Voimissain

Jännä juttu 23.1.2008

Teepä seuraava testi, se on todella ihmeellinen. Tätä ei pysty tekemään kuin kerran, joten ethän huijaa. Ainakin minä jäin kyllä sanottaamaksi.
   
  Se ei ole mikään ansa. Pliis, tee se hyvin ja loppuun asti, se ei ole pitkä juttu.
    
  Oletko koskaan miettinyt, ajatteletko normaalisti vai oletko erilainen?
  No, tee seuraava mietintäharjoitus ja löydä vastaus !!!!!!
  
  Seuraa ohjeita ja vastaa kysymyksiin yksi kerrallaan ja niin nopeasti kuin pystyt , mutta älä mene eteenpäin ennen kuin olet vastannut edelliseen kysymykseen.
  Ei tarvitse kirjoittaa vastauksia ylös.
  Tulet todella hämmästymään tuloksesta.
  
  Kuinka paljon tekee:
  15+6
  3+56
  89+2
  12+53
  75+26
  25+52
  63+32
  Näin on, laskeminen on hankalaa, mutta tämä onkin oikea harjoitus.
  Vielä kerta :
  123+5
  NYT NOPEASTI! AJATTELE JOKU TYÖKALU JA JOKU VÄRI!
  
  
  
  Nyt lähde alaspäin.
  Vieläkin vähän alaspäin.
  
  
  
  
  Vieläkin alaspäin.
  
  
  
  
  Ajattelit punaista vasaraa, eikö vain???
  
  Jos et ajattele, kuulut siihen 2 %:iin väestöstä joka ajattelee eri tavalla.
  98% väestöstä vastaa “punainen vasara”, kun heille annetaan tämä harjoitus.
  Aika hyytävää, eikö vaan. 
   
Hauskaa päivän jatkoa kaikille!  

Deitti viidakossa 22.1.2008

Olen tuossa jokin aika sitten perustanut itselleni profiilin eräälle nettitreffi palvelimelle. En edes tiedä miksi sen sinne laitoin, sillä en koe olevani valmis yhtään mihinkään. Kai sen laiton tuomaan pientä piristystä ja katsoakseni vähän siellä olevaa tarjontaa. Monesta blogista olen lukenut, ah niin “onnistuneista”  kokoeiluista tuolla nettideitti viidakossa ja nyt alan ymmärtää teitä. Olen tullut myös siihen tulokseen, etten olen nettideitti ihminen sitten ollenkaan. En ole ulkonäkö keskeinen ihminen, mutta täytyy myöntää, että kun toista ei tunne niin kyllä sillä ulkonäöllä vaan on merkitystä ja näissä nettideitti tapauksissa se vain korostuu entisestään. Ilmoitukseni ei siis ole kuvallinen ja ajattelinkin, että se karsii paljon potentiaalisia pois. Yleinen ajattelutapa kun tuntuu olevan, jos ei ole kuvaa niin sen täytyy olla jokin mörkö. Enkä ole tekstiinkään mitenkään panostanut eikä se imartele minua laisinkaan. Tekstissä on maininta, että satutettu minua on ja osaan olla kylmä ja luotaantyöntävä, mutta se joka onnistuu pitämään kiinostuksen yllä kaikesta huolimatta löytää minusta tunneherkän ihmisen joka panostaa suhteeseen 110%. Ajattelin, että ei varmasti tule yhtään yhteydenottoa mutta sain ylättyä.

Tässä siis muutama poiminta. Nimet luonnollisesti muutettu:

Mika 31v.- Fiksun oloinen mies, kirjoittaa minut joka kerta hengiltä. Siis tosi pitkästi. Niin pitkästi ettei niihin edes jaksa vastata. Peruskaveri ei aiheuta mitään värinöitä missään.

Ville 29v. - Meillä sama harrastuksen kohde. Kyseli vain, että lähdenkö urheilemaan yhdessä. Vaikuttaa ihan ok tyypiltä ja ulkonäkökin ihan ok. Välimatkaa meillä 100km, mutta on muutamassa samalle paikkakunnalle. Selvä miinus sama työ kuin isälläni. Jonkinlaista potentiaalia, ehkä…

Eemeli 31v. - Saa minut aina nauramaan lyhyillä ja ytimekkäillä viesteillä. Ulkoisesti ei todellakaan minun tyyppiäni.

Tomi 28v.- Ruinaaja, joka ruinuttaa aina kun olen online tilassa. Viestien sisältö “Tuu tänne, jooko, please” Voitte arvata, ettei nappaa.

Kari 34v.- Naimisissa oleva mies, joka hakee pientä seikkailua elämään. Tälle en edes vaivaudu vastaamaan takaisin.

Kaarlo 27v.- Hiljaiselta ja vähäsanaiselta vaikuttava nuorimies. Tekstit ei oikein houkuttele.

Tässä siis muutama maininta saldosta. Eipä olee hääviä ei. Mutta enhän minä mitään edes etsi niin mitäpä tuosta. On huvittanut seurata miesten profiileja. Siis oikeasti rehellisesti kuka mies haluaa oikeasti naisen joka on pitkä 100-250cm ja painaa 30-250kg. Haluaisin nähdä sen normaalin suomalaismiehen joka lähtee deittailemaan 100cm ja 250kg naista. Toinen luku on nämä miehet jotka hakevat naista joka on pitkä max. 170cm ja paino max.50kg. Kertokaa mistä moisia naisia löytyy? Tai saatikka nainen joka painaa sen 30kg, jos edes on silloin enää hengissä.

Tästä voi vain päätellä sen, etten ole deittinetti ihmisiä, en sitten alkuunkaan.

Olen valmis 5.1.2008

En ole hävinnyt täältä maankamaralta minnekään ystävät rakkaat, jos siis huolissanne olette olleet. Ette kyllä ikinä arvaa mitä olen tehnyt? Ja tällä kertaa tämä ei mitenkään liity Prohon tai edes sinne lähelle lippaavaa. Mä olen nukkunut ja nukkunut. Kävin alkuviikolla lääkärissä ja mun selkäjumitukseen vaihdettiin läkettä ja sen jälkeen olen saanut ihanasti nukutuksi yöt ja vähän päivälläkin. Eli alkuvuoden noususuhdanne jatkaa taivaltaan. Siis mitä tulee erosta toipumiseen.

Työpaikalla asiat taas ei niin mallillaan. Tänään olen ollut taas palaverissa, jossa selvisi että olen asiat tehnyt ihan härän pyllylle. Tai siis ongelma tapauksissa olen konsultoinut sitä henkilöä kenen sijainen olen ja toiminut sen mukaan. Tänään olen sitten useampaan otteeseen kuullut lauseen “miten sä olet voinut kuvitella, että tämän asian voi tehdä näin” Siinä haukkuja ja syylistämistä kuunnellessa tuli kyllä useaan otteeseen mieleen, että irtisanonko itseni tältä istumalta. No en sitä nytten tehnyt toistaiseksi. Ymmärrän kyllä sen, että jos olen jotain väärin tehnyt, että se oikaistaan. Sitä tosin en ymmärrä, että minua syyllistetään ja suorastaan haukutaan sen takia, kun olin sairaslomalla työtapaturman takia. Ei mene jakeluun. Sen päivän haluaisin nähdä kun nämä herra iso herrat tekisivät minun työtäni. Voisi arvostus nousta ihan eri luokkaan. No nuoret sentään piristivät minua mukavasti.

Tänään olen lähdössä viihteelle vanhan luokkakaverini ja hänen ystävien kanssa. Parasta tässä tuulettumisessa on se, että menen toisella paikka kunnalle. Vähän pienempään kaupunkiin jossa asustelen ja noin 100km päähän. Nyt voin pistää oikein kunnon bileet pystyyn ja iroitella olan takaa. Sillä nyt ei ole pelkoa, että törmäisi Prohon tai hänen kavereihinsa ja siellä paikka kunnalla ei kukaan minua tunne. Vaikka kuinka itsensä nolaisi niin ei sillä ole mittään väliä kun kukaan ei kuitenkaan tunne. Ja ken tietää, kun lähtee tuolla asenteella liikkelle mitä se tuo tullessaan.

Kuten varmaan huomasitte uudistin nyt minäkin uuden vuoden kunniaksi tuota blogini ulkonäköä. Tällä hetkellä tuo miellyttää silmää.

Vuosi 2008 olen valmis ottamaan vastaan mitä sinulla on tarjota!

Vuosi purkissa 31.12.2007

Vuosi on vaihtumassa ja on tullut aktiivisesti mietittyä kuluvaa vuotta. Vuosi 2007 on ollut elämäni onnellisin vuosi. Samalla se on ollut myös suruntäyteinen. Pro toi elämääni rakkautta todella paljon ja lähtiessään jätti ison aukon sydämeen. Siitäkin huolimatta vuosi 2007 oli mahtava vuosi. Tabermannilta taas tilanteeseen sopiva lainaus.

“Jotta pääsisi perille on eksyttävä tieltä.

Joka pääsee perille oppii, että hetken kuluttua

 on taas jatkettava matkaa.

 Joka ei koskaan putoa raiteilta ja mene rikki

jatkaa aina samaa rataa ja on turvassa suurelta

murheelta ja suurelta onnelta.”

                                                          -Tommy Tabermann-

Sitten vähän meemeilyä päivän ratoksi. Kävin tämän ottamassa Roxyn blogista. (Anteeksi, roxy :D)

1. Mitä sellaista teit vuonna 2007, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin? Rakastuin

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetko enemmän ensi vuodelle? En tehnyt mitään lupauksia. Ensi vuodelle toivon ja lupaan olla sekä etsiä onnea

3. Missä maissa kävit? Kreikka, Ruotsi

4. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2008, jota puuttui vuodesta 2007? Pysyvän parisuhteen, jossa on sitä suurta rakkautta. Lisäksi haluaisin vuodelle 2008 terveyttä.

5. Mitkä vuoden 2007 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi? 15.10. silloin erosin Prosta

6. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna? Suurin saappaisiin astuminen ehdottomasti. Eli työrintamalla siirryin yhdistelmävirkaa tekemään. Uralla edetty rividuunarista johtavaksi virkamieheksi.

7. Mikä oli suurin epäonnistumisesi? Ei kai tässä mitään suuria epäonnistumisia ole tullut. Tai voihan ton mun ja Pron eron laittaa suureksi epäonnistumiseksi. Kaikki kun olisi voinut käydä paljon paremmin. Laihdutus yritykset ovat myös epäonnistuneet viime vuonna.

8. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Uuden auton, tai siis minulle uuden

9. Kenen käytös herätti hilpeyttä? Pron käytös suhteen aikana, hän sai mut aina nauramaan. Lisäksi työssä nuorten käytös aika ajoin pistää hymyn huulille.

10. Kenen käytös masensi? Tähänkin on vastattava Pro. Tunteina masennus ja ennenkaikkea pettymys.

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Laskujen jälkeen vaatteisiin, ulkonakäymiseen ja matkusteluun.

12. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi? Ulkomaan matkat saavat minut aina innostumaan kunnolla. Lisäksi suosikki kirjailijan kirjan ilmestyminen oli kohokohta.

13. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2007? Ehdottomasti Irinan Pokka sekä Irinan Miksi hänkin on täällä. Tähän voisi melkein vastata koko Irinan tuotanto.

14. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi? Yhteenvetona tuossa alkupostauksessa sanoinkin, että olen ollut vuonna 2008 onnellisempi kuin koskaan. Vaikka nyt itkettääkin niin kaikesta huolimatta sanoisin, että viime vuoteen verrattuna olin onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi? Mulla paino vaihtelee jojon lailla. Kait sitä olen muutaman kilon pienempi kuin edellisenä vuonna.

c) rikkaampi vai köyhempi? Rikkaampi, kun nyt olen työssäkäyvä aikuinen. Ei enää tarvitse elää opintotuilla.

15. Mitä toivoisit tehneesi enemmän? Liikkunut enemmän sekä pitänyt yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin.

16. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? Töitä :D, myös tuon iänikuisen vatvomisen olisi voinut jättää vähemmälle

17. Kuinka vietit joulua? Perheen parissa hyvin syöden ja rauhoittuen. (sekä kotona parkuen) Ikävän täyteinen joulu.

18. Rakastuitko vuonna 2007? Kyllä ehdottomasti ja kovasti. Se oli sitä jalat alta vievää rakkautta

19. Kuinka monta yhdenyön juttua? Voin ylpeänä sanoa, että 0.

20. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi? Sinkkuelämää, selviytyjät

21. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan? En vihaa ketään ihmistä. Viha syö ihmistä sisältäpäin niin pahasti.

22. Mitä halusit ja sait? Sain rakastaa ja kokea olevani rakastettu.

23. Mitä halusit, muttet saanut? Elämäni miehen ja perheen

24. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna? Vaikea, vaikea. No vastataan tähän vaikka Harry Potter ja Feeniksin kilta.

25. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit? Vietin synttärini Pron kainalossa.

26. ketä ikävöit? Prota ja paljon

27. Mitä tekoa/asiaa kadut vuodesta 2007? Tätä tuli mietittyä ja pitkään. En kadu kyllä mitään mitä olen vuonna 2007 tehnyt. Olen elänyt täysillä ja takkiin on tullut, mutta en tekisi mitään myöskään toisin.

Siinäpä se oli tiivistettynä, mun vuosi 2007. Toivotaan, että vuosi 2008 olisi ainakin yhtä ihana jollei ihanampi. Kiitoksia kaikille lukijoille tästä vuodesta. Toivottelen teille kaikille hyvää ja onnekasta uutta vuotta! Palataan ensi vuonna asiaan!

Juuri niin Charlotte! 29.12.2007

Pitihän se käydä testaamassa ja niin siinä vaan kävi eli tulokseksi tuli Charlotte. Linkkiä en osaa ilmeisesti siirtää, mut käykää ihmeessä kokeilemassa http://www.blogthings.com/whichsexandthecityvixenareyouquiz/

You Are Most Like Charlotte!

You are the ultimate romantic idealist You’ve been hurt before, but that hasn’t caused you to give up on love. If anything, your resolve to fall in love is stronger than ever. And it’s this feminine optimism that men find most appealing about you.Romantic prediction: That guy you are seeing (or crushing on)?Could be very serious - if you play your cards right!

LISÄTTYÄ 29.12.07 KLO 22.03

Pakko vielä todeta, että Pron ystävä sanoi aina, että jos pelaan korttini ja tämän pelin oikein Pron on lopulta minun. Yksin ja ainoastaan minun, koko loppuelämäni ajan. Mikäli niin vain haluan. Kiinnostaisi tietää, joko olen omalla “pelilläni” ryssinyt tämän ottelun täysin. Vai onko vielä mahdollisuus erä ja ottelupalloon?

Eilisen migreenikohtauksen jälkeen olen ollut ihan sekaisin. Minuun pumpattiin niin vahvoja lääkkeitä, että olen vihdoinkin saanut nukutuksia. Nyt tosin rytmi ihan sekaisin. Todisteena siitä, on se, että kun kävin lähikioskista hakemassa maitoa kotiin tullessani heti oven avattua huusin vaistomaisesti “moikka, kulta kotona ollaan” Huudahduksen jälkeen tunsin itseni ihan idiootiksi. Tuli niin kova ikävä vanhoja “hyviä aikoja”

Sinkkuelämää maratonia taas odotellessa. Ja näissä jaksoissa Charlotte löytää ja saa se tosi rakkauden.

Ei lahnoja, ahvenia vaan monni! 26.12.2007

Eipä tänään ole kummempia tapahtunut. Syönyt olen sen minkä olen pahanolon kohtauksilta pystynyt. Ja ylläri ylläri vatvonut ja miettinyt Prota. Viime yönä tai oikeastaan aamuna nukahdin vasta puoli seitsämän aikaan ja yhdeksi toista porukoille “aamupuurolle”. Kyllä vaan äipän riisipuuro jouluaamuna on  sitten hyvää. Sitä paitsi, minä sain mantelin ja eikä ollut mikään järjestetty juttu. Vaan reilusti kaikki otti ja söi puuronsa. Mitä se olikaan mitä mantelin saajalle ensivuonna tiedossa? Muistaako kukaan? Muistelin jostain sellaista, että se olisi merkinnyt naimisiin oloa ensivuonna. Sillä asenteella puuroa söisinkin, että vitut mistään mateleista ja vitut mistään miehistä. Sain siellä vanhemmilla nukuttua muutaman tunnin.

Muutama sananen perheestäni. Tulen hyvin patriarkaalisesta perheestä. Siis perheestä missä mies sanoo sen viimeisen sana ja piste. Minulla on esimerkiksi ollut samat kotiintulo ajat siitä asti kun olin kaksitoista siihen kunnes täytin kahdeksantoista. Sen jälkeenkin oli vielä tiukka kontrolli tulemisista ja menemisistä. Nuorempana en voinut edes ajatella koskaan vievän silloisia “poikaystäviä” kotiini. Nyt vähän vanhempana  olen muutaman jo uskaltanut esitellä vanhemmillenkin. Ensimmäinen esittely taisi tapahtua vasta silloin kun olin 21 ja asunut kotoota poissa jo reilut kaksi vuotta. Tulen perheestä missä tunteita ei ole ikinä näytetty avoimesti. Syynä tähän lienee, että äitini on kasvattaneet hänen isovanhempansa. Molemmat olivat syntyneet vuosisadan vaihteessa siis 1800-luvun ihan loppupuolella. En ole esimerkiksi koskaan nähnyt vanhempieni suutelevan, pussaavan, pitävänsä toisaan kädestä tai sanovansa toisille minä rakastan sinua. Olen tuon kaiken tunne puolen suhteissa joutunut opettelemaan askel kerrallaan. Eräs poikaystäväni sanoikin minun ollessani 21, että olen tosi avoin ihminen, mutta tunne asioissa kylmä. Eihän se ihan noin ollut, mutta opettelemista oli. Vasta Pron kanssa voin sanoa, että olen näyttänyt tunteeni avoimemmin kuin koskaan ja puhunut niistä. Pro sai minut avautumaan kunnolla ja karistamaan kaikki suojamuurit pois. Eli ei voi sanoa, sen suhteen ihan hukkaan mennyt. Nyt olen viimeaikoina äidiltäni saanut halauksia, pään silittelyä ja muuta vastaavaa millä hän yrittää kertoa, että on mukana tässä minun surutyössäni. Isäni on minulle taas tosi etäinen, äitini kautta hän tietää mitä viime aikoina on tapahtunut. Ensimmäisen eron aikaan Prosta isäni oli kommentoinut äidilleni, että mitä nyt parkua paskan perään, että onhan noita kaloja meressä. Niinpä niin, mutta minä kun haluan juuri tämän tietyn monnin, enkä niitä lahnoja ja ahvenia.

Vaikeaa siis varmaan arvata mitä tänään mielessä pyörinyt. Luulen, että Pro on pyörinyt mielessä tietysti siksi, että joulu on aikaa jolloin ollaan rakkaampien kanssa. Meilläkin oli suunnitelmia täksi jouluksi. Pron piti viedä minut ulkomaille. Piti olla oikein kunnon lemmenloma hyvitykseksi siitä, että hän “pilasi” minun kesäisen kreikan matkan. No eipä tullut matkaa, eikä niitä timantteja mitä minulle suhteen aikana luvattiin. Eikä myöskään tullut joulutervehdystä. Itse olen nyt joulun aikana joutunut tappelemaan itseni kanssa enemmän kuin koskaan, etten Prolle olisi jouluviestiä laittanut. Sain otettua itseäni niskasta kiinni. Eli hyvä minä Luulen, että Pro on pyörinyt mielessä näin joulun alla myös siksi, että kun suhteessä vielä olimme Pron paras ystävä sanoi, että jouluun menessä Pron ja vaimon tilanne on selkiintynyt. Nyt vain olen miettinyt, pohtinut, vääntänyt ja kääntänyt sitä seikkaa, että onko sitä merkittävää ratkaisua tapahtunut. Ja jos sellainen on tapahtunut miksi Prosta ei vieläkään kuulu yhtään mitään.

 Onneksi tässä on tipaton tammikuu tulossa, ettei tuonne baariin tarvitse lähteä kuukauteen. Toisaalta voinhan siihen Prohon törmätä ihan missä tahansa. Tänään huomasin oman epätoivoni. Tässä kovassa ikävässäni kun olen pyörisin netissä ja päädyin tällä kertaa nuorten suosimaan irc-galleriaan. Sillä tiedän, että Pron pikkuveljellä on siellä sivut samoin kun pikkuveljen tyttöystävällä. Siinä toivossa pikkuveljen sivuilla olin, että jos siellä vaikka löytyisi yksi valokuva missä Pro olisi tai tiedon muruinen siitä mikä on Pron elämäntilanne tällä hetkellä. Haluttua tietoa en kylläkään löytänyt. Omat kuvani Prosta olivat puhelimessa ja kun puhelin olin huollossa ja sieltä tuli kaikki olivat hävinneet. Minä tyhmä kun en muistanut tallettaa niitä mihinkään. Sen sileän tien hävisi reilut 100 Pron tekstiviestiä ja reilut 15 valokuvaa Prosta. Nyt minulla ei ole mitään mitä katsoa tai lukea mitään mikä muistuttaisi Prosta. Onhan minulla aina muistot.

Neon2 sanat sopivat taas tämän hetkiseen tilanteeseen:

“ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koettaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa”

Pro pitää siis minua edelleen valveilla ja ottessaan. Nyt joululahja kirjojen pariin, jospa ne saisivat Pron mielestä edes hetkeksi.

Jouluyön mietteitä 25.12.2007

Viime yönä sain sentään muutaman tunnin nukuttua ja tänään ( tai oikeastaan eilen, siis aattona) meinasi tulla oikea kiire. Vihdoinkin kun sain vähän unen päästä kiinni eräs ystäväni soittaa siinä neljän aikaan. Juorutiin siinä puhelimessa ja vaihdettiin kuulumisia melkein aamu kuuteen asti. Unen päästä sain siis kiinni vasta seitsämän aikaan aatto aamuna ja nukuin makeasti yhteen asti. Kovan kiireen kautta suihkuun, naama kuntoon ja menoksi. On se mukava tunne kun voi suoraan lampsia valmiiseen joulupöytään.

Joulussa parasta on se läheisyys mitä ei saa perheen kanssa kokea minään muuna juhlapyhänä tai vuodenaikana. Olen jo lapsesta asti ollut sitä mieltä, että silloin on parasta se, ettei kukaan riitele, kaikki ovat iloisia ja levänneitä eikä olla humalassa. Meillä on siis vietetty aina selvä joulu. Kukaan ei juo edes viiniä ruoan kanssa ja mielestäni se on ihan kiva niin. Tapa on kai jäänyt siitä, kun oli pieniä lapsia niin ei viitsitty juoda. Nyt kaikki jo aikuisia tai melkein, mutta tapa jäänyt silti elämään. Pukkikin meillä kävi, mutta se kävi pääasiassa koiran takia. Nuorin meistä serkuksista kun on hänkin jo 15v. Mutta milläpä tuota koiraa hämäämää ei siihen parrat, möreät äänet tai muut konstit tehoa. Tuttu kun haju oli niin ei hän isoisääni pelännyt, häntä vain heilua samantien kun pukki astui ovesta sisään.

Olin ilmeisesti ollut todella kiltti tänä vuonna. Lahjoja tuli sen verran paljon. Tuli vain vahvasti sellainen olo, että ihan kuin minulle olisi yritetty ostaa parempi olo. Kaikki ympärillä kuitenkin nähnyt kuinka olen viimeiset reilut kaksi kuukautta kärsinyt kunnolla. Kaikki lahjat tulivat kuitenkin tarpeeseen, ettei ns. turhia lahjoja tullut yhtään. Astiaa, kippoa ja kuppia sekä uusi digikamera pehmeiden pakettien lisäksi. Aniksen blogiin kerkesinkin kommentoimaan, että myös kirjapaketteja tuli. Niistä mieltä lämmittävin oli Tommy Tabermannin runokokoelma. Kokoelma oli omistuskirjoituksella. Osaan oikein nähdä, kun äiti on sinne viilettänyt sitä ostamaan ja selittänyt Tabermannille ummet ja lammet kuinka sydän ollaan särjetty. Omistuskirjoituksessa oli perus joulun ja uuden vuoden toivotukset ja lopussa kommentti “Rakkaus voittaa aina” Pitää siihen ilmeiseti sitten uskoa.

Joulu herkistää. Joulun vietosta lähdettyäni oli kyyneleet taas silmissä. Mielllä kun oli Pron kanssa omat suunnitelmat tämän joulun viettoon. Hassua on jotenkin se, että kun ihminen on herimmillään niin silloin radiosta pamahtaa soimaan juuri ne kappaleet jotka koskettavat sinua kaikkein eniten. Yhteinen biisi tai biisi joka vain kertakaikkiaan kolahtaa omaan tilanteeseen, kuin nyrkki silmään. Siinä sitten pilitettyä taas kerran Pron perään siirryn autoon ja lähden ajamaan kotia kohti. Radiosta rupeaa soimaan Mikko Alataloa.

“On  silti hyvä,  ettet  näe  minua  nyt

 en  tahdo,  että  vuokseni  sä järkytyt.

Kun  mennyt  kaikki  on,  niin  jäljelle  jää  vain  tuo,

ihmisen  ikävä  toisen  luo.”

Sanat taas kolahtivat. Tyhjään kotiin saavuin lahjoineni. Joulu tuntui ensimmäistä kertaa elämässäni täysin toisarvoiselta. Niin kova ikävä on toisen luo…

Kerro kerro kuvastin 17.12.2007

Nyt on visiin aika paljastaa tuon mystisen meemin oikeat vastaukset. Osuitte yllättvän oikeen monessakin asiassa, Anis arvailuissaan kuitenkin lähiten. Se pisti kyllä miettimään mitä meistä oikein välittyy toisille pelkän tekstin kautta. Kuinka hyvin loppujen lopuksi pystymme lukemaan toisia rivenvälistä. Toisaalta on myös hauskaa tietää jotain ihmisistä keiden kanssa on päivittäin tekemisissä. Ei mitään maata mullistavia paljastuksia, mutta jotain kuitenkin. Nyt sitten niihin vastauksiin.

1) Mitä luulet, että teen työkseni (tai millä alalla)? Niinkuin Anis aavisteli niin teen töitä nuorison parissa. Minulla on yhdistelmä virka, joten teen myös opetustyötä. Aikaisemmin olen kylläkin tehnyt asiakaspalvelu työtä. Assistentti tuli vastauksissa tosi monelta, mikä oli mielestäni mielenkiintoista. Noh on mulla kyllä oma työhuone…

2) Minkävärinen tukka mulla on? Tää on aika huolestuttavaa, sillä lähes kaikki teistä vastasi, että olen blondi. No blondi mikä blondi. Täytyy kyllä sanoa, että se väri on tullut jo kymmenen vuoden ajan täysin väripurkista, etten ole ajatuksen tasolla niin “blondi”. Mulla oli aikaisemmin pitkät vaaleat hiukset, mutta tämän erohässäkän tiimoilta hiusten pituus on tulloista hartiapituista ja kerroksittain leikattua. En ole mikään vetyblondi, mutta suhteellisen vaaleat hiukset joissa vaaleita raitoja sekä muutama ruskampi raita tuomassa eloa.

3) Entä silmät? Tätä ei kukaan osannut arvata suorilta käsin oikein. Mulla on siis Vihreät silmät, joissa pilkahdus harmaata.

4) miten asun? Tämä oli suhteellisen helppo. Eli asun kerrostalossa kivassa kaksiossa. Roxylle erikoismaininta, että multa todellakin löytyy sitä vähän eksottisempaa tavaraa. Olen hurahtanut afrikkalaisiin puuesineisiin. Niitä kodistani löytyy pienki kokoelma unohtamatta puunaamareita. Muuten kotini on kyllä sisustettu lämpimästi. Ruskeaa ja punaista löytyy.

5) Kuinka pitkä olen? Voi kunpa olisinkin 172cm, no ehkä korkkareilla. Pituutta löytyy 166cm verran.

6) tyylini on? Korkkari ja farkkutyypiksi moni minua luuli, toki olen sitäkin. Mutta minusta löytyy myös se sporttisempi puoli joka on tullut työkuvioiden kautta. Piikkikorkkareita minulla ei siis jalassa töissä useinkaan nähdä. Ne kuuluvat sitten tuohon vapaa-ajan pukeutumiseen. Trendikäs olen, mutta en mikään viimeisen päälle viimeisten hullutuksien perässä juoksija. Seksikyyttä löytyy vaatetuksessa kaulaukkojen muodossa. Lisäksi kenkiä löytyy ja paljon.

7) yksi perusluonteenpiirre? Tunteikas tuli aikamonen teidän vastauksissa. Kyllä on myönnettävä, että viimevuosina minusta on tullut hyvinkin tunteikas ihminen. Nuorempana olin sellainen, ettei oikein mikään hetkauttanut minua ja mikään ei tuntunut miltään. Nyt viimevuosina sanoisin kehittyneeni tunneherkäksi ihmiseksi. Olen niitä ihmisiä, joita sanotaan vahvaksi tyypeiksi. Eli minusta löytyy päämäärätietoisuutta ja tahdon lujuutta. Olen avoin ja hyvin toisten kanssa toimeentuleva. Spontaanisuutta saisi löytyä kyllä enemmän, sillä harkitsen asioita. Tämä harkitsevaisuus on pätenyt aikaisemmin myös tunne puolella. Nyt ensikertaa Pron kanssa heittäydyin tunteiden vietäväksi ja kuinkas sitten kävikään

Tyypit 2.11.2007

Tässä yön tunteina päätin listata parit miestyypit, jotka joka tytön tulisi tuntea ja tyypit joita meidän tulisi vältellä viimeiseen asti.

Joka tytön homoystävä; Tämän yksilön edustajia tulisi joka tytöllä olla ainakin yksi ystävä/kaveri piirissä. Siis homo mies jonka kanssa jutella niitä tyttöjen juttuja, mutta jolta samalla kysellä asioita miesnäkökulmasta. Mikäs sen parempaa, kuin vimmesimmät trendit tietävä shoppailu kaveri, joka osaa samalla sano mikä sinulle oikeasti sopii ja mikä ei. Tämän homoystävän kanssa voi tuntikaupalla puhella kaikesta maan ja taivaan välillä. Uloskin mennessä voitte yhdessä pongata niitä miehiä sekä puhua miehistä ja vaikka heidän takapuolien kiinteydestä.  Eikä miehistä tule todenäköisesti edes riitaa

Joka tytön superhetero homopoikaystävä: Tälläinen henkilökin on hyvä omata ystäväpiirissä. Usein tämän tyypin edustaja on metroseksuaali. Itsestään huoltapitävä hyvältä näyttävä kirjaimellisesti oikea pelimiesten pelimies. Ystävyyden lähtökohtana on tietenkin, ettette tunne fyysistä vetoa tähän mieheen. Se on kaiken a ja o. Tämä mies on hyvää seuraa silloin kun olet alla päin. Hän osaa sanoa juuria oikeat sanat ja saa sinut jälleen hyvälle tuulelle. Tämän miehen kanssa on ihana lähteä ulos, sillä hän ottaa sinut huomioon 110%. Mikäli pelimies ei ole iskutuulella silloin voi helposti jäädä “kakkoseksi” pelimiehen lähtiessä iskukierrokselle. Lisäksi tämä superhetero homopoikaystävä osaa vasta kaksilahkeisten kummalisuudesta ja käytöksestä himpun verran paremmin kuin homoystävä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, kun ei tunne fyysistä veto pelimieheen, hänellä on kuitenkin aina potentiaalisia kavereita. Tosin pelimiehet haalivat yleensä ystäväpiiriin myös muita pelimiehiä.

Käyräputkiaivo; Tämä kuuluu vähän harvinaisempaan miestyyppiin. Siis perinteiset putkiaivot omaava mies joka ajattelee asioita himpun verran monimutkaisesti. Miettii ja vatvoo liikaa. Yleensä tämän tyypin edustaja omaa naismaisia piirteitä (ei fyysisiä), mutta hän ei kuitenkaan yletä metroseksuaalin tasolle. Nämä naismaiset piirteet ilmenevät yleensä sellaisissa asioissa kuten, asioiden pohdinta ja vatvonta. Lisäksi käyrälleputkiaivolle on tyypillistä kotipsykologisointi. Oman itsensä tähden sekä omien hermojen tähden tästä miestyypistä tulisi joka tytön pysyä erossa.

Kalalokki: Sitten päästään tällä erää viimeiseen miestyyppiin eli kalalokkiin. Uskon, että jokainen tyttö on joskus elämänsä aikana ainakin kerran törmännyt tämän lajin edustajaan. Aluksi tämä mies on hyvin helposti luettavissa oleva. Mies omaa usein hyvät sosiaaliset taidot, on verbaalisesti  lahjakas sekä osaa vedellä oikeista naruista. Voisi sanoa, että hän on oikea marionetti mestari. Sitten, jossain vaiheessa kalalokki tekee, jotain mikä menee kertakaikkiaan yli ymmärryksen. Jotain mikä ei sovi lainkaan yhteen sen kanssa minkälaisen kuvan olemme miehestä luoneet. Emme oikein osaa määritellä mikä hän on miehiään. Onko hän lintu vai kala? miehestä ei ota mitää selkoa. Hän luisuu välillä käsistä kuin saippua suihkussa ja taas välillä on sinussa kiinni kuin takiainen. Mikäli, et osaa sanoa kumpaan lajiryhmään tämä mies kuuluu onko hän siis lintu vai kala, ystäväiseni olet tavannut ihka oikean kalalokin!