Voimissain

Sitä sun tätä 27.4.2008

Mitäköhän sitä tähän raapustaisi. Pro rintamalla ollut hiljaista ja hyvä niin. On tässä taas tarpeeksi sattunut ja tapahtunut yhdelle kertaa. Perin rauhalllista arkea siis viettelen. Sairaslomalla olen edelleen, eikä töihin paluu ole suunnitelmissa. Paljastetaan nyt sitten jotain. Mulla on ilmeisesti työpaikka. Tällä tulevalla viikolla menen neuvottelemaan yksityiskohdista joten hyvältä näyttää etten sanoisi. Kesälomat menee sen siliän tien, mutta onhan tässä “sairaslomailtu” liki kaksi kuukautta niin on siinä lomaa jo tarpeeksi. On ollut jännä huomata, että nytten kun on koiravauva kuvioissa niin oma vuorokausi rytmini on muuttunut lähes normaaliksi. Aikaisemmin pystyin nukkumaan pitkään ja valvoin myöhään sekä välillä vetelin jopa päiväunia. Nyt tulee herättyä viimeistään kahdeksan aikaa ja nukuttaa jo niin pirusti kymmenen pintaan. Eikä pahemmin päivällä nukuta. Tai sitten se on vain yksinkertaisesti sen merkki, että olen tulossa vanhaksi.

Koiravauvani on kyllä ollut sellainen ilon ja ylpeyden aihe minulle. Tarpeet hän tekee jo lähes aina ulos. Nyt viikonlopun aikana hän on oppinut käskystä istumaan, seisomaan ja makaamaan. Tosin tosi hellyttävää on, että kun harjoitellaan ja jos tulee väärä liike tehtyä hän käy kaikki liikket läpi. Esim. jos sanon maahan, hän ensin istuu, sen jälkeen seisoo ja sitten menee makuulle. Ajattelee varmaan, että jonkun noista se kuitenkin haluaa nähdä. Oltiin eräässä koiratapahtumassa viikonlopun aikana ja meidät palkittiin. voi sitä ylpeyden aihetta. Minä olin kuin parahin äiti joka on niiiiin ylpeä lapsestaan.

Tähän loppuun täytyy vähän sadatella noita iltapäivälehtiä ja niiden uutisia. Äsken kävin molempien lehtien nettisivuilla lukemassa viimeiset uutiset. Kovalainen kun ajoi ulos 240km/h, mutta näiden meidän uutisten ykkösaihe on, että kanki-kaikkonen tippui. Siis hyvää päivää. Jos lehti kerran on uutislehti niin luulisi pääuutinen oleva oikea uutinen eikä mikään kanki-kaikkonen uutinen. En vain oikein ymmärrä. No onneksi selvisi, että Kovalainen säilyi vain aivotärähdykselle. Taisi olla kaverilla suojelusenkelit matkassa mukana.

Voihan p*skat!!! 20.4.2008

Otsikko kertoo jo kaiken… Elämäni tuntuu taas olevan kuin suoraan kaunareista. Eikö tämä ralli koskaan lopu?? Koskakohan saan rauhan sielulleni ja  voin hyvillä mielillä jatkaa eteenpäin. Sattuu niin kovasti taas. Itseasiassa kovemmin kuin kolmeen neljään kuukauteen. Eli yritänyt nyt jäsennellä vähän tapahtumia.

Tänään siis päätimme äitini, isäni ja koirani kanssa mennä kirpputorille kävelylle. Kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes äitini joka on koiran kanssa ulompana taa ja sanoo, että Pro on tulossa sinne päin missä minä olen.  Totean äidilleni puhelimeen, että voi paskat. Isäni (jonka kanssa en ole kovinkaan läheinen) kyselee, että mitä, mitä niin monta kertaa, että lopulta huudan hänelle, että ei mitään mikä sinulle kuuluisi. Menen tiedosta ihan hämilleni ja sekaisin, en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Kaksi vaihtoehtoa näen mahdolliseksi paeta ja äkkiä tai olla se selkärangallinen yksilö tässä ja kohdata Pro. No päätä tehdä jälkimmäisen ja kohdata Pron. Kävelen muina miehinä siihen suuntaan, mutta yllättyksiä tuleekin vastaan. Pron vaimo onkin myymässä ja Pro juttelee siinä muina miehinä vaimonsa kanssa eikä huomaa minua. Minä kävelen äitini luokse jo siinä mielentilassa, että huh, huh kädet tärisevät minkä ehtivät.

Jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen päätän, että Prkl se Pro näkee nyt minut ja sillä selvä. Otan koirani turvakseni (hurja 10 vko vanha peto kuin on) Kävelen sinne missä Pro on. Hups keikkaa Pro onkin hävinnyt siitä. Siinä sitten hetken mietin mitä tehdä ja samalla koirani lyö jarrut pohjaan. Jurrut tulivat juuri siinä Pron vaimon myyntipisteen luona. Pron vaimo tulee lähemmäs ja kyselee saako silittää koiraa. Mitä helvettiä siihen sanoa. No et todellakaan saa, koska olet Pron vaimo ja Pro valitsi lopulta sinut ja minä olen asiasta aivan rikki. Hän sai siis luvan. Siinä sitten jutellaan niitä näitä koirasta siis ja sanon, että hän on minun vauvani. Vaimo naurahtaen sanookin, että kyllä on suloinen vauva. Samaan hengenvetoon toteaa, että hänellekin on tulossa vauva. Siinä sitten katselen Pron vaimon vatsaa ja kyselen, että onko ensimmäinen raskaus ja pitkälläkö raskaus on? Iloisesti hän siihen vastailee, että ensimmäinen vauva tulossa ja seitsämännellä kuulla hän on. Samalla Pro tulee paikalle, kun hänen vaimonsa silittelee koiraani. Pron ilme on sangen pelästynyt, mutta alkupelästyksen jälkeen, hän ei katso edes päin. Ihan kuin olisin ilmaa. Samalla isäni tulee paikalla ja päätämme lähteä ulospäin. Taustalta kuulen Pron vaimon sanovan; Katso Pro kuinka ihana koiranpentu!

Tämä pieni välikohtaus sai minut ihan sekaisin. Olen koko päivän tärissyt ja parkunut ihan tolkuttomasti ja mistä vitun syystä??? Tässä yhtälössä on monikin asia joka tällä hetkellä sapettaa. Ensinnäkin Pron suhtautuminen minuun. Ymmärrän toki, että tilanne oli sellainen ettei hän siinä voinut ilman selityksiä hirveästi selitellä. Mutta hän olisi voinut lähteä autolla käymään tai jossain tai jos kontaktia ei halua ottaa niin olisi voinut, edes tekstiviestin laittaa perään, mutta ei mitään. Toisaalta miehen tuntien mitä minä häneltä olisin voinut edes odottaa. Toinen asia mikä sapettaa myös, on se, että hän on vaimonsa pamauttanut paksuksi meidän suhteen aikana. Hän niin moneen kertaan vannoi ja vakuutteli, ettei vaimolla ja hänellä ole seksiä eikä tule. Pyhästähengestäkö se vaimo paksuksi pamahti? Kolmas asia mikä ehkä minua sapetti kaikkein eniten oli se, että vaimo osoittautui todella mukavaksi, lämpimäksi, huumorintajuiseksi ja ihanaksi ihmiseksi. Vaimo on ulkoisesti aikalailla minun vastakohtani eli hän on pyöreähkö ilman raskauttakin ja tumma sekä hiukan “hiirimäinen”, luonteemme ovat jossain määrin varmasti samanlaiset. Tosin Prokin useasti sanoi, että rakastaa juuri siksi niin hirveästi minua, että sanon asiat suoraan niin kuin ne ovat kaartelematta. Vaimo osoittautui mukavaksi toisinkin kuin minun oli annettu ymmärtää. Olin saanut kuvan ”pirttihirmusta” jonka kanssa vain ei ole enää mitään yhteistä. Vaikka tiedänkin, että tässä tilanteessa ei oltaisi jos minulle oltaisiin oltu alusta asti rehellisiä ja kerrottu sivilisääty sun muuta. Kaikesta huolimatta omatuntoni silti kaivertaa.

Yhteenvetona siis koko viikko. Fysioterapeutti kertoi huonoja uutisia kroppani tilasta mikä voi olla huonompi kuin aluksi luultiin. Haluamaani työpaikkaa en saanut, koska olen mitä ilmeisimmin liian koulutettu/kokenut tehtävään ja nyt Pro tulee vastaan vaimon kera ja vaimo osoittautuu oikein mukavaksi. Ainoa mahdollinen nautinto mitä tästä tilanteesta saan on se, että mitäköhän Pro miettii mitä olen pikku vaimolle sanonut???

Ilkeää mielihyvää!!! 17.4.2008

Minäkö paha ihminen?? Tuomitkoo ken tahtoo. Sitten vähän taustoja kehiin.

Olin tänään koko päivän liikenteessä ja kotiin päin ajellessani ajattelin nopeasti hakea jotain sapuskaa eli pikaruokaan siis päädyin. Painelin lähimpään kebab paikkaan ja ruoan otin mukaan. Samassa ravintolassa ennen minua jonossa oli vain Pron paras ystävä. Tämä kaveri siis mihin olen viime aikoina törmännyt. Ensireaktioni oli tietenkin katsastaa koko ravintola, ettei vain Pro ole mukana. No ei onneksi ollut, toinen vaihtoehto oli painella ovesta taka vasemalle. Toisaalta minut oli jo nähty joten päätin jäädä ja vaihtaa kohteliaasti muutaman sanan. Se olikin ihan fiksu päätös tai niistä “juoruista”sain ainakin valtavat kicksit.

Istahdin sitten tämän Pron parhaan ystävän ja hänen tyttöystävänsä kanssa samaan pöytään, kun odotin oman ruokani valmistumista. Pron kaveri kehui kuinka hyvältä näytän (olin tänään sopivasti käynyt kampaajalla) ja kyseli, että mitä minulle oikein kuuluu. Kerroin hänelle elämäni miehestä ja kävimme häntä autossa katsomassakin. Sitten muina miehinä sanoin, että ai kun kiva, että Pro on löytänyt uuden tyttöystävän. Ystävä vähän hämmästyneenä ja sanoi, ettei Prolla ole mitään tyttöystävää. Kerroin sitten mistä olin kuullut ja siinä sitten selvisi, että tämä “tyttöystävä” olikin Pron ystävän entinen ja siis Pron kummipojan äiti. Minun ystäväni oli vain luullut, että oli uusi kuvioissa kun olivat yhdessä  ulkona ollut useamman kerran. Lisäksi tämän kaverin tyttöystävä ehti paljastaa, että Pro on ollut suhteellisen paskana tästä tilanteesta. Siis siitä, että vaimo pamahti paksuksi ja hän “joutui” minut jättämään. Haikailee vieläkin kuulemma perään, mutta on viime aikoina vetänyt viikonloput niin överiksi, ettei ole edes meidän vakkari ravintolaan päässyt sisälle. Tämän tiedon jälkeen ruokani saapui ja pääsin jatkamaan matkaa. Sen tein hymyssä suin!

Koen siis pientä syyllisyyttä siitä, että minulla on tälläinen mielihyvän fiilis. Siis sellainen olo, että ryve sinä jätkä vaan siellä paskassa mä olen jatkanut elämääni eteenpäin. Tässä kohtaa tarvinee painottaa, että tämä fiilis on näin voimakas siksi, ettemme ole face to face kertaakaan nähneet. Samaan hengenvetoon totean myös, että maaginen puolen vuoden rajapyykki ylitetty. Nyt voin siis  sanoa, että mun erosta on jo yli puolivuotta. Palaten tähän fiilikseen niin ollaan nyt tilanteessa, että Pro on edelleen onnettomassa suhteessa vaimonsa kanssa ja heille on vielä lapsi tulossa. Pro palottelee koko ajan ajatusta erosta, mutta ei sitä kuitenkaan nyt tee kun vauvakin tulossa. Eli sitä selkärankaa sieltä jonkin verran kuitenkin löytyi. Pro on kiinni tuossa avioliitossa vielä pitkän ajan jollei loppuelämää. Menee varmaan vuosi tai pari ennen kuin hän tekee oikeasti jotain. No mitä minulla on; tällä hetkellä pirun kivan tukka, aurinkoinen mieli, uusi ihana perheen jäsen sekä huomenna toivottavasti uusi työpaikka.

Omaan elämääni on tullut vaikka mitä uusia vivahteita ja olen mennyt elämässäni eteenpäin, kuinka kävi sinun laitasi Hra Pro??

Ei mitään uutta 14.4.2008

Piti vain kertoa ja kirjoittaa teille kuulumisia, että elossa ollaan. Tosin musta tuntuu, että mun elämässä ei tällä hetkellä tapahdu yhtään mitään ihmeellistä. Olen siis nyt sairaslomalla edelleen, enkä ole itseäni toistaiseksi irti sanonut. Pro murheet pitkältikkin itketty ja töitä haetaan koko ajan hullun tavalla. Tosin olen nyt liikkeessa samaan aikaan kuin miljoonat muut, joten suhteellisen epätoivoiselta homma näyttää. Eli mun aikani menee sairastaessa, töitä etsiessä ja koira vauvani menoa katsoessa.

Huomaan, että musta on tullut esiin äitimäisiä piirteitä, kun ihastelen vauvani kehitystä ja oppimista. Täytyy tässä vähän kehasta, että vaavi vasta 9vkoa vanha ja nyt jo lähes sisäsiisti. Hätä vahinkoja tulee vielä, mutta niitä tulee vielä varmaan aika kauan. Ylpeä äippä olen pienokaisestani. Huomaan myös, että isäni ja äitini paapovat mun vauvaani niin kuin kyseessä olisi oikea vauva. Ostetaan jos minkälaista lelua ja juttua. Aika huvittavaa itseasiassa. No he nauttivat ensimmäisestä lapsenlapsesta… Heh,heh olipa hauskaa.

Tässä tämä siis menee ei mitään mainittavaa tai mainitsemisen arvoista. Palailen taas, kun tulee jotain kerrottavaa.

Vuoristorataa 8.4.2008

Tuntuu siis, että tää on yhtä vuoristorataa tämä meikäläisen elämä. Ensinnäkin kiitos teille kaikille, jotka onnittelitte perheelisäyksen johdosta. Se lämmitti sydäntä.

Mennäänpäs sitten tähän ikävämpään olotilaan, joka on jo onneksi vähän menossa pois päin. Joku jo arvaneekin, että Prosta pitää vähän vuodattaa. Pron ja minun erosta tulee viikon päästä se maaginen puoli vuotta. Emme ole siis koko aikana toisiamme koskaan nähneet. Yhden ainoan viestin olemme keskenämme vaihtaneet. Kuvittelinkin jo olevani voiton puolella tämän asian suhteen. Totesinkin tuossa rehvakkaasti, että Pro itkut on itketty. No toisin kävi. Olimme isukin kanssa kaikessa rauhassa ajelemassa ostamaan mun koiravauvalle  vähän komposti aitaa, että saan kämppää pikkasen rajattua toistaiseksi. Moottoritietä siis ajettiin, enkä tiedä mikä ihme sai minut edes kääntymään. Käänsin päätäni siis sekunnilleen oikeaan aikaan ja näin Pron huristelevan meidän ohi, Pron parhaan kaverin bemarilla. Siis me olimme ajaneet kymmeniä kilometrejä enkä ollut kertaakaan siihen suuntaan vilkaissut. Ja ei kun tämän tyhmän blondin pitää kääntää pää juuri silloin kun elämäni rakkaus ajelee siitä ohi vieraalla autolla. Jos olisin perästä päin auton nähnyt olisin voinut ehkä ajatella, että olikohan toi Pron kaverin auto, mutta ei muuta. Pro ei siis nähnyt minua tai mitään tai en ainakaan usko. Minun maailmani meni ihan sekaisin tästä parin sekunnin näköyhteydestä. Tuli siinä sitten ihan spontaani pillitys kohtaus. Josta ei meinannut tulla loppua sitten millään. Ukko kattoo vierestä ihan hoomoilasena, että mitä se nyt siinä pillittää. Sain kakistettua Pron nimen muka kepeästi ulos. Ukko siihen sitten kommentoimaan, että mitä sä nyt tollasia vanhoja parut, kyllä niitä kaloja sieltä merestä löytyy. Hetkellisesti tuli sellainen olo, että mä haluan just ton kalan. Mitäköhän olisi tapahtunut jos me oltais oikeasti nähty jossain? Toisaalta aikas hyvin kun ajattelee, että puoleen vuoteen ei olla törmätty edes liikenteessä. Kaupunki jossa asun on suhteellisen iso, mutta silti.

No tulin järkiini. Ikävä aallon jälkeen iski olotila; miksi vi*ussa sulla oli oikeus tehdä mulle mitä teit-fiilis. Ja heti seuraavana mietin, että miksi Pro ajelee siellä päin missä ajelee. Että onkohan se menossa sen uuden tytön luokse?? Keksin kyllä vastausken tai sitten selittelen vain itselleni, mutta uskon, että Pro oli menossa katsomaan kummipoikaansa joka asustelee sillä suunnalla. Tämän perään mietin ja pohdin, että mitenköhän Pro on järjestänyt elämänsä, että missä välissä ja kuinka usein hän tapailee teinityttöään ja koska sitten vierailee kotona sekä missäköhän vaiheessa raskaus on? Ihan perseestä edes miettiä moista, enkä sitä tahallani tee. Mä niin haluaisin päästä jo yli. Aika moinen teksti ryöppy muutamasta sekunnista.

Uutta arkea 6.4.2008

Tässä on taas sattunut ja tapahtunut. Eilinen illan vietto ja ilta meni ihan hyvin. L saapui mun luokse ihan niinkuin sovittiinkin. Kohtelias ja supliikki mies oli. Tuhottiin sitten ennen L:n tuloa kolme pulloa viiniä ystäväni kanssa ja eron jälkeen kun olen ulkona käynyt yhden ainoan kerran niin voisi sanoa, että aikas soosissa olin. Keskustaa kohti mentiin ja siellä tavattiin regeeman. Olen aikaisemmassa työpaikassani ollut L:n ja regeemanin esimies. Luotettavilta tahoilta olen myös kuullut, että molemmat pojat olisivat kiinnostuneita minusta. Ilta meni tosi nopeasti ohi ja loppui ennen kuin ehti edes huomata. Minut saatettiin kohteliaasti kotiovella asti. Molemmat miehet vielä tänään soittelivat perään ja kyselivät vointia sun muuta. Ihanaa…

Aamulla oli vähän heikkohappi, kotiin kun olin saapunut vasta puoli viisi. Ei auttanut siitä sitten porukoiden luokse ja isukin kanssa lähdettiin hakumatkalla 150km päähän. Mihin hakumatkalle?? Siis minulle tuli tänään perheenlisäystä. Olen maailmansuloisimman cocerspanielin onnellinen omistaja. Nyt hän uuvahti suoraan tuohon jalkojeni juureen. Huomaan, että minusta löytyy näitä ylpeä äiti piirteitä, vaikka toveruutemme on kestänyt vain näin vähän aikaa.

Elämä muuttuu herran ansiosta aikas lailla. Mutta odotan tätä muutosta oikein innolla. Olen tätä suunnitellut ja asiasta haavillut viimeiset kahdeksan vuotta ja nyt päätin sen sitten toteuttaa. Tai itseasiassa sain herran eräänlaisena syntymäpäivä lahjana. Syntymäpäiväni tosin ovat vasta reilun kk päästä. Herra on kyllä olemassa olollaan sulattanut kaikkien sydämet. Jopa isoisäni joka sanoo mielipiteet yleensä todella suoraan totesi vain, että koira ja sen jälkeen hän olikin ihan paijattavana.

Arskalle kiitos! 3.4.2008

Mulle on tuo pilkahteleva aurinko tehnyt kertakaikkiaan ihmeitä. Koen olevani kuin uudestaan syntynyt. Tänään esimerkiksi kaupungilla kävellessäni tuntui kun olisin leijunut pari senttiä maanpinnan yläpuolella ja hymy oli korvissa. Enkä edes tiedä miksi niin hymyilytti. Olen monien ihmetykseksi tehnyt ja sanonut asioita mitä minulta ei ole pitkään aikaan odotettu. Lähinnä hyvää fiilistäni ja Pro voi rauhassa pilata elämänsä-asennetta ihmetellään.

Tuossa muutama viikko siiten taisin mainita tämän naapurinpojan L:n. Siis se poika kenen luona olin lasillisella viiniä. Minulla oli vahvoja väristyksiä siitä, että hän olisi kiinnostunut minusta. Tavallaan odotinkin jonkin sortin yhteydenottoa ko. illan jälkeen. No mitään ei kuulunut ja ajattelinkin antaa asian olla. Tämä kevät aurinko on kuitenkin jotenkin pehmittänyt pääni. Pari päivää sitten laitoin viestin ja kiitin illasta. Samalla kyselin oliko hän saanut kukkaset kuntoon sillä viime kerralla kuin näimme hän kyseli minulta kukan hoitovinkkjä kun itse ei ole mikään viherpeukola. Hän oletti siis minun tietävän. Tai oletti, että koska olen nainen tajua noista kasveista jotain. No eivät olleet vinkkini tepsineet. Niinpä tänään sitten yksissä tuumin kävelin L:n oven taakse ja tiputin muutaman ravinnepuikon kevät terveisien kera hänelle. Samalla auringon pehmittämänä kutsuin hänet lauantaina lasilliselle. Vanha ystäväni on silloin siis myös luonani ja istumme alkuillan minun luona. Hassua on, että tiedä onko L edes kiinnostunut, mutta tälläinen pikku sutina saa mielen jotenkin virkeäksi.

Virkeyteeni vaikuttanee varmasti se, ettei ole töissä tarvinnut olla. En ole itseäni vieläkään irti sanonut, mutta sairaslomalla olen, enkä töihin aio enää takaisin mennä. Rekkalesbon nimen näkeminen sähköpostissakin saa valtavat ahdistus kohtaukset aikaiseksi. Virkeyteeni siis vaikuttaa se, että ero prosessoinnit ovat tältä erää prosessoitu, töissä ei tarvitse olla rekkiksen huohotuksen alaisena ja eri toten Arska eli virkeä ja energinen olo on. Työn haussa ei ole muutoksia tapahtunut. Tänään soittelin sinne paikkaan josta virkaa hain. Selvisi, että he olivat täyttäneet paikan valmiiksi katsomalleen henkilölle. Eli paikka oli jo täytetty ennen kuin hakua oli alettu tekemään. Valitettavasti kunnan puolella ne paikat tuppaavat noin menemään.

Mitäs muuta tässä muutamassa päivässä on ehtinyt tapahtumaan. Olen aloittanut liikkumaan nyt urakalla. Jossain vaiheessa ahdisti ne kaikkien napa rantakuntoon-projektit, mutta Arska on saanut minut liikumaankin. (tämä ei sitten ollut tarkoitettu Anikselle piikkinä) Sulkapallo olen käynyt nyt pelaamassa ja olen löytänyt kropastani paljon uusia lihaksia joita en ole itselläni tiennyt olevankaan. Lenkillä olen myös ahkerasti käynyt. Tänne päin avattiin uusi liikuntaväline ja tarvike kauppa ja avajaisista löysinkin kohtuu hintaiset lenkkarit kunnon iskunvaimentimilla. Paljon lenkkeilevät tietävätkin kuinka vaikeaa on hyviä lenkkitossuja löytää. Olen tässä vuosien varrella ostanut yhdet jos toisetkin kaapin pohjalle, kun eivät ole syystä tai toisesta mahtuneet. Nyt kohdalla osuivat oikein unelmakengät. Liikuntainto liisääntyi kenkien myötä vaan entisestään.

Olen tässä viime aikoina miettinyt myös kilpailuluonnetta, mistä johtaa juurensa? Pitkällisten analyysien jälkeen tulin siihen tulokseen, että oma yksilö kilpaurheilutaustani on vaikuttanut siihen, että olen todella kilpailuhenkinen ihminen. Olkoon sitten kysessä peli-ilta aikuisten kesken tai urheilupeli, kuten esimerkiksi nyt tämä sulkapallo tai vaikka mölkky. Voitto on tärkeä ja vain ainoastaan voitto. Sitä pelaa niin voiton kiilto silmissä, että itsekkin välillä kauhistuu. En kuitenkaan ole kilpailuhullu pahimmasta päästä, osaan siis hävitäkkin kilpailut ja ihan arvokkaasti vielä. Pari hyvää esimerkkiä on kun illan istujaissa pelasimme buzz megavisaa ja jos joku toinen aikuinen vastasi väärin riemuitsin siitä tyyliin : “ähää, tippusit tältä kierrokselta” tai jos toiselta pystyi viemään pisteitä niin, pakko ottaa kaikki pisteet siltä joka johtaa eniten. Olen nyt viime vuosina oppinut vähän hillitsemään itseäni, mutta se vain jotenkin lyö läpi siitäkin huolimatta. Eilen sulkapallossa huomasin taas itsestäni saman piirteen. Täytyy vain myöntää, että olen kilpailuhenkinen ja sillä hyvä.

Toivottavasti joku sai edes jotain selkoa, tästä suhteellisen sekavasta postauksesta.

Urakka suoritettu 1.4.2008

Niin kuin otsikkokin jo sanoo, on urakka suoritettu. Tällä tarkoitan sitä urakkaa mikä on mennyt teidän blogiystävien elämän käänteiden ajantasalle pääsemiseen. Eikä sitä hommaa ole ollut paljon. Eilen luin läpi Aniksen blogin ja ajattelin “kauhuissani” mitäpä jos kaikki ovat kirjoittaneet noin paljon. Ette “onneksi” olleet. No oli kuitenkin ilo huomata, että Aniksella on kevättä rinnassa ja ihastusta myös. Rinnoista puheen ollen oli kiva lukea, että Sirenitalla on isot rinnat. (heh,heh) ja Dolcella näyttää menevän vauhdikkaasti tuolla “rintamarkkinoilla”. Kiva oli myös huomata, että Sade on edennyt asioissa, että X-m on muuttunut mM:si. Onnitteluni. Cherycatille toivottelen voimia ja hyviä unia ja Dulchinealle toivottelen kaikkea hyvää jos nyt päätät lopettaa kirjoittamisen ja toivottavasti vierailet vielä jatkossakin.

Sitten tähän omaan auvoiseen elämään. Ihanaa huomata, että Pro kriisit ovat ainakin toistaiseksi ohi. Liekö kevättä rinnassa vai mistä johtuu, mutta tuntuu tällä hetkellä siltä, että tapahtuipa Prolle mitä tahansa niin ei kiinnosta. Pilatkoon oman elämänsä miten haluaa. Tällä hetkellä tuntuu, että yli ollaan päästy. Tuntuu jopa siltä, että kevään edetessä voisin olla valmis jopa uuteen suhteeseen. Nyt aploodeja, tätä fiilistä ei moni olisi uskonut. Epäilijöitä löytyy vieläkin tämän minun ylipääsyni suhteen (elbe tää oli sulle) Mutta pääasia on, että itselläni on hyvä ja varma fiilis.

Työ rintalla ei ole tapahtunut muutoksia. Olen ns. vielä työsuhteessa entiseen paikkaan. Olen vain tehnyt sen, että olen jäänyt pitkällä sairaslomalle. Viikko kerrallaan minulle aina kirjoitetaan viikkolisää. Mikäs siinä palkka juoksee kokoajan täytenä vielä, kun sairaslomaa on kestänyt nyt reilun kuukauden ajan. Mikä parasta tai siis inhottavinta lääkärit kirjoittavat vain viikon kerrallaan joten sijaisen palkkaaminen on lähes mahdotonta. Sairaslomani aikana olenkin aktiivisesti hakenut töitä muualta.  Sitä virkaa mistä oli puhetta en ilmeisestikään saanut, mutta aivan sama. Alanvaihto tekee ihan hyvää. Saa hetkeksi jättää nuo sosiaalipuolen hommat ja tehdä hommia, jossa työt ei tule kotiin tai uniin. Nyt minulla onkin useaan paikkaan vetämässä hakemukset, joten eiköhän jostain pitäisi tärpätä.

Nyt kun tiedot on päivitetty seilailu täällä blogimaailmassa on taas paljon helpompaa. Mikäs sen ihanmpaa sillä mä olen koukussa teihin.