Voimissain

Muutama sana häähumusta 31.1.2008

Paljon yksittäisiä asioita joita päässä pyörinyt. Nyt olen niin kiireinen ollut töissä, että käytännössä käyn töissä ja nukun. Välillä tänne blogiin kerkee pikaisesti piipahtamaan. Tähän saman hengenvetoon on todettava, että mä olen ihan innoissani meidän bloggaajien tapaamisesta. Toivottavasti kaikki ovat sanansa mittaisia ja tulevat paikalla. Mä ainakin odotan innoissani näkeväni suosikki blogien kirjottajat. Sitä salaa mielessä monta kertaa miettinyt. Onneksi Haahis otti asian ensin esille ja lopulta Anis uskalsi ottaa härkää sarvista ja tehdä asialle jotain. Nyt siis tuota Maaliskuun päivää odotellessa. Voipi olla, että meidän prossoinnit on jo silloin siinä vaiheessa, että paikalle pyylähtääkin joukko vetäviä sinkkuja täynnä elämän halua. En sitä sano kyllä varmaan ex:ä tulee parjattua siitä huolimatta ja urakalla. Vatvomista, vatvomisen perään.

Mulla on lapsuuden ystävä menossa kesällä naimisiin. Ihanaa, että joku löytää tämän kaiken keskellä miehen sen elämänsä miehen kenen kanssa on valmis sitoutumaan ja menemään naimisiin. Hassua tai koomista ihan miten asiaa katsoo, mutta tämä ystävä on viimeinen ei naimisissa oleva- ystävä, joka asuu samalla paikka kunnalla. Mulla on siis ikää se 25-vuotta ja mun frendit joiden kanssa olen pyörinyt on kaikki naimisissa. Olen siis se kiintiö sinkku joka tulee kaikkiin pari juhliin yksin. No on se hyvä pitää kiintiöitä yllä. No realisti äitini tähän totesi, että älä tyttö huoli siinä vaiheessa kun sinä olet 35 niin suurin osa niistä on jo eronnut. Ei voinut olla nauramatta. Tosin en minä sitä ystävilleni toivo. Onneksi on vielä muutama ja tässä tarkoitan oikeasti 1-3 ihmistä/ystävää/kaveria joka ei ole vielä naimisissa. He tosin asuvat eri paikka kunnilla.

Olen siis viime vuosina istunut enemmän kuin tarpeeksi erilaisissa häissä. No nämä ovat varmasti viimeiset pitkään aikaan. Sillä sittenhän on täällä päässä jo kaikki naimisissa. Nyt näitä häitä suunniteltassa tulee muutama asia mieleen mitä vaan en voi ymmärtää. Olen siis perinteiden kannattaja siinä suhteessa, että kirkossa mentävä naimisiin ja hääpuvun oltava valkoinen etc. Mutta niin monissa häissä on juhlapaikalla tullut istuttua ja odotettua, että viralliset ohjelma numerot vedetään läpi, että pistää usein miettimään ketä varten häitä oikein järjestetään? Tässä muutama epäkohta joita en vain tajua…

• Häävieraat - Miksi siis miksi häihin on kutsuttava ne kummin kaiman siskon tädit, jotka eivät merkitse sinulle itsellesi yhtään mitään. Ne vain kuuluvat osastoon “on pakko kutsua”. Ne ovat ihmisiä joille lähetät joulukortin jos sitäkään. Etkö muka mielummin menisi naimisiin sellaisten ihmisten ympäröimänä jotka oikeasti merkitsevät sinulle jotain? Sellaisten ihmisten joiden kanssa vietät aikaa.
• Tuolileikki - Miksi jokaisissa häissä pitää olla tuolileikki? Ketään siitä ei pidä, niin miksi se on pakko usuttaa ohjelmanumeroihin?
• Morsiamen ryöstö - Olen viimeisen viiden vuoden aikana ollut seitsämissä häissä enkä ole nähnyt yhtäkään onnistunutta morsiamen ryöstöä. Siis sellaisia jotka olisivat oikeasti hauskoja. Tämä kuuluu siihen katekoriaan joita “kuuluu” häissä olla. Miksi?
• Morsius kimpun heitto - Tämän tarkoitus on koota nöyryyttämään kaikki jäljellä olevat sinkut. Tyyliin tulkaan nyt näytille sieltä. Katsokaa me muut olemme saaneet jo miehen. Miksi sinulla ei ole vielä miestä. Ei tätä osuutta en voi sietää.
• Seksi runo - Miksi tämä pitää olla myös kaikissa häissä pakollisena. Siis runo minkä lukee yleensä bestman jossa jokainen lause päättyy sanaan seksi. Siis ilmaiseksi, toistaiseksi, iloiseksi… Tämä ei naurata ensimmäisellä eikä tämä naurata sillä seitsämännellä kertaa
• Häävalssi - Ymmärrän, että häävalssi tanssitaan. (sitä en ole heivaamassa) mutta eikö yksi valssi riittä tai korkeintaan kaksi. Siis jossa isä tansittaa morsianta. Minkä ihmeen takia koko musiikin pitää olla jotain iskelmää valssista tangoon. Jos puhutaan kolmekymppisten häistä. Kuinka moni alle tai vähän yli kolmekymppinen tykkää tanssia tai osaa tanssia niitä ns. lavatansseja. Joten miksi häissä sitä pitää soittaa vaan tavan vuoksi. En tarkoita, että pitäisi olla jotain disko biisejä, mutta miksei voisi olla nuorekkaampaa musiikkia ihan vaan siksi, että aviopari saattuu olemaan nuoria.
• Hääkakun leikkaus - Suhteellisen tyhmä ohjelma numero jos minulta kysytään. Tämä kuuluu myös sarjaan mitä kuuluu häissä olla. Tämä saa toistaiseksi jäädä sättimättä, mutta en tästä innoissani ole.

Tästä voisi päätellä, että olen täysin häiden vastainen. Se ei kylläkään pidä paikkaansa. Ja kyllä osaan pitää suuni kiinni sillä nämä ovat viimeiset häät vähään aikaan jota joudun suunnittelemaan. Sitten kun minä joskus menen naimisiin niin katsotaan mitä traditioita siellä silloin on, mutta nuo asiat vaan ovat saaneet sapen kiuhumaan viime aikoina. Joku asia jäi varmaan käsittelemättäkin, mutta annettakoon olla.

Nukkumaan pitäisi mennä, että on edes jonkinlainen vire huomenna töissä. Olen siis viime öinä saanut nukuttua kokonaisa öitä heräämättä. Valtavaa edistystä siis. Tähän loppuun on pakko lainata uusimmasta MeNaisista neljä syytä nukkua kunnolla:

• Päivisin ei ärsytä niin paljon, kun on kymmenen tunnin koisit takana
• Unet ovat joskus kivempia kuin todellisuus
• Nukkumalla yön yli moni asia kirkastuu
• Nukkuminen on ilmaista

Hyviä öitä tai huomenia kaikille!

Ehkä on toivoa 29.1.2008

Täällä päässä on tämä päivä milloin naurettu milloin itketty. Ikävä aalto on taas aika voimakas. Mä kun jo niin kuvittelin, että tästä parkumisvaiheesta olisi päästy ohi. Ajattelin, että olen jo sillä toisella puolella miltä ei palua vanhaan enää ole. Noh olin ilmeisesti väärässä. Pro on mielessä koko ajan ja Pro onkin tullut keskusteluihin salavihkaa. Asiaan vaikuttaa varmaankin se antamani haastattelu. Olen miettinyt ja pohtinut ja vatvonut kaikkea mitä olen sanonut. Lisäksi mielessä pyörii se, että mihin muotoon sanomisiani käännellään ja väännellään. Voihan olla, että kaikki positiiviset kommentit mun ja Pron suhteesta otetaan vaan pois. Ja mitä sitten kun Pro saa käsiinsä/kuulee/katsoo sitä haastattelua. Se saa aivan väärän käsityksen siitä mitä minä olen asioista ajatellut etc. Huvittaa jotenkin itesään kun suurin huolenaihe on, että mitä Pro ajattelee. Vieläkin siis yritän tehdä asiat Prolle helpoksi. Tässä elämän vaiheessa ei pitäisi paskaakaan välittää mitä mieltä Pro on yhtään mistään. Enemminkin pitäisi miettiä millaista palautetta työehteisöstä tulee. Tai kyllä mä se osittain tiedänkin jo.

Nää fiilikset pomppivat laidasta laitaan. Välillä on sellainen olo, että jos tulisi nyt vastaan niin ei enää paljon hetkauttaisi. Taas toisaalta itken ja parun perään sekä tunnen valtavaa kaipausta. Viime aikoina muuttunut vain kaipauksen tunteeksi. Tai mitä vain, kyllä siinä kaipauksessakin on ihan riittämiin tekemistä. Näitten fiilisten ristiriitaisuudet johtuvat pitkältikkin siitä, että en Prota ole livenä kertaakaan nähnyt. Mikä onkin ihan hyvä oma toipumisen kannalta. Voi vain olla, että fiilikset olisivat toista luokkaa sen jälkeen kun oltaisiin nähty. Näin Prosta unen. Tässä unessa törmättiin ravintolassa ja mä iloisesti vaan nyökkäsin moit ja jatkoin tanssimista. Eikä se Pron näkeminen tuntunut missään. Ihan kun olisi jonkun vanhan hyvän tutun nähnyt. Ehkä siis mullakin on vielä toivoa!!!

Nyt taas pakko lopettaa tämä kirjoittelu. Mua on viimeiset viisi päivää kiusannut armoton päänsärky ja se vain pahenee näin iltaa kohden. Yläselkä jumitus ilmeisesti mennyt niskaa pitkin ylös päin. Kai tässä on lääkäriin mentävä jos tämä kipuilu ei lopu. Mutta nyt siis hyvät yöt!

Kuka kaivaa verta nenästä? 27.1.2008

Tää on ihan hirveetä. On ollut taas niin kiire töissä ja vapaa-ajan hommissa, etten ole kertakaikkiaan kerennyt edes kirjoittamaan blogia saatika lukemaan tai kommetoimaan muiden kirjoituksia. Tässä on vähän kaikkea jännää tapahtunut viime päivien aikana. mistä en ole teille edes ennakkoon kertonut. Eli aletaanpas purkaa tapahtumia vähän kautta rantojen.

En muista olenko maininnut teille koskaan, että minulla ja Prolla ei koskaan suhteemme aikana ollut varsinaista seksiä. Yritys oli kyllä kova, mutta Prolla oli sellaiset paineet ettei homma vaan toiminut. Nyt näin jälkikäteen ymmärrän ne paineet mitä pro päässään ajatteli, mutta silloin olin ihan ymmälläni. Miettisin, että mikä minussa on vikana kun ei toimi. Enkö ole tarpeeksi viehättävä etc. Asia oli sellainen, että se rupesi jossain vaiheessa vaivaamaan oikein kunnolla. Mutta aihe oli Prolle niin arka, ettei siitä saanut puhua. Nyt eromme jälkeen, en tiedä onko paineet lauenneet. Se hänelle suotakoon, kun mies raukka ei ole seksiä pystynyt vuoteen harrastamaan.

Suhteen aikana puhuin tästä asiasta muutaman ystäväni kanssa ja yritin keksiä keinoja mikä olisi ollut ratkaisu ongelmaan. Silloin käytin myös nettiä yhtenä lähteen etsintä keinona. Keskustelin asiasta anonyymisti yhdellä palstalla missä keskustelin muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Palstan kautta minuun otti yhteyttä eräs toimittaja muutama kuukausi sitten. Tiedusteli, että mahtaisinko haluta haastateltavaksi tästä aiheesta. Aiheena oli siis miesten haluttomuus. Lupasin harkita asiaa ja unohdinkin se hetkeksi. No pari viikkoa sitten toimittajan ahdistelun johdosta suostuin haastatteluun. Sillä ehdolla, ettei omaa seksielämää tarvitse hirveästi repostella. Se oliko kyseessä radio/lehti/tv jätän teidän pähkäiltäväksi. Kaikki meni siis ihan ok, mutta nyt toivon koko sydämestäni, ettei Pro saa kuulla/lukea/nähdä siitä. En kylläkään missään vaiheessa maininnut Prota tai sitä, että koska minulla oli seksitön suhde ollut. Eli kukaan ei voi yhdistää sitä suoralta kädeltä Prohon sen kuultuaan/luettuaan/nähtyään. Mutta jos Pro sen kuulee/lukee/näkee  hän kyllä tasan tietää, että hänestä siinä puhutaan.

Kaivanko siis verta nenästäni? Kyllä varmaankin jossain määrin. Mutta toisaalta ajattelin sitä myös siten, että asioista pitää puhua asioiden oikeilla nimillä. Olisin sitäpaitsi voinut paljon pahemminkin sanoa ja siten, että Pro olisi siitä ollut tunnistettavissa. Turhaan minä oikeastaan edes ajattelen miltä Prosta mahdollisesti tuntuu. Kaiken sen jälkeen mitä hän minulle teki vieläkin ajattelen hänen tunteitaan. Mielenkiinnolla jään siis odottamaan, että saako Pro tietoonsa minun antamani haastattelun.

Haastiksen jälkeen meni erään vanhan koulukaverini luokse vierailulle. Tarkoitus oli nauttia kunnolla punkkua hyvässä seurassa ja mahdollisesti lähteä ravintolaan. Pienellä porukalla alkuillasta pelattiin lautapelejä. Se olikin pitkästä aikaa taas hauskaa. Pelin nimeä en muista, mutta ideana on heittää noppaa josta tulee jokin kirjan. Sitten sinuun pitää tietyssä ajassa keksiä samalla alkukirjaimella alkavia asioita annetusta listasta. Hauska peli siis. Sain luokkakaverini kaverilta hauskan kommentin peli tiimellyksessä. Pelattiin i- kirjainta ja kohdassa kirjan nimi piti siis laitaa jokin i:llä alkava kirja. Miettisin ja pohtisin ja lopulta mieleen ponnahti kirja Ikuinen rakkaus. Olenhan noita plääsy kirjoja aikas paljon lukenut. Tämä ystäväni ystävä siihen sanoi “että on kyllä ihanaa kun sä jaksat aina uskoa tuohon rakkauteen.” Tuota kommenttia on tullut mietittyä. Ehkä mä sittenkin kaiken tämän keskellä edelleenkin uskon siihen jalat alta vievään rakkauteen. Ilta jatkui minun osaltani vähän ikävämmin ja ravintolaan asti en koskaan päässyt. Kaiken päivän jännityksen jälkeen minulle laukesi kamala päänsärky. Särky äityi niin pahaksi, että minun oli pakko mennä nukkumaan. Pelkäsin nimittäin, että se lyö muuten niin pahan migreenin, ettei kotiin lähdöstä olisi tullut mitään. Siinä muiden lähtiessä baariin tämä tyttö painui vällyjen alle. Seuraavana päivänä ei ainakaan ollut päänsärkyä.

Nettitreffi rintamalla treffi kutsuja satelee, mutta toistaiseksi en ole vielä suostunut ketään näkemään. En tiedä olenko vielä valmis ihan niin pitkälle menemään. Vaikkakin tässä omassa toipumisessa onkin menty jo huimia harppauksia eteenpäin. Nyt tuntuu, että mä voin oikeasti vielä joskus selvitä tästä ja jopa saada uuden tasapainoisen rakkaus suhteen.

Ai niin meinasin ihan unohtaa kun sain Roxyltä tämän kauneus haasteen. Eli mietittäväsi tuli viisi kaunista asiaa itsestäsi. Laitan sen tähän muun sepustuksen perään. 

• Iho (sitä on jopa ammattilaiset kehuneet. Finnitön ja näppylätön sileä iho)
• Silmät ( mulla on isot silmät, kuulemma oikeat katseen vangitsijat)
• Huulet/hymy ( Täyteliäät huulet, ei ihan Angelina Jolie tasoa, mutta melkein)
• Rinnat (Tissejäni on kehuneet niin miehet kuin naisetkin)
• Sääret ( Sirot sääret, joita kelpaa esitellä hameiden kanssa)

Huh huh, olipas se vaikeeta. Tai neljä ensimmäistä oli suhteellisen helppoja, mutta viimisen löytäminen olikin vaikeaa. Miksi meidän naisten pitääkin olla niin itse kriittisiä kropasta. Saataisiin olla ylpeitä mitä meillä on. Entäs sitten jos jossain on muutama gramma tai kilo ylimääräistä. Kaikki riippuu vain siitä miten sä kannat itsesi!!

Jännä juttu 23.1.2008

Teepä seuraava testi, se on todella ihmeellinen. Tätä ei pysty tekemään kuin kerran, joten ethän huijaa. Ainakin minä jäin kyllä sanottaamaksi.
   
  Se ei ole mikään ansa. Pliis, tee se hyvin ja loppuun asti, se ei ole pitkä juttu.
    
  Oletko koskaan miettinyt, ajatteletko normaalisti vai oletko erilainen?
  No, tee seuraava mietintäharjoitus ja löydä vastaus !!!!!!
  
  Seuraa ohjeita ja vastaa kysymyksiin yksi kerrallaan ja niin nopeasti kuin pystyt , mutta älä mene eteenpäin ennen kuin olet vastannut edelliseen kysymykseen.
  Ei tarvitse kirjoittaa vastauksia ylös.
  Tulet todella hämmästymään tuloksesta.
  
  Kuinka paljon tekee:
  15+6
  3+56
  89+2
  12+53
  75+26
  25+52
  63+32
  Näin on, laskeminen on hankalaa, mutta tämä onkin oikea harjoitus.
  Vielä kerta :
  123+5
  NYT NOPEASTI! AJATTELE JOKU TYÖKALU JA JOKU VÄRI!
  
  
  
  Nyt lähde alaspäin.
  Vieläkin vähän alaspäin.
  
  
  
  
  Vieläkin alaspäin.
  
  
  
  
  Ajattelit punaista vasaraa, eikö vain???
  
  Jos et ajattele, kuulut siihen 2 %:iin väestöstä joka ajattelee eri tavalla.
  98% väestöstä vastaa “punainen vasara”, kun heille annetaan tämä harjoitus.
  Aika hyytävää, eikö vaan. 
   
Hauskaa päivän jatkoa kaikille!  

Deitti viidakossa 22.1.2008

Olen tuossa jokin aika sitten perustanut itselleni profiilin eräälle nettitreffi palvelimelle. En edes tiedä miksi sen sinne laitoin, sillä en koe olevani valmis yhtään mihinkään. Kai sen laiton tuomaan pientä piristystä ja katsoakseni vähän siellä olevaa tarjontaa. Monesta blogista olen lukenut, ah niin “onnistuneista”  kokoeiluista tuolla nettideitti viidakossa ja nyt alan ymmärtää teitä. Olen tullut myös siihen tulokseen, etten olen nettideitti ihminen sitten ollenkaan. En ole ulkonäkö keskeinen ihminen, mutta täytyy myöntää, että kun toista ei tunne niin kyllä sillä ulkonäöllä vaan on merkitystä ja näissä nettideitti tapauksissa se vain korostuu entisestään. Ilmoitukseni ei siis ole kuvallinen ja ajattelinkin, että se karsii paljon potentiaalisia pois. Yleinen ajattelutapa kun tuntuu olevan, jos ei ole kuvaa niin sen täytyy olla jokin mörkö. Enkä ole tekstiinkään mitenkään panostanut eikä se imartele minua laisinkaan. Tekstissä on maininta, että satutettu minua on ja osaan olla kylmä ja luotaantyöntävä, mutta se joka onnistuu pitämään kiinostuksen yllä kaikesta huolimatta löytää minusta tunneherkän ihmisen joka panostaa suhteeseen 110%. Ajattelin, että ei varmasti tule yhtään yhteydenottoa mutta sain ylättyä.

Tässä siis muutama poiminta. Nimet luonnollisesti muutettu:

Mika 31v.- Fiksun oloinen mies, kirjoittaa minut joka kerta hengiltä. Siis tosi pitkästi. Niin pitkästi ettei niihin edes jaksa vastata. Peruskaveri ei aiheuta mitään värinöitä missään.

Ville 29v. - Meillä sama harrastuksen kohde. Kyseli vain, että lähdenkö urheilemaan yhdessä. Vaikuttaa ihan ok tyypiltä ja ulkonäkökin ihan ok. Välimatkaa meillä 100km, mutta on muutamassa samalle paikkakunnalle. Selvä miinus sama työ kuin isälläni. Jonkinlaista potentiaalia, ehkä…

Eemeli 31v. - Saa minut aina nauramaan lyhyillä ja ytimekkäillä viesteillä. Ulkoisesti ei todellakaan minun tyyppiäni.

Tomi 28v.- Ruinaaja, joka ruinuttaa aina kun olen online tilassa. Viestien sisältö “Tuu tänne, jooko, please” Voitte arvata, ettei nappaa.

Kari 34v.- Naimisissa oleva mies, joka hakee pientä seikkailua elämään. Tälle en edes vaivaudu vastaamaan takaisin.

Kaarlo 27v.- Hiljaiselta ja vähäsanaiselta vaikuttava nuorimies. Tekstit ei oikein houkuttele.

Tässä siis muutama maininta saldosta. Eipä olee hääviä ei. Mutta enhän minä mitään edes etsi niin mitäpä tuosta. On huvittanut seurata miesten profiileja. Siis oikeasti rehellisesti kuka mies haluaa oikeasti naisen joka on pitkä 100-250cm ja painaa 30-250kg. Haluaisin nähdä sen normaalin suomalaismiehen joka lähtee deittailemaan 100cm ja 250kg naista. Toinen luku on nämä miehet jotka hakevat naista joka on pitkä max. 170cm ja paino max.50kg. Kertokaa mistä moisia naisia löytyy? Tai saatikka nainen joka painaa sen 30kg, jos edes on silloin enää hengissä.

Tästä voi vain päätellä sen, etten ole deittinetti ihmisiä, en sitten alkuunkaan.

Taitekohdassa 20.1.2008

Elän tällä hetkellä elämäni taitekohdassa tai ainakin tämän eron suhteen, jos en nyt koko elämän. Sen tekstiviestin lähettäminen Prolle ja Pron vastaus olikin ehkä parasta mitä minulle on tapahtunut muutamana edeltävänä kuukautena. Asia joka olisi pitänyt hoitaa päivän järjestyksestä pois jo aikoja sitten. joku voi ajatelle, että nyt se on tullut ihan hulluksi. Voin ilokseni kertoa, että päin vastoin. Näen nyt asiat kirkkaampana kuin koskaan. Aikaa on kulunut se kolme kuukautta, ei paljon siis mutta tarpeeksi. Nyt voin katsastella tilannetta kuin ulkopuolinen ihminen ja minulle on valjennut pari tosi asiaa.

Ensinnäkin sanoin aina, että Pro ei antanut minkäänlaista osviittaa elämäntilanteestaan ja se tuli minulle yllätyksenä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Asiaa enemmän mietettyäni ja kelailtuani tämä ei pidä täysin paikkaansa. En missään vaiheeessa olisi osannut aavistaa, että sieltä “kaapista” löytyy vaimo ja kokonaan toinen elämä, mutta jotain aavistelin. Intuutioni ei ole koskaan vielä pettänyt minua. Tässä tapauksessa jossain määrin ehkä. Tai sitten pistän kaiken rakkauden pikkiin. Intuutio kyllä varoitteli minua, mutta olin niin alku huuman ihastuksessa tai jopa rakastumisvaiheessa, etten enää kiinnittänyt siihen huomiota. Ja osasinhan selitellä Pron käyttäytymisen aina parhain päin. Itselleni ja ystävilleni.

Näitä merkkejä oli siis vain kaksi. Näin jälkikäteen ajateltuna ne olisi pitänyt nostaa pöydälle ja niistä olisi pitänyt keskustella. Toiseen niistä otinkin esille suhteen aika alkuvaiheessa. Olimme tulossa ravintolasta kotiin tai siis minun luokseni emme tuolloin vielä asuneet yhdessä. Pro vain kiemurteli vastauksen niin, ettei hän suoranaisesti vastannut kysymykseen, mutta sai minut samalla rauhoittumaan. Tuo olikin ainut kerta, kun intuutio ponnahti tajuntaani. Ellei lasketa sitä lopullista tai kahta niistä, koska tiesin jo etukäteen päivää aikaisemmin, että ero tulee. Palataan siihen siis kohta.  Nämä kaksi asiaa siis. 

Pro ei koskaan soittanut minulle tai minä hänelle. Olen puhelimessa puhunut Pron kanssa yhden ainoan kerran ja se oli silloin kun sovimme missä tapaamme ensi treffeillä. Se oli ainut kerta. Kommunikoimme viesteillä. En pitänyt sitä merkittävänä asiana. Selitin itselleni, että koska Pro oli jossain määrin ujo, hänen oli helpompi kommunikoida viestein. Pro teki myös sellaista työtä, että siinä ei sopinut puhelimessa puhua. Lisäksi rytmimme olivat erilaiset, ajattelin, että Pro ei halua herättää minua jos vaikka satuin nukkumaan. Tyhmä minä näin jälki käteen ajateltuna. Eikös siinä vaiheessa, kun ollaan rakastuneita halua juuri puhua rakkaansa kanssa puhelimessa ja vain kuulla rakkaansa äänen. No tästä opin ainakin sen, että jos joskus tulee vastaava tilanne tiedän, että hälytyskelloni alkavat soida. Toinen asia mihin olisi pitänyt kiinnittää huomiota on se, että Pro ei koskaan vienyt minua kotiinsa. Nyt ajateltuna olisi pitänyt tajuta, että siellä kotona on jotain mitä minulle ei haluttu esitellä tai näyttää. Ajattelin vain, koska itse asun keskustassa ja Pron työmatkan varrella, että on vain helpompaa kun olemme minun luonani. Ajattelin, että turha viikonloppuisin baarista lähteä toiselle puolelle kaupunkia, kun itse kerran asuin kävelymatkan päässä. Ajattelin, että se asunto on sellainen poikamies boksi, jota ei edes kehtaa esitellä. Niin rupesimme viettämään aikaa minun asunnollani ja jossain vaiheessa en enää asiaa edes ajatellut. Tästä opin myös sen, että vaadi aina jossain vaiheessa nähdä miehen asunto.

Intuutioni ei siis soimannut minua varsinaisesti suhteemme missään vaiheessa. Minulla oli kyllä hassu kyky vaistota jos asiat olivat huonosti. Ensimmäisen eromme yhteydessä, silloin kun siis olin lomalla siskoni kanssa Kreikassa tiesin reilua kahta päivää ennen ettei kaikki ole nyt hyvin. Itkin jopa eroa edeltävänä päivänä, tietämättä miksi itken. Samoin kävi toisen ja nyt sitten lopullisen eromme kohdalla. Aavistelin reilua kolmepäivää aikaisemmin, että nyt mättää joku ja pahasti. Tuo intuutio sai minut lopulta soittamaan sinne käräjäoikeuteen ja tiedustelemaan tilannetta. Samana päivänä minun piti keskustella Pron kanssa fece to face. Olisin tilanteemme laittanut jäihin sattui se minuun kuinka paljon tahansa. No Propa ehti ensin jättämään minut, tekstiviestillä. Kyllä aikuisten pitäisi pystyä kohtaamaan ongelmat ja keskustelemaan niistä. No en paasaa sitä tässä kohdassa enempää. Vaikka kiukkua tuollainen käytös aiheuttaakin.

Nyt siis pystyn katsomaan asioita ulkopuolisin käsin. Enää en tunne varsinaista pettymystä tilanteeseen. Päivittäin mieleeni tulee niitä iloisia muistoja. Mitä Pro teki tai sanoi, missä olimme, mitä teimme ja mitä koimme. Löydän itseni noista ajatuksista kymmeniä kertoja päivän aikana. Huomaan myös, että sydämeeni valtaa silloin lämpö ja kasvoillani on hymy. Hymyilen muistoillemme ja mitä tuona aikana koimme. Huomaan ilokseni, että en ole millään lailla katkera tai vihainen Prolle ja hänen käytökselleen tai sille miten tässä lopulta kävi. Se on mielestäni ilahduttavaa. Enää en odota, että Pro joku päivä olisi minun oven takanani pyytämässä anteeksi antoa ja uutta tilaisuutta. Luulen, että kaikki on niiden muutaman viestin ansiota. Ikäänkuin voisin nyt hyvällä omallatunnolla jatkaa eläämääni eteenpäin. Jos Pro joskun oven taakseni ilmestyy voin hänelle kahvit keittää. Mutta valitettavasti Pro on myöhästynyt.

Elämäni on mennyt eteenpäin ja taskussa minulla on isokasa ihania muistoja joita varjelen lämmöllä. Olen vihdoinkin löytänyt sisäisen rauhan!!

Kyllä oraakkeli tietää 19.1.2008

Anikselta otin omatoimisesti tän meemi haasteen vastaan. Vaikutti niin hauskalta. Orakkeli osasi kertoa muutaman totuuden. Tässä siis lisää infoa musta.

1. Mikä on minun nimeni? Piia

2. Missä asun? Taskussasi

3. Mikä olen? Unelmiesi prinssi (vähän itserakasta hei)

4. Millainen olen? Muuten, ellet sä lopeta asiatonta pelleilyä mun pitää heittää sut pois. Etkä pääse takaisin. (tämä on selväsikkin ammatti minä - kommentti)

5. Kuka olen? Isyyskokeet eivät valitettavasti paljasta mitään.

6. Mikä on ollut kaikkein tärkeintä elämässäni? Himokkuus

7. Mikä on ollut kaikkein turhinta elämässäni? Elottomuus

8. Mikä on arvoikkain asia mielestäni elämässäni? Se on kaikki tää meidän ympärillä.

9. Miltä näytän? Järveltä (noh ainakin olen kostea jos ei muuta)

10. Miltä tunnun? Mehukkaalta

11. Miltä maistun? Hernekeitolta, jos annat asioiden jatkua näin (pitää siis muuttua pikimiten)

12. Miltä tuoksun? Vanhalta (Auts…)

13. Missä minun kuuluisi olla?  Siellä missä aurinko ei paista. (oikeassa paikassa siis ollaan)

14. Mikä minun kuuluisi olla? Irkkaaminen (ymmärsiköhän Oraakkeli mun kysymyksen?)

15. Mistä minut löytää? Vessasta

16. Minkäikäinen olen? Ei riitä sormet laskemaan

17. Mikä minun sukupuoleni on? Molempia, kyllä sekasikiöitä on olemassa (voih kuinka lohdullista)

18. Montako henkilö minun pitäisi haastaa tähän? Viimeksi kun laskin niitä piti olla seitsämäntoista

Oma lisä kysymys

19. Rakastiko Pro koskaan minua? No mitäpä luulet? (Eli sen täytyy olla vahva kyllä)

Ne miehet, miehet… 18.1.2008

On tässä jo pitkään pitänyt kirjoittaa teidän muiden innoittamana myös elämääni vaikuttaneista miehistä. Pro tuli kuitenkin sekoittamaan ajatukset. Minullahan oli melkein ensimmäisten tekstieni joukossa miehiä mainittu, mutta ne olivat vain ne miehet jokta olivat minua jotenkin satuttaneet. Joten katsotaan miltä kokonaisuus näyttää tässä ruudulla.

Isäni - Muistikuvat lapsuudesta ja isästä ovat ihan positiivisia. Olin esikoinen ja isän kanssa tuli pienenä touhutta ja toimittua kaiken näköistä. Isän kanssa oltiin kalassa ja isän kanssa käytiin museoissa ja eläintarhoissa. Isä kannusti minua urheilu urallani. Illuusio särkyi siinä kymmenen ikävuoden tienoilla. Silloin rupesin enemmän tiedostamaan isäni viikonloppuihin panottuvaa juomista. Voi kuinka häpesinkään tuolloin isääni. Juominen tapahtui vain viikonloppuisin tai silloin kun hän tuli työmatkoilta. Lapsena sitä jotenkin ajatteli, että on minun vikani, että hän juo. Tuosta häpeän tunteesta olen päässyt vasta viime vuosina eroon. Lisäksi menestyminen urheilussa rupesi olemaan isälle päivä päivältä tärkeämpää. Ja odotukset siinä sivussa kasvoivat suuremmiksi ja suuremmiksi. Ikään kuin isälläni olisi ollut tarve, elää omia urheilu haaveitaan minun kauttani. Teini-iässä napit olivat koko ajan vastakkain. Isäni ajatteli kasvatustyöstä kovin patriarkaalisesti. Muutinkin pois kotoa heti kahdeksantoista täytettyäni. Syynä siihen isä. Nyt viime vuosina olen isän kanssa ollut jonkun verran tekemisissä. Muutaman kerran kuussa. Suhteemme ei edelleenkään ole mitenkään lämmin. Mutta toimeen tulemme kuitenkin.

Pekka- Viisitoista vuotiaana tapaamani ensimmäinen poikaystävä. Hän oli urheilupiireistä ja samasta seurasta kuin minä. Olimme samaikäisiä. Pekka ei ollut mikään joka tytön unelma. Hän oli lupaavia tulevaisuuden lupauksia ja ennen kaikkea hän sai minut nauramaan. Puhelimessa puhuimme paljon (huom! lankapuhelimessa, kännykät eivät olleet vielä yleiset tuolloin) Pekka jätti minut palatakseen yhteen entisen tyttöystävänsä kanssa, joka on nykyään hänen lapsensa äiti. Pekkaa nään aina silloin tällöin ja muutama sananen vaihdetaan. Hän erosi jokunen vuosi sitten pitkäaikaisesta avopuolisostaan ja hänellä on yksi lapsi.

Ville- Kahdeksan vuotta minua vanhempi ja erään kaverini kaveri. Meidän suhde toimi etäsuhteena. Välimatkaa oli reilut 400km. Parikertaa kuukaudessa vietimme kuitenkin viikonloppuja yhdessä. Tai oikeastaan menin aina ystävälleni ja baarista päädyin aina Villen luoksi yöksi. Suhteen alussa hellä ja herkkä, mutta suhteen edetessä muuttui entistä mustasukkaisemmaksi ja kova kouraisemmaksi. Tästä suhteesta minulle on jäänyt seksuaalisia traumoja ei vakavia mutta kuitenkin. Suhteenloppu vaiheessa väkivalta ja seksi kulki käsikädessä. Oli kunnon purema jälkiä ja mustelmia kehossa ja lopulta kasvoissa. Viimeisimmässä mustasukkaisuus kohtauksessa, joka onneksi tapahtui puhelimessa ilmoitin, että älä soittele, en halua olla kanssasi missään tekemisissä. Ei mitään tietoa mitä hän tekee nykyään.

Tomi- Minua kymmenen vuotta vanhempi mies. Tapasimme erään yhdistystoiminta aktiviteetin parissa. Hän kunnioitti minua ja kohteli naisena. Meillä oli välimatkaa noin 150km. Näimme aina kun olin paikka kunnalla. Emme soitelleet tai mailailleet muuten. Hän vei minua syömään sekä teatteriin. Muut ympärillämme olevista paheksuivat suhdettamme ikäeron takia. Päätimme lopettaa suhteen yhteisymmärryksessä. Ikäero vaikutti kuitenkin päätökseen. Olemme facebook kavereita.

Pete- Minua kaksitoista vuotta vanhempi mies, myös tuolta yhdistystoiminnan parista. Suhteessamme ei koskaan ollut seksiä. Tässä miehessä minua varmastikkin viehätti huumorintaju ja valta. Niin hirveältä kuin se kuulostaakin. Näin vaikutusvallan jotenkin seksikkäänä ja puoleensa vetävänä. Yhteisissä kemuissa suutelimme. Mies lähestyi minua usein yöllisillä tekstiviesteillä. Asuimme samalla paikkakunnalla. Miehellä oli avovaimo. Vihelsin pelipoikki ennen kuin se pääsi liian vakavaksi. Silloin minulla oli selkärankaa sanoa, ettei käy, olethan varattu. Tämän jälkeen mies muuttui kylmäksi. Hänellä on psykologinen taito kietoa ihmiset pikkusormensa ympärille. Mahtava taito manibuloida ihmisiä. Sen jälkeen kun manibulaatio ei tehoa. Hän muuttuu erittäin vittumaiseksi. Emme olleet pitkään aikaan tekemisissä, mutta nykyään olemme facebook kavereita.

Antti- Yhteisen ystäväpiirin kautta löytynyt mies. Hän oli minua kahdeksan vuotta seitsämän vuotta vanhempi. Hänessä viehätti myös huumorintaju sekä jälkeenpäin ajateltuna ammatti. Hän oli palomies. Tämä oli ensimmäinen mies, jonka esittelin vanhemmilleni. Eri toten isäni viehättyi häneen. Vertailee vieläkin kaikkia miehiä Anttiin. Suhteemme oli enemmän ystävyyttä kuin rakkautta. Minä yritin tosissani saada suhteen toimimaan viimeiseen asti. Antti jätti minut. Viikko eromme jälkeen sain kuulla, että hän oli mennyt kihloihin ja uusi nainen muutti hänen luokse keski-suomesta. Selvisi myös, että toinen nainen oli ollut kuvioissa reilut puoli vuotta. Tämä on ensimmäinen mies, joka on saanut minut pillittämään. Tätä suhdetta, kun mietin niin pillitin varmastikkin enemmän pettymystä ja petyksi tulemista kuin itse miestä. Antti on nykyään naimisissa tämän silloisen kihlattunsa kanssa ja heillä on yksi poika. Emme ole enää muutamaan vuoteen olleet tekemisissä.

Pasi- Minua seitsämän vuotta vanhempi mies. Tavattiin yhteisen harrastuksen kautta. En alkuun lämmennyt miehelle ollenkaan. Hän teki kiinnostuksensa alusta asti erittäin selväksi oli jotenkin hyökkäävä. Välimatkaa meillä oli 80km. Näimme lähes joka viikonloppu ja viikolla viestittelimme ahkerasti. Suhteemme oli alusta asti tulta ja tappuraa. Otimme yhteen milloin mistäkin asiasta. Hän esitteli minut hetimiten vanhemmilleen ja esitteli talon jonka aikoisi ostaa. Suhde ahdisti minua melkein alusta asti. Hänellä kun tuntui olevan kova tarve jo perustaa se perhe. Nauti usein viikonloppuisin reilusti alkoholia ja oli kännissä hyvin vittumainen. Seksi toimi hänen kanssaan hyvin. Mustasukkainen tapaus ja syytti minua milloin mistäkin. Viimeisen kerran hänen luotaan lähteissä tiesin, ettemme enää näe. Hän jätti minut tekstiviestillä. Jälkeenpäin osoittautui lähes psykopaatiksi. Vainosi ja piinasi minua puheluilla ja viesteillä. Viimeinen niitti oli viesti minkä sisältö oli “juoruilevat huorat kuuluvat mullan alle” Jouduin lopulta hakemaan lähestymiskieltoa ja se tepsi. En tiedä yhtään mitä hänelle tätä nykyä kuuluu. Eikä niin ole väliksikään.

Hannu- Minun kanssa samanikäinen maajussi. Välimatkaa meillä oli noin 60km. Häneenkään en aluksi ihastunut suinpäin. Huumorintaju ja sitkeys lopulta sai minut lämpeämään. Intohimoinen suhde, joka oli välimatkasta johtuen  viikonloppu painotteinen. Molempien vanhemmille tuli esittely kierrokset tehtyä. Tuntui, että olimme pitkältikkin monessa asiassa samalla aaltopituudella. Pystyimme puhumaan asiasta kuin asiasta. Olin rakastumassa tähän mieheen. Hain kuitenkin opiskelemaan ja pääsin. Hannu ei halunnut etäsuhdetta enää jatkaa, kun olimme yhteenmuutostakin jo keskustelleet. Sain valita joko hänet tai opiskelun. Arvata varmaan saattaa mitä tuli valittua. Erosin ja lähdin opiskelemaan. Suhteemme jatkui kuitenkin seksisuhteen muodossa vielä melkein vuoden. Ei mitään tietoa missä hän on ja mitä tekee nykyään.

Pro- Sitten päästäänkin jo Prohon. Minua kahdeksan vuotta vanhempi, ensirakkauteni. Häneenkään en heti ensiminuuteilla lämmennyt vaan käskin painua vittuun. Illan aikana vei kuitenkin jalat alta kirjaimellisesti. Ensitapaamisella analysoi minut ja minun käytöksen. Analysoi sellaisia asioita minusta ketä en ole kenellekään edes kertonut miksi käyttäydyn miten käyttäydyn. Luki minua kuin avointa kirjaa. Hellä, herkkä, huomaavainen, huumorintajuinen. Olimme samalla aaltopituudella alusta lähti. Tuntui kuin olisimme tunteneet aina. Lopulta avomieheni, josta en pystynyt olemaan päivääkään erossa. Loppu onkin sitten historiaa!

Yhteenvetona mitä tästä oikein voisi sanoa. Melkein kaikki minuun vaikuttaneet miehet ovat olleet minua vanhempia, minut on useimmiten jätetty. Ehkä siksi, kun olen aina viimeiseen asti halunnut tehdä töitä suhteen eteen. Jotenkin tuntuu, että nykyaikana luovutetaan liian helposti ja annetaan periksi. Etäsuhteita on tullut aika paljon kokeiltua, huonolla menestyksellä. Selvästikkin olen vetänyt puoleeni renttuja ja kusipäitä. En ole valinnoissani kuitenkaan toistanut vanhoja “virheitä”.

Mielenkiinnolla odotan teidän näkemyksiä asiasta!

Voi kiesus! 15.1.2008

Muutama sananen täältä työnlomasta. On ollut mielenkiintoisia nuo muutama edeltävä päivä. Tai mielenkiintoiseksi sen ehkä tekee lähinnä se mitä oman pääkopan sisällä olen käynyt läpi. Tänään aamulla rupesin miettimään noita kahta edeltävää päivää oikeastaan siksi, että minulla ei ole pienintäkään muistikuvaa mitä olen tehnyt, mitä sanonut, kenen kanssa jutellut ja mistä jutellut. Filmi lyö ihan poikki lähes siitä hetkestä kun sain sen viestin Prolta takaisin. Aika pelottava oire kun sitä oikein ajattelee. Kai se on jonkin sortin stressiperäistä oireilua. Nukutuksi en edelleenkään saa. Tai viimeisen kuukauden olen nukkunut jo joten kuten, mutta tämä uusi käänne on vienyt ne vähäisetkin unet mennessään.

Olen siis kulkenut kuin aave paikasta toiseen. Eilen en työhönkään kyennyt lähtemään. Tai en saanut itseäni vaan sängynpohjalta ylös. Vaikka toisaalta järki jo sanookin, “että ryhdistäydy nainen” niin tunteet ovat vielä niin vallassa. Tänään piti ottaa itseäni niskasta kiinni, että työpaikalle pääsin. On tuntunut siltä näinä viimepäivinä, että katsoisin omaa elämääni ikäänkuin ulkopuolisen silmin tuolta ylhäältä. Vaellan vain paikasta toiseen tietämättä tai tuntematta yhtään mitään. Kuin haamu vailla sielua. Siltä tällä hetkellä tuntuu. En minä enää viime aikoina ole Prolta osannut mitään odottaa, mutta kai tuo lopullinen niitti pisti minut vain niin sekaisin. Se on vain se totaali pettyminen ihmiseen, jota niin koko sielustaan ja ruumistaan rakasti yli kaiken ja jonka puolesta olisi valmis tekemään melkein mitä vaan. Kyseessä oli minun ensi rakkaus. Nyt pitäisi sitten olla taitekohdassa. Eikö sanota, että siinä vaiheessa kun erosta on kulunut se 3kk niin ruvetaan olemaan jo voiton puolella. Erosta toipumisen kannalta. No nyt vaan ei oikein tunnu siltä. Tänäänkin on muutama kyynel vierätänyt poskelle.

Oloa ei yhtään helpota se tosi asia, että olin aamulla äitini kanssa noutamassa ostostaan minkä hän oli sunnuntaina tehnyt. Tämä ostos haettiin siis Pron ystävän liikkeestä. Sanoi äidilleni, että mä jään suosiolla autoon istumaan, sillä en halua kohdata tätä Pron parasta ystävää. Minusta se oli veden pitävä suunnitelma. Mutta niinhän se on, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Pron ystävä tarjoutui ystävällisesti kantamaan ostoksen autolle. Eikä mutsi siinä vaiheessa osannut/ymmärtänyt kieltää. Siinä sitten tapitamme toisiamme hetken Pron paras ystävä ja minä. Oli siinä kohteliaisuus syistä muutama sananen pakko vaihtaa. Ja juuri ennen kuin lähdetään tämä ystävä sanoo minulle ” että kuule kyllä se Pro sua rakasti ja rakastaa edelleen ihan älyttömästi. Tässä nyt vaan kävi näin”. Vitun hienoa, että tunteita on ja että ne ovat voimakkaat ja vitun hienoa sekin, että tässä nyt vaan kävi näin. Voi perkele! (pahoittelen kielenkäyttöäni)

Oikein super vatvomista 14.1.2008

Jos et siedä yhtään vatvontaa niin tämä teksti kannattaa siinä kohtaa jättää kokonaan väliin. Päässä myllertää nyt tuon yhden tekstiviestin jälkeen niin paljon, että on pakko vähän tähän paperille niitä ajatuksia jäsennellä. Puran siis Prolta saamani teksiviestin palakerrallaan ja käyn läpi mitä ajatuksia ja tuntemuksia se minussa oikein herättää.

Hymyilty on. Tulipa outo olo kun olit laittanut viestiä… Blaah! En jaksa kirjoittaa…  Tämä on siis selvä kokonainen asia yhteys. Hyvää tuossa on se, että Pro otti huumorilla sen, kun laitoin ns. varoitusviestiä. Olen täällä itseäni soimannut oikein kunnolla miksi teen näin kuin tein. Minä olen koko suhteeni aikana ensin tiedostamatta ja lopulta tiedostaen selitellyt asioita Pron parhaaksi. Siis miksi Pro ei nyt pääse tähän ja tähän tulemaan ja että kyllä se Pro ihan oikeasti olisi halunnut tulla. Sen kaiken paskan ja tuskan jälkeen mitä olen saanut tässä ero prosessin aikana kokea minä kaikesta huolimatta varoitan vielä Prota, että porukat siellä. Siltä varalta jos äippä olisi avannut sanaisensa arkkunsa, ettei se tule yllätyksenä. En aina itsekkään ymmärrä omaa käyttäytymistä. Siis takaisin tuohon lauseeseen. Omassa viestissä pyrin olevinaan sellaiseen kepeään viestiin, et btw joka oli huumorilla höystetty. Mukava huomata, että Pro otti sen edelleen niin. Samalla aaltopituudella siis ollaan. Selvästikkin Prolla on tunteita minua kohtaan ja viestinä sain hänet ainakin ajattelemaan paljon jos ei sekaisin. Tulkitsen tuon niin, että tunteet ovat edellen voimakkaat, mutta tilanne on edelleen samassa tilanteessa kuin kolme kuukautta sitten. Eli ero papereita ei ole jätetty. Tuolla Blaah osuudella hän kuittaa, sen ettei hyödytä repiä haavoja auki, kun tilanne ei kerran ole muuttunut.

Mitä sulle kuuluu? Selvä retorinen kysymys johon ei edes odoteta vastausta. Lause joka vain kohteliaista syistä kuuluu siellä olla. Enkä näe tarpeelliseksi ruveta Prolle avautumaan, kuinka huonossa kunnossa olen edelleen ja mitä kaikkea hän sai toimillaan aikaan tuon terveydenkin osalla. Se on hyödytöntä eikä muuta mitään, enää  toisin. Tapahtunut mikä tapahtunut.

Ethän muistele (jos muistelet) pahalla, mä en ainakaan. Niin enkä mä sua unohda vaikka tää viesti sellasen kuvan ehkä antaa. Niin ja hyvää uutta vuotta. Selvästikkin Prota on mietityttänyt, kun en olekaan tällä kertaa ruikuttanut perään viestein ja puheluin, että anna meille vielä mahdollisuus. Silloin kun ensimmäisen kerran erosimme ja kun avoliittomme purkautui olin autuaan tietämätön hänen avioliitostaan, niin olin valmis ensimmäistä kertaa elämässäni tappelemaan miehestä kynsin ja hampain kiinni. Nyt toisella kertaa, kun kokonaisuus on tiedossa tai ainakin melkein en näe sitä tarvetta. Näen asian jotenkin niin, että Pro teki nyt ratkaisunsa. Enkä minä halua omalta osaltani millään tavalla vaikuttaa siihen päätökseen mitä hän päättää avioliittonsa suhteen. Ja ilmeisesti ei ole vieläkään päättänyt yhtään mitään. Tunteet välittyy myös tuosta pätkästä. Sisätyy rivien välissä myös pientä pahoittelua mun mielestä, että kaikki päättyi miten päättyi ja miten tässä kaikessa oikein loppujen lopuksi kävi. Ei tuo nyt suoranainen anteeksi pyyntö ole mutta sinne päin. Tai ainakin minä sen niin tulkitsen.

Olen tässä ihmettelemällä ihmetellyt miksi Pro teki näin minulle. Se suuri kysymys miksi, joka meitä eronneita naisia miksei miehiäkin (Dolce sinut on huomioitu) askarruttaa. Tässä suhteessa olin avoimempi kuin missään suhteessa aikaisemmin. Nostin kaikki “luurangot” kaapista pöydälle ja samalla tein itsestäni haavoittuvaisemman kuin olin koskaan elämäni aikana aikaisemmin ollut. Tämän tein suuhteen alku taipaleella. Siinä kohtaa oli jo tunteita mukana. Eli miksi kaikesta huolimatta Pro jatkoi suhdetta vaikka tiesi miten paskasti minulle oli tapahtunut osassa aikaisemmista suhteista. Miksi hän jatkoi vielä, kun itse tiesi mikä tilanne oli. Hän ei ole voinut mitenkään ajatella, että kaikki kääntyy parhain päin. Siinä vaiheessa peli olisi ollut vielä helppo ja suhteellisen kivuton viheltää poikki. Mutta ei Pro jatkoi “leikkimistään” Jonka seurauksena tässä on nyt yksi pahasti särkynyt sydän lisää tähän maailmaan. En edes pahimalle vihamiehellekään hauluaisi sydänsurujen tuskaa taakaksi.

Tällä hetkellä tuntuu utopistiselta ajatukselta, että joskus voisin rakastua yhtä palavasti. Huolestuttaa se, että uskallanko laittaa itseni ja sydämeni uudestaan samalla tavalla likoon ja heittäytyä suhteeseen kuin Pron kanssa. Kyllä minä uskon, että minua joku viellä jossain odottaa. Joku joka rakastaa vain minua ja ehdoitta. Viesti oli vaikuttavuudelta sellainen, että hymyillään kun tavataan. Olet ihana ihminen, mutta tässä kävi nyt vain valitettavasti näin. Se tässä pelottaakin. Mitä silloin tapahtuu, kun tavataan. Jos pelkkä teksiviesti sai molemmissa noinkin voimakkaita tunteita aikaiseksi, mitä silloin tapahtuu kun näemme face to face. Ja mitä jos alkoholilla on osuutta asiaan, pystymmekö pitämään näppimme toisista erossa. Noihin ei ole olemassa oikeaa vastausta vaan aika näyttää kuinka tässä käy. Mitä kauemmin olemme toisiamme näkemättä sitä parempi.

Kyllä varmasti Pron näkeminen aiheuttaa vielä pitkään reaktioita minussa, jos ei aina. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu sitä kauemman kipeät muistot ja palava rakkaus lokeroituu.

Ugh olen puhunut!