Voimissain

Uudet tuulet 4.8.2008

Kiitos kaikille onnitteluista ja mukana elämisestä Eipä ole tässä elämässä paljoo mitään tapahtunut. Sitä tasaisen paksua perusarkea. Viihtellä tuli viikonloppuna käytyä. Kuinka ollakkaan Pron paras kaveri tulee vastaan. Olin liikenteessa erään tyttöystäväni kanssa. Naamalle se hymy- että mulla menee helvetin hyvin. Kuka tietää sen hymyn??? Hymy naamalla vastailen mitä mulle kuuluu. Kommentoin jopa, että mahtavaa, että Pro sai perheenlisäystä siitä tulee niin mahtava isä. Hymy pysyy koko ajan kasvoilla, eikä ilmekään värähdä negatiiviseen suuntaan. Sitten tämä Pron ystävä kysyy, että mistä mä oikein olin saanut tietää, että lapsi oli tullut maailmaan. Olin nimittäin onnitellut kaksi päivää synnytyksen jälkeen Prota. Sama hymy kasvoilla sanon, että “se ei nyt ole oleellinen tieto, eihän?” Tämä tokaisu oikein mairealla äänen sävyllä. Toivoton oikein miellyttävää illan jatkoa ja poistun paikalta. Ai, että olin tyytyväinen itseeni vaikka se tulikin puskista. Jälkeen päin on ärsyttänyt parin päivän verran, mutta Pron ystävän ilmeet olivat kyllä niin näkemisen arvoiset, että se kannatti.

Kännispäiten sain jotenkin telottua nilkkani. Eikä tällä kertaa ollut edes korkkareita jalassa. Tänään eräs tuttu lääkäri sitä katsoi ja sanoi, että nivelside venähtänyt. Ei auta muuta kun mobilattia ja buranaa ottaa, sillä olen aloittanut uudessa työssä. Tosi mahtavalta vaikuttaa. Ihana tavata uusia ihmisiä ja saada uusia kontakteja. Silmät auki olen pitänyt kaikkia potentiaalisia mies kandidaatteja kohtaan, mutta toistaiseksi kaikki varteenotettavat ovat olleet varattuja. Ja niihin mä en vapaaehtoisesti enää koske. Uusi työ väsyttää tätä lyyliä, joten taidan painua nukkumaan. Huomenna kohti uusia haasteita + nään koko henkilökunnan lähes 100 hlöä, jos joku potentiaalinen löytyisi

Jotain hyvää tähänkin paskaan elämään 29.7.2008

Otsikko kertookin sitten kaiken. Eipä ole täällä hyvin pyyhkinyt. Ja niin kuin piti käydä päivittämässä tätä taas ahkerammin, noh ehkä nyt kun syksy ja uudet kujeet tiedossa. Treffit menivät penkin alle. Mies oli hirveä, sääli sillä se oli paperilla niin hyvä. No en ole häntä enää näkemässä. Toisaalta hyvä, koska hän on muuttamassa vähän matkan päähän kuitenkin. Treffeille mennessäni totesin myös, etten ole valmis treffailuun. Vaikka useasti olenkin sanonut yhtä sun toista tuli niin vahvasti sellainen olo, että en ole valmis vielä minkäänlaiseen suhteeseen. Kauankohan menee aikaa ennen kuin taas on?? Erosta tulee pian kuitenkin se 10kk ja tässä sitä vaan ollaan ja podetaan samoja ongelmia. Pro sen sijaan on saanut lapsen ja viettää ihanan onnellista perhe elämää. Välillä ajatuksiin hiipii ajatus, että Pro varasti multa mun elämän. Se elelee nyt sitä elämää mitä meillä piti tulevaisuudessa olla. Oikein isojen suunnitelmien kera sitä suunniteltiin.

Hyvät uutiset tulevat työrintamalta. Olen siis ollut sairaslomalla varmaan tammikuusta. Rekkalesbon takia hain lisää ja lisää saikkua ja olen saikulla siis edelleen. Puoli vuotta olen jo elelleyt kelan sairaspäivärahalla ja mulla on siis vuokran jälkeen jäänyt käteen 200€, mutta onneksi sossu on sitä mieltä että se riittää.  Töitä olen koko ajan hakenut ja minun pitikin yhdessä paikassa aloittaa kesän alussa, mutta se osoittautui ihan kusetukseksi. Rekry firma sanoi, että minut on valittu ja firma sanoi, että minut on valittu, mutta saan töitä heti kun töitä ilmenee. No ei ollut tähän päivään mennessä ilmennyt. Onni onnettomuudessa vai miten se sanotaan. Hain oman alani töitä suuresta kaupungista ja kuin ihmeen kaupalla sain töitä. Tänään olin haastattelussa ja haastattelu meni omasta mielestä hyvin jäi hyvä maku suuhun. Haastiksen lopussa kysyin, että koskas voi tiedustella miten kävi. Minulle vastattiin, että jos perjantaina iltapäivästä soittelen. Haastattelu oli siis puolilta päivin ja neljän aikaan soitettiin, että koska voin aloittaa

Voi vitsi tätä päivää on odotettu yli puolivuotta, että pääsen sanomaan itseni irti. Voi sitten rekkalesbo hoitaa sitä minun työtäni kun niin haluaa. Sitä minun paikkaani on haettu jo kohta puolivuotta, eikä ketään pätevää ole hakenut. Mahtavat olla kusessa nyt kun koulutkin alkavat, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. sitä saa mitä tilaa. Äitini on aina sanonut, että kaikille asioilla on tarkoituksena. Ehkä minun ei siis ollutkaan tarkoitus saada muuta kuin oman alan töitä. Siinä tiedän olevani kuitenkin hyvä.

 Huomenna matka jatkuu kohti Dbtl:ää ja tavoitteena on vetää über kännit ja juhlia työpaikkaa sekä uuden elämän alkua. Sanotaanko, että juhlistetaan Protonta elämän alkamista.

Pitkästä aikaa 15.7.2008

On kuukausi mennyt kun viimeksi olen kirjoittanut, toivottavasti joku on jaksanut odottaa paluutani. Minulle iski jonkin sortin Pro masennus. Luulin olevani jo kuivilla tässä koko jupakassa, mutta toisin kävi. Tämä kesä aika ja ne kaikki ihanat muistot saivat minut vietyä johonkin syviin syövereihin. Olen jaksanut vain maata sängyssä ja käydä koiran kanssa pakolliset lenkit ulkona siinäpä se pitkälti sitten olikin. Pikkuhiljaa on pientä piristymistä ollut havaittavissa, mutta päivä kerrallaan. Uskomatonta on ajatella, että minun ja Pron ensimmäisestä erosta on jo vähän yli vuosi ja toisesta ja loppullisesta erostakin jo yli 9kk.

Tästä vitutuksesta ja paskasta fiiliksestä saan vain syyttää itseäni. Eräänä yönä kun en saanut nukuttua päätin surffailla netissä ja kävinpä naamakirjankin puolella. Päädyin jostain syystä (älkää kysykö miksi) Pron vaimon profiilia katsomaan ja siinä vaimo iloisena hymyili vastasyntynyt lapsi rinnanpäällä. Olenhan koko ajan tiedostanut tämän vauva asia, mutta nyt se oli jotenkin liian kongreettinen siinä ruudulla. Kohteliaana ja hyvin kasvatettuna tietenkin onnittelin Prota teksiviestin muodossa. Vastaus ei ollut ihan sitä mitä odotin. Oma viestini sisälsi siis onnittelut perheenlisäyksen johdosta ja toteamuksen, että Prosta tulee hyvä isä. Uskon siihen edelleen ihan vilpittömästi. Hänpä vastasti kiitosten muodossa ja sanoi, että olisi halunnut itse kertoa, mutta ei vaan pystynyt ja sanoi, että onneksi pikkulinnut lauloivat. Ei tuossa sisällössä mitään vikaa, mutta hän jatkoi; ajoin pikkuprinsessalleni ainakin opettaa sen, että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. (aikooko se lapsestaan lesbon kasvattaa) No vakavasti tuo lause sai sappeni kiuhumaan, että on kaverilla otsaa. Kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt ja minkä jälkeen minä olen pysynyt hiljaa tulee tuollaista. Että missä vitussa se kiitos seisoo???

Ensimmäistä kertaa tuli niin vahvasti sellainen olo, että minä käräytän sen saatanan kusipään. Jopa sanoin eräällä ystävälleni, että ihan vapaasti saa käräyttää. Jälkeen päin tulin katumapäälle. Tämä ystäväni tosin ei ole päättänyt vielä kertooko vaimolle vai ei. Minusta ei ole minun tai ystävieni asia mennä Pron vaimolle mitään sanomaan. Sotkekoon oman suhteensa rauhassa, kunhan vaan ei tuore vauva kärsisi. Ystäväni toki tekee omat päätöksensä, mutta toivoisin että minun toivettani tässä asiassa kuuneltaisiin.

Jotain positiivistakin on tapahtunut, olen menossa ensi viikolla treffeille. Nämä on ekat treffit sitten eron jälkeen. Paskat housussa fiilis, mutta mua on potkittu niin kauan persuksille, että otan nyt sitten härkää sarvista kiinni ja katson mitä tuleman pitää.

Avautumista 27.5.2008

Pitkästä aikaa taas täällä. On niin paljon sanottavaa, mutta ei jaksa ei pysty sitä muotoilemaan tekstimuotoon. Ystävän kuolema ja sitä seuranneet eri käänteet poliisi kuulusteluineen ja tutkimuksien loppettaminiseen on ollut raskasta, mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa joten lienee parasta vaan hyväksyä tosiasiat. Oma terveys on tässä pränännyt taas urakalla ja nyt odotetaankin kauhun sekaisin tunnelmin viikon päästä, jolloin lääkäriltä saa lopullisia vastauksia. Siihen asti täytyy vain odottaa. Sairas on saanut minut vain tosi väsyneeksi, ei oikein enegiaa riitä mihinkään. Lisäksi työasiat päin persettä ja mies asioissa menee hermot. Kuulostaapa mukavalta.

Pakko ehkä valoittaa tapahtumia. Minulla oli syntymäpäivät viime viikolla. Aamuyöstä puhelimeeni oli tullut viesti jonka siis luin heti herättyäni. Iloisena ajattelin, että voi kun kiva kun joku on muistanut minua jo näin aamutuimaan. No viesti oli Prolta. Eikä siinä mitään ajatkusena mielestäni ihan kiva, että Pro muistaa syntymäpäiväni. Viestin sisältö oli vain jotain aivan muuta mitä odotin. Sisältö suurinpirtein sanasta sanaan ” Onnittelisin sua, mutta sä et kuule. Ajattelen sua päivin ja öin, mutta sä et kuule. Hyvää syntyämäpäivää” WTF siis mitäh…..???? Kaverisita ei ole kuulunut halaistua sanaa ja viimeksi kun vanhingossa törmättiin niin olen kuin ilmaa ja sit reilu 7kk erosta ja hän laittaa syntymäpäiväni kunniaksi laittaa viestin, että ajattelee mua päivin ja öin. Painukoon vittuun koko mies. Niin itsekäs teko taas Hra Prolta, että huh, huh.

Huvittavinta tässä koko jupakassa on oma suhtautuminen Prohon. Ystäväni luonnollisesti haukkuvat ja sättivät Hra Prota minkä ehtivät, ja heidän reaktionsa on varsin ymmärrettävä. Mutta itselle tulee varsinainen puolustusreaktio päälle. Vaikka tiedän ja tiedostan kaiken mitä Pro on minulle tehnyt ja miten se on vaikuttanut terveydentilaani sun muuta. Siitäkin huolimatta oma reaktioni on, että tajuavatko ystäväni, että he kuitenkin haukkuvat elämäni rakkautta. Täytyy rehellisesti myöntää, että viesti sai tunteeni pintaan ja todella voimakkaasti. Toisaalta sai myös aikaan kiukun ja vihan, helppohan hänen on tuollaisia viestejä lähetellä kun hän tässä on kuitenkin se osapuoli joka niitä valintoja teki ja hänellä oli sentään varaa mistä valita, minun piti vain nöyränä tyytä päätökseensä. Leikkisi nyt sitä kotia siellä, sillä tiellä minkä valitsi.

Naapurinpoikaa olen myös nähnyt vähän useammin ja häneen paloi myös kiinni. Ilmoitin ihan suoraan, että hastakoon pitkän paskan. Tässäkin lienee parasta selvittää vähän taustoja. Naapurinpoika tuli ystävineen minua morjestamaan kun viimeviikolla pääsin sairaalasta. Minulla on siis totaalinen alkoholin käyttökielto toistaiseksi. Silloin puhuttiin, että viikonlopun saapuessa he vievät minut syntymäpäivän kunniaksi syömään ulos. No päivä  tuli ja sovittu kellonaika tuli eikä heistä kuuluu mitään. Minä sitten voin inhota ihmisiä jotka eivät pidä aikatauluistaan kiinni. Argh…. Sitten saapuu viesti, että he tulevat noin puolituntia myöhässä. Puolituntia osoittautui tunniksi. Kun he tulevat ovat he jo ryyppäämisen aloittaneet hyvissä ajoin. Siirrymme naapuripojan asunnolla ja he jatkavat juomistaan. Selvää tässä on varmaan jo tässä vaiheessa se, että syömään ei sitten missään vaiheessa “ehditty”. Onneksi parasystäväni sattuu soittamaan juuri silloin ja kysymään lähdetäänkö kahdestaan suosikki baariimme. Autolla tuli lähdettyä, mutta kyllä se illan voitti naapurinpojan porukoissa.

Nämä kaksi edellämainittua tapahtumaa tapahtui siis saman päivän aikana. Pron viesti, ruokailun karikoituminen ja baariin lähtö. Isku yrityksiä tuli muutamia baarissa, mutta minun ei tarvinnut kun mulkaista siihen suuntaa niin kyllä miehet lähtivät lipettiin. Minulle on usein muutenkin sanottu, että katseeni voisi tappaa, enkä silloin ole välttämättä ollut edes vihaisella päällä. No ei tarvinnut tällä kertaa sanoa, että voitko painua vittuun pelkkä katse riitti.

Järkyttävää… 4.5.2008

Monikin asia pistää tällä hetkellä järkyttymään. Aloitetaan siitä pahimmasta järkytyksen aiheesta. Ja niille, jotka nyt luulevan, että kyse on Prosta tuotan pienen pettymyksen. Tällä kertaa kyse ei siis ole Prosta tai mistään mikä häneen liittyisi.

Tämä minun koiravauvani täytti tossa vapunpäivänä 3kk. Iso herra siis jo ja silmäteräni, elämäni mies, iloni. Myös perheeni on omaksunut miehen täysin rinnoin ja koiran “pitääkin” päivittäin olla hoidossa jos olen jossain muualla käymässä. Olemmehan koiriin taipuvaista perhettä niin herrasta on jo tullut sellainen sydänten murskaaja, että oksat pois. Isäni lähti siis tänään sen kanssa lenkille ja sanoivat poikkeavansa lähikaupassa samalla. Isäni oli kaupassa alle minuutin ja koira oli asianmuikaisesti sidottu vieressä olevaan lipputankoon kiinni hihnasta. Isäni kun tulee kaupasta ulos koiraa ei näy missään. Joku ulkopuolinen nainen yritti varastaa sitä. Se oli jo nostanut sen autoonsa. Oli siis sekunneista kiinni, ettei koira mennyt sen sileän tien. Isänikin oli tilanteesta niin järkyttynyt, ettei tajunnut ottaa rekkaria ylös niin asiasta olisi voinut tehdä poliisi asian. Tyttö iältään vähän alle kolmekymmentä oli vain sanonut, että hän löysi tästä tollasen ja ajatteli ottaa talteen. Voi vittu sanon minä, onneksi en ollut paikalla sillä olisin vetänyt samantien kuonoon. Isäni saapui siis koiran kanssa kotiin ja loppu hyvin kaikki hyvin. Minä sain kaiken tämän kuultuani vain kauhean kohtauksen. Pelästyin varmaan niin pahasti, että reagoin niin. Itkin hysteerisesti varmasti tunnin verran. Vaikka kaikki yrittää siinä vieressä sanoa, että kaikki on hyvin. Nytkin rupeaa itkettämään oikein kunnolla kun tätä kirjoittelen ja vaikka herra tuhisee tuossa vieressä. Minkälainen ihminen voi tehdä jotain tuollaista, en voi ymmärtää.

Toinen murheenaiheeni on tämä kevät ja eritoten mikä miehiä oikein vaivaa?? Onko se niin, että kaamoksen jälkeen kun aurinko rupeaa paistamaan ne housut eivät voi pysyä jalassa?? Siis tiedän lähipiiristä nyt neljännen pariskunnan joka on eronnut kolme kuukauden sisällä. Ei siis mitään järkeä. Kolme neljästä on eronnut miehen töppäilyjen takia. Voi perkele ei voi tähän kohtaan muuta sanoa. Milloin mies on pettänyt ja jäänyt kiinni, milloin salannut ja vaimo/tyttöystävä on saanut muuta kautta tiedon.

Sitä sun tätä 27.4.2008

Mitäköhän sitä tähän raapustaisi. Pro rintamalla ollut hiljaista ja hyvä niin. On tässä taas tarpeeksi sattunut ja tapahtunut yhdelle kertaa. Perin rauhalllista arkea siis viettelen. Sairaslomalla olen edelleen, eikä töihin paluu ole suunnitelmissa. Paljastetaan nyt sitten jotain. Mulla on ilmeisesti työpaikka. Tällä tulevalla viikolla menen neuvottelemaan yksityiskohdista joten hyvältä näyttää etten sanoisi. Kesälomat menee sen siliän tien, mutta onhan tässä “sairaslomailtu” liki kaksi kuukautta niin on siinä lomaa jo tarpeeksi. On ollut jännä huomata, että nytten kun on koiravauva kuvioissa niin oma vuorokausi rytmini on muuttunut lähes normaaliksi. Aikaisemmin pystyin nukkumaan pitkään ja valvoin myöhään sekä välillä vetelin jopa päiväunia. Nyt tulee herättyä viimeistään kahdeksan aikaa ja nukuttaa jo niin pirusti kymmenen pintaan. Eikä pahemmin päivällä nukuta. Tai sitten se on vain yksinkertaisesti sen merkki, että olen tulossa vanhaksi.

Koiravauvani on kyllä ollut sellainen ilon ja ylpeyden aihe minulle. Tarpeet hän tekee jo lähes aina ulos. Nyt viikonlopun aikana hän on oppinut käskystä istumaan, seisomaan ja makaamaan. Tosin tosi hellyttävää on, että kun harjoitellaan ja jos tulee väärä liike tehtyä hän käy kaikki liikket läpi. Esim. jos sanon maahan, hän ensin istuu, sen jälkeen seisoo ja sitten menee makuulle. Ajattelee varmaan, että jonkun noista se kuitenkin haluaa nähdä. Oltiin eräässä koiratapahtumassa viikonlopun aikana ja meidät palkittiin. voi sitä ylpeyden aihetta. Minä olin kuin parahin äiti joka on niiiiin ylpeä lapsestaan.

Tähän loppuun täytyy vähän sadatella noita iltapäivälehtiä ja niiden uutisia. Äsken kävin molempien lehtien nettisivuilla lukemassa viimeiset uutiset. Kovalainen kun ajoi ulos 240km/h, mutta näiden meidän uutisten ykkösaihe on, että kanki-kaikkonen tippui. Siis hyvää päivää. Jos lehti kerran on uutislehti niin luulisi pääuutinen oleva oikea uutinen eikä mikään kanki-kaikkonen uutinen. En vain oikein ymmärrä. No onneksi selvisi, että Kovalainen säilyi vain aivotärähdykselle. Taisi olla kaverilla suojelusenkelit matkassa mukana.

Ilkeää mielihyvää!!! 17.4.2008

Minäkö paha ihminen?? Tuomitkoo ken tahtoo. Sitten vähän taustoja kehiin.

Olin tänään koko päivän liikenteessä ja kotiin päin ajellessani ajattelin nopeasti hakea jotain sapuskaa eli pikaruokaan siis päädyin. Painelin lähimpään kebab paikkaan ja ruoan otin mukaan. Samassa ravintolassa ennen minua jonossa oli vain Pron paras ystävä. Tämä kaveri siis mihin olen viime aikoina törmännyt. Ensireaktioni oli tietenkin katsastaa koko ravintola, ettei vain Pro ole mukana. No ei onneksi ollut, toinen vaihtoehto oli painella ovesta taka vasemalle. Toisaalta minut oli jo nähty joten päätin jäädä ja vaihtaa kohteliaasti muutaman sanan. Se olikin ihan fiksu päätös tai niistä “juoruista”sain ainakin valtavat kicksit.

Istahdin sitten tämän Pron parhaan ystävän ja hänen tyttöystävänsä kanssa samaan pöytään, kun odotin oman ruokani valmistumista. Pron kaveri kehui kuinka hyvältä näytän (olin tänään sopivasti käynyt kampaajalla) ja kyseli, että mitä minulle oikein kuuluu. Kerroin hänelle elämäni miehestä ja kävimme häntä autossa katsomassakin. Sitten muina miehinä sanoin, että ai kun kiva, että Pro on löytänyt uuden tyttöystävän. Ystävä vähän hämmästyneenä ja sanoi, ettei Prolla ole mitään tyttöystävää. Kerroin sitten mistä olin kuullut ja siinä sitten selvisi, että tämä “tyttöystävä” olikin Pron ystävän entinen ja siis Pron kummipojan äiti. Minun ystäväni oli vain luullut, että oli uusi kuvioissa kun olivat yhdessä  ulkona ollut useamman kerran. Lisäksi tämän kaverin tyttöystävä ehti paljastaa, että Pro on ollut suhteellisen paskana tästä tilanteesta. Siis siitä, että vaimo pamahti paksuksi ja hän “joutui” minut jättämään. Haikailee vieläkin kuulemma perään, mutta on viime aikoina vetänyt viikonloput niin överiksi, ettei ole edes meidän vakkari ravintolaan päässyt sisälle. Tämän tiedon jälkeen ruokani saapui ja pääsin jatkamaan matkaa. Sen tein hymyssä suin!

Koen siis pientä syyllisyyttä siitä, että minulla on tälläinen mielihyvän fiilis. Siis sellainen olo, että ryve sinä jätkä vaan siellä paskassa mä olen jatkanut elämääni eteenpäin. Tässä kohtaa tarvinee painottaa, että tämä fiilis on näin voimakas siksi, ettemme ole face to face kertaakaan nähneet. Samaan hengenvetoon totean myös, että maaginen puolen vuoden rajapyykki ylitetty. Nyt voin siis  sanoa, että mun erosta on jo yli puolivuotta. Palaten tähän fiilikseen niin ollaan nyt tilanteessa, että Pro on edelleen onnettomassa suhteessa vaimonsa kanssa ja heille on vielä lapsi tulossa. Pro palottelee koko ajan ajatusta erosta, mutta ei sitä kuitenkaan nyt tee kun vauvakin tulossa. Eli sitä selkärankaa sieltä jonkin verran kuitenkin löytyi. Pro on kiinni tuossa avioliitossa vielä pitkän ajan jollei loppuelämää. Menee varmaan vuosi tai pari ennen kuin hän tekee oikeasti jotain. No mitä minulla on; tällä hetkellä pirun kivan tukka, aurinkoinen mieli, uusi ihana perheen jäsen sekä huomenna toivottavasti uusi työpaikka.

Omaan elämääni on tullut vaikka mitä uusia vivahteita ja olen mennyt elämässäni eteenpäin, kuinka kävi sinun laitasi Hra Pro??

Uutta arkea 6.4.2008

Tässä on taas sattunut ja tapahtunut. Eilinen illan vietto ja ilta meni ihan hyvin. L saapui mun luokse ihan niinkuin sovittiinkin. Kohtelias ja supliikki mies oli. Tuhottiin sitten ennen L:n tuloa kolme pulloa viiniä ystäväni kanssa ja eron jälkeen kun olen ulkona käynyt yhden ainoan kerran niin voisi sanoa, että aikas soosissa olin. Keskustaa kohti mentiin ja siellä tavattiin regeeman. Olen aikaisemmassa työpaikassani ollut L:n ja regeemanin esimies. Luotettavilta tahoilta olen myös kuullut, että molemmat pojat olisivat kiinnostuneita minusta. Ilta meni tosi nopeasti ohi ja loppui ennen kuin ehti edes huomata. Minut saatettiin kohteliaasti kotiovella asti. Molemmat miehet vielä tänään soittelivat perään ja kyselivät vointia sun muuta. Ihanaa…

Aamulla oli vähän heikkohappi, kotiin kun olin saapunut vasta puoli viisi. Ei auttanut siitä sitten porukoiden luokse ja isukin kanssa lähdettiin hakumatkalla 150km päähän. Mihin hakumatkalle?? Siis minulle tuli tänään perheenlisäystä. Olen maailmansuloisimman cocerspanielin onnellinen omistaja. Nyt hän uuvahti suoraan tuohon jalkojeni juureen. Huomaan, että minusta löytyy näitä ylpeä äiti piirteitä, vaikka toveruutemme on kestänyt vain näin vähän aikaa.

Elämä muuttuu herran ansiosta aikas lailla. Mutta odotan tätä muutosta oikein innolla. Olen tätä suunnitellut ja asiasta haavillut viimeiset kahdeksan vuotta ja nyt päätin sen sitten toteuttaa. Tai itseasiassa sain herran eräänlaisena syntymäpäivä lahjana. Syntymäpäiväni tosin ovat vasta reilun kk päästä. Herra on kyllä olemassa olollaan sulattanut kaikkien sydämet. Jopa isoisäni joka sanoo mielipiteet yleensä todella suoraan totesi vain, että koira ja sen jälkeen hän olikin ihan paijattavana.

Arskalle kiitos! 3.4.2008

Mulle on tuo pilkahteleva aurinko tehnyt kertakaikkiaan ihmeitä. Koen olevani kuin uudestaan syntynyt. Tänään esimerkiksi kaupungilla kävellessäni tuntui kun olisin leijunut pari senttiä maanpinnan yläpuolella ja hymy oli korvissa. Enkä edes tiedä miksi niin hymyilytti. Olen monien ihmetykseksi tehnyt ja sanonut asioita mitä minulta ei ole pitkään aikaan odotettu. Lähinnä hyvää fiilistäni ja Pro voi rauhassa pilata elämänsä-asennetta ihmetellään.

Tuossa muutama viikko siiten taisin mainita tämän naapurinpojan L:n. Siis se poika kenen luona olin lasillisella viiniä. Minulla oli vahvoja väristyksiä siitä, että hän olisi kiinnostunut minusta. Tavallaan odotinkin jonkin sortin yhteydenottoa ko. illan jälkeen. No mitään ei kuulunut ja ajattelinkin antaa asian olla. Tämä kevät aurinko on kuitenkin jotenkin pehmittänyt pääni. Pari päivää sitten laitoin viestin ja kiitin illasta. Samalla kyselin oliko hän saanut kukkaset kuntoon sillä viime kerralla kuin näimme hän kyseli minulta kukan hoitovinkkjä kun itse ei ole mikään viherpeukola. Hän oletti siis minun tietävän. Tai oletti, että koska olen nainen tajua noista kasveista jotain. No eivät olleet vinkkini tepsineet. Niinpä tänään sitten yksissä tuumin kävelin L:n oven taakse ja tiputin muutaman ravinnepuikon kevät terveisien kera hänelle. Samalla auringon pehmittämänä kutsuin hänet lauantaina lasilliselle. Vanha ystäväni on silloin siis myös luonani ja istumme alkuillan minun luona. Hassua on, että tiedä onko L edes kiinnostunut, mutta tälläinen pikku sutina saa mielen jotenkin virkeäksi.

Virkeyteeni vaikuttanee varmasti se, ettei ole töissä tarvinnut olla. En ole itseäni vieläkään irti sanonut, mutta sairaslomalla olen, enkä töihin aio enää takaisin mennä. Rekkalesbon nimen näkeminen sähköpostissakin saa valtavat ahdistus kohtaukset aikaiseksi. Virkeyteeni siis vaikuttaa se, että ero prosessoinnit ovat tältä erää prosessoitu, töissä ei tarvitse olla rekkiksen huohotuksen alaisena ja eri toten Arska eli virkeä ja energinen olo on. Työn haussa ei ole muutoksia tapahtunut. Tänään soittelin sinne paikkaan josta virkaa hain. Selvisi, että he olivat täyttäneet paikan valmiiksi katsomalleen henkilölle. Eli paikka oli jo täytetty ennen kuin hakua oli alettu tekemään. Valitettavasti kunnan puolella ne paikat tuppaavat noin menemään.

Mitäs muuta tässä muutamassa päivässä on ehtinyt tapahtumaan. Olen aloittanut liikkumaan nyt urakalla. Jossain vaiheessa ahdisti ne kaikkien napa rantakuntoon-projektit, mutta Arska on saanut minut liikumaankin. (tämä ei sitten ollut tarkoitettu Anikselle piikkinä) Sulkapallo olen käynyt nyt pelaamassa ja olen löytänyt kropastani paljon uusia lihaksia joita en ole itselläni tiennyt olevankaan. Lenkillä olen myös ahkerasti käynyt. Tänne päin avattiin uusi liikuntaväline ja tarvike kauppa ja avajaisista löysinkin kohtuu hintaiset lenkkarit kunnon iskunvaimentimilla. Paljon lenkkeilevät tietävätkin kuinka vaikeaa on hyviä lenkkitossuja löytää. Olen tässä vuosien varrella ostanut yhdet jos toisetkin kaapin pohjalle, kun eivät ole syystä tai toisesta mahtuneet. Nyt kohdalla osuivat oikein unelmakengät. Liikuntainto liisääntyi kenkien myötä vaan entisestään.

Olen tässä viime aikoina miettinyt myös kilpailuluonnetta, mistä johtaa juurensa? Pitkällisten analyysien jälkeen tulin siihen tulokseen, että oma yksilö kilpaurheilutaustani on vaikuttanut siihen, että olen todella kilpailuhenkinen ihminen. Olkoon sitten kysessä peli-ilta aikuisten kesken tai urheilupeli, kuten esimerkiksi nyt tämä sulkapallo tai vaikka mölkky. Voitto on tärkeä ja vain ainoastaan voitto. Sitä pelaa niin voiton kiilto silmissä, että itsekkin välillä kauhistuu. En kuitenkaan ole kilpailuhullu pahimmasta päästä, osaan siis hävitäkkin kilpailut ja ihan arvokkaasti vielä. Pari hyvää esimerkkiä on kun illan istujaissa pelasimme buzz megavisaa ja jos joku toinen aikuinen vastasi väärin riemuitsin siitä tyyliin : “ähää, tippusit tältä kierrokselta” tai jos toiselta pystyi viemään pisteitä niin, pakko ottaa kaikki pisteet siltä joka johtaa eniten. Olen nyt viime vuosina oppinut vähän hillitsemään itseäni, mutta se vain jotenkin lyö läpi siitäkin huolimatta. Eilen sulkapallossa huomasin taas itsestäni saman piirteen. Täytyy vain myöntää, että olen kilpailuhenkinen ja sillä hyvä.

Toivottavasti joku sai edes jotain selkoa, tästä suhteellisen sekavasta postauksesta.

Urakka suoritettu 1.4.2008

Niin kuin otsikkokin jo sanoo, on urakka suoritettu. Tällä tarkoitan sitä urakkaa mikä on mennyt teidän blogiystävien elämän käänteiden ajantasalle pääsemiseen. Eikä sitä hommaa ole ollut paljon. Eilen luin läpi Aniksen blogin ja ajattelin “kauhuissani” mitäpä jos kaikki ovat kirjoittaneet noin paljon. Ette “onneksi” olleet. No oli kuitenkin ilo huomata, että Aniksella on kevättä rinnassa ja ihastusta myös. Rinnoista puheen ollen oli kiva lukea, että Sirenitalla on isot rinnat. (heh,heh) ja Dolcella näyttää menevän vauhdikkaasti tuolla “rintamarkkinoilla”. Kiva oli myös huomata, että Sade on edennyt asioissa, että X-m on muuttunut mM:si. Onnitteluni. Cherycatille toivottelen voimia ja hyviä unia ja Dulchinealle toivottelen kaikkea hyvää jos nyt päätät lopettaa kirjoittamisen ja toivottavasti vierailet vielä jatkossakin.

Sitten tähän omaan auvoiseen elämään. Ihanaa huomata, että Pro kriisit ovat ainakin toistaiseksi ohi. Liekö kevättä rinnassa vai mistä johtuu, mutta tuntuu tällä hetkellä siltä, että tapahtuipa Prolle mitä tahansa niin ei kiinnosta. Pilatkoon oman elämänsä miten haluaa. Tällä hetkellä tuntuu, että yli ollaan päästy. Tuntuu jopa siltä, että kevään edetessä voisin olla valmis jopa uuteen suhteeseen. Nyt aploodeja, tätä fiilistä ei moni olisi uskonut. Epäilijöitä löytyy vieläkin tämän minun ylipääsyni suhteen (elbe tää oli sulle) Mutta pääasia on, että itselläni on hyvä ja varma fiilis.

Työ rintalla ei ole tapahtunut muutoksia. Olen ns. vielä työsuhteessa entiseen paikkaan. Olen vain tehnyt sen, että olen jäänyt pitkällä sairaslomalle. Viikko kerrallaan minulle aina kirjoitetaan viikkolisää. Mikäs siinä palkka juoksee kokoajan täytenä vielä, kun sairaslomaa on kestänyt nyt reilun kuukauden ajan. Mikä parasta tai siis inhottavinta lääkärit kirjoittavat vain viikon kerrallaan joten sijaisen palkkaaminen on lähes mahdotonta. Sairaslomani aikana olenkin aktiivisesti hakenut töitä muualta.  Sitä virkaa mistä oli puhetta en ilmeisestikään saanut, mutta aivan sama. Alanvaihto tekee ihan hyvää. Saa hetkeksi jättää nuo sosiaalipuolen hommat ja tehdä hommia, jossa työt ei tule kotiin tai uniin. Nyt minulla onkin useaan paikkaan vetämässä hakemukset, joten eiköhän jostain pitäisi tärpätä.

Nyt kun tiedot on päivitetty seilailu täällä blogimaailmassa on taas paljon helpompaa. Mikäs sen ihanmpaa sillä mä olen koukussa teihin.