Voimissain

 

Jotain hyvää tähänkin paskaan elämään 29.7.2008

Aihe: Ajan kulua, Elämä jatkuu, Hra Pro, Yleinen — voimissain @ 22.22

Otsikko kertookin sitten kaiken. Eipä ole täällä hyvin pyyhkinyt. Ja niin kuin piti käydä päivittämässä tätä taas ahkerammin, noh ehkä nyt kun syksy ja uudet kujeet tiedossa. Treffit menivät penkin alle. Mies oli hirveä, sääli sillä se oli paperilla niin hyvä. No en ole häntä enää näkemässä. Toisaalta hyvä, koska hän on muuttamassa vähän matkan päähän kuitenkin. Treffeille mennessäni totesin myös, etten ole valmis treffailuun. Vaikka useasti olenkin sanonut yhtä sun toista tuli niin vahvasti sellainen olo, että en ole valmis vielä minkäänlaiseen suhteeseen. Kauankohan menee aikaa ennen kuin taas on?? Erosta tulee pian kuitenkin se 10kk ja tässä sitä vaan ollaan ja podetaan samoja ongelmia. Pro sen sijaan on saanut lapsen ja viettää ihanan onnellista perhe elämää. Välillä ajatuksiin hiipii ajatus, että Pro varasti multa mun elämän. Se elelee nyt sitä elämää mitä meillä piti tulevaisuudessa olla. Oikein isojen suunnitelmien kera sitä suunniteltiin.

Hyvät uutiset tulevat työrintamalta. Olen siis ollut sairaslomalla varmaan tammikuusta. Rekkalesbon takia hain lisää ja lisää saikkua ja olen saikulla siis edelleen. Puoli vuotta olen jo elelleyt kelan sairaspäivärahalla ja mulla on siis vuokran jälkeen jäänyt käteen 200€, mutta onneksi sossu on sitä mieltä että se riittää.  Töitä olen koko ajan hakenut ja minun pitikin yhdessä paikassa aloittaa kesän alussa, mutta se osoittautui ihan kusetukseksi. Rekry firma sanoi, että minut on valittu ja firma sanoi, että minut on valittu, mutta saan töitä heti kun töitä ilmenee. No ei ollut tähän päivään mennessä ilmennyt. Onni onnettomuudessa vai miten se sanotaan. Hain oman alani töitä suuresta kaupungista ja kuin ihmeen kaupalla sain töitä. Tänään olin haastattelussa ja haastattelu meni omasta mielestä hyvin jäi hyvä maku suuhun. Haastiksen lopussa kysyin, että koskas voi tiedustella miten kävi. Minulle vastattiin, että jos perjantaina iltapäivästä soittelen. Haastattelu oli siis puolilta päivin ja neljän aikaan soitettiin, että koska voin aloittaa :)

Voi vitsi tätä päivää on odotettu yli puolivuotta, että pääsen sanomaan itseni irti. Voi sitten rekkalesbo hoitaa sitä minun työtäni kun niin haluaa. Sitä minun paikkaani on haettu jo kohta puolivuotta, eikä ketään pätevää ole hakenut. Mahtavat olla kusessa nyt kun koulutkin alkavat, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. sitä saa mitä tilaa. Äitini on aina sanonut, että kaikille asioilla on tarkoituksena. Ehkä minun ei siis ollutkaan tarkoitus saada muuta kuin oman alan töitä. Siinä tiedän olevani kuitenkin hyvä.

 Huomenna matka jatkuu kohti Dbtl:ää ja tavoitteena on vetää über kännit ja juhlia työpaikkaa sekä uuden elämän alkua. Sanotaanko, että juhlistetaan Protonta elämän alkamista.

 
 

Pitkästä aikaa 15.7.2008

Aihe: Virittelyä, Elämä jatkuu, Hra Pro, Vituttaa — voimissain @ 22.36

On kuukausi mennyt kun viimeksi olen kirjoittanut, toivottavasti joku on jaksanut odottaa paluutani. Minulle iski jonkin sortin Pro masennus. Luulin olevani jo kuivilla tässä koko jupakassa, mutta toisin kävi. Tämä kesä aika ja ne kaikki ihanat muistot saivat minut vietyä johonkin syviin syövereihin. Olen jaksanut vain maata sängyssä ja käydä koiran kanssa pakolliset lenkit ulkona siinäpä se pitkälti sitten olikin. Pikkuhiljaa on pientä piristymistä ollut havaittavissa, mutta päivä kerrallaan. Uskomatonta on ajatella, että minun ja Pron ensimmäisestä erosta on jo vähän yli vuosi ja toisesta ja loppullisesta erostakin jo yli 9kk.

Tästä vitutuksesta ja paskasta fiiliksestä saan vain syyttää itseäni. Eräänä yönä kun en saanut nukuttua päätin surffailla netissä ja kävinpä naamakirjankin puolella. Päädyin jostain syystä (älkää kysykö miksi) Pron vaimon profiilia katsomaan ja siinä vaimo iloisena hymyili vastasyntynyt lapsi rinnanpäällä. Olenhan koko ajan tiedostanut tämän vauva asia, mutta nyt se oli jotenkin liian kongreettinen siinä ruudulla. Kohteliaana ja hyvin kasvatettuna tietenkin onnittelin Prota teksiviestin muodossa. Vastaus ei ollut ihan sitä mitä odotin. Oma viestini sisälsi siis onnittelut perheenlisäyksen johdosta ja toteamuksen, että Prosta tulee hyvä isä. Uskon siihen edelleen ihan vilpittömästi. Hänpä vastasti kiitosten muodossa ja sanoi, että olisi halunnut itse kertoa, mutta ei vaan pystynyt ja sanoi, että onneksi pikkulinnut lauloivat. Ei tuossa sisällössä mitään vikaa, mutta hän jatkoi; ajoin pikkuprinsessalleni ainakin opettaa sen, että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. (aikooko se lapsestaan lesbon kasvattaa) No vakavasti tuo lause sai sappeni kiuhumaan, että on kaverilla otsaa. Kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt ja minkä jälkeen minä olen pysynyt hiljaa tulee tuollaista. Että missä vitussa se kiitos seisoo???

Ensimmäistä kertaa tuli niin vahvasti sellainen olo, että minä käräytän sen saatanan kusipään. Jopa sanoin eräällä ystävälleni, että ihan vapaasti saa käräyttää. Jälkeen päin tulin katumapäälle. Tämä ystäväni tosin ei ole päättänyt vielä kertooko vaimolle vai ei. Minusta ei ole minun tai ystävieni asia mennä Pron vaimolle mitään sanomaan. Sotkekoon oman suhteensa rauhassa, kunhan vaan ei tuore vauva kärsisi. Ystäväni toki tekee omat päätöksensä, mutta toivoisin että minun toivettani tässä asiassa kuuneltaisiin.

Jotain positiivistakin on tapahtunut, olen menossa ensi viikolla treffeille. Nämä on ekat treffit sitten eron jälkeen. Paskat housussa fiilis, mutta mua on potkittu niin kauan persuksille, että otan nyt sitten härkää sarvista kiinni ja katson mitä tuleman pitää.