Voimissain

Voihan p*skat!!! 20.4.2008

Otsikko kertoo jo kaiken… Elämäni tuntuu taas olevan kuin suoraan kaunareista. Eikö tämä ralli koskaan lopu?? Koskakohan saan rauhan sielulleni ja  voin hyvillä mielillä jatkaa eteenpäin. Sattuu niin kovasti taas. Itseasiassa kovemmin kuin kolmeen neljään kuukauteen. Eli yritänyt nyt jäsennellä vähän tapahtumia.

Tänään siis päätimme äitini, isäni ja koirani kanssa mennä kirpputorille kävelylle. Kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes äitini joka on koiran kanssa ulompana taa ja sanoo, että Pro on tulossa sinne päin missä minä olen.  Totean äidilleni puhelimeen, että voi paskat. Isäni (jonka kanssa en ole kovinkaan läheinen) kyselee, että mitä, mitä niin monta kertaa, että lopulta huudan hänelle, että ei mitään mikä sinulle kuuluisi. Menen tiedosta ihan hämilleni ja sekaisin, en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Kaksi vaihtoehtoa näen mahdolliseksi paeta ja äkkiä tai olla se selkärangallinen yksilö tässä ja kohdata Pro. No päätä tehdä jälkimmäisen ja kohdata Pron. Kävelen muina miehinä siihen suuntaan, mutta yllättyksiä tuleekin vastaan. Pron vaimo onkin myymässä ja Pro juttelee siinä muina miehinä vaimonsa kanssa eikä huomaa minua. Minä kävelen äitini luokse jo siinä mielentilassa, että huh, huh kädet tärisevät minkä ehtivät.

Jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen päätän, että Prkl se Pro näkee nyt minut ja sillä selvä. Otan koirani turvakseni (hurja 10 vko vanha peto kuin on) Kävelen sinne missä Pro on. Hups keikkaa Pro onkin hävinnyt siitä. Siinä sitten hetken mietin mitä tehdä ja samalla koirani lyö jarrut pohjaan. Jurrut tulivat juuri siinä Pron vaimon myyntipisteen luona. Pron vaimo tulee lähemmäs ja kyselee saako silittää koiraa. Mitä helvettiä siihen sanoa. No et todellakaan saa, koska olet Pron vaimo ja Pro valitsi lopulta sinut ja minä olen asiasta aivan rikki. Hän sai siis luvan. Siinä sitten jutellaan niitä näitä koirasta siis ja sanon, että hän on minun vauvani. Vaimo naurahtaen sanookin, että kyllä on suloinen vauva. Samaan hengenvetoon toteaa, että hänellekin on tulossa vauva. Siinä sitten katselen Pron vaimon vatsaa ja kyselen, että onko ensimmäinen raskaus ja pitkälläkö raskaus on? Iloisesti hän siihen vastailee, että ensimmäinen vauva tulossa ja seitsämännellä kuulla hän on. Samalla Pro tulee paikalle, kun hänen vaimonsa silittelee koiraani. Pron ilme on sangen pelästynyt, mutta alkupelästyksen jälkeen, hän ei katso edes päin. Ihan kuin olisin ilmaa. Samalla isäni tulee paikalla ja päätämme lähteä ulospäin. Taustalta kuulen Pron vaimon sanovan; Katso Pro kuinka ihana koiranpentu!

Tämä pieni välikohtaus sai minut ihan sekaisin. Olen koko päivän tärissyt ja parkunut ihan tolkuttomasti ja mistä vitun syystä??? Tässä yhtälössä on monikin asia joka tällä hetkellä sapettaa. Ensinnäkin Pron suhtautuminen minuun. Ymmärrän toki, että tilanne oli sellainen ettei hän siinä voinut ilman selityksiä hirveästi selitellä. Mutta hän olisi voinut lähteä autolla käymään tai jossain tai jos kontaktia ei halua ottaa niin olisi voinut, edes tekstiviestin laittaa perään, mutta ei mitään. Toisaalta miehen tuntien mitä minä häneltä olisin voinut edes odottaa. Toinen asia mikä sapettaa myös, on se, että hän on vaimonsa pamauttanut paksuksi meidän suhteen aikana. Hän niin moneen kertaan vannoi ja vakuutteli, ettei vaimolla ja hänellä ole seksiä eikä tule. Pyhästähengestäkö se vaimo paksuksi pamahti? Kolmas asia mikä ehkä minua sapetti kaikkein eniten oli se, että vaimo osoittautui todella mukavaksi, lämpimäksi, huumorintajuiseksi ja ihanaksi ihmiseksi. Vaimo on ulkoisesti aikalailla minun vastakohtani eli hän on pyöreähkö ilman raskauttakin ja tumma sekä hiukan “hiirimäinen”, luonteemme ovat jossain määrin varmasti samanlaiset. Tosin Prokin useasti sanoi, että rakastaa juuri siksi niin hirveästi minua, että sanon asiat suoraan niin kuin ne ovat kaartelematta. Vaimo osoittautui mukavaksi toisinkin kuin minun oli annettu ymmärtää. Olin saanut kuvan ”pirttihirmusta” jonka kanssa vain ei ole enää mitään yhteistä. Vaikka tiedänkin, että tässä tilanteessa ei oltaisi jos minulle oltaisiin oltu alusta asti rehellisiä ja kerrottu sivilisääty sun muuta. Kaikesta huolimatta omatuntoni silti kaivertaa.

Yhteenvetona siis koko viikko. Fysioterapeutti kertoi huonoja uutisia kroppani tilasta mikä voi olla huonompi kuin aluksi luultiin. Haluamaani työpaikkaa en saanut, koska olen mitä ilmeisimmin liian koulutettu/kokenut tehtävään ja nyt Pro tulee vastaan vaimon kera ja vaimo osoittautuu oikein mukavaksi. Ainoa mahdollinen nautinto mitä tästä tilanteesta saan on se, että mitäköhän Pro miettii mitä olen pikku vaimolle sanonut???