Voimissain

Uudet tuulet 4.8.2008

Kiitos kaikille onnitteluista ja mukana elämisestä Eipä ole tässä elämässä paljoo mitään tapahtunut. Sitä tasaisen paksua perusarkea. Viihtellä tuli viikonloppuna käytyä. Kuinka ollakkaan Pron paras kaveri tulee vastaan. Olin liikenteessa erään tyttöystäväni kanssa. Naamalle se hymy- että mulla menee helvetin hyvin. Kuka tietää sen hymyn??? Hymy naamalla vastailen mitä mulle kuuluu. Kommentoin jopa, että mahtavaa, että Pro sai perheenlisäystä siitä tulee niin mahtava isä. Hymy pysyy koko ajan kasvoilla, eikä ilmekään värähdä negatiiviseen suuntaan. Sitten tämä Pron ystävä kysyy, että mistä mä oikein olin saanut tietää, että lapsi oli tullut maailmaan. Olin nimittäin onnitellut kaksi päivää synnytyksen jälkeen Prota. Sama hymy kasvoilla sanon, että “se ei nyt ole oleellinen tieto, eihän?” Tämä tokaisu oikein mairealla äänen sävyllä. Toivoton oikein miellyttävää illan jatkoa ja poistun paikalta. Ai, että olin tyytyväinen itseeni vaikka se tulikin puskista. Jälkeen päin on ärsyttänyt parin päivän verran, mutta Pron ystävän ilmeet olivat kyllä niin näkemisen arvoiset, että se kannatti.

Kännispäiten sain jotenkin telottua nilkkani. Eikä tällä kertaa ollut edes korkkareita jalassa. Tänään eräs tuttu lääkäri sitä katsoi ja sanoi, että nivelside venähtänyt. Ei auta muuta kun mobilattia ja buranaa ottaa, sillä olen aloittanut uudessa työssä. Tosi mahtavalta vaikuttaa. Ihana tavata uusia ihmisiä ja saada uusia kontakteja. Silmät auki olen pitänyt kaikkia potentiaalisia mies kandidaatteja kohtaan, mutta toistaiseksi kaikki varteenotettavat ovat olleet varattuja. Ja niihin mä en vapaaehtoisesti enää koske. Uusi työ väsyttää tätä lyyliä, joten taidan painua nukkumaan. Huomenna kohti uusia haasteita + nään koko henkilökunnan lähes 100 hlöä, jos joku potentiaalinen löytyisi

Jotain hyvää tähänkin paskaan elämään 29.7.2008

Otsikko kertookin sitten kaiken. Eipä ole täällä hyvin pyyhkinyt. Ja niin kuin piti käydä päivittämässä tätä taas ahkerammin, noh ehkä nyt kun syksy ja uudet kujeet tiedossa. Treffit menivät penkin alle. Mies oli hirveä, sääli sillä se oli paperilla niin hyvä. No en ole häntä enää näkemässä. Toisaalta hyvä, koska hän on muuttamassa vähän matkan päähän kuitenkin. Treffeille mennessäni totesin myös, etten ole valmis treffailuun. Vaikka useasti olenkin sanonut yhtä sun toista tuli niin vahvasti sellainen olo, että en ole valmis vielä minkäänlaiseen suhteeseen. Kauankohan menee aikaa ennen kuin taas on?? Erosta tulee pian kuitenkin se 10kk ja tässä sitä vaan ollaan ja podetaan samoja ongelmia. Pro sen sijaan on saanut lapsen ja viettää ihanan onnellista perhe elämää. Välillä ajatuksiin hiipii ajatus, että Pro varasti multa mun elämän. Se elelee nyt sitä elämää mitä meillä piti tulevaisuudessa olla. Oikein isojen suunnitelmien kera sitä suunniteltiin.

Hyvät uutiset tulevat työrintamalta. Olen siis ollut sairaslomalla varmaan tammikuusta. Rekkalesbon takia hain lisää ja lisää saikkua ja olen saikulla siis edelleen. Puoli vuotta olen jo elelleyt kelan sairaspäivärahalla ja mulla on siis vuokran jälkeen jäänyt käteen 200€, mutta onneksi sossu on sitä mieltä että se riittää.  Töitä olen koko ajan hakenut ja minun pitikin yhdessä paikassa aloittaa kesän alussa, mutta se osoittautui ihan kusetukseksi. Rekry firma sanoi, että minut on valittu ja firma sanoi, että minut on valittu, mutta saan töitä heti kun töitä ilmenee. No ei ollut tähän päivään mennessä ilmennyt. Onni onnettomuudessa vai miten se sanotaan. Hain oman alani töitä suuresta kaupungista ja kuin ihmeen kaupalla sain töitä. Tänään olin haastattelussa ja haastattelu meni omasta mielestä hyvin jäi hyvä maku suuhun. Haastiksen lopussa kysyin, että koskas voi tiedustella miten kävi. Minulle vastattiin, että jos perjantaina iltapäivästä soittelen. Haastattelu oli siis puolilta päivin ja neljän aikaan soitettiin, että koska voin aloittaa

Voi vitsi tätä päivää on odotettu yli puolivuotta, että pääsen sanomaan itseni irti. Voi sitten rekkalesbo hoitaa sitä minun työtäni kun niin haluaa. Sitä minun paikkaani on haettu jo kohta puolivuotta, eikä ketään pätevää ole hakenut. Mahtavat olla kusessa nyt kun koulutkin alkavat, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. sitä saa mitä tilaa. Äitini on aina sanonut, että kaikille asioilla on tarkoituksena. Ehkä minun ei siis ollutkaan tarkoitus saada muuta kuin oman alan töitä. Siinä tiedän olevani kuitenkin hyvä.

 Huomenna matka jatkuu kohti Dbtl:ää ja tavoitteena on vetää über kännit ja juhlia työpaikkaa sekä uuden elämän alkua. Sanotaanko, että juhlistetaan Protonta elämän alkamista.

Pitkästä aikaa 15.7.2008

On kuukausi mennyt kun viimeksi olen kirjoittanut, toivottavasti joku on jaksanut odottaa paluutani. Minulle iski jonkin sortin Pro masennus. Luulin olevani jo kuivilla tässä koko jupakassa, mutta toisin kävi. Tämä kesä aika ja ne kaikki ihanat muistot saivat minut vietyä johonkin syviin syövereihin. Olen jaksanut vain maata sängyssä ja käydä koiran kanssa pakolliset lenkit ulkona siinäpä se pitkälti sitten olikin. Pikkuhiljaa on pientä piristymistä ollut havaittavissa, mutta päivä kerrallaan. Uskomatonta on ajatella, että minun ja Pron ensimmäisestä erosta on jo vähän yli vuosi ja toisesta ja loppullisesta erostakin jo yli 9kk.

Tästä vitutuksesta ja paskasta fiiliksestä saan vain syyttää itseäni. Eräänä yönä kun en saanut nukuttua päätin surffailla netissä ja kävinpä naamakirjankin puolella. Päädyin jostain syystä (älkää kysykö miksi) Pron vaimon profiilia katsomaan ja siinä vaimo iloisena hymyili vastasyntynyt lapsi rinnanpäällä. Olenhan koko ajan tiedostanut tämän vauva asia, mutta nyt se oli jotenkin liian kongreettinen siinä ruudulla. Kohteliaana ja hyvin kasvatettuna tietenkin onnittelin Prota teksiviestin muodossa. Vastaus ei ollut ihan sitä mitä odotin. Oma viestini sisälsi siis onnittelut perheenlisäyksen johdosta ja toteamuksen, että Prosta tulee hyvä isä. Uskon siihen edelleen ihan vilpittömästi. Hänpä vastasti kiitosten muodossa ja sanoi, että olisi halunnut itse kertoa, mutta ei vaan pystynyt ja sanoi, että onneksi pikkulinnut lauloivat. Ei tuossa sisällössä mitään vikaa, mutta hän jatkoi; ajoin pikkuprinsessalleni ainakin opettaa sen, että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. (aikooko se lapsestaan lesbon kasvattaa) No vakavasti tuo lause sai sappeni kiuhumaan, että on kaverilla otsaa. Kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt ja minkä jälkeen minä olen pysynyt hiljaa tulee tuollaista. Että missä vitussa se kiitos seisoo???

Ensimmäistä kertaa tuli niin vahvasti sellainen olo, että minä käräytän sen saatanan kusipään. Jopa sanoin eräällä ystävälleni, että ihan vapaasti saa käräyttää. Jälkeen päin tulin katumapäälle. Tämä ystäväni tosin ei ole päättänyt vielä kertooko vaimolle vai ei. Minusta ei ole minun tai ystävieni asia mennä Pron vaimolle mitään sanomaan. Sotkekoon oman suhteensa rauhassa, kunhan vaan ei tuore vauva kärsisi. Ystäväni toki tekee omat päätöksensä, mutta toivoisin että minun toivettani tässä asiassa kuuneltaisiin.

Jotain positiivistakin on tapahtunut, olen menossa ensi viikolla treffeille. Nämä on ekat treffit sitten eron jälkeen. Paskat housussa fiilis, mutta mua on potkittu niin kauan persuksille, että otan nyt sitten härkää sarvista kiinni ja katson mitä tuleman pitää.

Avautumista 27.5.2008

Pitkästä aikaa taas täällä. On niin paljon sanottavaa, mutta ei jaksa ei pysty sitä muotoilemaan tekstimuotoon. Ystävän kuolema ja sitä seuranneet eri käänteet poliisi kuulusteluineen ja tutkimuksien loppettaminiseen on ollut raskasta, mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa joten lienee parasta vaan hyväksyä tosiasiat. Oma terveys on tässä pränännyt taas urakalla ja nyt odotetaankin kauhun sekaisin tunnelmin viikon päästä, jolloin lääkäriltä saa lopullisia vastauksia. Siihen asti täytyy vain odottaa. Sairas on saanut minut vain tosi väsyneeksi, ei oikein enegiaa riitä mihinkään. Lisäksi työasiat päin persettä ja mies asioissa menee hermot. Kuulostaapa mukavalta.

Pakko ehkä valoittaa tapahtumia. Minulla oli syntymäpäivät viime viikolla. Aamuyöstä puhelimeeni oli tullut viesti jonka siis luin heti herättyäni. Iloisena ajattelin, että voi kun kiva kun joku on muistanut minua jo näin aamutuimaan. No viesti oli Prolta. Eikä siinä mitään ajatkusena mielestäni ihan kiva, että Pro muistaa syntymäpäiväni. Viestin sisältö oli vain jotain aivan muuta mitä odotin. Sisältö suurinpirtein sanasta sanaan ” Onnittelisin sua, mutta sä et kuule. Ajattelen sua päivin ja öin, mutta sä et kuule. Hyvää syntyämäpäivää” WTF siis mitäh…..???? Kaverisita ei ole kuulunut halaistua sanaa ja viimeksi kun vanhingossa törmättiin niin olen kuin ilmaa ja sit reilu 7kk erosta ja hän laittaa syntymäpäiväni kunniaksi laittaa viestin, että ajattelee mua päivin ja öin. Painukoon vittuun koko mies. Niin itsekäs teko taas Hra Prolta, että huh, huh.

Huvittavinta tässä koko jupakassa on oma suhtautuminen Prohon. Ystäväni luonnollisesti haukkuvat ja sättivät Hra Prota minkä ehtivät, ja heidän reaktionsa on varsin ymmärrettävä. Mutta itselle tulee varsinainen puolustusreaktio päälle. Vaikka tiedän ja tiedostan kaiken mitä Pro on minulle tehnyt ja miten se on vaikuttanut terveydentilaani sun muuta. Siitäkin huolimatta oma reaktioni on, että tajuavatko ystäväni, että he kuitenkin haukkuvat elämäni rakkautta. Täytyy rehellisesti myöntää, että viesti sai tunteeni pintaan ja todella voimakkaasti. Toisaalta sai myös aikaan kiukun ja vihan, helppohan hänen on tuollaisia viestejä lähetellä kun hän tässä on kuitenkin se osapuoli joka niitä valintoja teki ja hänellä oli sentään varaa mistä valita, minun piti vain nöyränä tyytä päätökseensä. Leikkisi nyt sitä kotia siellä, sillä tiellä minkä valitsi.

Naapurinpoikaa olen myös nähnyt vähän useammin ja häneen paloi myös kiinni. Ilmoitin ihan suoraan, että hastakoon pitkän paskan. Tässäkin lienee parasta selvittää vähän taustoja. Naapurinpoika tuli ystävineen minua morjestamaan kun viimeviikolla pääsin sairaalasta. Minulla on siis totaalinen alkoholin käyttökielto toistaiseksi. Silloin puhuttiin, että viikonlopun saapuessa he vievät minut syntymäpäivän kunniaksi syömään ulos. No päivä  tuli ja sovittu kellonaika tuli eikä heistä kuuluu mitään. Minä sitten voin inhota ihmisiä jotka eivät pidä aikatauluistaan kiinni. Argh…. Sitten saapuu viesti, että he tulevat noin puolituntia myöhässä. Puolituntia osoittautui tunniksi. Kun he tulevat ovat he jo ryyppäämisen aloittaneet hyvissä ajoin. Siirrymme naapuripojan asunnolla ja he jatkavat juomistaan. Selvää tässä on varmaan jo tässä vaiheessa se, että syömään ei sitten missään vaiheessa “ehditty”. Onneksi parasystäväni sattuu soittamaan juuri silloin ja kysymään lähdetäänkö kahdestaan suosikki baariimme. Autolla tuli lähdettyä, mutta kyllä se illan voitti naapurinpojan porukoissa.

Nämä kaksi edellämainittua tapahtumaa tapahtui siis saman päivän aikana. Pron viesti, ruokailun karikoituminen ja baariin lähtö. Isku yrityksiä tuli muutamia baarissa, mutta minun ei tarvinnut kun mulkaista siihen suuntaa niin kyllä miehet lähtivät lipettiin. Minulle on usein muutenkin sanottu, että katseeni voisi tappaa, enkä silloin ole välttämättä ollut edes vihaisella päällä. No ei tarvinnut tällä kertaa sanoa, että voitko painua vittuun pelkkä katse riitti.

Mikä viikonloppu! 11.5.2008

Voihan paska! Mistäs sitä alottaisi. Tämä ei todellakaan ole minun viikonloppuni ollut. Kolme erilaista asiaa, joka on saanut pollan ihan sekaisin. Täytynee aloittaa aika järjestyksessä.

Perjantaina olin ulkona naapurin pojan L:n kanssa ja sen muutaman kaverin. Olimme alkuillasta L:n kaverin luona. Sain osoitteen tekstarina joten suunnistin paikalle oma toimisesti. Hetken aikaa siinä pihassa paloillessani kävelin parkkipaikan ohi kohti ovea. Kävelemäni auto sai minut kääntämään pääni uudestaan. Siinä parkissa seisoi Pron auto. Kääntyminen ja rekkarin lukeminen sen todisti. En tiedä miten päin olisi pitänyt olla, menin jopa pieneen panikkiin. Soitin kiukkuisen puhelun L:n kaverille, että minne hel***tiin mun pitää oikein tulla. Sain koordinaatit ja olinkin jo melkein ovella. Kävelin rappuset ylös ja siinähän se vi**u asuu L:n kaverin naapurissa. Pro siis viettää ihanaa perhe elämää vaimonsa kanssa. Voitte vaan kuvitella kuinka onnistunut mun ilta sen jälkeen oli???? Perkele sentäään. Ajatteltiin siinä taksia odoteltaessa, että menään pimpottamaan siihen ovikelloon ja sanotaa, että Pro kiltti veisitkö meidät keskustaan. Parasta, koomisinta tai huonointa tässä on se, että Pro on sanonut minulle asuvansa jossain avain muualla. Aikoinaan meidän suhteen aikana, heitin Pron usein kotiin ja ihan eri osoitteeseen. Kävipä kerran niinkin, että se kävi heittämässä kotiin jotain kamaa. Oli ilmeisesti sitten vienyt veljellensä ne kamat. Tuli kyllä taas niin huijattu olo ja paska fiilis siitä, että miten näitä Pro pommeja vaan tippuu ja tippuu ja miten voi olla, että se ihminen tuottaa pettymyksiä toisensa jälkeen. Aikoinaan paras ystäväni sanoi, että Pro on maannut hänen työkaverinsa kanssa jokunen vuosi sitten, että asuvat samassa talossa. Sanoin silloin, että sen täytyy olla joku muu jolla on vain sama sukunimi, sillä eihän Pro asu siellä päinkään. No selvisipä sitten sekin, että samassa talossa ne asuvat. Päätelmänä tästä, että Pro on pannut ja pettänyt vaimonsa vuosia. Helvetin hyvää perhe onnea vaan heille.

Päästäänkin sopivasti lauantai päivään joka alkoikin ihan hyvin. Mentiin äitienpäivän viettoon mökille ja mammalle viettiin sinne kukkaset. Koiravauvani oli voinut jo muutamanpäivän huonosti, mutta hänpä kävi siitä huolimatta uimassa ja osasi uida. Voi kun olin taas ylpeä hänestä. Raittiissa ulkoilmassa sain lauantai päivän viettää. Sitten tuli lisää todella huonoja uutisia. Paras ystäväni soitti, meidän yksi yhteinen ystävämme oli tapannut itsensä. Tilanne ja tapahtumat tulivat niin puskista ja lujaa, etten vieläkään ole oikein ymmärtänyt asioita. Taustoja valoittaakseni kyseessä oli kolmiodraama, perkeleen miehet sanon minä. Tämä ystäväni ja hänen uusimiehensä seurustelivat ja asuivat yhdessä reilut 1,5 vuotta. Nyt muutama kuukausi sitten selvisi, ettei tämä mies ollutkaan eronnut ex-vaimostaan oli kyllä luullut, muttei ollutkaan. Ilmeisesti jotain papereita jäänyt täyttämättä. Kaiken kukkuraksi tämä ystäväni mies kävi tämä ex-vaimonsa luona silloin tällöin “kahvittelun” merkeissä. Tiedämme siis varmasti, että hän petti ystävääni. Tästäkin ystäväni selvisi mielestäni ihan hyvin. Puihuimme viikko sitten vielä, että miten tässä kohtapuolin yhdessä sisutamme asuntoni olohuoneen uuteen uskoon. Tällä ystävälläni kun oli mahtava kyky saada edullisesti sisutettua huoneet ja puutarhat uuteen uskoon. Ainoa mitä tällä hetkellä tiedän, että tämä ystäväni miehen ex-vaimo oli viimeisenä käynyt ystäväni luona ja sen jälkeen ilmeisesti ystäväni oli ottanut kotoa kaikki löytyvät pillerit ja saanut yliannostuksen ja kuollut välittömästi. Epätietoisuutta ja surua hämmentää vielä se, että poliisi on eristänyt koko asunnon ja ottaa joka puolilta sormenjälkiä. Epäillään ilmeisesti, että rikos olisi tapahtunut. Vaikeinta meille ystäville ja hänen lapsilleen on hyväksyä se tosiasia, että mitään viestiä ei jätetty. Tilanne on todella hämmentävä tämän kaiken surun keskellä.

Illalla/alkuyöllä (la-su) koiravauvani menee ihan flekmaattiseksi. Hän on ripuloinut ja oksenteli muutama päivä sitten. Illan aikana ripuli muutti ihan vedeksi eikä ruoka ja vesikään enää maistuneet. Ystävälleni soitettuani ja konsultaation saatuani päätään varmuudeksi soittaa eläinpäivystykseen. Koiravauvani on tässä vaiheessa jo sellainen, että kun kutsun häntä hän ei enää edes nosta päätään. Koira syliin ja kovaa vauhtia lääkäriin. Erilaisten tutkimusten ja röntgen kuvien mukaan selviää, että koirallani on paha suolistotulehdus. Hän joutui jäämään sairaalaan yöksi tiputukseen ja antibioottia annttiin suoraan suoneen. Koirasta oli nesteet hävineet ja kuumetta yli 41 astetta. Minut pasitetaan kotiin nukkumaan. Siinä tuli kyllä informaatiota liikaa tähän viikonloppuun. Arvaatteko sainko nukuttua?? Aamulla koiraa hakemaan ja kuume oli onneksi jo laskenut. Vittumaisinta tässä oli se, että sain koirani kaikki paperit vasta perjantaina, enkä kerennyt vakuutuusyhtiöön vakuutuspapereita tekemään. Maksaessani koko lystiä eläinlääkäri ilmoittaa, että meillä käy sitten vain käteinen tai pankkikortti. Lasku oli 290€. Eipä minun muu auttanut kuin soittaa äitille ja isille, että tuokaas vähän rahaa. Onneksi heillä oli ja saatiin koira turvallisesti kotiin. Tänään hän on vain nukkunut ja ollut. Energisyys on ollut kaukana. Mutta paranee onneksi.

Että tälläinen vkl takana. Tästä toipumiseen menee taas pitkä tovi.

Voihan p*skat!!! 20.4.2008

Otsikko kertoo jo kaiken… Elämäni tuntuu taas olevan kuin suoraan kaunareista. Eikö tämä ralli koskaan lopu?? Koskakohan saan rauhan sielulleni ja  voin hyvillä mielillä jatkaa eteenpäin. Sattuu niin kovasti taas. Itseasiassa kovemmin kuin kolmeen neljään kuukauteen. Eli yritänyt nyt jäsennellä vähän tapahtumia.

Tänään siis päätimme äitini, isäni ja koirani kanssa mennä kirpputorille kävelylle. Kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes äitini joka on koiran kanssa ulompana taa ja sanoo, että Pro on tulossa sinne päin missä minä olen.  Totean äidilleni puhelimeen, että voi paskat. Isäni (jonka kanssa en ole kovinkaan läheinen) kyselee, että mitä, mitä niin monta kertaa, että lopulta huudan hänelle, että ei mitään mikä sinulle kuuluisi. Menen tiedosta ihan hämilleni ja sekaisin, en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Kaksi vaihtoehtoa näen mahdolliseksi paeta ja äkkiä tai olla se selkärangallinen yksilö tässä ja kohdata Pro. No päätä tehdä jälkimmäisen ja kohdata Pron. Kävelen muina miehinä siihen suuntaan, mutta yllättyksiä tuleekin vastaan. Pron vaimo onkin myymässä ja Pro juttelee siinä muina miehinä vaimonsa kanssa eikä huomaa minua. Minä kävelen äitini luokse jo siinä mielentilassa, että huh, huh kädet tärisevät minkä ehtivät.

Jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen päätän, että Prkl se Pro näkee nyt minut ja sillä selvä. Otan koirani turvakseni (hurja 10 vko vanha peto kuin on) Kävelen sinne missä Pro on. Hups keikkaa Pro onkin hävinnyt siitä. Siinä sitten hetken mietin mitä tehdä ja samalla koirani lyö jarrut pohjaan. Jurrut tulivat juuri siinä Pron vaimon myyntipisteen luona. Pron vaimo tulee lähemmäs ja kyselee saako silittää koiraa. Mitä helvettiä siihen sanoa. No et todellakaan saa, koska olet Pron vaimo ja Pro valitsi lopulta sinut ja minä olen asiasta aivan rikki. Hän sai siis luvan. Siinä sitten jutellaan niitä näitä koirasta siis ja sanon, että hän on minun vauvani. Vaimo naurahtaen sanookin, että kyllä on suloinen vauva. Samaan hengenvetoon toteaa, että hänellekin on tulossa vauva. Siinä sitten katselen Pron vaimon vatsaa ja kyselen, että onko ensimmäinen raskaus ja pitkälläkö raskaus on? Iloisesti hän siihen vastailee, että ensimmäinen vauva tulossa ja seitsämännellä kuulla hän on. Samalla Pro tulee paikalle, kun hänen vaimonsa silittelee koiraani. Pron ilme on sangen pelästynyt, mutta alkupelästyksen jälkeen, hän ei katso edes päin. Ihan kuin olisin ilmaa. Samalla isäni tulee paikalla ja päätämme lähteä ulospäin. Taustalta kuulen Pron vaimon sanovan; Katso Pro kuinka ihana koiranpentu!

Tämä pieni välikohtaus sai minut ihan sekaisin. Olen koko päivän tärissyt ja parkunut ihan tolkuttomasti ja mistä vitun syystä??? Tässä yhtälössä on monikin asia joka tällä hetkellä sapettaa. Ensinnäkin Pron suhtautuminen minuun. Ymmärrän toki, että tilanne oli sellainen ettei hän siinä voinut ilman selityksiä hirveästi selitellä. Mutta hän olisi voinut lähteä autolla käymään tai jossain tai jos kontaktia ei halua ottaa niin olisi voinut, edes tekstiviestin laittaa perään, mutta ei mitään. Toisaalta miehen tuntien mitä minä häneltä olisin voinut edes odottaa. Toinen asia mikä sapettaa myös, on se, että hän on vaimonsa pamauttanut paksuksi meidän suhteen aikana. Hän niin moneen kertaan vannoi ja vakuutteli, ettei vaimolla ja hänellä ole seksiä eikä tule. Pyhästähengestäkö se vaimo paksuksi pamahti? Kolmas asia mikä ehkä minua sapetti kaikkein eniten oli se, että vaimo osoittautui todella mukavaksi, lämpimäksi, huumorintajuiseksi ja ihanaksi ihmiseksi. Vaimo on ulkoisesti aikalailla minun vastakohtani eli hän on pyöreähkö ilman raskauttakin ja tumma sekä hiukan “hiirimäinen”, luonteemme ovat jossain määrin varmasti samanlaiset. Tosin Prokin useasti sanoi, että rakastaa juuri siksi niin hirveästi minua, että sanon asiat suoraan niin kuin ne ovat kaartelematta. Vaimo osoittautui mukavaksi toisinkin kuin minun oli annettu ymmärtää. Olin saanut kuvan ”pirttihirmusta” jonka kanssa vain ei ole enää mitään yhteistä. Vaikka tiedänkin, että tässä tilanteessa ei oltaisi jos minulle oltaisiin oltu alusta asti rehellisiä ja kerrottu sivilisääty sun muuta. Kaikesta huolimatta omatuntoni silti kaivertaa.

Yhteenvetona siis koko viikko. Fysioterapeutti kertoi huonoja uutisia kroppani tilasta mikä voi olla huonompi kuin aluksi luultiin. Haluamaani työpaikkaa en saanut, koska olen mitä ilmeisimmin liian koulutettu/kokenut tehtävään ja nyt Pro tulee vastaan vaimon kera ja vaimo osoittautuu oikein mukavaksi. Ainoa mahdollinen nautinto mitä tästä tilanteesta saan on se, että mitäköhän Pro miettii mitä olen pikku vaimolle sanonut???

Ilkeää mielihyvää!!! 17.4.2008

Minäkö paha ihminen?? Tuomitkoo ken tahtoo. Sitten vähän taustoja kehiin.

Olin tänään koko päivän liikenteessä ja kotiin päin ajellessani ajattelin nopeasti hakea jotain sapuskaa eli pikaruokaan siis päädyin. Painelin lähimpään kebab paikkaan ja ruoan otin mukaan. Samassa ravintolassa ennen minua jonossa oli vain Pron paras ystävä. Tämä kaveri siis mihin olen viime aikoina törmännyt. Ensireaktioni oli tietenkin katsastaa koko ravintola, ettei vain Pro ole mukana. No ei onneksi ollut, toinen vaihtoehto oli painella ovesta taka vasemalle. Toisaalta minut oli jo nähty joten päätin jäädä ja vaihtaa kohteliaasti muutaman sanan. Se olikin ihan fiksu päätös tai niistä “juoruista”sain ainakin valtavat kicksit.

Istahdin sitten tämän Pron parhaan ystävän ja hänen tyttöystävänsä kanssa samaan pöytään, kun odotin oman ruokani valmistumista. Pron kaveri kehui kuinka hyvältä näytän (olin tänään sopivasti käynyt kampaajalla) ja kyseli, että mitä minulle oikein kuuluu. Kerroin hänelle elämäni miehestä ja kävimme häntä autossa katsomassakin. Sitten muina miehinä sanoin, että ai kun kiva, että Pro on löytänyt uuden tyttöystävän. Ystävä vähän hämmästyneenä ja sanoi, ettei Prolla ole mitään tyttöystävää. Kerroin sitten mistä olin kuullut ja siinä sitten selvisi, että tämä “tyttöystävä” olikin Pron ystävän entinen ja siis Pron kummipojan äiti. Minun ystäväni oli vain luullut, että oli uusi kuvioissa kun olivat yhdessä  ulkona ollut useamman kerran. Lisäksi tämän kaverin tyttöystävä ehti paljastaa, että Pro on ollut suhteellisen paskana tästä tilanteesta. Siis siitä, että vaimo pamahti paksuksi ja hän “joutui” minut jättämään. Haikailee vieläkin kuulemma perään, mutta on viime aikoina vetänyt viikonloput niin överiksi, ettei ole edes meidän vakkari ravintolaan päässyt sisälle. Tämän tiedon jälkeen ruokani saapui ja pääsin jatkamaan matkaa. Sen tein hymyssä suin!

Koen siis pientä syyllisyyttä siitä, että minulla on tälläinen mielihyvän fiilis. Siis sellainen olo, että ryve sinä jätkä vaan siellä paskassa mä olen jatkanut elämääni eteenpäin. Tässä kohtaa tarvinee painottaa, että tämä fiilis on näin voimakas siksi, ettemme ole face to face kertaakaan nähneet. Samaan hengenvetoon totean myös, että maaginen puolen vuoden rajapyykki ylitetty. Nyt voin siis  sanoa, että mun erosta on jo yli puolivuotta. Palaten tähän fiilikseen niin ollaan nyt tilanteessa, että Pro on edelleen onnettomassa suhteessa vaimonsa kanssa ja heille on vielä lapsi tulossa. Pro palottelee koko ajan ajatusta erosta, mutta ei sitä kuitenkaan nyt tee kun vauvakin tulossa. Eli sitä selkärankaa sieltä jonkin verran kuitenkin löytyi. Pro on kiinni tuossa avioliitossa vielä pitkän ajan jollei loppuelämää. Menee varmaan vuosi tai pari ennen kuin hän tekee oikeasti jotain. No mitä minulla on; tällä hetkellä pirun kivan tukka, aurinkoinen mieli, uusi ihana perheen jäsen sekä huomenna toivottavasti uusi työpaikka.

Omaan elämääni on tullut vaikka mitä uusia vivahteita ja olen mennyt elämässäni eteenpäin, kuinka kävi sinun laitasi Hra Pro??

Vuoristorataa 8.4.2008

Tuntuu siis, että tää on yhtä vuoristorataa tämä meikäläisen elämä. Ensinnäkin kiitos teille kaikille, jotka onnittelitte perheelisäyksen johdosta. Se lämmitti sydäntä.

Mennäänpäs sitten tähän ikävämpään olotilaan, joka on jo onneksi vähän menossa pois päin. Joku jo arvaneekin, että Prosta pitää vähän vuodattaa. Pron ja minun erosta tulee viikon päästä se maaginen puoli vuotta. Emme ole siis koko aikana toisiamme koskaan nähneet. Yhden ainoan viestin olemme keskenämme vaihtaneet. Kuvittelinkin jo olevani voiton puolella tämän asian suhteen. Totesinkin tuossa rehvakkaasti, että Pro itkut on itketty. No toisin kävi. Olimme isukin kanssa kaikessa rauhassa ajelemassa ostamaan mun koiravauvalle  vähän komposti aitaa, että saan kämppää pikkasen rajattua toistaiseksi. Moottoritietä siis ajettiin, enkä tiedä mikä ihme sai minut edes kääntymään. Käänsin päätäni siis sekunnilleen oikeaan aikaan ja näin Pron huristelevan meidän ohi, Pron parhaan kaverin bemarilla. Siis me olimme ajaneet kymmeniä kilometrejä enkä ollut kertaakaan siihen suuntaan vilkaissut. Ja ei kun tämän tyhmän blondin pitää kääntää pää juuri silloin kun elämäni rakkaus ajelee siitä ohi vieraalla autolla. Jos olisin perästä päin auton nähnyt olisin voinut ehkä ajatella, että olikohan toi Pron kaverin auto, mutta ei muuta. Pro ei siis nähnyt minua tai mitään tai en ainakaan usko. Minun maailmani meni ihan sekaisin tästä parin sekunnin näköyhteydestä. Tuli siinä sitten ihan spontaani pillitys kohtaus. Josta ei meinannut tulla loppua sitten millään. Ukko kattoo vierestä ihan hoomoilasena, että mitä se nyt siinä pillittää. Sain kakistettua Pron nimen muka kepeästi ulos. Ukko siihen sitten kommentoimaan, että mitä sä nyt tollasia vanhoja parut, kyllä niitä kaloja sieltä merestä löytyy. Hetkellisesti tuli sellainen olo, että mä haluan just ton kalan. Mitäköhän olisi tapahtunut jos me oltais oikeasti nähty jossain? Toisaalta aikas hyvin kun ajattelee, että puoleen vuoteen ei olla törmätty edes liikenteessä. Kaupunki jossa asun on suhteellisen iso, mutta silti.

No tulin järkiini. Ikävä aallon jälkeen iski olotila; miksi vi*ussa sulla oli oikeus tehdä mulle mitä teit-fiilis. Ja heti seuraavana mietin, että miksi Pro ajelee siellä päin missä ajelee. Että onkohan se menossa sen uuden tytön luokse?? Keksin kyllä vastausken tai sitten selittelen vain itselleni, mutta uskon, että Pro oli menossa katsomaan kummipoikaansa joka asustelee sillä suunnalla. Tämän perään mietin ja pohdin, että mitenköhän Pro on järjestänyt elämänsä, että missä välissä ja kuinka usein hän tapailee teinityttöään ja koska sitten vierailee kotona sekä missäköhän vaiheessa raskaus on? Ihan perseestä edes miettiä moista, enkä sitä tahallani tee. Mä niin haluaisin päästä jo yli. Aika moinen teksti ryöppy muutamasta sekunnista.

Taas täällä 30.3.2008

Toivottavasti, että ole ehtineet luopumaan toivosta minun paluuni suhteen. Oikein koen huono omaatuntoa siitä, miten olen teidät blogiystäväni jättänyt paitsioon. Nyt onkin tarkoitus ryhdistäytyä ja käydä teidän edesottamukset ajalla ja ajatuksella läpi. Olen siis palannut kuvioihin ja tullut jäädäkseni.

Mistä sitä alottaisi. Kävin toteuttamassa pitkäaikaisen haaveeni. Kävin ottamassa rakenne kynnet. Ja ah niin ihanalta kädet ja kynnet nykyään näyttääkin. En voi olla käsiäni ihastelematta. Lähes kaksi viikkoa olen ollut jo uusien kynsien omistaja ja siitäkin huolimatta useana kertana päivässä tulee kynsiä katseltua. Uusine kynsineni lähdin sitten sukuloimaan ruotsin puolelle. Olen pitkään miettinyt, erästä asiaa liittyen suomenruotsalaisuuteen. Eli tuleeko suomenruotsalaisuus geeneissä vai onko se opittua??? Mitä mieltä te olette??? Kerron esimerkin itsestäni. Äitini vanhemmat erosivat ja ennen äitini syntymää ja äitini kasvatti hänen isoäitinsä. Äitini isä on siis lähes koko ikänsä asunut Ruotsissa. Äitini on lapsuuden ja nuoruuden kesät elänyt Ruotsissa joten voisin sanoa, että hän on saanut kaksikielisen kasvatuksen. Isäni puolestaan ei puhu kieliä. Minä sain kasteessa kuitenkin ruotsinkielisen nimen. Päivähoitoon kun minua laitettiin, äitini olisi halunnut minut ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun. Isäni kuitenkin koki sen jonkinsortin uhkana. Joten olen siis saanut täysin suomenkielisen kasvatuksen kouluineen. Meillä ei ole kotona edes saanut puhua ruotsia. Joten en voi sanoa, kasvaneeni suomenruotsalaisessa kodissa. Kesiä ja muita lyhyitä jaksoja olen kuitenkin viettänyt Ruotsissa. Ruotsia osaan jonkin verran en niin hyvin kuin haluaisin, mutta pärjään kuitenkin. Tämä pitkä sepustus johtaa alkupisteeseen. Eli onko suomenruotsalaisuus geeneissä vai onko se opittua?? Minä olen taas aina jollain tasolla kokenut olevani suomenruotsalainen vaikka se ei kotoota olekaan suoranaisesti tullut. Eli oma päätelmäni ainakin minun kohdalla se on tavallaan tullut geeneissä. Olisipa ne geenit vaikuttaneet myös siihen, että olisin tullut ruotsalaisen näköiseksi. Noh kaikkea ei voi toivoa.

Olen aina tuntenut eräänlaista hengenheimolaisuutta ruotsalaisiin. Ja näin aikuisena olen useinkin miettinyt muuttua Ruotsiin enemmän ja vähemmän tosissani. Ruotsissa ollessani koen tulleeni toiseen kotiin. Hassua tunnelmointia taas näin jälkikäteen. Eräs ystäväni onkin sanonut, että siinä vaiheessa ollaan kusessa, kun sanon rakastuvani ruotsalaiseen tai suomenruotsalaiseen. On kuulemma menoa sitten. Tiedä häntä onko asiassa mitään perää. Tuttavuutta Ruotisissa ollessani tein taas hassuihin perinteisiin ruotsin maalla. Siellä tai ainakin meidän perhepiirissä pääsiäinen on iso juhla. Ruokailun puolesta meillä rinnastettavissa jouluun tosin eri herkuilla. Pöytä notkuu herkullista ruokaa ja juomaa. Munan maalaus kuuluu pääsiäisperinteisiin. Erityinen perinne mikä aiheuttaa minun ystävä piirissäni nauramista on munan metsästys. Juuri luitte oikein, munan metsästys. Trollenit eli peikot ovat piilottaneet kaikille ison munan. Kunkin munat on nimikoitu ja ne pitää  etsiä. Jos löydät toisen munan et siitä saa sanallakaan hiiskua. Tänäkin pääsiäisenä tuli muna löydettyä. Tänä vuonna olin oikea munahaukka, sillä löysin monet munat ennen omaani. No heh, heh saa siitä näköjään huvia vieläkin.

En tiedä tekeekö kevät minun rinnassani tuloaan vai vaikuttaako asiaan se, että maaginen puolen vuoden rajapyykki häämöttää. Eli niin kuin se minutkin ylätti, minun ja Pron erosta tulee parinviikon päästä puolivuotta. Mihin se aika on oikein mennyt? Matkalla tuli muutama Pro ikävä kohtaus tai lähinnä tietyt asiat toivot muistot mieleen. Nyt ne lähinnä olivat sellaisia muistoja, mitkä pistivät hymyilyttämään. En niinkään enää haikaillut perään vaan kohautin olkapäitäni. Toivotaan, että sama vire jatkuu.

Puut tiputtivat lehdet syksyllä ja menivät horrostilaan. Nyt kevään tullessa ne rupeavat taas heräämään eloon, ehkä niin kävi minullekkin. Kevättä odotellessa!!!!

Lisää paskaa ja lisää itkua 18.3.2008

Otsikko kertookin kaiken olleellisen tästä päivästä. Tulee tunne, että eikö tämä paskan tulo koskaan lopu. Itketty on taas ihan hysteerisesti. Enkä enää oikein tiedä edes miksi? Luulisi jo, että tullut niin paljon vastoinkäymisiä, Pro rintamalla, että riittäisi jo. Eräs ystäväni soitti tänään. Tämä ystävä on baarimikkona siinä ravintolassa jossa minulla ja Prolla oli tapana käydä. Tämä baarimikko sanoi, että on meinannut tehdä mieli vetää kuonoon Prota viime aikoina useampaan kertaan. Eihän sitä oikeasti voi tehdä tai työpaikka menee. Tosin sanoi, että tuopit voi kädestä lipsua ihan “vahingossa”. Ensinnäkin baarimikolle tuli ihan uutena uutsena tämä, että Pron vaimo on pieniin päin. Herätti hänessä vain kasvavaa raivoa. Pro on baarissa tullut usein tätä baarimikko ystävääni vastaan ja iloisesti morjestanut. Mainittakoon vielä, että tämä baarimikko ystäväni on siis mies. Baarimikko ystäväni ei ole tervehtinyt kylläkään Prota. Tämä mikä sai suurimman raivon ja minullan nämä itkukohtaukset aikaiseksi oli se, että baarimikko sanoi, että Prolla on reilun kk ollut nuorityttö käsivarsilla.

Tilanne katsaus siis on paikallaan. Minut jätettiin koska elämä piti saada järjestykseen. Sanottiin, että koita hei ymmärtää. Tämän jälkeen tai tässä vaiheessa on vaimo pukattu paksuksi. Nyt avioliitto kukoistaa ja on uusi minua nuorempi kakkonen kuvioissa. Ei voi muuta sanoa, että kyllä kolahti ja kovaa. Voisi pikku hiljaa nämä “pommien” tulemiset loppua.

Ajatuksia yritän taas saada järjestykseen.