Sitä sun tätä 27.4.2008
Mitäköhän sitä tähän raapustaisi. Pro rintamalla ollut hiljaista ja hyvä niin. On tässä taas tarpeeksi sattunut ja tapahtunut yhdelle kertaa. Perin rauhalllista arkea siis viettelen. Sairaslomalla olen edelleen, eikä töihin paluu ole suunnitelmissa. Paljastetaan nyt sitten jotain. Mulla on ilmeisesti työpaikka. Tällä tulevalla viikolla menen neuvottelemaan yksityiskohdista joten hyvältä näyttää etten sanoisi. Kesälomat menee sen siliän tien, mutta onhan tässä “sairaslomailtu” liki kaksi kuukautta niin on siinä lomaa jo tarpeeksi. On ollut jännä huomata, että nytten kun on koiravauva kuvioissa niin oma vuorokausi rytmini on muuttunut lähes normaaliksi. Aikaisemmin pystyin nukkumaan pitkään ja valvoin myöhään sekä välillä vetelin jopa päiväunia. Nyt tulee herättyä viimeistään kahdeksan aikaa ja nukuttaa jo niin pirusti kymmenen pintaan. Eikä pahemmin päivällä nukuta. Tai sitten se on vain yksinkertaisesti sen merkki, että olen tulossa vanhaksi.
Koiravauvani on kyllä ollut sellainen ilon ja ylpeyden aihe minulle. Tarpeet hän tekee jo lähes aina ulos. Nyt viikonlopun aikana hän on oppinut käskystä istumaan, seisomaan ja makaamaan. Tosin tosi hellyttävää on, että kun harjoitellaan ja jos tulee väärä liike tehtyä hän käy kaikki liikket läpi. Esim. jos sanon maahan, hän ensin istuu, sen jälkeen seisoo ja sitten menee makuulle. Ajattelee varmaan, että jonkun noista se kuitenkin haluaa nähdä. Oltiin eräässä koiratapahtumassa viikonlopun aikana ja meidät palkittiin. voi sitä ylpeyden aihetta. Minä olin kuin parahin äiti joka on niiiiin ylpeä lapsestaan.
Tähän loppuun täytyy vähän sadatella noita iltapäivälehtiä ja niiden uutisia. Äsken kävin molempien lehtien nettisivuilla lukemassa viimeiset uutiset. Kovalainen kun ajoi ulos 240km/h, mutta näiden meidän uutisten ykkösaihe on, että kanki-kaikkonen tippui. Siis hyvää päivää. Jos lehti kerran on uutislehti niin luulisi pääuutinen oleva oikea uutinen eikä mikään kanki-kaikkonen uutinen. En vain oikein ymmärrä. No onneksi selvisi, että Kovalainen säilyi vain aivotärähdykselle. Taisi olla kaverilla suojelusenkelit matkassa mukana.
Tavallinen arki ilman suurempia draamoja on se joka auttaa eteenpäin. Tosi hieno homma tuo työpaikka!!! Kesässä on onneksi monta viikonloppua ja ihanat valoisat illat, niin että pääsee sitä ilman lomaakin nautiskelemaan
Kuulostaa hauskalta tuo hauvelin kanssa puuhailu, olisipa ihanaa ottaa tommonen karvavauveli, mutta kun ei voi. Onnittelut palkinnosta ylppikselle mamalle!
Hienoa, uskaltaisiko siitä uudesta työpaikasta jo onnitella..!
Ja tuo koiravauva tuntuu tekevän tosiaan hyvää sulle monella tavalla. Itsekin olen alkanut ihan vähäsen mietiskelemään lemmikin hankintaa.
Minäkään en oikein tiedä, uskaltaisiko minkäänlaisia onnitteluja sanoa vielä ääneen… Ehkä odotan, kun olit itsekin vähän varovainen tuon suhteen.
Ihana koiravauveli, joka tekee kaikki osaamansa temput yhdellä käskyllä :). Varmasti mahtuu tuollaisia hauskoja hetkiä paljonkin päivään karvaturrin kanssa.
Yhdyn Saden sanoihin, että tavallinen arki on kuitenkin se, joka meitä kannattelee ja auttaa jaksamaan. Osaltaan. Pitäähän sitä siis juhlaakin välillä olla.
Mukavaa luettavaa. Pikkuisen onnittelen kyllä jo työpaikasta, kunnolla sitten kun asia on sovittu!
Koiranpennut on kovin suloisia ja ihastuttavia veitikoita! Eikä niitä seuratessa voi oikein muuta kuin hymyillä. Melkein tekisi mieli peuhata sellaisen kanssa. (Tuo oli sitten paljon sanottu koirakammoiselta ihmiseltä.)
Kivuuksia loppuviikkoonkin!