Voimissain

Mikä viikonloppu! 11.5.2008

Voihan paska! Mistäs sitä alottaisi. Tämä ei todellakaan ole minun viikonloppuni ollut. Kolme erilaista asiaa, joka on saanut pollan ihan sekaisin. Täytynee aloittaa aika järjestyksessä.

Perjantaina olin ulkona naapurin pojan L:n kanssa ja sen muutaman kaverin. Olimme alkuillasta L:n kaverin luona. Sain osoitteen tekstarina joten suunnistin paikalle oma toimisesti. Hetken aikaa siinä pihassa paloillessani kävelin parkkipaikan ohi kohti ovea. Kävelemäni auto sai minut kääntämään pääni uudestaan. Siinä parkissa seisoi Pron auto. Kääntyminen ja rekkarin lukeminen sen todisti. En tiedä miten päin olisi pitänyt olla, menin jopa pieneen panikkiin. Soitin kiukkuisen puhelun L:n kaverille, että minne hel***tiin mun pitää oikein tulla. Sain koordinaatit ja olinkin jo melkein ovella. Kävelin rappuset ylös ja siinähän se vi**u asuu L:n kaverin naapurissa. Pro siis viettää ihanaa perhe elämää vaimonsa kanssa. Voitte vaan kuvitella kuinka onnistunut mun ilta sen jälkeen oli???? Perkele sentäään. Ajatteltiin siinä taksia odoteltaessa, että menään pimpottamaan siihen ovikelloon ja sanotaa, että Pro kiltti veisitkö meidät keskustaan. Parasta, koomisinta tai huonointa tässä on se, että Pro on sanonut minulle asuvansa jossain avain muualla. Aikoinaan meidän suhteen aikana, heitin Pron usein kotiin ja ihan eri osoitteeseen. Kävipä kerran niinkin, että se kävi heittämässä kotiin jotain kamaa. Oli ilmeisesti sitten vienyt veljellensä ne kamat. Tuli kyllä taas niin huijattu olo ja paska fiilis siitä, että miten näitä Pro pommeja vaan tippuu ja tippuu ja miten voi olla, että se ihminen tuottaa pettymyksiä toisensa jälkeen. Aikoinaan paras ystäväni sanoi, että Pro on maannut hänen työkaverinsa kanssa jokunen vuosi sitten, että asuvat samassa talossa. Sanoin silloin, että sen täytyy olla joku muu jolla on vain sama sukunimi, sillä eihän Pro asu siellä päinkään. No selvisipä sitten sekin, että samassa talossa ne asuvat. Päätelmänä tästä, että Pro on pannut ja pettänyt vaimonsa vuosia. Helvetin hyvää perhe onnea vaan heille.

Päästäänkin sopivasti lauantai päivään joka alkoikin ihan hyvin. Mentiin äitienpäivän viettoon mökille ja mammalle viettiin sinne kukkaset. Koiravauvani oli voinut jo muutamanpäivän huonosti, mutta hänpä kävi siitä huolimatta uimassa ja osasi uida. Voi kun olin taas ylpeä hänestä. Raittiissa ulkoilmassa sain lauantai päivän viettää. Sitten tuli lisää todella huonoja uutisia. Paras ystäväni soitti, meidän yksi yhteinen ystävämme oli tapannut itsensä. Tilanne ja tapahtumat tulivat niin puskista ja lujaa, etten vieläkään ole oikein ymmärtänyt asioita. Taustoja valoittaakseni kyseessä oli kolmiodraama, perkeleen miehet sanon minä. Tämä ystäväni ja hänen uusimiehensä seurustelivat ja asuivat yhdessä reilut 1,5 vuotta. Nyt muutama kuukausi sitten selvisi, ettei tämä mies ollutkaan eronnut ex-vaimostaan oli kyllä luullut, muttei ollutkaan. Ilmeisesti jotain papereita jäänyt täyttämättä. Kaiken kukkuraksi tämä ystäväni mies kävi tämä ex-vaimonsa luona silloin tällöin “kahvittelun” merkeissä. Tiedämme siis varmasti, että hän petti ystävääni. Tästäkin ystäväni selvisi mielestäni ihan hyvin. Puihuimme viikko sitten vielä, että miten tässä kohtapuolin yhdessä sisutamme asuntoni olohuoneen uuteen uskoon. Tällä ystävälläni kun oli mahtava kyky saada edullisesti sisutettua huoneet ja puutarhat uuteen uskoon. Ainoa mitä tällä hetkellä tiedän, että tämä ystäväni miehen ex-vaimo oli viimeisenä käynyt ystäväni luona ja sen jälkeen ilmeisesti ystäväni oli ottanut kotoa kaikki löytyvät pillerit ja saanut yliannostuksen ja kuollut välittömästi. Epätietoisuutta ja surua hämmentää vielä se, että poliisi on eristänyt koko asunnon ja ottaa joka puolilta sormenjälkiä. Epäillään ilmeisesti, että rikos olisi tapahtunut. Vaikeinta meille ystäville ja hänen lapsilleen on hyväksyä se tosiasia, että mitään viestiä ei jätetty. Tilanne on todella hämmentävä tämän kaiken surun keskellä.

Illalla/alkuyöllä (la-su) koiravauvani menee ihan flekmaattiseksi. Hän on ripuloinut ja oksenteli muutama päivä sitten. Illan aikana ripuli muutti ihan vedeksi eikä ruoka ja vesikään enää maistuneet. Ystävälleni soitettuani ja konsultaation saatuani päätään varmuudeksi soittaa eläinpäivystykseen. Koiravauvani on tässä vaiheessa jo sellainen, että kun kutsun häntä hän ei enää edes nosta päätään. Koira syliin ja kovaa vauhtia lääkäriin. Erilaisten tutkimusten ja röntgen kuvien mukaan selviää, että koirallani on paha suolistotulehdus. Hän joutui jäämään sairaalaan yöksi tiputukseen ja antibioottia annttiin suoraan suoneen. Koirasta oli nesteet hävineet ja kuumetta yli 41 astetta. Minut pasitetaan kotiin nukkumaan. Siinä tuli kyllä informaatiota liikaa tähän viikonloppuun. Arvaatteko sainko nukuttua?? Aamulla koiraa hakemaan ja kuume oli onneksi jo laskenut. Vittumaisinta tässä oli se, että sain koirani kaikki paperit vasta perjantaina, enkä kerennyt vakuutuusyhtiöön vakuutuspapereita tekemään. Maksaessani koko lystiä eläinlääkäri ilmoittaa, että meillä käy sitten vain käteinen tai pankkikortti. Lasku oli 290€. Eipä minun muu auttanut kuin soittaa äitille ja isille, että tuokaas vähän rahaa. Onneksi heillä oli ja saatiin koira turvallisesti kotiin. Tänään hän on vain nukkunut ja ollut. Energisyys on ollut kaukana. Mutta paranee onneksi.

Että tälläinen vkl takana. Tästä toipumiseen menee taas pitkä tovi.

Järkyttävää… 4.5.2008

Monikin asia pistää tällä hetkellä järkyttymään. Aloitetaan siitä pahimmasta järkytyksen aiheesta. Ja niille, jotka nyt luulevan, että kyse on Prosta tuotan pienen pettymyksen. Tällä kertaa kyse ei siis ole Prosta tai mistään mikä häneen liittyisi.

Tämä minun koiravauvani täytti tossa vapunpäivänä 3kk. Iso herra siis jo ja silmäteräni, elämäni mies, iloni. Myös perheeni on omaksunut miehen täysin rinnoin ja koiran “pitääkin” päivittäin olla hoidossa jos olen jossain muualla käymässä. Olemmehan koiriin taipuvaista perhettä niin herrasta on jo tullut sellainen sydänten murskaaja, että oksat pois. Isäni lähti siis tänään sen kanssa lenkille ja sanoivat poikkeavansa lähikaupassa samalla. Isäni oli kaupassa alle minuutin ja koira oli asianmuikaisesti sidottu vieressä olevaan lipputankoon kiinni hihnasta. Isäni kun tulee kaupasta ulos koiraa ei näy missään. Joku ulkopuolinen nainen yritti varastaa sitä. Se oli jo nostanut sen autoonsa. Oli siis sekunneista kiinni, ettei koira mennyt sen sileän tien. Isänikin oli tilanteesta niin järkyttynyt, ettei tajunnut ottaa rekkaria ylös niin asiasta olisi voinut tehdä poliisi asian. Tyttö iältään vähän alle kolmekymmentä oli vain sanonut, että hän löysi tästä tollasen ja ajatteli ottaa talteen. Voi vittu sanon minä, onneksi en ollut paikalla sillä olisin vetänyt samantien kuonoon. Isäni saapui siis koiran kanssa kotiin ja loppu hyvin kaikki hyvin. Minä sain kaiken tämän kuultuani vain kauhean kohtauksen. Pelästyin varmaan niin pahasti, että reagoin niin. Itkin hysteerisesti varmasti tunnin verran. Vaikka kaikki yrittää siinä vieressä sanoa, että kaikki on hyvin. Nytkin rupeaa itkettämään oikein kunnolla kun tätä kirjoittelen ja vaikka herra tuhisee tuossa vieressä. Minkälainen ihminen voi tehdä jotain tuollaista, en voi ymmärtää.

Toinen murheenaiheeni on tämä kevät ja eritoten mikä miehiä oikein vaivaa?? Onko se niin, että kaamoksen jälkeen kun aurinko rupeaa paistamaan ne housut eivät voi pysyä jalassa?? Siis tiedän lähipiiristä nyt neljännen pariskunnan joka on eronnut kolme kuukauden sisällä. Ei siis mitään järkeä. Kolme neljästä on eronnut miehen töppäilyjen takia. Voi perkele ei voi tähän kohtaan muuta sanoa. Milloin mies on pettänyt ja jäänyt kiinni, milloin salannut ja vaimo/tyttöystävä on saanut muuta kautta tiedon.

Sitä sun tätä 27.4.2008

Mitäköhän sitä tähän raapustaisi. Pro rintamalla ollut hiljaista ja hyvä niin. On tässä taas tarpeeksi sattunut ja tapahtunut yhdelle kertaa. Perin rauhalllista arkea siis viettelen. Sairaslomalla olen edelleen, eikä töihin paluu ole suunnitelmissa. Paljastetaan nyt sitten jotain. Mulla on ilmeisesti työpaikka. Tällä tulevalla viikolla menen neuvottelemaan yksityiskohdista joten hyvältä näyttää etten sanoisi. Kesälomat menee sen siliän tien, mutta onhan tässä “sairaslomailtu” liki kaksi kuukautta niin on siinä lomaa jo tarpeeksi. On ollut jännä huomata, että nytten kun on koiravauva kuvioissa niin oma vuorokausi rytmini on muuttunut lähes normaaliksi. Aikaisemmin pystyin nukkumaan pitkään ja valvoin myöhään sekä välillä vetelin jopa päiväunia. Nyt tulee herättyä viimeistään kahdeksan aikaa ja nukuttaa jo niin pirusti kymmenen pintaan. Eikä pahemmin päivällä nukuta. Tai sitten se on vain yksinkertaisesti sen merkki, että olen tulossa vanhaksi.

Koiravauvani on kyllä ollut sellainen ilon ja ylpeyden aihe minulle. Tarpeet hän tekee jo lähes aina ulos. Nyt viikonlopun aikana hän on oppinut käskystä istumaan, seisomaan ja makaamaan. Tosin tosi hellyttävää on, että kun harjoitellaan ja jos tulee väärä liike tehtyä hän käy kaikki liikket läpi. Esim. jos sanon maahan, hän ensin istuu, sen jälkeen seisoo ja sitten menee makuulle. Ajattelee varmaan, että jonkun noista se kuitenkin haluaa nähdä. Oltiin eräässä koiratapahtumassa viikonlopun aikana ja meidät palkittiin. voi sitä ylpeyden aihetta. Minä olin kuin parahin äiti joka on niiiiin ylpeä lapsestaan.

Tähän loppuun täytyy vähän sadatella noita iltapäivälehtiä ja niiden uutisia. Äsken kävin molempien lehtien nettisivuilla lukemassa viimeiset uutiset. Kovalainen kun ajoi ulos 240km/h, mutta näiden meidän uutisten ykkösaihe on, että kanki-kaikkonen tippui. Siis hyvää päivää. Jos lehti kerran on uutislehti niin luulisi pääuutinen oleva oikea uutinen eikä mikään kanki-kaikkonen uutinen. En vain oikein ymmärrä. No onneksi selvisi, että Kovalainen säilyi vain aivotärähdykselle. Taisi olla kaverilla suojelusenkelit matkassa mukana.

Ei mitään uutta 14.4.2008

Piti vain kertoa ja kirjoittaa teille kuulumisia, että elossa ollaan. Tosin musta tuntuu, että mun elämässä ei tällä hetkellä tapahdu yhtään mitään ihmeellistä. Olen siis nyt sairaslomalla edelleen, enkä ole itseäni toistaiseksi irti sanonut. Pro murheet pitkältikkin itketty ja töitä haetaan koko ajan hullun tavalla. Tosin olen nyt liikkeessa samaan aikaan kuin miljoonat muut, joten suhteellisen epätoivoiselta homma näyttää. Eli mun aikani menee sairastaessa, töitä etsiessä ja koira vauvani menoa katsoessa.

Huomaan, että musta on tullut esiin äitimäisiä piirteitä, kun ihastelen vauvani kehitystä ja oppimista. Täytyy tässä vähän kehasta, että vaavi vasta 9vkoa vanha ja nyt jo lähes sisäsiisti. Hätä vahinkoja tulee vielä, mutta niitä tulee vielä varmaan aika kauan. Ylpeä äippä olen pienokaisestani. Huomaan myös, että isäni ja äitini paapovat mun vauvaani niin kuin kyseessä olisi oikea vauva. Ostetaan jos minkälaista lelua ja juttua. Aika huvittavaa itseasiassa. No he nauttivat ensimmäisestä lapsenlapsesta… Heh,heh olipa hauskaa.

Tässä tämä siis menee ei mitään mainittavaa tai mainitsemisen arvoista. Palailen taas, kun tulee jotain kerrottavaa.

Motivaatiota metsästämässä 22.2.2008

Niin kuin otsikkokin sanoo, motivaatio on hukassa ja pahasti. Olen nyt ollut sairaslomalla se 1,5 viikkoa ja viikko olisi vielä edessä. Tänä aikana minun piti aktiivisesti hakea töitä muualta. Olen siis kotona ollut lähes kaksi viikkoa, enkä ole saanut itsestäni edes sitä irti, että päivittäisin työhakemuksen ja cv:ni. Säälittävää sanon minä. Tämä motivaation puute näkyy kaikessa tekemisessäni. Olen entinen kilpaurheilija, jolla liikunta on ollut henki ja elämä yli puolet elämästäni. Nyt en saa itsestäni edes sen vertaa irti, että lähtisin kävelylle tai saatikka tv:n edessä crosstrenerillä 5min. “juoksisin”. Säälittävyys ulottuu kotitöihin jopa ihmissuhteisiin. Tällä hetkellä jaksan pitää yhteyttä ainoastaan läheisimpään ystävääni sekä äitiini. Nyt pitäisi jonkun potkia minua persuksille oikein kunnolla. Päiväni menevät nukkuessa, syödessä, tv:tä katsoessa ja lukiessa. Lisäksi lähes päivittäisit työstä tulevat yhteydenotot luonnollisesti stressaa. Jospa viikonloppuna saisin itsestäni sen verran irti, että nuo cv:t saisin ajantasalle. Se olisi jo jotain se.

Rupesin käsilaukustani kaivamaan pieniä paperilappusia. Minulle kun tulee nämä kirjoitus ideat päähän kesken päivän vaikka kassa jonossa. Sitten ajattelen, että kyllä minä siitä muistan kirjoittaa. Harvemmin näin käy. Illalla läppärin edessä mietin, että mitäköhän se taas olikaan. No eipä nämä muistilaput hirveästi auta. Tällä hetkellä vieressä on kassakuitti jonka takana lukee onnellisuus ja Pro. Oli varmaan jokin hieno pro ajatus (heh, heh) joka vain ei nyt tule syttyäkeen. Luulen, että se liittyy jotenkin siihen, että Aniksen sivuilla oli linkki erääseen blogiin (en muista osoitetta) jossa pohdittiin eroja ja sitä, että suremmeko menetettyä illusiota onnesta vai oikeasti sen onnen. Jotenkin tuohon suuntaan se meni.

Pitkien pohdintojen ja vatvomisien jälkeen tulin siihen tulokseen, että olin Pron kanssa oikeastaan lähes koko suhteen onneni kukkuloilla. Eikä tämä ole mitään luuloa vaan kylmätosiasia. Moni ystäväni tai kaverini jota näen harvemmin, sanoi tuolloin, että he eivät ole minua koskaan nähneet yhtäonnellisena kuin silloin. Naamani oli yhtä hymyä aamuin illoin. Vaikka Pro ei ollut lähelläkään minä koin kokonais valtaista onnea. Laitettakoon tähän jokin esimerkki. Olin sitä Pron ystävää auttamassa liiketoiminnassaan ja tehtäväni oli sellainen missä tarvittiin tarkuuta. Pro oli siis tuolla kertaa töissä ja auttelin tätä ystävää yhdessä Pron veljen kanssa. Olimme loppusuoralla sitä päivää, ja olimme tehneet 7 tuntia tauotta töitä. Minulla oli hirveä migreeni joka paheni minuutti minutilta. Työn päättyttyä migreenini oli jo niin kova, etten silmiä enää pystynyt liikuttelemaan. Mietin miten ihmeessä pystyn ajamaan sieltä kotiin. No Pro tuli paikalle siinä vaiheessa. Istuimme hetken siinä kahvipöydässä. Istuin Pro vieressä pää koko ajan hänen olkapäällään. Pron ystävä kysyi mikä minun on, johon Pro vastasi, että minulla on kova migreeni. Pron ystävä tähän kommentoimaan, että olen minä ihme nainen, että pääsärkee hirveästi, mutta silti nojailen Pron olkapäähän ja hymyilen. Sanoin siihen silloin, että miksi en hymyilisi, saanhan olla rakastamani miehen vieressä. No tuo oli silloin ja nyt on nyt. Toisaalta hymyilen edelleen valtavasti kun kirjoitan tätä tekstiä. Todistus siitä, että rakastan Prota edelleen valtavasti.

Sinkkuelämää siis olen viime päivinä katsellut. Yhdessä jaksossa oli bileet, jossa naiset toivat avec:na sellaisen miehen joille heillä ei ollut käyttöä. Ystävän, ex:n tai miehen joka ei vain napannut. Ajatuksella, että toisen “roska” voi olla toisen aarre. Mahtaisiko tälläisten bileiden järjestäminen suomessa toimia? No minun elämässä ei ainakaan, kun kaikki ovat niin varattuja ja perheellisiä. Ajatuksen tasolla kuitenkin idea kiehtoi. Se on kumma vaikka katsoin viidettä tai kuudetta kertaa sinkkuelämän päätös jaksoja itken niissä aina yhtä paljon ja yhtä vuolaasti. Mr. Bigissä on vain sitä jotain. Sukat pyörii jaloissa kun se sieltä autostaan nostelee niitä kulmakarvojaan. Ahhh…. Sinkkuelämää loppuu sanoihin, jotka nyt tänne kopion. Ajattelimisen aihetta herättää (meissä naisissa ainakin, Dolce!) Seuraaviin Carrien sanoihin päätän tältä päivältä:

“Jotkut tuovat sinulle, jotain uutta ja eksoottista, jotkut ovat vanhoja ja tuttuja. Jotkut sytyttävät paljon kysymyksiä, jotkut taas vievät ylättäviin paikkoihin tai kauas lähtöpisteestä ja toiset taas tuovat takaisin. Mutta jännitävin, haastavin ja upein suhde on suhde omaan itseensä. Jos löydät jonkun joka rakastaa rakastamaasi sinua… Noh sehän on satumaisen ihanaa” -Carrie, Sinkkuelämää-

Sattumuksia 18.2.2008

Mitäpä tässä oikein on tapahtunut…. Hmmm… Aloitetaan näistä ikävimmistä, eli työkuvioista. Mä sain kuulla, että tämä mun oikea esimies on tosi huolissaan musta ja mun terveyden tilasta. Onhan se ihana huomata, että välitetään ja tuollainen korkea virkamies vielä. Se on nyt vain saanut sen huolen tartutettua kaikkiin niihin tahoihin kenen kanssa teen töitä. Nyt huomaan ympärilläni sellaista hössötystä omasta jaksamisestani. Luulee varmaan, että saan jonkin sortin hermoromahduksen tai jotain. Vaikka olen sanonut, että minun stressin aiheuttaa vain yksi ja sama henkilö. Kun se  kanssa ei tarvitse tehdä töitä niin kaikki on hyvin. No minua ei “huolita” vielä töihin. Ihan hyvä toisaalta niin. Tänään olen menossa lääkärille uudestaan, sairasloma jatkuu toivottavasti. Ne on töissä järjestellyt jo asioita niin, että olen pitkään pois tai siten etten tule töihin ollenkaan takaisin. Toisaalta mukavaa ja toisaalta taas herättää selaisia ajatuksia, että ne ikäänkuin haluaa mut sieltä pois. No niinhän se rekkalesbo haluaakin.

Olen tässä harkinnut lakimiehen palkaamista. Tai perhepiiristä sellainen löytyykin jo. On meinaan rekkalesbo pannut taas vettä myllyyn. Olen muka käynyt kunnan piikkiin lunastamassa 30 lippua yhteen tilaisuuteen. Tilaisuus on jo mennyt ja lippuja ei käytetty. No minäpä en ole moisia lippuja tilannut saatikka hakenut. Rekkalesbo minua moisesta syyttää. Olen tästä asiasta epävirallisesti poliisiltakin kysellyt. Poliisi sanoi, että käsialaa voidaan kyllä ääritapauksessa vertailla. Tuli vain sellainen olo, että se rekkalesbo on tehnyt tuonkin. Hakenut minun nimissä lippuja joiden käytöstä syyttää nytten mua. Voi tietenkin olla, että olen jo vähän vainoharhainen tässä asiassa. Mutta väkisinkin tulee pikku hiljaa vainoharhaiseksi, kun kaikesta mua syytetään. Tulee olo, etten osaa mitään oikein tehdä. Ei ole viime viikko ollut ainakaan stressi vapaata aikaa, niin kuin lääkäri kehotti viettämään, päin vastoin.

Kiitoksia teille kaikille kommenteistanne ja tuestanne tässä työ tilanteessa. Kyllä se mun oikea esimies minua tukee ja uskoo. Tässä on omaksi onneksi sanottava, että onneksi olen hänen alaisenaan ollut jo koko viime vuoden. Silloin sain osakseni pelkää kiitosta. Työpaikan vaihdoksen jälkeen sitä onkin sadellut pelkkää paskaa. Vaikeessa tilanteessa hänkin on. Niin pienessä kunassa kuitenkin olen, ettei rekkalesboa voi siirtää muihin tehtäviin. On helpompi savustaa sijainen ulos kun siirtää vakituinen samassa työssä ollut 20 vuotta oleva ihminen. Työnhaku siis jatkuu aktiivisena.

***

Hassu yhteensattuma. Lauantaina ruokakaupassa satuin törmäämään Pron kaveripiirissä pyörivään mieheen. Sanotakoon häntä vaikka V:ksi. V tuli kaupassa vastaan ja kyseli niitä näitä kuulumisia. Lopuksi V heittää kommentin, että olet sitten seurustelemaan ruvennut? Johon tiedustelen, että mistä sä niin päättelet? Hän oli sattumoisin nähnyt minun tv esiintymisen. Ohjelmassa meitä on kaksi haastateltavaa ja meille siinä alkuvaiheessa esitetään suhteellisen samat kysymykset. Toimittaja sanoo, mun vierus kaverille, Että “Mirja” sähän olet sinkku? Ja sen jälkeen vaihtuu aihe. No V oli vetänyt tästä sen johtopäätöksen,että “Mirja” on sinkku ja minä en. Sillä jos olisin sinkku kyllä minulta olisi kysytty sama kysymys. No en V:tä ruvennut tässä asiassa korjaamaan. Nyt on tilanne se, että Pro varmasti ainakin tietää, että ko. ohjelmassa esiinnyin ja mistä aiheesta. Lisäksi Pro luulee, että seurustelen.

Ilkeää sanoa, mutta nautin jotenkin tästä tilanteesta. Pro jo silloin viimeistä viestiä kirjoittaessa epäili kaipaanko häntä ollenkaan. Tämä seurustelu uutiseni kolahti/kolahtaa, siis toivottavasti. Vaikka itse olenkin aika ajoin vielä paskassa jamassa, ei Pron sitä tarvitse tietää. Olen yhden ystäväni kanssa tästä väärinkäsityksestä nauranut viikonloppuna niin paljon, että on vedet tullut silmistä. Ilkeä minä, hyi, hyi!

Voi kuulostaa teistä hassulta, mutta tämä työtilaneen kärjistyminen ja minun eroaminen sieltä tuntuu jotenkin puhdistavalta helpottavalta. Siis jos sitä katsoo tietystä kulmasta. Siis tämän hetken työni on viimeinen yhdistävä side minun ja Pron välillä. Silloinhan Pron kanssa mietin otanko paikan vastaan vai en. Joka päivä töihin ajaessa joudun ajamaan Pron mökkitien ohi. Mökillä meillä oli paljon hyviä muistoja. Nyt tavallaan kun työpaikka vaihtuu (toivottavasti) niin viimeinen side Prohon katkeaa. Ymmärsitteköhän mun pointtia tässä asiassa?

Ajatus katkesi kesken kaiken. Palailen siis seuraavaksi uusien ajatusten kanssa.

Muutama sana häähumusta 31.1.2008

Paljon yksittäisiä asioita joita päässä pyörinyt. Nyt olen niin kiireinen ollut töissä, että käytännössä käyn töissä ja nukun. Välillä tänne blogiin kerkee pikaisesti piipahtamaan. Tähän saman hengenvetoon on todettava, että mä olen ihan innoissani meidän bloggaajien tapaamisesta. Toivottavasti kaikki ovat sanansa mittaisia ja tulevat paikalla. Mä ainakin odotan innoissani näkeväni suosikki blogien kirjottajat. Sitä salaa mielessä monta kertaa miettinyt. Onneksi Haahis otti asian ensin esille ja lopulta Anis uskalsi ottaa härkää sarvista ja tehdä asialle jotain. Nyt siis tuota Maaliskuun päivää odotellessa. Voipi olla, että meidän prossoinnit on jo silloin siinä vaiheessa, että paikalle pyylähtääkin joukko vetäviä sinkkuja täynnä elämän halua. En sitä sano kyllä varmaan ex:ä tulee parjattua siitä huolimatta ja urakalla. Vatvomista, vatvomisen perään.

Mulla on lapsuuden ystävä menossa kesällä naimisiin. Ihanaa, että joku löytää tämän kaiken keskellä miehen sen elämänsä miehen kenen kanssa on valmis sitoutumaan ja menemään naimisiin. Hassua tai koomista ihan miten asiaa katsoo, mutta tämä ystävä on viimeinen ei naimisissa oleva- ystävä, joka asuu samalla paikka kunnalla. Mulla on siis ikää se 25-vuotta ja mun frendit joiden kanssa olen pyörinyt on kaikki naimisissa. Olen siis se kiintiö sinkku joka tulee kaikkiin pari juhliin yksin. No on se hyvä pitää kiintiöitä yllä. No realisti äitini tähän totesi, että älä tyttö huoli siinä vaiheessa kun sinä olet 35 niin suurin osa niistä on jo eronnut. Ei voinut olla nauramatta. Tosin en minä sitä ystävilleni toivo. Onneksi on vielä muutama ja tässä tarkoitan oikeasti 1-3 ihmistä/ystävää/kaveria joka ei ole vielä naimisissa. He tosin asuvat eri paikka kunnilla.

Olen siis viime vuosina istunut enemmän kuin tarpeeksi erilaisissa häissä. No nämä ovat varmasti viimeiset pitkään aikaan. Sillä sittenhän on täällä päässä jo kaikki naimisissa. Nyt näitä häitä suunniteltassa tulee muutama asia mieleen mitä vaan en voi ymmärtää. Olen siis perinteiden kannattaja siinä suhteessa, että kirkossa mentävä naimisiin ja hääpuvun oltava valkoinen etc. Mutta niin monissa häissä on juhlapaikalla tullut istuttua ja odotettua, että viralliset ohjelma numerot vedetään läpi, että pistää usein miettimään ketä varten häitä oikein järjestetään? Tässä muutama epäkohta joita en vain tajua…

• Häävieraat - Miksi siis miksi häihin on kutsuttava ne kummin kaiman siskon tädit, jotka eivät merkitse sinulle itsellesi yhtään mitään. Ne vain kuuluvat osastoon “on pakko kutsua”. Ne ovat ihmisiä joille lähetät joulukortin jos sitäkään. Etkö muka mielummin menisi naimisiin sellaisten ihmisten ympäröimänä jotka oikeasti merkitsevät sinulle jotain? Sellaisten ihmisten joiden kanssa vietät aikaa.
• Tuolileikki - Miksi jokaisissa häissä pitää olla tuolileikki? Ketään siitä ei pidä, niin miksi se on pakko usuttaa ohjelmanumeroihin?
• Morsiamen ryöstö - Olen viimeisen viiden vuoden aikana ollut seitsämissä häissä enkä ole nähnyt yhtäkään onnistunutta morsiamen ryöstöä. Siis sellaisia jotka olisivat oikeasti hauskoja. Tämä kuuluu siihen katekoriaan joita “kuuluu” häissä olla. Miksi?
• Morsius kimpun heitto - Tämän tarkoitus on koota nöyryyttämään kaikki jäljellä olevat sinkut. Tyyliin tulkaan nyt näytille sieltä. Katsokaa me muut olemme saaneet jo miehen. Miksi sinulla ei ole vielä miestä. Ei tätä osuutta en voi sietää.
• Seksi runo - Miksi tämä pitää olla myös kaikissa häissä pakollisena. Siis runo minkä lukee yleensä bestman jossa jokainen lause päättyy sanaan seksi. Siis ilmaiseksi, toistaiseksi, iloiseksi… Tämä ei naurata ensimmäisellä eikä tämä naurata sillä seitsämännellä kertaa
• Häävalssi - Ymmärrän, että häävalssi tanssitaan. (sitä en ole heivaamassa) mutta eikö yksi valssi riittä tai korkeintaan kaksi. Siis jossa isä tansittaa morsianta. Minkä ihmeen takia koko musiikin pitää olla jotain iskelmää valssista tangoon. Jos puhutaan kolmekymppisten häistä. Kuinka moni alle tai vähän yli kolmekymppinen tykkää tanssia tai osaa tanssia niitä ns. lavatansseja. Joten miksi häissä sitä pitää soittaa vaan tavan vuoksi. En tarkoita, että pitäisi olla jotain disko biisejä, mutta miksei voisi olla nuorekkaampaa musiikkia ihan vaan siksi, että aviopari saattuu olemaan nuoria.
• Hääkakun leikkaus - Suhteellisen tyhmä ohjelma numero jos minulta kysytään. Tämä kuuluu myös sarjaan mitä kuuluu häissä olla. Tämä saa toistaiseksi jäädä sättimättä, mutta en tästä innoissani ole.

Tästä voisi päätellä, että olen täysin häiden vastainen. Se ei kylläkään pidä paikkaansa. Ja kyllä osaan pitää suuni kiinni sillä nämä ovat viimeiset häät vähään aikaan jota joudun suunnittelemaan. Sitten kun minä joskus menen naimisiin niin katsotaan mitä traditioita siellä silloin on, mutta nuo asiat vaan ovat saaneet sapen kiuhumaan viime aikoina. Joku asia jäi varmaan käsittelemättäkin, mutta annettakoon olla.

Nukkumaan pitäisi mennä, että on edes jonkinlainen vire huomenna töissä. Olen siis viime öinä saanut nukuttua kokonaisa öitä heräämättä. Valtavaa edistystä siis. Tähän loppuun on pakko lainata uusimmasta MeNaisista neljä syytä nukkua kunnolla:

• Päivisin ei ärsytä niin paljon, kun on kymmenen tunnin koisit takana
• Unet ovat joskus kivempia kuin todellisuus
• Nukkumalla yön yli moni asia kirkastuu
• Nukkuminen on ilmaista

Hyviä öitä tai huomenia kaikille!