Voimissain

Jotain hyvää tähänkin paskaan elämään 29.7.2008

Otsikko kertookin sitten kaiken. Eipä ole täällä hyvin pyyhkinyt. Ja niin kuin piti käydä päivittämässä tätä taas ahkerammin, noh ehkä nyt kun syksy ja uudet kujeet tiedossa. Treffit menivät penkin alle. Mies oli hirveä, sääli sillä se oli paperilla niin hyvä. No en ole häntä enää näkemässä. Toisaalta hyvä, koska hän on muuttamassa vähän matkan päähän kuitenkin. Treffeille mennessäni totesin myös, etten ole valmis treffailuun. Vaikka useasti olenkin sanonut yhtä sun toista tuli niin vahvasti sellainen olo, että en ole valmis vielä minkäänlaiseen suhteeseen. Kauankohan menee aikaa ennen kuin taas on?? Erosta tulee pian kuitenkin se 10kk ja tässä sitä vaan ollaan ja podetaan samoja ongelmia. Pro sen sijaan on saanut lapsen ja viettää ihanan onnellista perhe elämää. Välillä ajatuksiin hiipii ajatus, että Pro varasti multa mun elämän. Se elelee nyt sitä elämää mitä meillä piti tulevaisuudessa olla. Oikein isojen suunnitelmien kera sitä suunniteltiin.

Hyvät uutiset tulevat työrintamalta. Olen siis ollut sairaslomalla varmaan tammikuusta. Rekkalesbon takia hain lisää ja lisää saikkua ja olen saikulla siis edelleen. Puoli vuotta olen jo elelleyt kelan sairaspäivärahalla ja mulla on siis vuokran jälkeen jäänyt käteen 200€, mutta onneksi sossu on sitä mieltä että se riittää.  Töitä olen koko ajan hakenut ja minun pitikin yhdessä paikassa aloittaa kesän alussa, mutta se osoittautui ihan kusetukseksi. Rekry firma sanoi, että minut on valittu ja firma sanoi, että minut on valittu, mutta saan töitä heti kun töitä ilmenee. No ei ollut tähän päivään mennessä ilmennyt. Onni onnettomuudessa vai miten se sanotaan. Hain oman alani töitä suuresta kaupungista ja kuin ihmeen kaupalla sain töitä. Tänään olin haastattelussa ja haastattelu meni omasta mielestä hyvin jäi hyvä maku suuhun. Haastiksen lopussa kysyin, että koskas voi tiedustella miten kävi. Minulle vastattiin, että jos perjantaina iltapäivästä soittelen. Haastattelu oli siis puolilta päivin ja neljän aikaan soitettiin, että koska voin aloittaa

Voi vitsi tätä päivää on odotettu yli puolivuotta, että pääsen sanomaan itseni irti. Voi sitten rekkalesbo hoitaa sitä minun työtäni kun niin haluaa. Sitä minun paikkaani on haettu jo kohta puolivuotta, eikä ketään pätevää ole hakenut. Mahtavat olla kusessa nyt kun koulutkin alkavat, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. sitä saa mitä tilaa. Äitini on aina sanonut, että kaikille asioilla on tarkoituksena. Ehkä minun ei siis ollutkaan tarkoitus saada muuta kuin oman alan töitä. Siinä tiedän olevani kuitenkin hyvä.

 Huomenna matka jatkuu kohti Dbtl:ää ja tavoitteena on vetää über kännit ja juhlia työpaikkaa sekä uuden elämän alkua. Sanotaanko, että juhlistetaan Protonta elämän alkamista.

Sitä sun tätä 27.4.2008

Mitäköhän sitä tähän raapustaisi. Pro rintamalla ollut hiljaista ja hyvä niin. On tässä taas tarpeeksi sattunut ja tapahtunut yhdelle kertaa. Perin rauhalllista arkea siis viettelen. Sairaslomalla olen edelleen, eikä töihin paluu ole suunnitelmissa. Paljastetaan nyt sitten jotain. Mulla on ilmeisesti työpaikka. Tällä tulevalla viikolla menen neuvottelemaan yksityiskohdista joten hyvältä näyttää etten sanoisi. Kesälomat menee sen siliän tien, mutta onhan tässä “sairaslomailtu” liki kaksi kuukautta niin on siinä lomaa jo tarpeeksi. On ollut jännä huomata, että nytten kun on koiravauva kuvioissa niin oma vuorokausi rytmini on muuttunut lähes normaaliksi. Aikaisemmin pystyin nukkumaan pitkään ja valvoin myöhään sekä välillä vetelin jopa päiväunia. Nyt tulee herättyä viimeistään kahdeksan aikaa ja nukuttaa jo niin pirusti kymmenen pintaan. Eikä pahemmin päivällä nukuta. Tai sitten se on vain yksinkertaisesti sen merkki, että olen tulossa vanhaksi.

Koiravauvani on kyllä ollut sellainen ilon ja ylpeyden aihe minulle. Tarpeet hän tekee jo lähes aina ulos. Nyt viikonlopun aikana hän on oppinut käskystä istumaan, seisomaan ja makaamaan. Tosin tosi hellyttävää on, että kun harjoitellaan ja jos tulee väärä liike tehtyä hän käy kaikki liikket läpi. Esim. jos sanon maahan, hän ensin istuu, sen jälkeen seisoo ja sitten menee makuulle. Ajattelee varmaan, että jonkun noista se kuitenkin haluaa nähdä. Oltiin eräässä koiratapahtumassa viikonlopun aikana ja meidät palkittiin. voi sitä ylpeyden aihetta. Minä olin kuin parahin äiti joka on niiiiin ylpeä lapsestaan.

Tähän loppuun täytyy vähän sadatella noita iltapäivälehtiä ja niiden uutisia. Äsken kävin molempien lehtien nettisivuilla lukemassa viimeiset uutiset. Kovalainen kun ajoi ulos 240km/h, mutta näiden meidän uutisten ykkösaihe on, että kanki-kaikkonen tippui. Siis hyvää päivää. Jos lehti kerran on uutislehti niin luulisi pääuutinen oleva oikea uutinen eikä mikään kanki-kaikkonen uutinen. En vain oikein ymmärrä. No onneksi selvisi, että Kovalainen säilyi vain aivotärähdykselle. Taisi olla kaverilla suojelusenkelit matkassa mukana.

Ei mitään uutta 14.4.2008

Piti vain kertoa ja kirjoittaa teille kuulumisia, että elossa ollaan. Tosin musta tuntuu, että mun elämässä ei tällä hetkellä tapahdu yhtään mitään ihmeellistä. Olen siis nyt sairaslomalla edelleen, enkä ole itseäni toistaiseksi irti sanonut. Pro murheet pitkältikkin itketty ja töitä haetaan koko ajan hullun tavalla. Tosin olen nyt liikkeessa samaan aikaan kuin miljoonat muut, joten suhteellisen epätoivoiselta homma näyttää. Eli mun aikani menee sairastaessa, töitä etsiessä ja koira vauvani menoa katsoessa.

Huomaan, että musta on tullut esiin äitimäisiä piirteitä, kun ihastelen vauvani kehitystä ja oppimista. Täytyy tässä vähän kehasta, että vaavi vasta 9vkoa vanha ja nyt jo lähes sisäsiisti. Hätä vahinkoja tulee vielä, mutta niitä tulee vielä varmaan aika kauan. Ylpeä äippä olen pienokaisestani. Huomaan myös, että isäni ja äitini paapovat mun vauvaani niin kuin kyseessä olisi oikea vauva. Ostetaan jos minkälaista lelua ja juttua. Aika huvittavaa itseasiassa. No he nauttivat ensimmäisestä lapsenlapsesta… Heh,heh olipa hauskaa.

Tässä tämä siis menee ei mitään mainittavaa tai mainitsemisen arvoista. Palailen taas, kun tulee jotain kerrottavaa.

Urakka suoritettu 1.4.2008

Niin kuin otsikkokin jo sanoo, on urakka suoritettu. Tällä tarkoitan sitä urakkaa mikä on mennyt teidän blogiystävien elämän käänteiden ajantasalle pääsemiseen. Eikä sitä hommaa ole ollut paljon. Eilen luin läpi Aniksen blogin ja ajattelin “kauhuissani” mitäpä jos kaikki ovat kirjoittaneet noin paljon. Ette “onneksi” olleet. No oli kuitenkin ilo huomata, että Aniksella on kevättä rinnassa ja ihastusta myös. Rinnoista puheen ollen oli kiva lukea, että Sirenitalla on isot rinnat. (heh,heh) ja Dolcella näyttää menevän vauhdikkaasti tuolla “rintamarkkinoilla”. Kiva oli myös huomata, että Sade on edennyt asioissa, että X-m on muuttunut mM:si. Onnitteluni. Cherycatille toivottelen voimia ja hyviä unia ja Dulchinealle toivottelen kaikkea hyvää jos nyt päätät lopettaa kirjoittamisen ja toivottavasti vierailet vielä jatkossakin.

Sitten tähän omaan auvoiseen elämään. Ihanaa huomata, että Pro kriisit ovat ainakin toistaiseksi ohi. Liekö kevättä rinnassa vai mistä johtuu, mutta tuntuu tällä hetkellä siltä, että tapahtuipa Prolle mitä tahansa niin ei kiinnosta. Pilatkoon oman elämänsä miten haluaa. Tällä hetkellä tuntuu, että yli ollaan päästy. Tuntuu jopa siltä, että kevään edetessä voisin olla valmis jopa uuteen suhteeseen. Nyt aploodeja, tätä fiilistä ei moni olisi uskonut. Epäilijöitä löytyy vieläkin tämän minun ylipääsyni suhteen (elbe tää oli sulle) Mutta pääasia on, että itselläni on hyvä ja varma fiilis.

Työ rintalla ei ole tapahtunut muutoksia. Olen ns. vielä työsuhteessa entiseen paikkaan. Olen vain tehnyt sen, että olen jäänyt pitkällä sairaslomalle. Viikko kerrallaan minulle aina kirjoitetaan viikkolisää. Mikäs siinä palkka juoksee kokoajan täytenä vielä, kun sairaslomaa on kestänyt nyt reilun kuukauden ajan. Mikä parasta tai siis inhottavinta lääkärit kirjoittavat vain viikon kerrallaan joten sijaisen palkkaaminen on lähes mahdotonta. Sairaslomani aikana olenkin aktiivisesti hakenut töitä muualta.  Sitä virkaa mistä oli puhetta en ilmeisestikään saanut, mutta aivan sama. Alanvaihto tekee ihan hyvää. Saa hetkeksi jättää nuo sosiaalipuolen hommat ja tehdä hommia, jossa työt ei tule kotiin tai uniin. Nyt minulla onkin useaan paikkaan vetämässä hakemukset, joten eiköhän jostain pitäisi tärpätä.

Nyt kun tiedot on päivitetty seilailu täällä blogimaailmassa on taas paljon helpompaa. Mikäs sen ihanmpaa sillä mä olen koukussa teihin.

Laatuaikaa 8.3.2008

No niin taas täällä. Mullan on tämä viikko töissä mennyt rekkiksen pakoilemiseen. Tai lähinnä olen yrittänyt suunnitella työni siten, ettei tarvitse häntä kohdata. Ilokseni nuoretkin sanoi minulle, etteivät halua sitä rekkistä enää mihinkään tilaisuuksiin. Hymyilemisen pidätteleminen noiden komenttien jälkeen oli aika vaikeaa. Olen siis loppuviikosta käynyt kahdesti luottamusmiehen juttusille ja kerran kunnanjohtajan. Luottamusmiehen neuvosta jään nyt sairaslomalla toistaiseksi ja siinä sivussa haen koko ajan muita töitä. Siten en pääse tyhjän päälle tippumaan. Perjantaina oli tosi lähellä irtisanominen. Vittutti taas niin urakalla, että töihin ajaessa päätin, että sen teen kun työpaikalle saavun. Sattui vain minun esimieheni sijainen olemaan sairaslomalla joten se jäi sitten tekemättä. Tapasin myös tämän toisen virkasuhteeni esimiehen perjantaina. Hän pyysi minut toimistoonsa ja ensimmäinen kysymys jonka hän minulle esitti oli, “että kai sinä olet jo ollut yhteydessä kunnan luottamusmieheen”. Lisäksi hän antoi  minulle ohjeistuksen miten heidän sektorilla henkiset kiusaamisen toiminta etenee. Hän siis tuki minua ihan täysin. Kerroin myös sairaudestani ja hän kehotti jäämään sairaslomalla vaan. Takani nyt ovat toisen sektorin esimies ja luottamusmies sekä liitto. Mikäli haluaisin rekkistä vaastaan lähteä taistelemaan niin kunnon tuki olisi takana.

Tänään on ollut naistenpäivä. Olenkin äitini ja sisareni kanssa viettänyt laatuaikaa. Aamupäivästä äitini oli luonani katsomassa tv esiintymiseni. Hän kun sitä ei viellä ollut nähnyt. Hassua nuo nykyajan digiboksit, kun nauhoitteita ei enää pysty siirtämään entisten videonauhotteiden tapaan. Niinpä se katsottiin minun luonani. Sen jälkeen menimme kolmestaan kiinalaiseen syömään naistenpäivän kunniaksi ja koska isäni oli työmatkoilla. Lopuksi vielä menin vanhempien luokse ja katsoimme vuokraamamme leffan, hairspray musikaali. Oli muuten kepeän mukava aivot narikkaan leffa.

Illemmalla olen sitten suunnitellut tulevia opetuskokonaisuuksia. Se tässä ehkä eniten harmittaa, että kun tuolta työpaikasta lähden menetän tämän opetustyöni siinä samassa. Opetustyöstä koen saavani jotenkin tosi paljon. No olehan nuori niin ehkä vielä jonain päivänä luen itseni vielä aineopettajaksi. Minä kun niin tykkään työskentelystä murkkujen kanssa.

Ai niin tähän loppuun piti sanoa, että vietin tovin ulkosalla torstain ja perjantain välisenä yönä. Olin siis jonottamassa uusinta potteria monen tuhannen muun kanssa. Sain kuin sainkin kirjani silloin yöllä. Nyt olen viettänyt laatuaikaa Harryn kanssa peiton alla. Taidanpa palata niihin tunnelmiin ja kokemuksiin….

Eräänlainen meemi 1.3.2008

Aniksen blogissa törmäsin tälläiseen eräänlaiseen meemiin ja kyllä minunkin oli se pakko tehdä. Ohjeet meemin tekemiseen löytyy Aniksen blogista kommentti osiosta tekstin Rakas O. takaa. Sitten itse kirjeen pariin…

Rakas  Pro! 

En tiedä miten sanoisin tämän, mutta poliisi etsii sinua. Luulen, että ymmärsin sen viimeisin toukokuuta naapureittesi kanssa ja näin sinut iskemässä patsasta. Olen varma, että olet tarpeeksi arpinen ymmärtämään että kiihotun roskakuskeista. Lähetän sinulle takaisin osoitekirjasi, mutta pidän postimerkki kokoelmasi muistona.
Haluan, että tiedät, että minä tulen aina muistamaan ystävyytemme. Häivy nyt.

Voimissain

Allekirjoitin sen nyt oikealla nimelläni, mutta mikäli olisin allekirjoittanut sen nimimerkillä kirjeen sisältö olisi muuttunut seuraavan lauseen muodossa: “Lähetän sinulle takaisin osoitekirjasi, mutta pidän rikosrekisterisi muistona. Haluan, että tiedät, että minä tuhopoltin ystävyytemme.”

Tää oli aikas hauska juttu. Eritoten noi viimeiset lauseet sai mut naurun partaalle. Ehkä pukeutuminen, asuminen ja mielentila kertoo sittenkin jotain meistä.???

Muutoksen tuulet puhaltavat 14.2.2008

Tein nyt lopulta sen ainoan oikean ratkaisun mikä tässä tilanteessa on suotavaa. Eli jäin sairaslomalle. Tulin siihen tulokseen, etten aio tehdä töitä noin sairaan kyttääjän kanssa. Vähäsen tämä päätös riipaisi minua, sillä rakastan työtäni ja pidän nuorista. En heitä haluaisi jättää ns. tyhjän päälle, mutta muita vaihtoehtoja ei nyt vain ollut näkyvissä. Oma terveys ennen kaikkea. Nyt olen sairaslomalla toistaiseksi, eli varmaan vajaan kuukauden. Siinä ajassa toivon löytäväni jotain töitä. Väliaikaisesti menen mieluusti vaikka Prisman tai Cm:n kassalle. Olen sitä työtä nuorempana muutaman vuoden tehnyt, joten eiköhän tuo työkokemus puoli ole ainakin kunnossa. Näillä näkymin en ole enää vanhaan työhön palaamassa.

Tämä lepakko on nyt ilmeisesti ottanut, minun työni hoitaakseen. Ilmeisesti se on sitä salaa himonnutkin ja minut siten savustanut ulos. Tiedä häntä. Nuoret ovat muutoksesta näreissään ja tänään onkin mese, sähköposti ja irc-galleria tulvinut nuorilta eriäviä mielipiteitä näistä uusista järjestelyistä. Mikä sinänsä on ihana kuulla. Paras palaute tulee juuri niiltä nuorilta joiden kanssa teen töitä. Tiedän tehneeni siis työni hyvin. Stressi tasoa on nostattanut valtavasti se, että yhteistyö kumpannit ovat tänään soitelleet ja kironneet tämän lepakon käytöstapoja. Ilmeisesti tämä minun oikea esimieheni on kieltänyt tätä lepakko ottamasta minuun mitään yhteyttä. Sillä hän ei ole minulle soittanut vaan vaikeimman kautta on selvitellyt asioita mitä olen tehnyt ja mitä minulla on vireillä. Kun hän olisi voinut saada asiat selville lyhyellä soitolla. Hyvä vaan ettei ole soittanut se olisi minua vielä enemmän tässä tilanteessa stressanut.

Mitäs muuta sitä onkaan tapahtunut… Kävin tänään katsomassa ystäväni viikon ikäistä poikavauvaa. Minä joka ole useaan otteeseen sanonut, etten lasta halua. No äidin vaistot siinä eittämättä heräsivät, kun juuri syönyt pienimies tuhisee siinä rintaa vasten. Ihan sitä herkistyi. Nyt ajattelin lasten hankinnasta ajatuksella ehkä sittenkin. No eipä tässä ole miestäkään näköpiirissä, joten ei ole tämän päivän ongelma.

Prosta ei ole kuulunut mitään. Nyt voin koko kansalle paljastaa tämän haastattelu jupakan kun se on kerran ohi. Eli ne jotka eilen (ke) sattuivat katsomaan televisioita oikeaan aikaan ja oikeaa kanavaa näkivät minut kommentoimassa. Positiivista on ollut saamani palaute. Tätä palautetta on tullut ylättäviltäkin tahoilta nuorista vanhoihin koulukavereihin ja heistä ihan isovanhempiin. Jopa pikku kuntamme, (jossa olen töissä) kirkkoherra soitti ja kehui esiintymistäni. Enkä minä sitä häpeäkkään vaikka kieltämättä eilen vähän pelotti.

Näin ystävänpäivän viime tunteina on sanottava, että odotan innolla teidän blogiystävien tapaamista. Ja Paulah kyllä sun nyt pitää kanssa tulla Eli super rutistus teille rakkaat blogiystäväni. Ilman teitä viime syksy ja meneillä oleva “talvi” olisi ollut paljon vaikempi elää.

Ajan hukkaa 8.2.2008

Kävin Tiinalta varastamasta tälläisen pitkän pitkän meemin. Taitaa olla tekemisen puutetta ilmassa.

Milloin olisit viimeksi tarvinnut jotakuta?
* Viimeksi eilen isiä ja porakonetta, että sain pari reikää seinään.
Milloin viimeksi lauloit jotain uskonnollista laulua?
* Eilen viimeksi. Vanhat ripari laulut pyörii aina toisinaan päässä.
Mitä sinulta viimeksi kysyttiin?
* Koska tulet käymään?
Onko tämä sinusta hauskaa?
* Kun elämää mulla ei näytä olevan, niin kyllä tämä menee.
Milloin viimeksi pelkäsit?
* Tällä viikolla, kun odotin lääkärin vastauksia selänkuvauksesta.
Mitä instrumenttia soitit viimeksi?
* En ole musikaalisesti lahjakas, joten siitä on aikaa. Ahaa.. töissä rumpuja.
Onko huominen niin kuin kaikki muutkin päivät?
* Ei ole onneksi. On viikonloppu ja mun virallinen löhöpäivä. Aion katsoa jonkin nyyhkis leffan ja syödä hyvin.
Oletko koskaan istunut palmupuun alla?
* Kyllä vain. Egyptissä vai kreikassa viimeksi. Tosin oli varmaan istutettuja versioita, jotka sinne tuota jostain kaukaa, mutta kuitenkin…
Kenen äänen haluaisit kuulla nyt?
* Pron ääni olisi kiva kuulla.
Mitä omatuntosi kertoo sinulle juuri nyt?
* Sanoo, että olisi pitänyt jättää se laskiaispulla syömättä.
Milloin olet viimeksi polttanut kynttilöitä?
* Pari viikkoa sitten kämpässä oli palamassa noin 20 eri kynttilää.
Ketä pidit viimeksi kädestä kiinni?
* Prota ei kun ei ollutkaan. Se oli nallekarhumies
Kuka viimeksi kysyi mitä sinulle kuuluu?
* Pari päivää sitten vanha koulukaveri kyseli miten olen jaksellut eron jälkeen.
Milloin viimeksi tekohymyilit?
* Töissä eilen, kun meni hermot.
Milloin viimeksi jokin asia kosketti sinut kyyneliin?
* Eilisen blogi merkinnän lukeneet tietääkin, että eilen Helmisen viimeisen maajoukkue pelin jälkeen.
Milloin rakastuit?
* Alkutalvesta ensimmäistä kertaa elämässäni palavasti.
Oletko joskus vain heittäytynyt hetkeen ja antanut kaiken muun olla?
* Kyllä ja nyt kärsin niistä seurauksista.
Kuka meinasi viimeksi tehdä sinut hulluksi?
* Töissä nuoret eilen.
Ärsyttääkö säännöt sinua?
* Kyllä jos ne ovat typeriä sääntöjä.
Oletko ollut ihastunut vasten tahtoasi?
*  Joskus teininä varmaankin, on ollut ihastunut ja kokenut ettei saa tunteilleen vastakaikua.
Oletko joskus heittänyt kaikki entisestäsi muistuttavat tavarat pois?
* Poistan lähes kaiken heti, jonkun kuvan saatan jättää muistoksi.
Pidätkö mansikoista?
* Olen kesäisin mansikkaholisti.  
Syötkö vihanneksia?
* Kausi luontoisesti, välillä enemmän välillä vähemmän.  
Oletko joskus poiminut luonnosta kukkakimpun ja vienyt sen sinulle tärkeälle ihmiselle?
* Äipälle äitienpäivänä.
Oletko nähnyt merisiilin livenä?
* Ei enpä olen tainnut nähdä.
Oletko lähtenyt ulos yksinäsi ilman syytä ja määränpäätä?
* Kiukuspäissään olet lähtenyt juoksemaan ilman päämäärää.
Tunnetko jonkun tyypin jolla on rastat?
* Opiskeluaikana meidän luokalla oli yksi poika jolla oli rastat. En ole mikään rasta diggari, sillä musta ne on niin epähygieeniset.
Onko sinulla hammasraudat?
* Ei onneksi enää, nuorempana on ollut.
Kirjoitatko päiväkirjaa?
* Eikö blogi ole nettipäiväkirja. Eli siis kyllä tavallaan
Tykkäätkö käydä saunassa?
* En ole mikään sauna ihminen. Vuodessa tulee ehkä viisi kertaa käytyä.
Oletko mielestäsi kaunis?
* Toisinaan siltä tuntuu ja toisinaan taas ei.
Pidätkö kouluruuasta?
* Se riippuu minkä koulun ruuasta. Niissä on meinaan valtavasti eroja. Aikuisena sitä on ruvennut arvostamaan valmiiksi tehtyä ruokaa.
Oletko joskus tykännyt muumeista?
* Kyllä. Muumit piirretyt ovat tällä hetkellä varmaan ainut väkivallaton lasten piirretty. Muumien filosofiakin on mukavaa.
Onko sinulla ulkomaalaisia kirjeystäviä?
* Ei ole, joskus yläaste ikäisenä oli.
Oletko syönyt tänään suklaata?
* Syön suklaata vain kerran kuussa.
Tykkäätkö piimästä?
* Toisinaan, mutta rasvatonta sen pitää olla.
Seuraatko aina uusinta muotia?
* Nykymuoti on ihan hirveän näköistä, mutta välillä on pakko ostaa jotain nykymuoti luomuksia, jos haluaa jotain uusia vaatteita ostaa.
Oletko matkustanut julkisilla kulkuneuvoilla maksamatta?
* Helsingissä tulee raitiovaunulla sekä metrolla useinkin mentyä vapaamatkustajana. Ensimmäinen mieleesi tuleva tytön nimi?
* Minttu
Ensimmäinen mieleesi tuleva pojan nimi?
* Veeti, johtuen Minttu tytön eilen syntyneestä pikkuveljestä. Veeti oli siis ”tekonimi.”
Onko sinulla napakoru?
* Ei, eikä tule.
Pidätkö tatuoinneista?
* Kyllä tyylikkäistä tatuoinneista. Itselläni niitä löytyy kaksi, Yläselästä ja nilkasta. Nukutko vielä pehmolelujen vieressä?
* Sängystä pehmolelut ovat jo lentäneet pois.
Laulatko suihkussa?
* Toisinaan jos on sellainen fiilis, että laulattaa.
Pidätkö pojilla enemmän lyhyistä vai pitkistä hiuksista?
* Mun mielestä pojilla pitää olla lyhyet hiukset. Tai ainakin lyhyemmät kuin mulla.
Oletko koskaan nähnyt strutsia?
* Olen käynyt Strutsi tilallakin.
Oletko koskaan saanut matikan kokeesta kymppiä?
* Ei voi muistaa. Jos olen niin joskus eka toka luokalla. Sen jälkeen matematiikka ja minä, emme ole tulleet toimeen.

Tunneherkkä päivä 7.2.2008

Tämä päivä taas mennyt niin työn merkeissä kaksitoista tuntia. Välillä olen miettinyt niitä aikaisemmin mainittuja häitä. Vihkikaavaa sun muuta olen myös miettinyt ja käsiini sattui häissä usein kuultu kirjoitus.

“Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, muuta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus. En sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahalla ei iloitse vääryyden vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se kärsii.”

Kaikille siis varmaankin tuttu lainaus. Ensimmäistä kertaa rupesin oikein miettimään tuota teksi sisältöä. Tiedän, että se on tarkoitettu vertauskuvalliseksi, mutta jos miettii omaa tilannettaan ja sanasta sanaan tekstiä. Siinä muodossa missä se on kirjoitettu niin vetää kyllä ainakin tämän lyylin hiljaiseksi. Tuli oikein nyyhkis olo, mäkin tahdon rakastua ja päästä naimisiin.

***

Tänään ollut oikein tunneherkkä päivä noin muutenkin. Työ ollut tänään raskasta, työ yhteisö tökkii ja raha asiat painaa. Silti ollut kaikesta huolimatta jotenkin seesteinen olo. Pro on toki ollut ajatuksissa, mutta ei niin painostavana kuin viime päivien aikana. Tästä tunne herkkyydestä kertoo jotain varmasti se, että ystäväni sai tänään pojan tähän maailmaan. Aika jötikän oli kyllä kieltämättä vääntänyt. Lähes kaksi viikkoa myöhässä maailmaan tuli 59cm ja 5200g vesseli. On siinä puskemista ollut. Uuden elämän alku ja odotukset elämältä vetää kyllä hiljaiseksi. Paras pillitys kohtaus kyllä tuli vasta silloin, kun suomi oli lätkän voittanut ja Raimo Helmistä siinä palkittiin. Väänsin oikein krokotiilin kyyneleitä. Ajattelin kaikkea mitä se on uran eteen tehnyt, kuinka iso juttu hänelle että viimeinen maaottelupeli ennen uran loppua ja vielä kapteenina ja niin komea voitto… Huvittavinta tässä on se, että mä en juurikaan seuraa edes lätkää.

Tunneherkän päivän päätteeksi painun nukkumaan

Muutama sana häähumusta 31.1.2008

Paljon yksittäisiä asioita joita päässä pyörinyt. Nyt olen niin kiireinen ollut töissä, että käytännössä käyn töissä ja nukun. Välillä tänne blogiin kerkee pikaisesti piipahtamaan. Tähän saman hengenvetoon on todettava, että mä olen ihan innoissani meidän bloggaajien tapaamisesta. Toivottavasti kaikki ovat sanansa mittaisia ja tulevat paikalla. Mä ainakin odotan innoissani näkeväni suosikki blogien kirjottajat. Sitä salaa mielessä monta kertaa miettinyt. Onneksi Haahis otti asian ensin esille ja lopulta Anis uskalsi ottaa härkää sarvista ja tehdä asialle jotain. Nyt siis tuota Maaliskuun päivää odotellessa. Voipi olla, että meidän prossoinnit on jo silloin siinä vaiheessa, että paikalle pyylähtääkin joukko vetäviä sinkkuja täynnä elämän halua. En sitä sano kyllä varmaan ex:ä tulee parjattua siitä huolimatta ja urakalla. Vatvomista, vatvomisen perään.

Mulla on lapsuuden ystävä menossa kesällä naimisiin. Ihanaa, että joku löytää tämän kaiken keskellä miehen sen elämänsä miehen kenen kanssa on valmis sitoutumaan ja menemään naimisiin. Hassua tai koomista ihan miten asiaa katsoo, mutta tämä ystävä on viimeinen ei naimisissa oleva- ystävä, joka asuu samalla paikka kunnalla. Mulla on siis ikää se 25-vuotta ja mun frendit joiden kanssa olen pyörinyt on kaikki naimisissa. Olen siis se kiintiö sinkku joka tulee kaikkiin pari juhliin yksin. No on se hyvä pitää kiintiöitä yllä. No realisti äitini tähän totesi, että älä tyttö huoli siinä vaiheessa kun sinä olet 35 niin suurin osa niistä on jo eronnut. Ei voinut olla nauramatta. Tosin en minä sitä ystävilleni toivo. Onneksi on vielä muutama ja tässä tarkoitan oikeasti 1-3 ihmistä/ystävää/kaveria joka ei ole vielä naimisissa. He tosin asuvat eri paikka kunnilla.

Olen siis viime vuosina istunut enemmän kuin tarpeeksi erilaisissa häissä. No nämä ovat varmasti viimeiset pitkään aikaan. Sillä sittenhän on täällä päässä jo kaikki naimisissa. Nyt näitä häitä suunniteltassa tulee muutama asia mieleen mitä vaan en voi ymmärtää. Olen siis perinteiden kannattaja siinä suhteessa, että kirkossa mentävä naimisiin ja hääpuvun oltava valkoinen etc. Mutta niin monissa häissä on juhlapaikalla tullut istuttua ja odotettua, että viralliset ohjelma numerot vedetään läpi, että pistää usein miettimään ketä varten häitä oikein järjestetään? Tässä muutama epäkohta joita en vain tajua…

• Häävieraat - Miksi siis miksi häihin on kutsuttava ne kummin kaiman siskon tädit, jotka eivät merkitse sinulle itsellesi yhtään mitään. Ne vain kuuluvat osastoon “on pakko kutsua”. Ne ovat ihmisiä joille lähetät joulukortin jos sitäkään. Etkö muka mielummin menisi naimisiin sellaisten ihmisten ympäröimänä jotka oikeasti merkitsevät sinulle jotain? Sellaisten ihmisten joiden kanssa vietät aikaa.
• Tuolileikki - Miksi jokaisissa häissä pitää olla tuolileikki? Ketään siitä ei pidä, niin miksi se on pakko usuttaa ohjelmanumeroihin?
• Morsiamen ryöstö - Olen viimeisen viiden vuoden aikana ollut seitsämissä häissä enkä ole nähnyt yhtäkään onnistunutta morsiamen ryöstöä. Siis sellaisia jotka olisivat oikeasti hauskoja. Tämä kuuluu siihen katekoriaan joita “kuuluu” häissä olla. Miksi?
• Morsius kimpun heitto - Tämän tarkoitus on koota nöyryyttämään kaikki jäljellä olevat sinkut. Tyyliin tulkaan nyt näytille sieltä. Katsokaa me muut olemme saaneet jo miehen. Miksi sinulla ei ole vielä miestä. Ei tätä osuutta en voi sietää.
• Seksi runo - Miksi tämä pitää olla myös kaikissa häissä pakollisena. Siis runo minkä lukee yleensä bestman jossa jokainen lause päättyy sanaan seksi. Siis ilmaiseksi, toistaiseksi, iloiseksi… Tämä ei naurata ensimmäisellä eikä tämä naurata sillä seitsämännellä kertaa
• Häävalssi - Ymmärrän, että häävalssi tanssitaan. (sitä en ole heivaamassa) mutta eikö yksi valssi riittä tai korkeintaan kaksi. Siis jossa isä tansittaa morsianta. Minkä ihmeen takia koko musiikin pitää olla jotain iskelmää valssista tangoon. Jos puhutaan kolmekymppisten häistä. Kuinka moni alle tai vähän yli kolmekymppinen tykkää tanssia tai osaa tanssia niitä ns. lavatansseja. Joten miksi häissä sitä pitää soittaa vaan tavan vuoksi. En tarkoita, että pitäisi olla jotain disko biisejä, mutta miksei voisi olla nuorekkaampaa musiikkia ihan vaan siksi, että aviopari saattuu olemaan nuoria.
• Hääkakun leikkaus - Suhteellisen tyhmä ohjelma numero jos minulta kysytään. Tämä kuuluu myös sarjaan mitä kuuluu häissä olla. Tämä saa toistaiseksi jäädä sättimättä, mutta en tästä innoissani ole.

Tästä voisi päätellä, että olen täysin häiden vastainen. Se ei kylläkään pidä paikkaansa. Ja kyllä osaan pitää suuni kiinni sillä nämä ovat viimeiset häät vähään aikaan jota joudun suunnittelemaan. Sitten kun minä joskus menen naimisiin niin katsotaan mitä traditioita siellä silloin on, mutta nuo asiat vaan ovat saaneet sapen kiuhumaan viime aikoina. Joku asia jäi varmaan käsittelemättäkin, mutta annettakoon olla.

Nukkumaan pitäisi mennä, että on edes jonkinlainen vire huomenna töissä. Olen siis viime öinä saanut nukuttua kokonaisa öitä heräämättä. Valtavaa edistystä siis. Tähän loppuun on pakko lainata uusimmasta MeNaisista neljä syytä nukkua kunnolla:

• Päivisin ei ärsytä niin paljon, kun on kymmenen tunnin koisit takana
• Unet ovat joskus kivempia kuin todellisuus
• Nukkumalla yön yli moni asia kirkastuu
• Nukkuminen on ilmaista

Hyviä öitä tai huomenia kaikille!