Uusi vuosi… 2.1.2009
Jotenkin ajattelin, ettei mun tarvitse enää koskaan tulla täällä käymään. Että tämä osa elämästäni olisi vihdoinkin ohi. Ohi olisi aika, ettei tarvitsisi Prota ja omia tunteita vatvoa ja miettiä. Mutta koskapahan elämässä kävisi niin kuin on ajatellut, joten olen taas täällä samoineni murheineni. Nyt siis reilu vuosi erosta edessä… huoh!
Pro on aika ajoin aiheuttanut minulle erilaisia tunneryöppyjä muutama niistä nyt mainitakseni. Työn puitteissa joudun siis ajamaan Pron talon läheltä lähes päivittäin. Pro on niin monet kerrat tullut minua vastaan, autossa tosin. Joka kerta hän vilkuttelee niin iloisesti, että saa vatsanpohjassa muljahtelemaan ikävästi. Aina minä nätisti morjestan takaisin, vaikka samalla ajattelen, että mitä hemmettiä ton kusipään päässä oikein liikkuu. Itsenäisyys päivänä olin käymässä erään kaverini kaverin bileissä. Tämä kenen bileet olivat, sattuu asumaan Pron naapurissa. Jälleen kerran yllätin itseni ajattelemasta, että miten siellä naapurissa vietetään minun varastettua elämääni. Aina siinä asunnossa käydessäni (tämän kaverin kaverin siis) mieleni valtaa valtava Pro ahdistus. Miten kaikki on muutaman sentin päässä, kumpa saisi edes yhden kosketuksen…. hmmmm….
Joulukuu ja itse joulu oli raskasta aikaa. Ajatukset ja tunteet jylläsivät urakalla. Joulun ohi päästiin kunnialla ja kuvittelin jälleen kerran olevani voiton puolella. Pro laittoi kuitenkin uutten vuotena viestiä. Perkele miksi sen piti mennä niin tekemään… Viesti oli sisällöltään ihan viaton kait, en mä tiedä. Sisällöltään seuraava: “en numeroasi puhelimesta poista, vaan toivotan uuttavuotta suurenmoista. ;D” Siis voi v***u sanon mitä. Miksi ihmeessä sen pitää tehdä noin. Hän on itse elämänsä valinnut tehdessään valinnan. Jättäisi siis mut jo rauhaan. Tuo on juuri tuollainen Hei, kulta olen täällä ja ajattelen sinua.
Nyt siis ajatukset taas pyörii ja velloo…. ja mä kun niin kuvittelin, että tämä vuosi olisi lähtenyt mukavammin käyntiin. Mä olen mielestäni ansainnut sen!!
voimissain
No voi hittolainen! Mä olin ihan varma, että sä olet löytänyt uuden kullan kainaloon, ja siks ei bloggailut sen enempiä kiinnostanu.
Voisitkohan sä hienovaraisesti yrittää sille Prolle sanoa, että et välittäisi saada noita viestejä enää?
Tervetuloa takaisin! (huomasin että olit käynyt cherryn blogissa)
On tuo Pro kyl yks paska, iha rehellisesti sanottuna.
Mut hei, eihän tää palsta oo pelkästään ihmissuhdevatvomista varten, saahan tänne kirjoittaa vaikka lillukanvarsista…
En mäkään voi muuta sanoa kun että tollaset miehet on ärsyttäviä.En minäkään päässyt eroon toisesta miehestä.Yritän vaan sopeutua siihen että soittelee ja laittaa viestiä.Toivosin että sä pääsisit tosta hepusta eroon.
Oli kyllä ihan kiva kuulla sinusta.Olen täällä välillä käynyt kurkkaamassa.tervetuloa takaisin vatvomaan
Hei, kiva huomata, että joku on kaipaillut minua. Pron lisäksi siis
Kyllä mä dolce voin muustakin toki kirjoitella. Mulla vain on niin tylsä elämä, että oksat pois.
No voi paska minkä teki! Joulun aika muuten varmaan herkistää henkilön kuin henkilön kaikenlaisiin kiellettyihinkin ajatuksiin. Tunnepitoista aikaa…
Mä silloin aikoinaan kielsin Suurta ottamasta minuun minkäänlaista yhteyttä. Kerran se silti otti, mutta jyrähdin, että ETKÖ TAJUA, ETTÄ MÄ TARKOITIN SITÄ MITÄ PYYSIN. Minä olin sitten lopulta se joka otti seuraavaksi yhteyttä…sitten kun olin “parantunut” ja päässyt yli. Suosittelen. Ei se muuten jätä sua rauhaan noilta.
Totta, totta, mut Pro tietää sen ja mä olen sen sille kyllä selväksi tehnyt useampaan otteseen. Mutta siitä huolimatta hänellä on näköjään tarve kertoa tuolla tavalla itsestään ja pitää siten otteessaan.
Toisaalta mun oma vika, kun olen meidän erosta asti antanut ymmärtää, ettei kolahda. Mähän onnittelin Prota, kun sain tietää, että vauva syntyi. Mut jotenkin luulin, että se näkee sen kaiken läpi… eos taas liikaa ajatuksia
Ootteko koskaan kuullu, että puhelinnumeron voi vaihtaa?!?!! :/