Voimissain

Taas täällä 30.3.2008

Toivottavasti, että ole ehtineet luopumaan toivosta minun paluuni suhteen. Oikein koen huono omaatuntoa siitä, miten olen teidät blogiystäväni jättänyt paitsioon. Nyt onkin tarkoitus ryhdistäytyä ja käydä teidän edesottamukset ajalla ja ajatuksella läpi. Olen siis palannut kuvioihin ja tullut jäädäkseni.

Mistä sitä alottaisi. Kävin toteuttamassa pitkäaikaisen haaveeni. Kävin ottamassa rakenne kynnet. Ja ah niin ihanalta kädet ja kynnet nykyään näyttääkin. En voi olla käsiäni ihastelematta. Lähes kaksi viikkoa olen ollut jo uusien kynsien omistaja ja siitäkin huolimatta useana kertana päivässä tulee kynsiä katseltua. Uusine kynsineni lähdin sitten sukuloimaan ruotsin puolelle. Olen pitkään miettinyt, erästä asiaa liittyen suomenruotsalaisuuteen. Eli tuleeko suomenruotsalaisuus geeneissä vai onko se opittua??? Mitä mieltä te olette??? Kerron esimerkin itsestäni. Äitini vanhemmat erosivat ja ennen äitini syntymää ja äitini kasvatti hänen isoäitinsä. Äitini isä on siis lähes koko ikänsä asunut Ruotsissa. Äitini on lapsuuden ja nuoruuden kesät elänyt Ruotsissa joten voisin sanoa, että hän on saanut kaksikielisen kasvatuksen. Isäni puolestaan ei puhu kieliä. Minä sain kasteessa kuitenkin ruotsinkielisen nimen. Päivähoitoon kun minua laitettiin, äitini olisi halunnut minut ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun. Isäni kuitenkin koki sen jonkinsortin uhkana. Joten olen siis saanut täysin suomenkielisen kasvatuksen kouluineen. Meillä ei ole kotona edes saanut puhua ruotsia. Joten en voi sanoa, kasvaneeni suomenruotsalaisessa kodissa. Kesiä ja muita lyhyitä jaksoja olen kuitenkin viettänyt Ruotsissa. Ruotsia osaan jonkin verran en niin hyvin kuin haluaisin, mutta pärjään kuitenkin. Tämä pitkä sepustus johtaa alkupisteeseen. Eli onko suomenruotsalaisuus geeneissä vai onko se opittua?? Minä olen taas aina jollain tasolla kokenut olevani suomenruotsalainen vaikka se ei kotoota olekaan suoranaisesti tullut. Eli oma päätelmäni ainakin minun kohdalla se on tavallaan tullut geeneissä. Olisipa ne geenit vaikuttaneet myös siihen, että olisin tullut ruotsalaisen näköiseksi. Noh kaikkea ei voi toivoa.

Olen aina tuntenut eräänlaista hengenheimolaisuutta ruotsalaisiin. Ja näin aikuisena olen useinkin miettinyt muuttua Ruotsiin enemmän ja vähemmän tosissani. Ruotsissa ollessani koen tulleeni toiseen kotiin. Hassua tunnelmointia taas näin jälkikäteen. Eräs ystäväni onkin sanonut, että siinä vaiheessa ollaan kusessa, kun sanon rakastuvani ruotsalaiseen tai suomenruotsalaiseen. On kuulemma menoa sitten. Tiedä häntä onko asiassa mitään perää. Tuttavuutta Ruotisissa ollessani tein taas hassuihin perinteisiin ruotsin maalla. Siellä tai ainakin meidän perhepiirissä pääsiäinen on iso juhla. Ruokailun puolesta meillä rinnastettavissa jouluun tosin eri herkuilla. Pöytä notkuu herkullista ruokaa ja juomaa. Munan maalaus kuuluu pääsiäisperinteisiin. Erityinen perinne mikä aiheuttaa minun ystävä piirissäni nauramista on munan metsästys. Juuri luitte oikein, munan metsästys. Trollenit eli peikot ovat piilottaneet kaikille ison munan. Kunkin munat on nimikoitu ja ne pitää  etsiä. Jos löydät toisen munan et siitä saa sanallakaan hiiskua. Tänäkin pääsiäisenä tuli muna löydettyä. Tänä vuonna olin oikea munahaukka, sillä löysin monet munat ennen omaani. No heh, heh saa siitä näköjään huvia vieläkin.

En tiedä tekeekö kevät minun rinnassani tuloaan vai vaikuttaako asiaan se, että maaginen puolen vuoden rajapyykki häämöttää. Eli niin kuin se minutkin ylätti, minun ja Pron erosta tulee parinviikon päästä puolivuotta. Mihin se aika on oikein mennyt? Matkalla tuli muutama Pro ikävä kohtaus tai lähinnä tietyt asiat toivot muistot mieleen. Nyt ne lähinnä olivat sellaisia muistoja, mitkä pistivät hymyilyttämään. En niinkään enää haikaillut perään vaan kohautin olkapäitäni. Toivotaan, että sama vire jatkuu.

Puut tiputtivat lehdet syksyllä ja menivät horrostilaan. Nyt kevään tullessa ne rupeavat taas heräämään eloon, ehkä niin kävi minullekkin. Kevättä odotellessa!!!!

Lisää paskaa ja lisää itkua 18.3.2008

Otsikko kertookin kaiken olleellisen tästä päivästä. Tulee tunne, että eikö tämä paskan tulo koskaan lopu. Itketty on taas ihan hysteerisesti. Enkä enää oikein tiedä edes miksi? Luulisi jo, että tullut niin paljon vastoinkäymisiä, Pro rintamalla, että riittäisi jo. Eräs ystäväni soitti tänään. Tämä ystävä on baarimikkona siinä ravintolassa jossa minulla ja Prolla oli tapana käydä. Tämä baarimikko sanoi, että on meinannut tehdä mieli vetää kuonoon Prota viime aikoina useampaan kertaan. Eihän sitä oikeasti voi tehdä tai työpaikka menee. Tosin sanoi, että tuopit voi kädestä lipsua ihan “vahingossa”. Ensinnäkin baarimikolle tuli ihan uutena uutsena tämä, että Pron vaimo on pieniin päin. Herätti hänessä vain kasvavaa raivoa. Pro on baarissa tullut usein tätä baarimikko ystävääni vastaan ja iloisesti morjestanut. Mainittakoon vielä, että tämä baarimikko ystäväni on siis mies. Baarimikko ystäväni ei ole tervehtinyt kylläkään Prota. Tämä mikä sai suurimman raivon ja minullan nämä itkukohtaukset aikaiseksi oli se, että baarimikko sanoi, että Prolla on reilun kk ollut nuorityttö käsivarsilla.

Tilanne katsaus siis on paikallaan. Minut jätettiin koska elämä piti saada järjestykseen. Sanottiin, että koita hei ymmärtää. Tämän jälkeen tai tässä vaiheessa on vaimo pukattu paksuksi. Nyt avioliitto kukoistaa ja on uusi minua nuorempi kakkonen kuvioissa. Ei voi muuta sanoa, että kyllä kolahti ja kovaa. Voisi pikku hiljaa nämä “pommien” tulemiset loppua.

Ajatuksia yritän taas saada järjestykseen.

Kolahduksia

Täytyy näin heti alkuun sanoa, että Pron vauva uutinen kolahti minuun kovemmin kuin osasin ikinä odottaa. Olen tässä yritttänyt epätoivoisesti asiaa nieleskelllä. Enhän ole enää vähään aikaan elätellyt mitään toivoa edes yhteen paluusta. Joten en siis tiedä miksi tieto kolahtaa yhä näin voimakkaasti. Muutama ihminen on sanonut, että onneksi tilanne ei ole se, että molemmat olisivat raskaana vaimo ja minä. Täytyy sanoa, että se on aikas laiha lohtu.

Perjantaina oli tarkoitus viettää koti-ilta niin kuin niin moni muukin ilta. No ystäväni joka oli hetki sitten saanut vauvan soitteli ja sanoi, että pää halkeaa. Silti istumalta päätettiin lähteä elokuviin sekä syömään. Oli ihan virkistävää vaihtelua. Illan pääteeksi heitin hänet kotiin ja jäin vielä hetkeksi istumaan. Koti pihalle päästyäni laittelin autoa kaikessa rauhassa talliin, kun eräältä parvekkeelta kuulua huutoa. Ajattelin luonnollisesti, että jollain on taas kotibileet. Hetken kuluttua tajuan, että siellä huudetaankin minun nimeäni. Samassa talossa asuu siis entinen työkaveri. Mies puolinen jonka pomona toimisin viime vuonna. Hän pyytää lasilliselle. Vaikka kello olikin suhteellisen paljon päätin kuitenkin mennä piipahtamaan. Tylsä perjantai iltani olikin muuttunut seuralliseksi sekä toiminnalliseksi.

Tämä entinen työkaverini kutsuttakoon häntä vaikka L:ksi on siis erittäin hyvä käytöksinen mies. Muistan kun hänet ensikerran tapasin niin ajattelin, ettei tuollaisia miehiä ole enää olemassakaan. Niin kohtelias ja toiset huomioon ottava. En tiedä mistä johtuen siitäkö, että pojat olivat L:n luona vähän ottanut jo illan aikana viiniä vai vain siitä, että L tiesi, että olin eronnut ja miksi. Hän kuitenkin imarteli ja sanoi mukavia kohteliaisuuksia ja loppuillasta mielestäni flirttaili ihan suoraan. Olin jokseenkin vähän hemmentynyt. Enkä tiedä miksi, mutta menin flirttailuun mukaan. L mm. sanoi kavereilleen, että jos kaikki kollegani olisi yhtä hyviä työssään kuin minä maailma olisi parempi paikka elää sekä että olen niin aito ja lämmin ihminen, että se kuka tahansa mies saisi olla onnellinen, että on saanut minun laisensa helmen. Johonkin tuohon suuntaan niitä imarteluja sateli. Sitä ihan punaistui moisesti. Illan pääteeksi kun pojat lähtivät keskustaan ravintoloihin minä hipsin kotiin, kengät kainalossa. Tässäkin kohtaa L osoittautui täydeksi herrasmieheksi. Hän saattoi, minut kotiovelleni asti.

Tähän on ystävä piirini sanonut, että kyllä sitä L:ää kannattaisi vakavasti harkita. Se on vaan hassua, että nyt kun on sinkku ja vastaan tulee joku mies jossa voisi olla potentiaalia niin sitä ollaan heti tuolla tavalla “tyrkyttämässä”. L ei ensinnäkään ole minun tyyppiäni. Tiedä sitten onko liian kiltti vai mistä johtuu. Väitän kuitenkin, että sen pitäisi jossain määrin kolahtaa heti jos on kolahtaakseen. Tosin rakas äitini sanoi tähän, että se ei ole naimisissa ja sillä ei ole lasta tulossa joten se ei siis ole sinun tyyppiäsi.

Päivä kerrallaan siis kevättä kohden, mutta en usko, että tästä on mitään maata mullistavaa rakkautta tulossa. Pieni flirtti tosin piristää mieltä aina.

Mun paska elämä!!! 12.3.2008

Tämä vuosi on ollut niin täynnä paskaa ja vastoin käymisiä, ettei varmaankaan moni voi laittaa paremmaksi. Olen siis taas sairaslomalla siihen asti, kunnes mulla on fysiatrin vastaanotto. Ilmoitin tästä sairaslomastani sille henkilölle joka on määrätty esimiehekseni oikean esimiehen ollessa sairaslomalla. Tämän lisäksi hyvää hyvyyttäni ilmoitin toisen sektorin esimiehelle sekä erään yhteisön esimiehelle jossa käyn kerran viikossa. No tämä tämän hetken esimieheni ei ollutkaan ilmoittanut sairaslomastani eteenpäin ja sieltä eräs työyhteisön jäsen soitteli kiukkuisena, kun nuoret olivat kurittomia eikä minua näkynyt mailla halmeilla. Kerroin ystävällisesti mikä oli tilanne ja miten olin toiminut. Hän käytännössä löi luurin korvaani. Rekkikselle ei siis ole mennyt tietoa siitä, että olen poissa. Osaan siis kuvitella kuinka hän lankoja pitkin tulee huomenna kimpuuni.

No sitten terveys asioihin. Mulla on siis selkä tosi pahassa kunnossa. Niin jumissa, ettei kunnolla pysty hengittämään. Fysiatrille on onneksi aika viikon päästä. No jouduin illalla menemään sairaalan päivystykseen kipujeni kanssa. Reissu olisi pitänyt jättää tekemättä monestakin syystä. Ensinnäkin se naislääkäri ei uskonut mua piti mua varmaan narkkarina. Mut se ei ole se syy miksi olisi kannattun jättää menemättä. Olin siis niin myöhään, ettei päivystyksessä ollut enää ketään asiakasta. Olen siinä luukulla ilmoittamassa itseäni, kun Pron paras kaveri tulee siihen viereisellä luukulle kyselemään tyttöystävästään. Siinä sitten tervehditään. Pron kaveri jäi sitten siihen minun seurakaseni juttelemaan kunnes pääsen lääkärille.

Paljon sanottiin puolin ja toisin. Sain kuulla, että Pro on edelleen samassa elämäntilanteessa kuin meidän erotessakin. Tosin hän ei ole sanallakaan kuullut Prolta meidän erosta vaan minun baarimikko kaverilta. Siinä sitten vaihdetaan kuulumiset ja sain kuulla, että Pron vaimo odottaa lasta. Ilmeisesti tämä raskaus uutinen tuli samoihin aikoihin kun meidän ero. Että kohta siellä pitäisi olla sitä ihanaa perhe onnea. Tämä tieto sai minut lähes shokin partaalle. Kotiin päästyäni olen itkenyt ihan hysteerisesti. Sain kuulla myös  sen, että Pro ei ole onnellinen. Selitin tälle Pron kaverille kaikki mitä tässä on tapahtunut sydäreistä lähtien. Hän kysyi, että sanooko hän niistä jotain Prolle. Sanoin, ettei se Prota hyödytä ollenkaan. Sanoin myös, että tekee niinkuin parhaaksi näkee. Hän kysyi myös minulta, että en kai enää haikaile Pron perään?? Kun se ei kuulemma hyödytä mitään. Kysyi olenko päässyt yli. No sanoin, että yli ja yli… Sairauksista puhuttaessa mainitsin myös, että minulla on nyt tärkeimipiä miettimisen kohtia kuin Hra Pro. Hän sanoin paljon ja järkeviä asioita, mutta ne menivät jotenkin totaalisesti ohi, kun mielessä pyöri vain, että Pro saa lapsen.

Vollotus jatkuu ehkä se loppuu sitten kun järkytys loppuu

Laatuaikaa 8.3.2008

No niin taas täällä. Mullan on tämä viikko töissä mennyt rekkiksen pakoilemiseen. Tai lähinnä olen yrittänyt suunnitella työni siten, ettei tarvitse häntä kohdata. Ilokseni nuoretkin sanoi minulle, etteivät halua sitä rekkistä enää mihinkään tilaisuuksiin. Hymyilemisen pidätteleminen noiden komenttien jälkeen oli aika vaikeaa. Olen siis loppuviikosta käynyt kahdesti luottamusmiehen juttusille ja kerran kunnanjohtajan. Luottamusmiehen neuvosta jään nyt sairaslomalla toistaiseksi ja siinä sivussa haen koko ajan muita töitä. Siten en pääse tyhjän päälle tippumaan. Perjantaina oli tosi lähellä irtisanominen. Vittutti taas niin urakalla, että töihin ajaessa päätin, että sen teen kun työpaikalle saavun. Sattui vain minun esimieheni sijainen olemaan sairaslomalla joten se jäi sitten tekemättä. Tapasin myös tämän toisen virkasuhteeni esimiehen perjantaina. Hän pyysi minut toimistoonsa ja ensimmäinen kysymys jonka hän minulle esitti oli, “että kai sinä olet jo ollut yhteydessä kunnan luottamusmieheen”. Lisäksi hän antoi  minulle ohjeistuksen miten heidän sektorilla henkiset kiusaamisen toiminta etenee. Hän siis tuki minua ihan täysin. Kerroin myös sairaudestani ja hän kehotti jäämään sairaslomalla vaan. Takani nyt ovat toisen sektorin esimies ja luottamusmies sekä liitto. Mikäli haluaisin rekkistä vaastaan lähteä taistelemaan niin kunnon tuki olisi takana.

Tänään on ollut naistenpäivä. Olenkin äitini ja sisareni kanssa viettänyt laatuaikaa. Aamupäivästä äitini oli luonani katsomassa tv esiintymiseni. Hän kun sitä ei viellä ollut nähnyt. Hassua nuo nykyajan digiboksit, kun nauhoitteita ei enää pysty siirtämään entisten videonauhotteiden tapaan. Niinpä se katsottiin minun luonani. Sen jälkeen menimme kolmestaan kiinalaiseen syömään naistenpäivän kunniaksi ja koska isäni oli työmatkoilla. Lopuksi vielä menin vanhempien luokse ja katsoimme vuokraamamme leffan, hairspray musikaali. Oli muuten kepeän mukava aivot narikkaan leffa.

Illemmalla olen sitten suunnitellut tulevia opetuskokonaisuuksia. Se tässä ehkä eniten harmittaa, että kun tuolta työpaikasta lähden menetän tämän opetustyöni siinä samassa. Opetustyöstä koen saavani jotenkin tosi paljon. No olehan nuori niin ehkä vielä jonain päivänä luen itseni vielä aineopettajaksi. Minä kun niin tykkään työskentelystä murkkujen kanssa.

Ai niin tähän loppuun piti sanoa, että vietin tovin ulkosalla torstain ja perjantain välisenä yönä. Olin siis jonottamassa uusinta potteria monen tuhannen muun kanssa. Sain kuin sainkin kirjani silloin yöllä. Nyt olen viettänyt laatuaikaa Harryn kanssa peiton alla. Taidanpa palata niihin tunnelmiin ja kokemuksiin….

Paskaa niskaan! 5.3.2008

Dodiin… On taas autuaasti unohtanut kuinka työntäyteistä tämä ihmiselo ja työssäkäynti oikein on. Tänään lähtenyt kahdeksan aikaan töihin ja nyt tulin juuri takaisin. Eilen kuulumisen kertaamiset ja sitten unta balloon, että jaksaa taas aamuksi lähteä töihin. Mihin muuhun sitä elää tarvitsisi. Olen autuaasti yrittänyt unohtaa kaikki eiliset tapahtumat ja tämänkin päiväiset. Teimme äipän kanssa yhdessä tuumin eilen sen päätöksen, että tällä viikolla aion tasoa itseni irti. En aio vapaaehtoisesti kestää yhtään päivää enempää kuin on pakko. Minulla vielä voimakkaammin tuo kroppa reagoi kaikkeen strssiin ja paineeseen. Joten terveyden kannalta on parasta lopettaa tässä vaiheessa.

Palailin siis eilen töihin. Minua odotti siellä mukava kirjelmä. Rekkis oli antanut lausunnon joka on lähtenyt kaikkiin virallisiin tahoihin, ettei hän voi hyväksyä minun työtuntejani siitä lähtien kun olen työt aloittanut syyskuussa. Nyt hän vaatii selvityksiä mitä olen tehnyt ja missä olen tehnyt taantuvasti lähes puolelta vuodelta. Minullehan ei ole missään vaiheessa työsopimusta kirjoittaessa tai työtä aloittaessani mainittu, että kaikki työsuoritteet tarvitsisi kirjoittaa ylös. Joten niitä papereita en pysty rekkikselle koskaan toimittamaan. Ainoastaan siitä päivästä, jolloin siitä eräässä palaverissa sovittiin. Minulta oli lisäksi viime kuun palkasta pidätetty 75%, voitte kuvitella kuinka ruhtinaallinen summa siitä jäi käteen. Tämä taas sen takia, kun olin sairasloma paperini heille toimittanut, he olivat hokkus pokkus hävittänyt paperit. Palkka kuitissa luki, palkaton sairasloma ja se sairasloman kesto. Huvittavaksi tästä tekee sen, että se oli työtapaturma minkä takia olin siinä polvileikkauksessa. Nytten sitten kiltisti rekkikselle vei tästä uusimmasta sairasloma papereista kopiot. En alkuperäisiä halunnut luovuttaa sen takia, että jos nekin haihtuvat savuna ilmaan. Rekkis otti ne kiltisti vastaan ja sanoi toimittavansa palkkoihin. Hän oli kuitenkin siltä istumalta laittanut minulle sähköpostia. Että minun pitää oikeat sairasloma paperit toimittaa esimieheni sijaiselle, niin hän sitten päättää hyväksyäkkö ne vai ei. Ei pitäisi olla mitään arvelluttavaa jos minulla on lääkärin kirjoittama sairasloma. Tänään sitten viimeisenä selvisi,  että minun palkastani ei ole liiton maksuja veloitettu vaikka olen kaikki paperit palkkoihin toimittanut. Tänään olen sitten lähes puolen vuoden rästit liitton maksanut.

Huomenna edessä on aamulla käynti liitossa. Näiden asioiden selvittely ja mahdollisesti lakimiehen kanssa keskustelu. Tämän jälkeen töissä luottamusmiehen kanssa keskustelu asioista jonka jälkeen marssin sanomaan itseni irti. Samantien. Ja kyllä olen harkinnut tätä ratkaisua pitkään. Olen kaksi päivää ollut taas töissä ja henkinen hyvinvointi on suhteellisen huonossa jamassa. Onneksi saan olla tekemisessä nuorten kanssa ja onhan se kiva tietää, että ne nuoret jää ainakin kaipaamaan. Sitä virkaa olen hakenut ja se ratkeaa tässä parin viikon sisällä tärppäsikö vai ei. Muussa tapauksessa palaan takaisin kaupanalan palvelukseen. Missä olenkin työskennellyt useita vuosia.

Huonosti varmaankin selitetty ja kirjoitettu asiat, mutta kun asioita ei haluaisi hirveästi muistella. Tällä hetkellä nämä työ asiat vievät jo niin suuren osan energiaa. Tämän kaiken työpaskan lisäksi, lääkäri löysi minusta sairauden joka on vähän vakavampaa luokkaa. Nyt pitää sairauden kanssa elellä toukokuuhun asti, kunnes silloin pääsee asianmukaisiin hoitotoimen piteihin. Voin sanoa, että kyllä on tälle viimeiselle puolelle vuodelle tullut enemmän paskaa niskaan kuin olisi väliksi.

Tapahtumarikas päivä 3.3.2008

Sitä on tullut taas “elettyä” tämä päivä. Sairaalassa ollut koko aamupäivän. Ei siis mitään ihmeellistä ollut, rutiini tutkimuksia pääasiassa. Olen vain viime päivinä syönyt niin heikosti, että lääkäriltä päästyä rupesi vähän heikottamaan. Tuli sellainen heikotus, ettei taas aikoihin ole tullut. Kylmähiki nousi, pyörytti, oksetti ja lopulta pyörryinkin komeasti kymmenpäisen kandilauman eteen sairaalan aulassa. Siinä sitten virkoan, kymmenien silmäparien tuijottaessa minua. Kenelläkään ei ole pienintäkään tietoa mistä moinen kohtaus johtui.

Olenkin tässä miettinyt, kun huomenna joudun töihin palaamaan, että kunnon pyörtyminen voisi olla tehokas kikka. Siis kun tämä rekkalesbo on kaikille kailottanut, etten minä mikään oikeasti kipeä ole. Näyttävä pyörtyminen oikeassa paikassa voisi tehdä tenää. Ison palaverin alussa tai nuorten parissa, kun rekkalesbo on vielä töissä. Ei vais, ei vakavilla asioilla saa leikkiä. Kunhan vituttaa vaan huominen töihin meno. Rekkalesbolle palautin viime yönä työsuunnitelmani, eli miten olen  kuluvana viikkona töissä, ettei hän ihmettele miksi en tänään ilmaantunut. Hän kohteliaasti sähköpostin välityksellä kiitti ja kertoi toimittavansa suunnitelmani toiselle yhteistyötaholle. Oli kyllä niin lähellä, etten takaisin laittanut, että senkun toimitat vaikka kaikille kunnan asukkaille. Sain hilittyä itseni. Huomenna sen sitten näkee onko asenne yhtään muuttunut.

Pro taas pyörinyt päässä enemmän ja vähemmän. Kuvittelin jo jossain vaiheessa olevani paremmalla tolalla tässä toipumisessa. Mutta sitähän tämä on yhtä ylä- ja alamäkeä. Kuinka nyt onkaan taas sellainen vaihe, että kaikki muistuttaa minulle Prosta ja sen olemassa olosta. Eräs ystäväni sanoikin tänään, että hän ei ymmärrä kuinka Pro pystyi koukuttamaan minut tähän jamaan. Minä vahva ja kaikesta selviävä nainen ruikuta vieläkin sen miehen perään, joka ei edes ansaitse moista. Totta, totta joka sana ja jopa minä itse sen tiedostan. Mutta onpa sitä hölmömpiäkin asioita tehty rakkauden vuoksi ja rakkauden nimissä. Ajatus ei enää juokse, joten parempi palata tänne huomenna freessinä ja uusin ajatuksin.

Eräänlainen meemi 1.3.2008

Aniksen blogissa törmäsin tälläiseen eräänlaiseen meemiin ja kyllä minunkin oli se pakko tehdä. Ohjeet meemin tekemiseen löytyy Aniksen blogista kommentti osiosta tekstin Rakas O. takaa. Sitten itse kirjeen pariin…

Rakas  Pro! 

En tiedä miten sanoisin tämän, mutta poliisi etsii sinua. Luulen, että ymmärsin sen viimeisin toukokuuta naapureittesi kanssa ja näin sinut iskemässä patsasta. Olen varma, että olet tarpeeksi arpinen ymmärtämään että kiihotun roskakuskeista. Lähetän sinulle takaisin osoitekirjasi, mutta pidän postimerkki kokoelmasi muistona.
Haluan, että tiedät, että minä tulen aina muistamaan ystävyytemme. Häivy nyt.

Voimissain

Allekirjoitin sen nyt oikealla nimelläni, mutta mikäli olisin allekirjoittanut sen nimimerkillä kirjeen sisältö olisi muuttunut seuraavan lauseen muodossa: “Lähetän sinulle takaisin osoitekirjasi, mutta pidän rikosrekisterisi muistona. Haluan, että tiedät, että minä tuhopoltin ystävyytemme.”

Tää oli aikas hauska juttu. Eritoten noi viimeiset lauseet sai mut naurun partaalle. Ehkä pukeutuminen, asuminen ja mielentila kertoo sittenkin jotain meistä.???

Pieniä askelia

Mä olen ruvennut ottamaa niitä pieniä askelia jolla tästä selviää eteenpäin. Nyt on mulla menossa totaalinen uudistusvaihde. Kämpää olen laittannut uusiksi. Väreillä kun jo pelkästään saa ihmeitä aikaan. Olen myös heitellyt ylimääräistä kamaa pois. Mistä ihmeestä sitä oikein kertyy? Roskiin on tähän mennessä mennyt kaksi jätesäkkiä. Lisäksi vaatekaapin inventoinnin sain tänään pätökseen. Ensi viikolla kampaajalle ja tukkaan tulevan kevään kunniaksi jotain vähän piristystä ja sit seuraavalla viikolla tämä leidi ottaa rakennekynnet. Mä olen niistä niin kauan haaveillut että nyt aion sen toteuttaa. Se on hyvä nyt toteuttaa näitä haaveita, kun ei ole sitä miestä. Tein pikku laskelmia ja tulin siihen tulokseen, että minulle sinkkuelämän vietto tulee paljon halvemmaksi kuin parisuhde. Ei tule ulkona syötyä läheskään niin usein, ei tule baarissa käyty niin usein, eikä tule jääkaappia ostettua täyteen. Toki tässä kohtaa pitää sanoa, että Pro kyllä oli herrasmies siinä suhteessa alusta loppuun. Hänelle oli kunnia kysymys, että hän sai tarjota. Alku kakomisen jälkeen, minulla ei ollut mitään sitä vastaan.

Karkauspäivä meni menojaan. Positiivista ehdottomasti päivässä oli se, etten sitä  juurikaan ajatellut. Vaikka televisio ja lehdet toitottivat sitä, että nyt naiset saa kosia. Voihan Vi**u minähän kosin sopivaa kanditaattia juuri silloin kun siltä tuntuu. (Tiukkapipoisille tiedoksi, että ymmärrän kyllä perinteet ja huumorit etc.) Super positiivisen tästä teki se, että minulla ei kertaakaan ei edes pientä hetkellistä kertaa tullut mieleen soittaa Prolle tai lähestyä häntä muilla keinoilla. Toki kosioreissua olisi voinut haitata merkitsevästi se, että Pro on naimisissa tai enhän minä enää edes tiedä onko. Mutta sitten tajusin, että minulle on aivan sama mikä on Pron siviilisääty tai elämäntilanne. Nyt on taas Pro ikävää podettu ahkerasti viime päivinä, mutta siitäkin huolimatta mielessä ei edes käynyt kosioreissu. Olen ylpeä itsestäni.

Kolme viikkoista vaavia kävin tänään katsomassa. Minusta tulee tämän nuorenmiehen kummi. Huvittavinta tässä on se, että lehteen tulee ilmoitus kun nuorimies on kastettu. Ilmoitukseen tulee kastetun nimi, vanhemmat ja kummit. Toiseksi kummiksi tulee tämän perheen perhetuttu “Antti”. Antti on juuri eronnut avioliitosta, mikä on sinäänsä ikävää. Mutta huvittavaa ainakin minun katsonta kannalta tästä tekee se, että ilmoituksessa on kohta kummeina minä ja Antti. Ikään kuin parina. Ja kun kerran Prolle on välittynyt jo sen televisio esiintymisen kautta sellainen olo, että seurustelen niin tämä ilmoitus ei ainakaan edes auta sen tunteen laimenemista. Pienimies on kyllä helpoimpia lapsia joita olen nähnyt. Hän hymyili lisäksi tänään ensimmäistä kertaa.

Systeri 16vee ollut yökylässä. On sitä hassua vierestä seurata, kuinka vaikeaa se elämä tuossa ikäluokassa on. Sitä ollaan jotenkin yltiödramaattisia. Eikä se tule tarkoitetusti vaan ihan tahottomasti. Toisaalta ongelmat on miltein samat olet sitten 16v tai 36v. Ikä onnistuu ehkä laimentamaan niitä iskuja. Tiedä häntä, mutta elämä ei ainakaan enää ole suurta dramatiikkaa. Suurta tunteiden palo kylläkin edelleen.