Uusi vuosi… 2.1.2009
Jotenkin ajattelin, ettei mun tarvitse enää koskaan tulla täällä käymään. Että tämä osa elämästäni olisi vihdoinkin ohi. Ohi olisi aika, ettei tarvitsisi Prota ja omia tunteita vatvoa ja miettiä. Mutta koskapahan elämässä kävisi niin kuin on ajatellut, joten olen taas täällä samoineni murheineni. Nyt siis reilu vuosi erosta edessä… huoh!
Pro on aika ajoin aiheuttanut minulle erilaisia tunneryöppyjä muutama niistä nyt mainitakseni. Työn puitteissa joudun siis ajamaan Pron talon läheltä lähes päivittäin. Pro on niin monet kerrat tullut minua vastaan, autossa tosin. Joka kerta hän vilkuttelee niin iloisesti, että saa vatsanpohjassa muljahtelemaan ikävästi. Aina minä nätisti morjestan takaisin, vaikka samalla ajattelen, että mitä hemmettiä ton kusipään päässä oikein liikkuu. Itsenäisyys päivänä olin käymässä erään kaverini kaverin bileissä. Tämä kenen bileet olivat, sattuu asumaan Pron naapurissa. Jälleen kerran yllätin itseni ajattelemasta, että miten siellä naapurissa vietetään minun varastettua elämääni. Aina siinä asunnossa käydessäni (tämän kaverin kaverin siis) mieleni valtaa valtava Pro ahdistus. Miten kaikki on muutaman sentin päässä, kumpa saisi edes yhden kosketuksen…. hmmmm….
Joulukuu ja itse joulu oli raskasta aikaa. Ajatukset ja tunteet jylläsivät urakalla. Joulun ohi päästiin kunnialla ja kuvittelin jälleen kerran olevani voiton puolella. Pro laittoi kuitenkin uutten vuotena viestiä. Perkele miksi sen piti mennä niin tekemään… Viesti oli sisällöltään ihan viaton kait, en mä tiedä. Sisällöltään seuraava: “en numeroasi puhelimesta poista, vaan toivotan uuttavuotta suurenmoista. ;D” Siis voi v***u sanon mitä. Miksi ihmeessä sen pitää tehdä noin. Hän on itse elämänsä valinnut tehdessään valinnan. Jättäisi siis mut jo rauhaan. Tuo on juuri tuollainen Hei, kulta olen täällä ja ajattelen sinua.
Nyt siis ajatukset taas pyörii ja velloo…. ja mä kun niin kuvittelin, että tämä vuosi olisi lähtenyt mukavammin käyntiin. Mä olen mielestäni ansainnut sen!!
voimissain