Voimissain

Mikä viikonloppu! 11.5.2008

Voihan paska! Mistäs sitä alottaisi. Tämä ei todellakaan ole minun viikonloppuni ollut. Kolme erilaista asiaa, joka on saanut pollan ihan sekaisin. Täytynee aloittaa aika järjestyksessä.

Perjantaina olin ulkona naapurin pojan L:n kanssa ja sen muutaman kaverin. Olimme alkuillasta L:n kaverin luona. Sain osoitteen tekstarina joten suunnistin paikalle oma toimisesti. Hetken aikaa siinä pihassa paloillessani kävelin parkkipaikan ohi kohti ovea. Kävelemäni auto sai minut kääntämään pääni uudestaan. Siinä parkissa seisoi Pron auto. Kääntyminen ja rekkarin lukeminen sen todisti. En tiedä miten päin olisi pitänyt olla, menin jopa pieneen panikkiin. Soitin kiukkuisen puhelun L:n kaverille, että minne hel***tiin mun pitää oikein tulla. Sain koordinaatit ja olinkin jo melkein ovella. Kävelin rappuset ylös ja siinähän se vi**u asuu L:n kaverin naapurissa. Pro siis viettää ihanaa perhe elämää vaimonsa kanssa. Voitte vaan kuvitella kuinka onnistunut mun ilta sen jälkeen oli???? Perkele sentäään. Ajatteltiin siinä taksia odoteltaessa, että menään pimpottamaan siihen ovikelloon ja sanotaa, että Pro kiltti veisitkö meidät keskustaan. Parasta, koomisinta tai huonointa tässä on se, että Pro on sanonut minulle asuvansa jossain avain muualla. Aikoinaan meidän suhteen aikana, heitin Pron usein kotiin ja ihan eri osoitteeseen. Kävipä kerran niinkin, että se kävi heittämässä kotiin jotain kamaa. Oli ilmeisesti sitten vienyt veljellensä ne kamat. Tuli kyllä taas niin huijattu olo ja paska fiilis siitä, että miten näitä Pro pommeja vaan tippuu ja tippuu ja miten voi olla, että se ihminen tuottaa pettymyksiä toisensa jälkeen. Aikoinaan paras ystäväni sanoi, että Pro on maannut hänen työkaverinsa kanssa jokunen vuosi sitten, että asuvat samassa talossa. Sanoin silloin, että sen täytyy olla joku muu jolla on vain sama sukunimi, sillä eihän Pro asu siellä päinkään. No selvisipä sitten sekin, että samassa talossa ne asuvat. Päätelmänä tästä, että Pro on pannut ja pettänyt vaimonsa vuosia. Helvetin hyvää perhe onnea vaan heille.

Päästäänkin sopivasti lauantai päivään joka alkoikin ihan hyvin. Mentiin äitienpäivän viettoon mökille ja mammalle viettiin sinne kukkaset. Koiravauvani oli voinut jo muutamanpäivän huonosti, mutta hänpä kävi siitä huolimatta uimassa ja osasi uida. Voi kun olin taas ylpeä hänestä. Raittiissa ulkoilmassa sain lauantai päivän viettää. Sitten tuli lisää todella huonoja uutisia. Paras ystäväni soitti, meidän yksi yhteinen ystävämme oli tapannut itsensä. Tilanne ja tapahtumat tulivat niin puskista ja lujaa, etten vieläkään ole oikein ymmärtänyt asioita. Taustoja valoittaakseni kyseessä oli kolmiodraama, perkeleen miehet sanon minä. Tämä ystäväni ja hänen uusimiehensä seurustelivat ja asuivat yhdessä reilut 1,5 vuotta. Nyt muutama kuukausi sitten selvisi, ettei tämä mies ollutkaan eronnut ex-vaimostaan oli kyllä luullut, muttei ollutkaan. Ilmeisesti jotain papereita jäänyt täyttämättä. Kaiken kukkuraksi tämä ystäväni mies kävi tämä ex-vaimonsa luona silloin tällöin “kahvittelun” merkeissä. Tiedämme siis varmasti, että hän petti ystävääni. Tästäkin ystäväni selvisi mielestäni ihan hyvin. Puihuimme viikko sitten vielä, että miten tässä kohtapuolin yhdessä sisutamme asuntoni olohuoneen uuteen uskoon. Tällä ystävälläni kun oli mahtava kyky saada edullisesti sisutettua huoneet ja puutarhat uuteen uskoon. Ainoa mitä tällä hetkellä tiedän, että tämä ystäväni miehen ex-vaimo oli viimeisenä käynyt ystäväni luona ja sen jälkeen ilmeisesti ystäväni oli ottanut kotoa kaikki löytyvät pillerit ja saanut yliannostuksen ja kuollut välittömästi. Epätietoisuutta ja surua hämmentää vielä se, että poliisi on eristänyt koko asunnon ja ottaa joka puolilta sormenjälkiä. Epäillään ilmeisesti, että rikos olisi tapahtunut. Vaikeinta meille ystäville ja hänen lapsilleen on hyväksyä se tosiasia, että mitään viestiä ei jätetty. Tilanne on todella hämmentävä tämän kaiken surun keskellä.

Illalla/alkuyöllä (la-su) koiravauvani menee ihan flekmaattiseksi. Hän on ripuloinut ja oksenteli muutama päivä sitten. Illan aikana ripuli muutti ihan vedeksi eikä ruoka ja vesikään enää maistuneet. Ystävälleni soitettuani ja konsultaation saatuani päätään varmuudeksi soittaa eläinpäivystykseen. Koiravauvani on tässä vaiheessa jo sellainen, että kun kutsun häntä hän ei enää edes nosta päätään. Koira syliin ja kovaa vauhtia lääkäriin. Erilaisten tutkimusten ja röntgen kuvien mukaan selviää, että koirallani on paha suolistotulehdus. Hän joutui jäämään sairaalaan yöksi tiputukseen ja antibioottia annttiin suoraan suoneen. Koirasta oli nesteet hävineet ja kuumetta yli 41 astetta. Minut pasitetaan kotiin nukkumaan. Siinä tuli kyllä informaatiota liikaa tähän viikonloppuun. Arvaatteko sainko nukuttua?? Aamulla koiraa hakemaan ja kuume oli onneksi jo laskenut. Vittumaisinta tässä oli se, että sain koirani kaikki paperit vasta perjantaina, enkä kerennyt vakuutuusyhtiöön vakuutuspapereita tekemään. Maksaessani koko lystiä eläinlääkäri ilmoittaa, että meillä käy sitten vain käteinen tai pankkikortti. Lasku oli 290€. Eipä minun muu auttanut kuin soittaa äitille ja isille, että tuokaas vähän rahaa. Onneksi heillä oli ja saatiin koira turvallisesti kotiin. Tänään hän on vain nukkunut ja ollut. Energisyys on ollut kaukana. Mutta paranee onneksi.

Että tälläinen vkl takana. Tästä toipumiseen menee taas pitkä tovi.