Voimissain

Vuosi purkissa 31.12.2007

Vuosi on vaihtumassa ja on tullut aktiivisesti mietittyä kuluvaa vuotta. Vuosi 2007 on ollut elämäni onnellisin vuosi. Samalla se on ollut myös suruntäyteinen. Pro toi elämääni rakkautta todella paljon ja lähtiessään jätti ison aukon sydämeen. Siitäkin huolimatta vuosi 2007 oli mahtava vuosi. Tabermannilta taas tilanteeseen sopiva lainaus.

“Jotta pääsisi perille on eksyttävä tieltä.

Joka pääsee perille oppii, että hetken kuluttua

 on taas jatkettava matkaa.

 Joka ei koskaan putoa raiteilta ja mene rikki

jatkaa aina samaa rataa ja on turvassa suurelta

murheelta ja suurelta onnelta.”

                                                          -Tommy Tabermann-

Sitten vähän meemeilyä päivän ratoksi. Kävin tämän ottamassa Roxyn blogista. (Anteeksi, roxy :D)

1. Mitä sellaista teit vuonna 2007, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin? Rakastuin

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetko enemmän ensi vuodelle? En tehnyt mitään lupauksia. Ensi vuodelle toivon ja lupaan olla sekä etsiä onnea

3. Missä maissa kävit? Kreikka, Ruotsi

4. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2008, jota puuttui vuodesta 2007? Pysyvän parisuhteen, jossa on sitä suurta rakkautta. Lisäksi haluaisin vuodelle 2008 terveyttä.

5. Mitkä vuoden 2007 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi? 15.10. silloin erosin Prosta

6. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna? Suurin saappaisiin astuminen ehdottomasti. Eli työrintamalla siirryin yhdistelmävirkaa tekemään. Uralla edetty rividuunarista johtavaksi virkamieheksi.

7. Mikä oli suurin epäonnistumisesi? Ei kai tässä mitään suuria epäonnistumisia ole tullut. Tai voihan ton mun ja Pron eron laittaa suureksi epäonnistumiseksi. Kaikki kun olisi voinut käydä paljon paremmin. Laihdutus yritykset ovat myös epäonnistuneet viime vuonna.

8. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Uuden auton, tai siis minulle uuden

9. Kenen käytös herätti hilpeyttä? Pron käytös suhteen aikana, hän sai mut aina nauramaan. Lisäksi työssä nuorten käytös aika ajoin pistää hymyn huulille.

10. Kenen käytös masensi? Tähänkin on vastattava Pro. Tunteina masennus ja ennenkaikkea pettymys.

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Laskujen jälkeen vaatteisiin, ulkonakäymiseen ja matkusteluun.

12. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi? Ulkomaan matkat saavat minut aina innostumaan kunnolla. Lisäksi suosikki kirjailijan kirjan ilmestyminen oli kohokohta.

13. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2007? Ehdottomasti Irinan Pokka sekä Irinan Miksi hänkin on täällä. Tähän voisi melkein vastata koko Irinan tuotanto.

14. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi? Yhteenvetona tuossa alkupostauksessa sanoinkin, että olen ollut vuonna 2008 onnellisempi kuin koskaan. Vaikka nyt itkettääkin niin kaikesta huolimatta sanoisin, että viime vuoteen verrattuna olin onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi? Mulla paino vaihtelee jojon lailla. Kait sitä olen muutaman kilon pienempi kuin edellisenä vuonna.

c) rikkaampi vai köyhempi? Rikkaampi, kun nyt olen työssäkäyvä aikuinen. Ei enää tarvitse elää opintotuilla.

15. Mitä toivoisit tehneesi enemmän? Liikkunut enemmän sekä pitänyt yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin.

16. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? Töitä :D, myös tuon iänikuisen vatvomisen olisi voinut jättää vähemmälle

17. Kuinka vietit joulua? Perheen parissa hyvin syöden ja rauhoittuen. (sekä kotona parkuen) Ikävän täyteinen joulu.

18. Rakastuitko vuonna 2007? Kyllä ehdottomasti ja kovasti. Se oli sitä jalat alta vievää rakkautta

19. Kuinka monta yhdenyön juttua? Voin ylpeänä sanoa, että 0.

20. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi? Sinkkuelämää, selviytyjät

21. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan? En vihaa ketään ihmistä. Viha syö ihmistä sisältäpäin niin pahasti.

22. Mitä halusit ja sait? Sain rakastaa ja kokea olevani rakastettu.

23. Mitä halusit, muttet saanut? Elämäni miehen ja perheen

24. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna? Vaikea, vaikea. No vastataan tähän vaikka Harry Potter ja Feeniksin kilta.

25. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit? Vietin synttärini Pron kainalossa.

26. ketä ikävöit? Prota ja paljon

27. Mitä tekoa/asiaa kadut vuodesta 2007? Tätä tuli mietittyä ja pitkään. En kadu kyllä mitään mitä olen vuonna 2007 tehnyt. Olen elänyt täysillä ja takkiin on tullut, mutta en tekisi mitään myöskään toisin.

Siinäpä se oli tiivistettynä, mun vuosi 2007. Toivotaan, että vuosi 2008 olisi ainakin yhtä ihana jollei ihanampi. Kiitoksia kaikille lukijoille tästä vuodesta. Toivottelen teille kaikille hyvää ja onnekasta uutta vuotta! Palataan ensi vuonna asiaan!

Juuri niin Charlotte! 29.12.2007

Pitihän se käydä testaamassa ja niin siinä vaan kävi eli tulokseksi tuli Charlotte. Linkkiä en osaa ilmeisesti siirtää, mut käykää ihmeessä kokeilemassa http://www.blogthings.com/whichsexandthecityvixenareyouquiz/

You Are Most Like Charlotte!

You are the ultimate romantic idealist You’ve been hurt before, but that hasn’t caused you to give up on love. If anything, your resolve to fall in love is stronger than ever. And it’s this feminine optimism that men find most appealing about you.Romantic prediction: That guy you are seeing (or crushing on)?Could be very serious - if you play your cards right!

LISÄTTYÄ 29.12.07 KLO 22.03

Pakko vielä todeta, että Pron ystävä sanoi aina, että jos pelaan korttini ja tämän pelin oikein Pron on lopulta minun. Yksin ja ainoastaan minun, koko loppuelämäni ajan. Mikäli niin vain haluan. Kiinnostaisi tietää, joko olen omalla “pelilläni” ryssinyt tämän ottelun täysin. Vai onko vielä mahdollisuus erä ja ottelupalloon?

Eilisen migreenikohtauksen jälkeen olen ollut ihan sekaisin. Minuun pumpattiin niin vahvoja lääkkeitä, että olen vihdoinkin saanut nukutuksia. Nyt tosin rytmi ihan sekaisin. Todisteena siitä, on se, että kun kävin lähikioskista hakemassa maitoa kotiin tullessani heti oven avattua huusin vaistomaisesti “moikka, kulta kotona ollaan” Huudahduksen jälkeen tunsin itseni ihan idiootiksi. Tuli niin kova ikävä vanhoja “hyviä aikoja”

Sinkkuelämää maratonia taas odotellessa. Ja näissä jaksoissa Charlotte löytää ja saa se tosi rakkauden.

Samaa rataa

Asiat täällä etenevät samaa rataa. Eli mainittavia muutoksia olotilassa ei ole ehtinyt syntymään. Tänään jouduin tosin sairaalaan valtavan voimakkaan migreeni kohtauksen vuoksi. Omissa laskelmissa huomasin myös sen, että migreeni ei ollut vaivannut minua kertaakaan Pron aikana ja nyt se tuli voimakkaampana kuin koskaan. Tiputuksessa olin useita tunteja ja lopulta komeahko lääkäri päästi minut kotiin. En ollut lääkärin ulkonäköön ehtinyt edes kiinnittää huomiota niin tuskissani kun olin.

Hassua miten tämä ero kaava menee aina samaa rataa. Ensin parun muutaman päivän putkeen sitä samaa ikävää. Sitten tulee vaihe jolloin millään ei ole mitään väliä. Ei huvita hoitaa kotia tai ihmissuhteita sen jälkeen tulee masennus vaihe. Joka kerta vaiheet ovat samat. Huomasin myös tänään kuinka suojeleva olen Prota kohtaan. Isoäitini siis alle 70 vielä, kyseli minun ja Pron vaihesta ja olenko kuullut Prosta jotain. Sanoin siihen sitten, että ei ole mitään kuulunut. Päätin samalla tehdä selväksi missä vaiheessa minun ja Pron suhteessa mentäsiin jos vaikka mamman kautta tieto kulkisi pappan korviin ja vittuilu ja nauru pyrähdykset loppuisivat. Sanoin, että niin sitä vaan yhdessä asutiin, hääpäivä sovittiin perheen perustamista suunniteltiin vielä kolmekuukautta sitten, mutta nyt olen tässä. Mammani siihen totesi, että ehkä Pro on vain miestyyppiä jotka eivät osaa päättää ja siksi tälläinen vetkuttelu. Oikeassahan hän oli, mutta jostain syystä vedin hirveän herneen nenääni. En sitä tosin mammalleni näyttänyt, mutta heti autoon päästyäni minut valtasi kova raivo. Mikä oikeus kenelläkään on arvostella minun Protani yhtään. Kyllä minä parhaiten tiedän minkälainen hän oli ja mitä hän mistäkin ajatteli. Ei kenellääkään tuntemattomalla ole oikeuksia sanelemaan miten luulisi asioiden olevan. (Jatkakaa toki silti vakkari komentoijat kommentoimista) Näköjään sitä itse saa Prota sättiä vaikka maailman loppuun asti, mutta kun joku muu tulee totuuksia sanelemaan ja kolahtaa.

 LISÄTTYÄ 29.12.07 KLO 3.50

Noihin vaiheisiin vielä palatakseni. Yksi selkeä vaihe on myös se, että on ihan varma, että nyt Prosta kuuluu jotain. On perjantai ja Pron on jo varmasti nyt kavereidensa kanssa liikkeellä. Sitä odottaa joka perjantai (tai nyt uutena vuotena) että jotain kuuluu ja saa aina pettyneenä todeta, ettei tälläkään kertaa mitään. Tätä odotusta näin vkl aikaan kestää yleenäs 2-3viikkoa jonka jälkeen toivoa on sen suhteen taas mennyt. Onhan tuossa odottelun puuskassa jotain hyvääkin. Kun on ajatuksen tasolla niin varma, että jotain kuuluu tulee koko kämppä siivottua lattiasta kattoon jos vaikka Pro olisikin yöpaikkaa vailla. Ei pelkoa sohva paikkoja olisi vain tarjolla

Meillä vaihtuvat ovikoodit yleensä myös vuoden vaihteessa toivottavasti niin siis tänäkin vuonna. Olen vasta uutena vuotena asunut vuoden tässä uudessa osoitteessa. Vuosi sitten muuttaessa olin intona kaikesta uudesta mitä vuosi toisi tullessaan. Olinhan viime vuonna vaikeuksien jälkeen valmistunut koulusta ja saanut viran sijaisuuden. Naurettiinkin kun saatiin kamat kämppään kannettua, että oli uusi ammatti, uusi työ, uusi asunto ja uusi auto vuoden vaihteen jälkeen enää elämästä puuttuisi se uusi mies. No eipä sitä kauan tarvinnut odotella. Vanhan asunnon ovi oli ihana sulkea viimeistä kertaa taakseen. Tuntui kun olisi saanut kaiken aloittaa puhtaalta uudelta pöydältä. Taakse jäivät huonot ja epäonnistuneet ihmissuhteet ja vanha elämä. Nyt tässä asunnossa on muistoja kertynyt vuoden varrelta ja ne ovat pitkältikkin Pro painotteisia. Mutta ei se minua haittaa, sillä Pro opetti minulle miten rakastetaan. Ovi koodien vaihtoa odotellessa, ettei sydän pampaten tarvitse joka kerta pelästyä kun naapurin kudilla ovikello kajahtaa vkl yönä.

Olin laittamassa tossa alkuyöstä jo Prolle viestiä pitkien itsensä kamppailuiden jälkeen. Kirjoitin viestin kokonaan. Sitä tuli muotoiltua reilut 20min. Mutten koskaan painanut lähetä nappulaa. Ajattelin, että mitä se oikein hyödyttäisi. Vaikka ero olisikin saatu vireille niin oletan, että Pro itse ottaa minuun sitten yhteyttä. Pieni pelko siinä on mikä minua vähän kaihertaa. Eli jos Pro tiedostaa kuinka paljon on minua loukannut (ja uskon, että tiedostaa) hän ei viitsi sitä viestiä /yhteydenottoa tehdä, kun aikaa on jo kulunut näin kauan eikä minusta ole kuulunut mitään. Pohdin ja vatvon näitä samoja asioita edelleen.

Ai niin eräs ystäväni on tavannut ihanan miehen. Omien sanojensa mukaan siis. Mies on kuulemma juuri eronnut. Eropaperit jätetty kaksi kuukautta sitten… Noh ei siitä sen enempää, kukin ajattelee mitä itse haluaa.

Lopuksi vielä muutama kommentti sinkkuelämästä. Ohjelmaa taas katsottuani rupesin miettimään, kuka hahmoista on eniten minua itseäni lähellä. Kaikki kai toivoisivat olevansa Carrieja tai Shamathoja, mutta minä taidan olla piilo Charlotta, jossa ripaus carria tai tullaan nyyt kaapista kunnolla pois. Ajatuksiltani ja teoiltani taidan olla tai olen Charlotta ja ylpeä siitä!

Totaali romahdus 26.12.2007

Nyt se sitten tapahtui. Olin uumoillut, että pientä liukumista taaksepäin olisi voinut olla tiedossa, mutta en ihan tälläistä romahdusta odotellut. Olen liukunut samaan pisteeseen, kun päivänä jolloin erosin. Millään ei ole mitään väliä. Miksi tehdä ruokaa, siivota, tiskata, ketä se kiinnostaa ja ketä se muka hyödyttää. Itken tällä hetkellä kaikille ja tauotta. Kuinka paljon ihmsellä riittää kyyneliä itkettäväksi? Olen varmasti itkenyt jo yhden järven verran Pron perään tätä ikävääni. Kaikki itkettää… Itken kun luen muiden blogeja, itken kun ystäväni kyselevät kuulumisia, itken kun katson telkkari ja itken vuolaasti tätä kirjottaessani. Mulla on niin hirveä ikävä, että taju lähtee.

Muutama päivä tässä menee varmasti tätä ikävää taas suriessa. Näin ennakko ilmoituksena vaan, ettette ihmettele mihin olen hävinnyt. Voimat edes tuottaa tekstiä ovat aika olemattomat. Pro tule ja hae minut täältä pois. Pakko tästä on taas jossain välissä nousta. Ei tämä ikävä voi jatkua näin loputtomiin…

Ei lahnoja, ahvenia vaan monni!

Eipä tänään ole kummempia tapahtunut. Syönyt olen sen minkä olen pahanolon kohtauksilta pystynyt. Ja ylläri ylläri vatvonut ja miettinyt Prota. Viime yönä tai oikeastaan aamuna nukahdin vasta puoli seitsämän aikaan ja yhdeksi toista porukoille “aamupuurolle”. Kyllä vaan äipän riisipuuro jouluaamuna on  sitten hyvää. Sitä paitsi, minä sain mantelin ja eikä ollut mikään järjestetty juttu. Vaan reilusti kaikki otti ja söi puuronsa. Mitä se olikaan mitä mantelin saajalle ensivuonna tiedossa? Muistaako kukaan? Muistelin jostain sellaista, että se olisi merkinnyt naimisiin oloa ensivuonna. Sillä asenteella puuroa söisinkin, että vitut mistään mateleista ja vitut mistään miehistä. Sain siellä vanhemmilla nukuttua muutaman tunnin.

Muutama sananen perheestäni. Tulen hyvin patriarkaalisesta perheestä. Siis perheestä missä mies sanoo sen viimeisen sana ja piste. Minulla on esimerkiksi ollut samat kotiintulo ajat siitä asti kun olin kaksitoista siihen kunnes täytin kahdeksantoista. Sen jälkeenkin oli vielä tiukka kontrolli tulemisista ja menemisistä. Nuorempana en voinut edes ajatella koskaan vievän silloisia “poikaystäviä” kotiini. Nyt vähän vanhempana  olen muutaman jo uskaltanut esitellä vanhemmillenkin. Ensimmäinen esittely taisi tapahtua vasta silloin kun olin 21 ja asunut kotoota poissa jo reilut kaksi vuotta. Tulen perheestä missä tunteita ei ole ikinä näytetty avoimesti. Syynä tähän lienee, että äitini on kasvattaneet hänen isovanhempansa. Molemmat olivat syntyneet vuosisadan vaihteessa siis 1800-luvun ihan loppupuolella. En ole esimerkiksi koskaan nähnyt vanhempieni suutelevan, pussaavan, pitävänsä toisaan kädestä tai sanovansa toisille minä rakastan sinua. Olen tuon kaiken tunne puolen suhteissa joutunut opettelemaan askel kerrallaan. Eräs poikaystäväni sanoikin minun ollessani 21, että olen tosi avoin ihminen, mutta tunne asioissa kylmä. Eihän se ihan noin ollut, mutta opettelemista oli. Vasta Pron kanssa voin sanoa, että olen näyttänyt tunteeni avoimemmin kuin koskaan ja puhunut niistä. Pro sai minut avautumaan kunnolla ja karistamaan kaikki suojamuurit pois. Eli ei voi sanoa, sen suhteen ihan hukkaan mennyt. Nyt olen viimeaikoina äidiltäni saanut halauksia, pään silittelyä ja muuta vastaavaa millä hän yrittää kertoa, että on mukana tässä minun surutyössäni. Isäni on minulle taas tosi etäinen, äitini kautta hän tietää mitä viime aikoina on tapahtunut. Ensimmäisen eron aikaan Prosta isäni oli kommentoinut äidilleni, että mitä nyt parkua paskan perään, että onhan noita kaloja meressä. Niinpä niin, mutta minä kun haluan juuri tämän tietyn monnin, enkä niitä lahnoja ja ahvenia.

Vaikeaa siis varmaan arvata mitä tänään mielessä pyörinyt. Luulen, että Pro on pyörinyt mielessä tietysti siksi, että joulu on aikaa jolloin ollaan rakkaampien kanssa. Meilläkin oli suunnitelmia täksi jouluksi. Pron piti viedä minut ulkomaille. Piti olla oikein kunnon lemmenloma hyvitykseksi siitä, että hän “pilasi” minun kesäisen kreikan matkan. No eipä tullut matkaa, eikä niitä timantteja mitä minulle suhteen aikana luvattiin. Eikä myöskään tullut joulutervehdystä. Itse olen nyt joulun aikana joutunut tappelemaan itseni kanssa enemmän kuin koskaan, etten Prolle olisi jouluviestiä laittanut. Sain otettua itseäni niskasta kiinni. Eli hyvä minä Luulen, että Pro on pyörinyt mielessä näin joulun alla myös siksi, että kun suhteessä vielä olimme Pron paras ystävä sanoi, että jouluun menessä Pron ja vaimon tilanne on selkiintynyt. Nyt vain olen miettinyt, pohtinut, vääntänyt ja kääntänyt sitä seikkaa, että onko sitä merkittävää ratkaisua tapahtunut. Ja jos sellainen on tapahtunut miksi Prosta ei vieläkään kuulu yhtään mitään.

 Onneksi tässä on tipaton tammikuu tulossa, ettei tuonne baariin tarvitse lähteä kuukauteen. Toisaalta voinhan siihen Prohon törmätä ihan missä tahansa. Tänään huomasin oman epätoivoni. Tässä kovassa ikävässäni kun olen pyörisin netissä ja päädyin tällä kertaa nuorten suosimaan irc-galleriaan. Sillä tiedän, että Pron pikkuveljellä on siellä sivut samoin kun pikkuveljen tyttöystävällä. Siinä toivossa pikkuveljen sivuilla olin, että jos siellä vaikka löytyisi yksi valokuva missä Pro olisi tai tiedon muruinen siitä mikä on Pron elämäntilanne tällä hetkellä. Haluttua tietoa en kylläkään löytänyt. Omat kuvani Prosta olivat puhelimessa ja kun puhelin olin huollossa ja sieltä tuli kaikki olivat hävinneet. Minä tyhmä kun en muistanut tallettaa niitä mihinkään. Sen sileän tien hävisi reilut 100 Pron tekstiviestiä ja reilut 15 valokuvaa Prosta. Nyt minulla ei ole mitään mitä katsoa tai lukea mitään mikä muistuttaisi Prosta. Onhan minulla aina muistot.

Neon2 sanat sopivat taas tämän hetkiseen tilanteeseen:

“ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koettaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa”

Pro pitää siis minua edelleen valveilla ja ottessaan. Nyt joululahja kirjojen pariin, jospa ne saisivat Pron mielestä edes hetkeksi.

Jouluyön mietteitä 25.12.2007

Viime yönä sain sentään muutaman tunnin nukuttua ja tänään ( tai oikeastaan eilen, siis aattona) meinasi tulla oikea kiire. Vihdoinkin kun sain vähän unen päästä kiinni eräs ystäväni soittaa siinä neljän aikaan. Juorutiin siinä puhelimessa ja vaihdettiin kuulumisia melkein aamu kuuteen asti. Unen päästä sain siis kiinni vasta seitsämän aikaan aatto aamuna ja nukuin makeasti yhteen asti. Kovan kiireen kautta suihkuun, naama kuntoon ja menoksi. On se mukava tunne kun voi suoraan lampsia valmiiseen joulupöytään.

Joulussa parasta on se läheisyys mitä ei saa perheen kanssa kokea minään muuna juhlapyhänä tai vuodenaikana. Olen jo lapsesta asti ollut sitä mieltä, että silloin on parasta se, ettei kukaan riitele, kaikki ovat iloisia ja levänneitä eikä olla humalassa. Meillä on siis vietetty aina selvä joulu. Kukaan ei juo edes viiniä ruoan kanssa ja mielestäni se on ihan kiva niin. Tapa on kai jäänyt siitä, kun oli pieniä lapsia niin ei viitsitty juoda. Nyt kaikki jo aikuisia tai melkein, mutta tapa jäänyt silti elämään. Pukkikin meillä kävi, mutta se kävi pääasiassa koiran takia. Nuorin meistä serkuksista kun on hänkin jo 15v. Mutta milläpä tuota koiraa hämäämää ei siihen parrat, möreät äänet tai muut konstit tehoa. Tuttu kun haju oli niin ei hän isoisääni pelännyt, häntä vain heilua samantien kun pukki astui ovesta sisään.

Olin ilmeisesti ollut todella kiltti tänä vuonna. Lahjoja tuli sen verran paljon. Tuli vain vahvasti sellainen olo, että ihan kuin minulle olisi yritetty ostaa parempi olo. Kaikki ympärillä kuitenkin nähnyt kuinka olen viimeiset reilut kaksi kuukautta kärsinyt kunnolla. Kaikki lahjat tulivat kuitenkin tarpeeseen, ettei ns. turhia lahjoja tullut yhtään. Astiaa, kippoa ja kuppia sekä uusi digikamera pehmeiden pakettien lisäksi. Aniksen blogiin kerkesinkin kommentoimaan, että myös kirjapaketteja tuli. Niistä mieltä lämmittävin oli Tommy Tabermannin runokokoelma. Kokoelma oli omistuskirjoituksella. Osaan oikein nähdä, kun äiti on sinne viilettänyt sitä ostamaan ja selittänyt Tabermannille ummet ja lammet kuinka sydän ollaan särjetty. Omistuskirjoituksessa oli perus joulun ja uuden vuoden toivotukset ja lopussa kommentti “Rakkaus voittaa aina” Pitää siihen ilmeiseti sitten uskoa.

Joulu herkistää. Joulun vietosta lähdettyäni oli kyyneleet taas silmissä. Mielllä kun oli Pron kanssa omat suunnitelmat tämän joulun viettoon. Hassua on jotenkin se, että kun ihminen on herimmillään niin silloin radiosta pamahtaa soimaan juuri ne kappaleet jotka koskettavat sinua kaikkein eniten. Yhteinen biisi tai biisi joka vain kertakaikkiaan kolahtaa omaan tilanteeseen, kuin nyrkki silmään. Siinä sitten pilitettyä taas kerran Pron perään siirryn autoon ja lähden ajamaan kotia kohti. Radiosta rupeaa soimaan Mikko Alataloa.

“On  silti hyvä,  ettet  näe  minua  nyt

 en  tahdo,  että  vuokseni  sä järkytyt.

Kun  mennyt  kaikki  on,  niin  jäljelle  jää  vain  tuo,

ihmisen  ikävä  toisen  luo.”

Sanat taas kolahtivat. Tyhjään kotiin saavuin lahjoineni. Joulu tuntui ensimmäistä kertaa elämässäni täysin toisarvoiselta. Niin kova ikävä on toisen luo…

Joskus yksikin askel on liikaa… 22.12.2007

Taitaa noin mennä jotkut laulun sanat. Niin totta tällä hetkellä. Pro on saanut musta niskaotteen tai kirjaimellisesti hän on saanut minut selätettyä. Ottannut valtaansa ja pitää otteesaan päästämättä irti. Vaikea selittää tätä tämän hetken olotilaa. Hassua on huomata, että Dulchinean kanssa ollaan taas yhtäaikaa, samassa masennuksen tilassa. Positiivista tässä on kai se, että sitten kun Dulchinealla menee hyvin tiedän, että itsellekkin toivoa silloin luvassa.

Tulipa nukuttua. Luontaistuote kaupasta sain jotain unilääkkeen tapaisin tuotteita. Illalla ne nassuun vedin ennen nukkumaan menoa ja heräsin puhelinsoittoon kahden aikaan tänään päivällä. Eli joko pillerit auttoivat tai sitten vain uupumus sai lopulta yliotteen. Jos joka päivä nämä joulunpyhät saisi nukuttua noin niin kyllä sitä sitten varmaan virkeänä olisi vuoden vaiheen jälkeen.

Hassua, huvittavaa, masentavaa ja koomista miten minä vieläkin säikyn jos nään samanlaisen auton mitä Pro ajoi. Niitä autoja ei hirveästi olen sen värisenä ja kun en kuollaksenikaan muista mikä oli sen auton rakkari. Miljoonat kerrat istunut sen kyydissä ja useamman kymmentä kertaa sitä autoa ajellut, mutta rekkari ei vain muistu mieleen. Tänään kaupan parkkipaiklla oli saman mallinen ja värinen auto sydän hyppäsi siinä samassa kurkkuun oikein urakalla. Tuli ilmeisesti jonkin sortin ahdistuskohtaus. Siinä paniikin omaisissa tunnelmissa ajattelin, että olisi kyllä niin koomista jos Pro tulisi nyt vastaan kun itselläni hiukset paskaset, ei meikkiä ja rillit päässä tekemässä viimeisiä ruokaostoksia. No eipä onneksi tullut vastaan. Sillä haluan olla hemaisevan näköinen sitten kun se jälleen näkeminen joskus tapahtuu. Näkeepähän ainakin mistä jäi paitsi. Tämän ajatuksen innoittama on alkanut uusi elämäntapa remontti. Kiloja on lähtenyt jo neljä kiloa, mikäs sen parempaa.

Pro vaivaa edelleen myös unissa. Näin karmivan riipaisevan unen, joka jossain määrin pelästytti myös itseni. Siinä koin syvää riipaisevaa rakkautta Prota kohtaan. Vanhenin unessa vuosi vuodelta ja joka vuosi kävin tiettynä päivänä paikassa, jossa Pron kanssa meillä oli tapana käydä. Joka vuosi toivoin, että Prokin olisi tänä vuonna siellä. Vuodet vierivät eikä elämääni ollutkaan tullut sitä suurta uutta rakkautta. Elin edelleen Pron ja minun suhteen muistoissa. Olin lopulta tosi vanha enkä siis tiedä kuolinko vai mitä tapahtui. Yhtäkkiä nousin ja olin jossain paikassa missä oli myös Pro jo koin niin suurta rakkautta, etten ole varmaan koskaan kokenut.

Toivotaan vaan, että oikeassa elämässä ei noin pääse käymään. Siis jos Prota ei ole mahdollisuutta tässä elämässä suhteellisen nopealla aikataululla saada niin pystyisin jatkamaan matkaa ja rakastumaan uudelleen. Tällä hetkellä ajatus tuntuu mahdottomalta, tuntuu, että elämäni ei jatku ilman Prota. Sen aika näyttää. Joulun aika vaan varmasti herkistää tälläisten kysymysten äärelle.

Yöllä tulee kuuden jakson sinkkuelämä “maraton”. Toivottavasti sitä ollaan siinä kunnossa, että sitä pystyy katsomaan. Neljän naisen edesottamusten kautta se oma elämäkään ei aina tunnu niin kaaottiselta.

 LISÄTTYÄ

Kävin vierailemassa naamakirjassa jälleen. Olisi pitänyt koko vierailut tai ainakin vierailu tietyillä sivuilla jättää kokonaan käymättä. Etsin käsiini naamakirjasta Pron vaimon. Ikäväkseni sain huomata, että Pron vaimon profiilia ei edelleenkään päässyt katsomaan, joten en tiedä mikä siellä on sivilisääty. Ainakin Pron vaimo on muuttanut muotoa edukseen. Kiloja on lähtenynyt ja muutenkin ylieinen habitus on muuttunut nuorekkaaseen ja positiiviseen suuntaan. Nyt vaan pienessä päässäni mietin on muutos siksi, että onni kuikoistaa Pron kanssa jälleen vai siksi, että eroneena on ottanut elämästään ilon irti. Sellaista vaihtoehtoa ei pitänyt nimittäin missään vaiheessa tulla, että vaimon kanssa uudestaa yritettään. Tämä vakuuttelu tuli monelta taholta. Mistä sitä silti loppujen lopuksi kuitenkaan tietää mikä on tilanne Pron ja vaimon välillä. Arghhhh!!!!! Ahdistaa!!!!

Joulua odottelessa 21.12.2007

Lyhyestä virsi kaunis niin sanonta sanoo. Eli tiivistän tähän lyhyesti päivän tapahtumat. Työt siis vihdoinkin tehty ja joulun vietto sai virallisesti alkaa. On tässä tämän viikon aikana tullut paiskittua ylitöitä niin paljon, että sain ilokseni huomata, että tunteja oli kertynyt niin paljon, että joulun välipäivät vapaana. JEE!! Huomasin, että sairaslomalla, kun kukaan ei niitä sun hommia kerran ollut tehnyt niin kiltisti ne työt mua odotti tähän joulun alus aikaan. No tulipahan urakkana väänettyä melkein kaikki.

Sain tänään mielenkiintoisia uutisia. Teen siis viransijaisuutta tällä hetkellä ja tämän kenen sijaisuutta teen ilmoitti, että hän menee muihin hommiin eikä siis aio enää palata vanhaan työpaikkaansa. Arvostukseni siinä työyhteisössä kohosi ihan uusiin lukemiin. Yhditelmävirkaa kun teen, aamusta asti on puhelimet soinut molempien tahojen esimiehiltä. Alku viikosta kun vielä luulin saavani kenkää nyt kuulen olevani korvaamaton. Näin se elämä näköjään meitä heittelee. Kaikki kun on siinä uskossa ollut, että se jamppa tulee takaisin. Nyt heillä onkin ongelma, mistä saada pätevä ihminen tilalle jos minä en siihen suostu… Oikein hymyilyttää. Virkaa on siis epävirallisesti tarjottu tänään monestakin suunnasta

Töistä lähdin tänään vähän aikaisemmin ja ajattelin, että keskustassa pistäydyn pikaseen. Olisi niin mukava ollut saada jouluksi jotain kivaa päälle pistettävää. No liikenteessä oli moni ketä teki viime hetken lahjahankintoja. Autolla keskustassa parkkipaikkaa etsiessäni reilut puoli tuntia tulin siihen tulokseen, että ne vanhat joulukuteet ovat itse asiassa ihan mukavia. Meni toisin sanoen hermot siinä ruuhkailussa.

Pro on myös valvottanut minua. Kun tämä uusi ikävä aalto iski päälle, en ole saanut taaskaan nukuttua juuri ollenkaan. Ajatukset myllää työstressissä ja Prossa. Hassua, kun en ole uni ihmisiä ollenkaan. Siis ihmisiä joka näkisi unia ja muistasi ne herättyään. Nyt kun on tullut nukuttua sitä paria tuntia per yö, niin näen unia enemmän kuin koko yönä yhteensä. Eikä sen pitäisi edes periaatteessa olla mahdollista. No yllätys, yllätys Pro on pyörinyt minun unissani ahkeraan. Viimeismmässä näin unta Prosta ja hänen vaimostaan. Unessa he olivat eronneet, mutta asuivat vielä käytännöllisistä syistä yhdessä. Molemmat olivat muuttamassa pois ja tunnelma oli miten sen nyt sanoisi jäätävä. Pron vaimokin tiesi minusta. Samaisessa unessa juttelin Pron vaimon kanssa vaimon tietämättä kuka olin. Viime päivien ajatukset ovat varmastikkin sotkeneet mun pääni totaalisesti.

Joulu herkistää ilmeisemmin pahemman kerran. No onneksi sen saa viettää vanhempien luona  hyvin syöden jos sitten jäisi vähemmän aikaa vatvomiselle ja Pron ajattelemiselle.

Silmät kosteina 20.12.2007

Silmät kosteina siis kirjotan tätä tämän illan postausta. Ei mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, kunhan nyt TAAS itkettää niin pirkuleesti. Silmät tässä varmaan kohta päästä lähtee. Tähän itkuiluun on nyt montakin syytä. Tämä päivä kaikkiaan on ollut yhtä itkua. Tapasin näin joulun alla läheisimpiä ystäviäni joululahjojen ja juoruilun merkeissä. Toinen mikä on itkettänyt on tuo juuri päättynyt sinkkuelämä… (Tv:stä siis)

Tapasin kohta valmistuvan psykologi ystäväni hyvän ruoan merkeissä. Tämä ystävä on siis lapsuuden ystäväni ja tuntee minut äitini lisäksi ehkä parhaiten. Juttelimme niitä näitä ja jostain kumman syystä puheet siirtyivät Prohon ja Pron elämään. Ystäväni sanoi, “että on jännä huomata, että miten suhteen aika Pro vei kaiken huomioni ja nyt eron jälkeen hän tekee sitä yhä.” Mielenkiintoinen ajatelma. Siinä sitten rupesin enemmänkin avautumaan Prosta ja ikävästäni häntä kohtaan. Puitiin, analysoitiin ja kääneltiin asioita. Kyllä nyt olen tytöt puinut teidänkin edestä, kenellä on vielä puinti lakko käynnissä. Ystäväni sanoi myös jotain sellaista mikä on saanut ajatukseni ja tunteeni taas ihan sekaisin. Hän sanoi: “entäs jos Pro on päättänytkin laittaa elämänsä järjestykseen ja haluaa hoitaa tämän eron omalla tavallaan eikä sotkea sua siihen mitenkään. Mitäs jos sitten kun tämä kaikki ero hässäkkä on ohi Pro tuleekin takaisin suurten rakkauden tunnustusten kera. Pystytko sä oikeasti pitämään hänet ulkona elämästäsi?” Tähän sitten toki vastasin, että jos sellainen tilanne joskus tulisi vastaan Pro saisi kuulla kyllä suorat sanat minulta, tällä kertaa en säästelisi mitään… Ystäväni tähän jatkoi: ” Tiedän, että käyttäydyt noin ja Prokin teitää, se tuntee sut niin hyvin. Lukee sua kuin avointa kirjaa, osaa tulkita sun ilmeitä ja eleitä paremmin kuin kukaan sun ystävistäsi. Mitä sitten kun olet sanottavasti sanonut ja kiukun ulos purkanut?” Tuo onkin varmaan milljoonan euron kysymys. Miten sitten toimisin? Vielä tuntuu vahvasti siltä, että kaiken tämän paskan jälkeen antaisin Prolle vieläkin mahdollisuuden. Helpolla hän ei todellisuudessa pääsisi- Olen sillat takanani sen verran hyvin polttanut, mutta tilaisuuden saisi kuitenkin.

Toisen ystäväni luona käydessä minut kyllä tiputtettiin taas maan tasalle sieltä pilvistä ja nopeasti. Tämä ystäväni, ei ole voinut Prota hyväksyä alku ihanuuksien jälkeen. Hän ei voinut sietää sitä, ettei Pro halunnut nähdä ystäviäni. Sen jälkeen kun tuli ilmi, että Pro oli naimisissa ystäväni arvostus tipahti miinukselle ja ropisten. Hän ei voinut ymmärtää myöskään silloin minua ja minun ratkaisujani. Ystävälleni avioliitto on pyhä ja tästä avioliitosta on nyt toinen lapsi syntymässä. Hän suutus päissään jopa minulle silloin sanoi, että olen avioliiton rikkoja. Joka silloin kolahti kovasti, mutta ystäväni perui puheensa rauhoittuaan. Nyt hän ilmoitti suoraan, että jos Pro kävelisi elämääni jossain vaiheessa takaisin pysyvästi, olisi idiotti jos antaisin sen tapahtua. Tämän kaiken jälkeen olen täysi dorka jos edes piirun verran luottaisin Prohon. Dorka tai idiootti minä olisin sen valmis tekemään, luottamaan meihin ja meidän yhteiseen tulevaisuuteen.

 Lopuksi täältä itkun keskeltä sanottava näin sinkkuelämän inoittamana. Mitä jos Pro onkin minun Mr. Big ja minun pitää vaan tarpeeksi odottaa ja siinä samassa kärsiä, että voimme elää yhdessä sitä jalat alta vievää tajunannan räjäyttävää rakkautta???

Uupumusta ilmassa 18.12.2007

Uupumus ja jonkin sorttinen masennus on kaatanut minut kirjaimellisesti vuoteseen. Jostain muistan lukeneeni eron seitsämästä portaasta ja masennus oli yksi niistä portaista kohti parantumista, joten ei ilmeisesti syytä huoleen. Viikonloppuna kävin elokuvissa katsomassa joulutarinan ja se sai aikaiseksi jonkinlaisen tunteiden vyöryn. Olen siitä lähtien volottanut taas jatkuvasti. Ikävä Prota kohtaan on taas valtava. Se on varmaankin epätietoisuus mikä minua tässä riistää. Tietämättömyys siitä, onko hän eroamassa vai ei. Toisaalta mitä se asia minulle enää edes kuuluu. Hänhän on valintansa ilmiselvästi tehnyt. Varmasti jos saisin tietää, että ero on vireillä se saisi minussa aikaan jonkinlaisen toivon kipinän ja se ei olisi suotavaa tässä tilanteessa. Parempi vain unohtaa, mutta sekin helpommin sanottu kuin tehty.

Olin serkkupojan 18vee synttäreillä viikonloppuna. Siis virallinen kahvittelu tilaisuus. Siellä tuli keskustelua ravintola elämstä ja systerini siihen toteamaan, että minäkin olen ahkeraan eräässä yökerhossa käynyt. Totesin siihen, että “anteeksi vaan, mutta olen eron jälkeen tasan kaksi kertaa käynyt ko. paikassa.” Isoisäni nauroi taas siinä vieressä. Tällä kertaa minulla oli sisua sen verran, että sain sanottua “ole kuule ihan hiljaa ja pidä se turpasi kiinni.” Kyllä voi edelleen riistää tuo isoisäni nauraminen asialle. Ihan kun eroasta ei saisi ollenkaan puhua ja ihan kuin tekisin nyt tikusta asiaa. Vaikka mammalle olen kyllä kertonut, että lapsista ja häistä oli ollut jo puhetta. Ei isoisäni taida tajuta kuinka vakavasta suhteesta loppupeleissä oli kyse. Hän itse oli minun ikäisenä jo kahden lapsen isä.

Minua käy Prota oikeastaan sääliksi. Miten tämän oikein selittäisi, hmmm…. Pro ystävä harjoittaa erästä liiketoiminnan alaa ja pro auttelee häntä siinä aina välillä mitä kiireiltään ehtii. Myös minä aikoinani olin tätä Pron ystävää auttelemassa. No isovanhempani tietävät tämän Pron ystävän tuon liiketoiminnan kautta. Aikoinaan tuli kiusallisia tilanteita, kun olimme yhdessä auttelemassa ja isovanhempani tulivat paikalle. No juttelin heidän kanssaan ja Pro liukeni aina paikalta yleensä tupakalle. Ei ilmeisesti halunnut kiusallisia tilanteita. Nyt on tilanne se, että Pro tietää minkä näköiset ovat isovanhempani, mutta hän ei tiedä mitä he tietävät. Sattui viikonloppuna niin, että Pro oli avittelemassa ystäväänsä ja isovanhempani tulivat paikalle. Pro luikki karkuun häntä koipien välissä, noin kuvainnollisesti. Siis haloo hyvä mies. Ikää kun on jo reilut 30 lähes 35. Kävi lähinnä Prota sääliksi, kun täytyy tuollaisessa tilanteessa käyttäytyä noin. Miksi ei voi vain korrektisti tervehtiä ja jatkaa hommiaan. Jos sitä selkärankaa ja munaa löytyisi hän olisi toiminut niin. Toiminut kuten aikuiset. Eihän Pro edes tiedä olenko sanonut mitään tai saatikka tietävätkö isovanhempani edes kuka hän on. Toisaalta minua vähän pisti hymyilyttämäänkin tilanne. Eipä Prolta pääse unohtumaan mitä tuli minulle tehtyä ja samalla kuva minusta säilyy vahvana Pron mielessä, jos kerran karkuun tulee lähdettyä noin. Tämä oli nyt todella sekava sepustus tapahtuneesta, mutta tietyistä syistä en uskalla Pron ystävän liiketoiminnan alaa paljastaa.

Nyt onkin tullut koko yö valvottua, taas. Esimieheni nimittäin soitti viimeviikolla ja ilmoitti, että meidän tulisi keskustella miten työt ovat lähteneet liikkelle sairaslomani jälkeen. Tuli vahvasti sellainen olo, että potkut on tiedossa. Ääni kuullosti kylmän kalskealta. Vaihdoin työpaikkaa lokakuun alussa ja minulla on kylläkin sama esimies. Leikkaus mikä oli siis työtapaturma vanhasta työpaikasta tuli vain lähes heti uudessa paikassa työt aloitettuani. Koeajalla kun olen niin minuthan voidaan potkia ilman syytä pellolle niin haluttaessa. Pitää toivoa, että niin ei tässä tapauksessa kuitenkaan käy. Tämä siis syy unettomuuteen tällä kertaa.

Toivotaan parasta pelätään pahinta. Viikko enää jouluun. Onneksi lahjat sentään hankittu.