Voimissain

Avautumista 27.5.2008

Pitkästä aikaa taas täällä. On niin paljon sanottavaa, mutta ei jaksa ei pysty sitä muotoilemaan tekstimuotoon. Ystävän kuolema ja sitä seuranneet eri käänteet poliisi kuulusteluineen ja tutkimuksien loppettaminiseen on ollut raskasta, mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa joten lienee parasta vaan hyväksyä tosiasiat. Oma terveys on tässä pränännyt taas urakalla ja nyt odotetaankin kauhun sekaisin tunnelmin viikon päästä, jolloin lääkäriltä saa lopullisia vastauksia. Siihen asti täytyy vain odottaa. Sairas on saanut minut vain tosi väsyneeksi, ei oikein enegiaa riitä mihinkään. Lisäksi työasiat päin persettä ja mies asioissa menee hermot. Kuulostaapa mukavalta.

Pakko ehkä valoittaa tapahtumia. Minulla oli syntymäpäivät viime viikolla. Aamuyöstä puhelimeeni oli tullut viesti jonka siis luin heti herättyäni. Iloisena ajattelin, että voi kun kiva kun joku on muistanut minua jo näin aamutuimaan. No viesti oli Prolta. Eikä siinä mitään ajatkusena mielestäni ihan kiva, että Pro muistaa syntymäpäiväni. Viestin sisältö oli vain jotain aivan muuta mitä odotin. Sisältö suurinpirtein sanasta sanaan ” Onnittelisin sua, mutta sä et kuule. Ajattelen sua päivin ja öin, mutta sä et kuule. Hyvää syntyämäpäivää” WTF siis mitäh…..???? Kaverisita ei ole kuulunut halaistua sanaa ja viimeksi kun vanhingossa törmättiin niin olen kuin ilmaa ja sit reilu 7kk erosta ja hän laittaa syntymäpäiväni kunniaksi laittaa viestin, että ajattelee mua päivin ja öin. Painukoon vittuun koko mies. Niin itsekäs teko taas Hra Prolta, että huh, huh.

Huvittavinta tässä koko jupakassa on oma suhtautuminen Prohon. Ystäväni luonnollisesti haukkuvat ja sättivät Hra Prota minkä ehtivät, ja heidän reaktionsa on varsin ymmärrettävä. Mutta itselle tulee varsinainen puolustusreaktio päälle. Vaikka tiedän ja tiedostan kaiken mitä Pro on minulle tehnyt ja miten se on vaikuttanut terveydentilaani sun muuta. Siitäkin huolimatta oma reaktioni on, että tajuavatko ystäväni, että he kuitenkin haukkuvat elämäni rakkautta. Täytyy rehellisesti myöntää, että viesti sai tunteeni pintaan ja todella voimakkaasti. Toisaalta sai myös aikaan kiukun ja vihan, helppohan hänen on tuollaisia viestejä lähetellä kun hän tässä on kuitenkin se osapuoli joka niitä valintoja teki ja hänellä oli sentään varaa mistä valita, minun piti vain nöyränä tyytä päätökseensä. Leikkisi nyt sitä kotia siellä, sillä tiellä minkä valitsi.

Naapurinpoikaa olen myös nähnyt vähän useammin ja häneen paloi myös kiinni. Ilmoitin ihan suoraan, että hastakoon pitkän paskan. Tässäkin lienee parasta selvittää vähän taustoja. Naapurinpoika tuli ystävineen minua morjestamaan kun viimeviikolla pääsin sairaalasta. Minulla on siis totaalinen alkoholin käyttökielto toistaiseksi. Silloin puhuttiin, että viikonlopun saapuessa he vievät minut syntymäpäivän kunniaksi syömään ulos. No päivä  tuli ja sovittu kellonaika tuli eikä heistä kuuluu mitään. Minä sitten voin inhota ihmisiä jotka eivät pidä aikatauluistaan kiinni. Argh…. Sitten saapuu viesti, että he tulevat noin puolituntia myöhässä. Puolituntia osoittautui tunniksi. Kun he tulevat ovat he jo ryyppäämisen aloittaneet hyvissä ajoin. Siirrymme naapuripojan asunnolla ja he jatkavat juomistaan. Selvää tässä on varmaan jo tässä vaiheessa se, että syömään ei sitten missään vaiheessa “ehditty”. Onneksi parasystäväni sattuu soittamaan juuri silloin ja kysymään lähdetäänkö kahdestaan suosikki baariimme. Autolla tuli lähdettyä, mutta kyllä se illan voitti naapurinpojan porukoissa.

Nämä kaksi edellämainittua tapahtumaa tapahtui siis saman päivän aikana. Pron viesti, ruokailun karikoituminen ja baariin lähtö. Isku yrityksiä tuli muutamia baarissa, mutta minun ei tarvinnut kun mulkaista siihen suuntaa niin kyllä miehet lähtivät lipettiin. Minulle on usein muutenkin sanottu, että katseeni voisi tappaa, enkä silloin ole välttämättä ollut edes vihaisella päällä. No ei tarvinnut tällä kertaa sanoa, että voitko painua vittuun pelkkä katse riitti.

Mikä viikonloppu! 11.5.2008

Voihan paska! Mistäs sitä alottaisi. Tämä ei todellakaan ole minun viikonloppuni ollut. Kolme erilaista asiaa, joka on saanut pollan ihan sekaisin. Täytynee aloittaa aika järjestyksessä.

Perjantaina olin ulkona naapurin pojan L:n kanssa ja sen muutaman kaverin. Olimme alkuillasta L:n kaverin luona. Sain osoitteen tekstarina joten suunnistin paikalle oma toimisesti. Hetken aikaa siinä pihassa paloillessani kävelin parkkipaikan ohi kohti ovea. Kävelemäni auto sai minut kääntämään pääni uudestaan. Siinä parkissa seisoi Pron auto. Kääntyminen ja rekkarin lukeminen sen todisti. En tiedä miten päin olisi pitänyt olla, menin jopa pieneen panikkiin. Soitin kiukkuisen puhelun L:n kaverille, että minne hel***tiin mun pitää oikein tulla. Sain koordinaatit ja olinkin jo melkein ovella. Kävelin rappuset ylös ja siinähän se vi**u asuu L:n kaverin naapurissa. Pro siis viettää ihanaa perhe elämää vaimonsa kanssa. Voitte vaan kuvitella kuinka onnistunut mun ilta sen jälkeen oli???? Perkele sentäään. Ajatteltiin siinä taksia odoteltaessa, että menään pimpottamaan siihen ovikelloon ja sanotaa, että Pro kiltti veisitkö meidät keskustaan. Parasta, koomisinta tai huonointa tässä on se, että Pro on sanonut minulle asuvansa jossain avain muualla. Aikoinaan meidän suhteen aikana, heitin Pron usein kotiin ja ihan eri osoitteeseen. Kävipä kerran niinkin, että se kävi heittämässä kotiin jotain kamaa. Oli ilmeisesti sitten vienyt veljellensä ne kamat. Tuli kyllä taas niin huijattu olo ja paska fiilis siitä, että miten näitä Pro pommeja vaan tippuu ja tippuu ja miten voi olla, että se ihminen tuottaa pettymyksiä toisensa jälkeen. Aikoinaan paras ystäväni sanoi, että Pro on maannut hänen työkaverinsa kanssa jokunen vuosi sitten, että asuvat samassa talossa. Sanoin silloin, että sen täytyy olla joku muu jolla on vain sama sukunimi, sillä eihän Pro asu siellä päinkään. No selvisipä sitten sekin, että samassa talossa ne asuvat. Päätelmänä tästä, että Pro on pannut ja pettänyt vaimonsa vuosia. Helvetin hyvää perhe onnea vaan heille.

Päästäänkin sopivasti lauantai päivään joka alkoikin ihan hyvin. Mentiin äitienpäivän viettoon mökille ja mammalle viettiin sinne kukkaset. Koiravauvani oli voinut jo muutamanpäivän huonosti, mutta hänpä kävi siitä huolimatta uimassa ja osasi uida. Voi kun olin taas ylpeä hänestä. Raittiissa ulkoilmassa sain lauantai päivän viettää. Sitten tuli lisää todella huonoja uutisia. Paras ystäväni soitti, meidän yksi yhteinen ystävämme oli tapannut itsensä. Tilanne ja tapahtumat tulivat niin puskista ja lujaa, etten vieläkään ole oikein ymmärtänyt asioita. Taustoja valoittaakseni kyseessä oli kolmiodraama, perkeleen miehet sanon minä. Tämä ystäväni ja hänen uusimiehensä seurustelivat ja asuivat yhdessä reilut 1,5 vuotta. Nyt muutama kuukausi sitten selvisi, ettei tämä mies ollutkaan eronnut ex-vaimostaan oli kyllä luullut, muttei ollutkaan. Ilmeisesti jotain papereita jäänyt täyttämättä. Kaiken kukkuraksi tämä ystäväni mies kävi tämä ex-vaimonsa luona silloin tällöin “kahvittelun” merkeissä. Tiedämme siis varmasti, että hän petti ystävääni. Tästäkin ystäväni selvisi mielestäni ihan hyvin. Puihuimme viikko sitten vielä, että miten tässä kohtapuolin yhdessä sisutamme asuntoni olohuoneen uuteen uskoon. Tällä ystävälläni kun oli mahtava kyky saada edullisesti sisutettua huoneet ja puutarhat uuteen uskoon. Ainoa mitä tällä hetkellä tiedän, että tämä ystäväni miehen ex-vaimo oli viimeisenä käynyt ystäväni luona ja sen jälkeen ilmeisesti ystäväni oli ottanut kotoa kaikki löytyvät pillerit ja saanut yliannostuksen ja kuollut välittömästi. Epätietoisuutta ja surua hämmentää vielä se, että poliisi on eristänyt koko asunnon ja ottaa joka puolilta sormenjälkiä. Epäillään ilmeisesti, että rikos olisi tapahtunut. Vaikeinta meille ystäville ja hänen lapsilleen on hyväksyä se tosiasia, että mitään viestiä ei jätetty. Tilanne on todella hämmentävä tämän kaiken surun keskellä.

Illalla/alkuyöllä (la-su) koiravauvani menee ihan flekmaattiseksi. Hän on ripuloinut ja oksenteli muutama päivä sitten. Illan aikana ripuli muutti ihan vedeksi eikä ruoka ja vesikään enää maistuneet. Ystävälleni soitettuani ja konsultaation saatuani päätään varmuudeksi soittaa eläinpäivystykseen. Koiravauvani on tässä vaiheessa jo sellainen, että kun kutsun häntä hän ei enää edes nosta päätään. Koira syliin ja kovaa vauhtia lääkäriin. Erilaisten tutkimusten ja röntgen kuvien mukaan selviää, että koirallani on paha suolistotulehdus. Hän joutui jäämään sairaalaan yöksi tiputukseen ja antibioottia annttiin suoraan suoneen. Koirasta oli nesteet hävineet ja kuumetta yli 41 astetta. Minut pasitetaan kotiin nukkumaan. Siinä tuli kyllä informaatiota liikaa tähän viikonloppuun. Arvaatteko sainko nukuttua?? Aamulla koiraa hakemaan ja kuume oli onneksi jo laskenut. Vittumaisinta tässä oli se, että sain koirani kaikki paperit vasta perjantaina, enkä kerennyt vakuutuusyhtiöön vakuutuspapereita tekemään. Maksaessani koko lystiä eläinlääkäri ilmoittaa, että meillä käy sitten vain käteinen tai pankkikortti. Lasku oli 290€. Eipä minun muu auttanut kuin soittaa äitille ja isille, että tuokaas vähän rahaa. Onneksi heillä oli ja saatiin koira turvallisesti kotiin. Tänään hän on vain nukkunut ja ollut. Energisyys on ollut kaukana. Mutta paranee onneksi.

Että tälläinen vkl takana. Tästä toipumiseen menee taas pitkä tovi.

Järkyttävää… 4.5.2008

Monikin asia pistää tällä hetkellä järkyttymään. Aloitetaan siitä pahimmasta järkytyksen aiheesta. Ja niille, jotka nyt luulevan, että kyse on Prosta tuotan pienen pettymyksen. Tällä kertaa kyse ei siis ole Prosta tai mistään mikä häneen liittyisi.

Tämä minun koiravauvani täytti tossa vapunpäivänä 3kk. Iso herra siis jo ja silmäteräni, elämäni mies, iloni. Myös perheeni on omaksunut miehen täysin rinnoin ja koiran “pitääkin” päivittäin olla hoidossa jos olen jossain muualla käymässä. Olemmehan koiriin taipuvaista perhettä niin herrasta on jo tullut sellainen sydänten murskaaja, että oksat pois. Isäni lähti siis tänään sen kanssa lenkille ja sanoivat poikkeavansa lähikaupassa samalla. Isäni oli kaupassa alle minuutin ja koira oli asianmuikaisesti sidottu vieressä olevaan lipputankoon kiinni hihnasta. Isäni kun tulee kaupasta ulos koiraa ei näy missään. Joku ulkopuolinen nainen yritti varastaa sitä. Se oli jo nostanut sen autoonsa. Oli siis sekunneista kiinni, ettei koira mennyt sen sileän tien. Isänikin oli tilanteesta niin järkyttynyt, ettei tajunnut ottaa rekkaria ylös niin asiasta olisi voinut tehdä poliisi asian. Tyttö iältään vähän alle kolmekymmentä oli vain sanonut, että hän löysi tästä tollasen ja ajatteli ottaa talteen. Voi vittu sanon minä, onneksi en ollut paikalla sillä olisin vetänyt samantien kuonoon. Isäni saapui siis koiran kanssa kotiin ja loppu hyvin kaikki hyvin. Minä sain kaiken tämän kuultuani vain kauhean kohtauksen. Pelästyin varmaan niin pahasti, että reagoin niin. Itkin hysteerisesti varmasti tunnin verran. Vaikka kaikki yrittää siinä vieressä sanoa, että kaikki on hyvin. Nytkin rupeaa itkettämään oikein kunnolla kun tätä kirjoittelen ja vaikka herra tuhisee tuossa vieressä. Minkälainen ihminen voi tehdä jotain tuollaista, en voi ymmärtää.

Toinen murheenaiheeni on tämä kevät ja eritoten mikä miehiä oikein vaivaa?? Onko se niin, että kaamoksen jälkeen kun aurinko rupeaa paistamaan ne housut eivät voi pysyä jalassa?? Siis tiedän lähipiiristä nyt neljännen pariskunnan joka on eronnut kolme kuukauden sisällä. Ei siis mitään järkeä. Kolme neljästä on eronnut miehen töppäilyjen takia. Voi perkele ei voi tähän kohtaan muuta sanoa. Milloin mies on pettänyt ja jäänyt kiinni, milloin salannut ja vaimo/tyttöystävä on saanut muuta kautta tiedon.