet mielialaani huonolle tuulelle. Sain jostain inspiraation siivoskella pitkästä aikaa. Olen siivonnut ja samalla lauleskellut. Mistä lie moinen mieliala tullut, mutta on kivaa välillä näinkin päin. Toivottavasti tämä olotila pysyisi päällä edes muutaman päivän tai edes tunnin.