Voimissain

Ahistaa - päivä 29.11.2007

Ei tässä juuri mitään sanottavaa tämän päivän osalta. On päällä vain sellainen yleinen ahdistus. Enkä oikein osaa sanoa, edes mistä se mahtaa johtua. Siis tietenkin varmasti Pro on osaltaan vaikuttamassa tilanteeseen, mutta muuten pitäisi kaikki olla ihan ok. Sellainen olo, että joku istuisi tuossa rintakehän päällä 24/7.

Kävin tänään kaupoilla kääntymässä. Hakusessa on sellainen haista paska- paita. Tiedettekö sellainen paita mitä nyt voisi käyttää pikkujoulu kautena tuolla ravintoloissa. Paita missä tiedän näyttäväni todella hyvltä olematta kuitenkaan tyrkky. Sellainen luomus, jos Pro tulee vastaan se mahd. ajattelisi mistä kaikesta on jäänyt paitsi valinnoillaan. Ja jos nyt Pro ei tule vastaan niin ainakin joku ihana sinkkumies, joka ajattelisi, että wou kun näyttää hyvältä. Sellainen paita ollut siis etsinnässä. Etsintä jatkuu siis vielä huomenna ennen baari-iltaa.

Näin tänään myös kaupungilla Pron parhaan ystävän. Hän tosin ei nähnyt minua. Sydän kuitenkin sai sellaisen tykytyksen aikaiseksi ja henkisalpaantui, että mietin siinä mitä mahtaa tapahtua, kun joskus Prohon törmään jos paras ystävä aiheuttaa jo tollasia reaktioita.

Pikku hyvää hain äsken joten iltani jatkuu glögin, aurajuuston ja pipareiden parissa.

LISÄTTYÄ

Menin sitten liittymää pitkästä vastustelusta huolimatta facebookiin. Vanhoja tuttuja siellä olen tämän illan metsästellyt. “Törmäsin” myös Pron vaimon profiiliin “vahingossa”. No tiedänpähän ainakin nyt, että miltä näyttää sekä sen mille sitä nyt sitten ollaan hävitty, jos ollaan… Tämä löytö lisäsi ahdistustani vaan lisää. No jos siellä baari elämässä huomenna Prohon törmään voin ohi mennen mainita, että kivan näköinen vaimo sulla… (älkää pelätkö, ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen)

Pipareita paistamaan 28.11.2007

Tänään onkin ollut pitkästä aikaa ihan ok päivä. Sain ainakin muuta ajateltavaa. Olin ns. pikkujouluilla erään yhteistyökumppanin kanssa. Siis syömässä pitkän kaavan mukaan. Alkoholia näissä pikkujouluissa ei tarjoiltu yhtä viinilasia enempää. Eikä suoraan sanottuna ollut niin väliäkään.

Ajattelin siinä sitten katkaista juoruilulta siivet ja kertoa avoimesti, että erottu ollaan ja miksi. Tulin siihen tulokseen, että mikä minä olen Prota ja hänen tempauksiaan suojelemaan. Oli siinä aikas järkyttäviä ilmeitä nähtävissä. Jotenkin tuo avautuminen helpottaa omaakin oloa, ei tarvitse muiden pikku piireissään miettiä miksi toi nyt on niin kireällä päällä. Puheentaso oli välillä vähän levotonta ja iskurepliikeistä puhuttiin. Piparin paiston vaikeudesta juttu jotenkin lähti iskurepliikkeihin. Siinä sitten eräs vanhempi yhteistyökumppani ehdotti tälläistä lähetysmistapaa; ” Osaatko paistaa pipareita? Ai hyvä. Lähtisitkö paistaa mun luokse niitä pipareita?” Nuorempi väki sai tästä huumoria kerrakseen. En muista koska olisin nauranut taas pitkästä aikaa niin paljon, kun tuon lähes kolmen tunnin ruokailutuokion aikana. Täytynee sanoa, että naurua onkin ollut jo ikävä. Sainpa sitten meidän tilausajon nuoren bussikuskinkin hämilleen. Kun menin suureen ääneen häneltä kysäsemään tuota piparin paisto taitoa. Koko linja-autollinen (siis me kaikki 12) repesi sellaiseen naururemakkaan, että poitsu ei oikein tiennyt minne olisi katsonut. Nauraminen kyllä rentouttaa.

Kävin myös tikkien poistossa tänään. Nyt polveani molemmin puolin koristaa kaksi komeaa rastia. Sitähän voi sitten joskus hamassa tulevaisuudessa uuden mahdollisen kumppanin kanssa “leikkiä” aarteen etsintää…

Kaikkiaan siis ihan ok päivä, pitkästä aikaa. Tälle olikin jo tilausta.

Kaikki raivostuttaa päivä 27.11.2007

Mä olen ollut tosi uuvuksissa koko viikon. Onnekseni voin sanoa, että ihanaa olla vielä sairaslomalla. 1,5kk valvominen näköjään rupeaa ottamaan univelkojaan takaisin. Uuvuttaa, väsyttää ja vituttaa. En tiedä mistä johtuu, johtuuko uupumuksesta vai mistä niin Pro ja ikävä Prota kohtaan tuntuu vain kasvaneen tällä viikolla. Sitä kun niin haluaisi päästää menemään ja jatkaa matkaa. Tuossa olikin pari viikkoa jo ihan hyvää aikaa olin toiveikas ja näin asiat valoisasti ja kirkaasti. Liukumalla siis lähtöpisteeseen.

Tänään on vituttanut kirjaimellisesti kaikki. Ekaa kertaa leikkauksen jälkeen fysiotereapiassa ja vitutti niin pirusti miksi jalka ei tottele niinkuin haluan. Sitä pinnistämällä pinnistää ja yrittää tehdä niinkuin käsketään, onnistumatta. Siis todella turhauttavaa. Vittuttaa remontit. Meillä tehdään hissiremonttia. Remontti alkaa aamulla puoli seitsämän ja illalla loppuu siinä seiskan aikaan. Miksi vitussa poraaminen pitää aloittaa heti puoli seiskan aikaan. PRKL! Entäs sitten ihmisten liikenne käyttäytyminen, eikö liikennesäännöt ole näille ihmisille tuttuja. Olin kääntymässä kotia kohti tutusta paikasta, jossa on siis tietöitä. vastaantuli papparainen ja oli kääntymässä paikasta josta ei saanut kääntyä. Puristi mulle siinä sitten nyrkkiä ja pyöritteli päätään. Teki niin mieli tehdä uukkari ja lähteä perään ja huutaa “eikö pappalle ole liikennemerkit tuttuja” Lisäksi vihdoinkin kun saa nukkua, tuo uni maailma vainoaa minua. Ei nyt kirjamellisesti, mutta yksi kiva ja positiivinen uni, uni jossa Pro ei ole mukana olisi niin mahtavaa. Tänään on siis ollut kaikki raivostuttaa päivä.

Olen myös miettinyt, että on todella syvältä ja poikittain siis suoraan sanottua perseestä, että hetkessä hullaannutaan, päivässä ihastutaan, kuukaudessa jo rakastutaan, mutta unohdeta ei koskaan!

Per**leen muistot 25.11.2007

Mä en varmaan pääse koskaan yli Hra Prosta tai ainakin tällä hetkellä tuntuu taas siltä. Kuinka sitä ihminen voikaan riutua näin muistoissa vaikka totaalihiljaisuutta on jo kestänyt sen melkein kahden kuukauden verran. Luulisi, että sitä jossain vaiheessa vain jatkaisi elämää eteenpäin. Muistot vain jotenkin hallitsee minua edelleen. Vaikka kuinka haluaisin jatkaa matkaa niin tuntuu, ettei se onnistu.

Eilen oltiin siis pitkästä aikaa ulkona. Alkuilta olikin ihan mukavaa istuttiin syötiin ja juotiin hyvin sekä saunottiin. Muisteltiin teiniajan kömmellyksiä ja puhuttiin tämänhetkisen elämäntilanteen vaikeuksista joita kummallakin omassa tilanteessa on. No sitten päätettiin lähteä yökerhoon pöydille tanssimaan. Olikin jo pitkään ollut sellainen olo, että pöydät kutsuu. Tapasinkin siinä ravintolajonnossa tosi mukavan oloisen miehen, josta huomasi heti, ettei ole kyllä tästä kauppungista kotoisin. Herrsta vällityi meinaan sellainen lämmin fiilis heti alkuunsa. Tämä herra olikin meidän seurassa enemmän ja vähemmän koko illan aikana, kun kavereitaan odotteli. Hän flirttailikin ihan näkyvästi kanssani, mutta ei vaan kolahtanut. Hän ei ollut Hra Pro. Mietin vain, että kiinnostunkohan koskaan kenestäkään miehestä tai saatikka rakastun. Hra Pro ja hänen ihanat ominaisuudet vain mielessä. Tiedän,että pitäisi antaa ihmisille mahdollisuus, mutta kun en vain vielä jotenkin kykene.

Lisäksi huomasi valtavan ahdistuksen joka mielen valtasi baarissa ollessa. Tiesin kyllä, että Pro and company ei ole paikalla, mutta silti tuntui, että silmät pitää olla koko ajan selässä. Lisäksi eri paikat toivat muistoja niin tulvimalla mieleen. Ystäväni olikin varmaan ihan kypsä jo jossain vaiheessa tarinoilleni. Sillä sitä tuli muodossa : “tossa me tehtiin Pron kanssa silloin sitä ja sitä, tossa Pro sanoi mulle noin, tossa taas pro teki sitä ja tossa Pro teki mulle näin…” Yritin sitä kyllä tietoisesti vähentää, mutta hankalaa se oli. Lisäksi ravintolassa oli koko sen sairaalaosaston hoitsut pikkujoulujen vietossa missä minä olin polvileikkauksen hoidossa. Siinä sitten morjesteltiin puolin ja toisin. Tosin minulla jalassa kunnon piikkikorkkarit ja keppiaikaa vielä jäljellä viikon verran. Arvata saattaa oliko niintä keppejä eilen ulkona mukana

Törmäsin myös uuteen pokeen josta olin ihan varma, että olemme opiskelleet yhdessä. Jankkasin ja jankkasin asista kahteen kertaan. Kolmannella kerralla palatessani hänen luokseen hän kysyikin, että olenko minä minä. ( en omaa nimeäni tuossa viitsi käyttää) No siinä sitten selvisi, että hän oli yksi kolegani, jota en ole vain pitkään aikaan nähnyt ja joka tekee noita ravintola hommia lisätyönä. Arvata saattaa hävettikö. No laitetaan pikkujoulujen piikkiin.

Ilta oli kyllä ihan onnistunut vaikka muistot vaivasivatkin aika ajoin. Ravintola oli tupaten täynnä porukkaa ja ikäjakauma oli todella suuri. Minulla kun on tapana vetää puoleensa kaikki paikan kusipäät. Näin on ollut aina ja tulee varmaan olemaan hamaan tulevaisuuteen asti. Vaikka joka kerta yritän välttää näitä kusipäitä niin aina saan huomata, että taas tuli yksi kusipää haalittua. Kusipäiden lisäksi eilen kimpussani olivat kaikki känniääliöt. Siis kaverit jotka eivät usko hyvällä eikä pahalla ettei nappaa sitten yhtään. Yhteen tälläiseen kaveriin törmäsin, joka ei meinannut jättää sitten millään rauhaan. Lopulta kun sanoin “mä voin kuule helpottaa sun iltaa. Sä et tuu tänään multa saamaan, joten keskitä kuule kaikki energia noihin pikku pimperoihin joita täällä pyörii, niiltä kuule kyllä varmaan irtoo” tämä sai lopulta kaverin jättämään minut rauhaan. Tiedän, että oli vähän tylysti sanottu, mutta minulla kun on tapana sanoa asiat suoraan ja lopulta kun hermot meni niin tuli ehkä sanottua liian suoraan. Mutta menipä ainakin jakeluun.

Kotiin talsin illan päätteeksi kuitenkin ihan hyvillä mielin. Tulevana perjantaina pitäisi samaan yökerhoon taas mennä pikkujoulujen viettoon. Sydän hakkaa ajatuksesta jo nyt niin vimmatusti. Sillä päivä on sellainen jolloin Pro and company on yleensä likenteessä. Ei siis auta muuta kuin tottua ajatukseen, että törmätä voidaan. Tai sitten pitää vetää niin naamat, etten erota vaikka vastaan tulisi. Asiaa auttaa myös jos jätän piilarit laittamatta ja rillit jätän kotiin. Niin silloin ei oikeasti nää jos vastaan tulee No se on sitten ensi viikon murhe turha sitä näin etukäteen murhetia. Sillä periaate päätöksen olen tehnyt. En anna Prolle sitä niskavoittoa, että luopuisin suosikki ravintolasta vain siksi että häneen voin siellä törmätä. Ja entä sitten jos Pron kaverit näkevät minun tanssivat pöydällä välittyypähän Prollekin se kuva, että sielä se oli hauskaa pitämässä… ARGH!!

On mistä valita 24.11.2007

Olen tässä kelannut sitä “kermaa”, joita sinkkumarkkinoilla liikkuu. Vastaan on tullut jos jonkilaista taapertajaa omista kokemuksista sekä kavereiden kertomuksissa. Pitäisikö siis tyytyä vähempään? Liikkeellä olevat sinkkumiehet kun tuntuu olevan, noh ei minun tyyppisiä. Vapaina kun tuntuu olevan vain sellaisia miehiä, jotka maksavat katerana elatusmaksuja ja syyttävät siitä koko naissukupuolta, leskeksi jääneitä sekopäitä, jotka ajattelevat, että edes mennyt vaimo oli täydellinen ja jotka ovat unohtaneet, miten paljon häntä inhosivat hänen eläessään. Kukaan nainen ei kuitenkaan voi kaskaan täyttää heidän paikkaansa. Sitten on sitoutumiskammoisia, juoppoja, narkkareita, ilkimyksiä, pahoinpitelijöitä, naisvihaajia, kaappihomoja ja kaapista tulleita homoja, tylsimyksiä joihin vain ei kannata tuhlata aikaa. Miehiä jotka haisevat ja näyttävät pahalta ja ovat pahoja sekä ikäloppuja miehiä. Tähän listaan en edes viitsi mainita näitä naimisissa olevia miehiä jotka hakevat sitä kakkosta, kolmosta tai kenties nelosta.

Tulipas taas paatoksella kirjoitettu lista. Enkä oikeasti ole edes noin pessimisti mitä tuo lista antaisi ymmärtää. Kai se on niin, että niitä harvoja vain sinulle sopivia mies ehdokkaita on loppujen lopuksi hyvin vähän ja hyvähän se niin. Ettei jokainen vastaan tuleva mies ole se sinun “elämäsi mies”. Toisaalta missähän niitä kunnon miehiä sitten oikein liikkuu? Ravintolassa tai harrastusten parista en heitä ole ainakaan vielä löytänyt.

Vanha ystäväni on kaupungissa pitkästä aikaa ja sai minut houkuteltua lähtemään ulos. Nyt on siis edessä jos jonkilaista puunaamista, nyppimistä ja vahausta. Itsevarmuus kun tuntuu kumpuavan paikoista joita muut ei näe. Eli sileistä sääristä sekä seksikkäistä alusvaatteista. Ja onhan nyt pikkujoulu aika, ken tietää mitä tapahtuu. Pitänee jostain hankkia misteli ja kävellä se kourassa koko ravintola illan ajan

Ulkona en nyt sitten ole käynyt 1,5kk. Nyt on siis ensimmäinen ilta eroni jälkeen kun lähden viikonloppua viettämään täältä neljän seinän sisältä. Huomasin myös itsessäni hetkittäistä innostumista asian tiimoilta. Tänä iltana voin ottaa sinkkudestani kaiken ilon irti, sillä tiedän, ettei Pro ole tänään liikenteessä työkiireiden takia. Ei tarvitse siis koko iltaa pelätä, jos hän tulisi vastaan. Rentona ja hyvällä fiiliksellä siis iltaa viettelemään!

Väärinymmärretty? 22.11.2007

Kirjoittelen nyt näin lyhyesti illan ajatelmia. Masentaa ja itketää, tämä on kumma piirre sillä, en ole yleensä ollut kumpaankaan taipuvainen ihminen. Tai siis olen kyllä tunneherkkä ihminen ja kyyneleen tirautan jos siltä tuntuu, mutta nyt on jotenkin koko ajan alakuloinen olo. Asiaan voi tietysti vaikuttaa tuo, Ah niin ihana ilma. Olen siis ehdottomasti kevät/kesä ihmisiä.

Eräät kommentit pistivät minut käymään kaiken aikaan saamat tekstini tässä blogissa. Tiedän, että nämät muutamat ihmiset hyvää hyvyttään oikeaisivat, että olivat tekstiäni väärin tulkineet. Tässä kohtaa minun ja Hra Pron historiaa. Muutamalle lukijalle oli tullut yllätyksenä, että minä ja Pro asuimme yhdessä epävirallisesti tosin, mutta kuitenkin saman katon alla. Löysinkin asiasta vain yhden lainauksen tekstistä. Muistelut jatkuu tekstissä sivusin asiaa seuraavasti: “Asiat etenivät vauhdilla ja hetken päästä asuimmekin jo epävirallisesti yhdessä.” Eikö yhdessä asumisemme merkannut minulle enempää? Yhdellä lauseella kuitattu ihan kuin olankohautuksella. Todellisuudessa sitä kirjoittaessani olin varmasti niin kovalla kiirellä kirjoittamssa sitä, kun minut jätettin niin nuo onnelliset kuukauden jäivät “väliin” tekstistäni.

Täällä olen ryvennyt itsesäälissä tänään. Jos en pysty tuottamaan tekstiä mitä harvat lukijat ymmärtää, miten ihmeessä pystyn asiat jäsentämään omassa päässäni? Päiväkirjamaisestihan tätä pääsääntöisesti itselle kirjoitetaan, mutta jos tarinan kannalta jättää tärkeitä elementtejä pois onko missään mitään järkeä. Tätä vuodatusta tytöt ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, tänään on vain ollut näitä päiviä, ettei olisi pitänyt sängystä nousta ollenkaan.

Yritinkin itseäni käydä tänään piristämässä samalla kun keskustassa kävin. Muutoksen tuulet ovat siis puhallelleet elämässä tuon ulkonäön ja asunnon sisustuselementtien muodossa. Nyt jatketta sille sai, uusien silmälasien hankinta. Oli jo tosin aikakin. Nyt ei enää tarvitse monttu auki jäädä kaupassa tuijottelemaan tuntemattomia :). Samalla kävin alusvaate ostoksilla. Löysinkin todella kivan ja sähäkän pikku setin. Kaupassa tulin miettineeksi nyt joulun lähestyessä miten kiva olisi jollekkin korsettia päällään esitellä, mutta tulin siihen tulokseen, että eikas epäkäytännöllinen kapistus loppupeleissä. Mukaan siis tarttui perinteinen mutta todella seksikäs alusasusetti. Siinä kassalla sitten naureskelin itsekseni, että mitä tämäkin ostos auttaa, kun kukaan ei niitä ole näkemässä. Mutta ehkä se itsevarmuus lähteekin sisältäpäin asioista siis mitä kaikki eivät nää.

Sydän kurkussa 20.11.2007

Päässä pyörii ajatuksia laidasta laitaan. Olen tässä myös miettinyt, että alituinen Pron vatvominen auttaako se loppupeleissä minua vai onko se takertumiskeino. Keino millä pidän Pron vielä edes pienen hetken lähelläni. Pakko samaan hengenvetoon todeta, että kirjoitamisesta ja teidän vertaistuesta rakkaat virtuaaliystäväni on ollut korvaamaton apu. En oikein osaa sanoin teitä kiittää, mutta suuri kiitos!

Olin tuossa illalla kaupassa käymässä. Kaikessa rauhassa nojaillen ostoskärryihin etenin ostoksiani tehden. Yhtäkkiä henkeni salpaantui, iski paniikki ja sydän jätti varmaan lyöntejä välistä. Sanonta sydän pomppasi kurkkuun ei ollut kaukaa olotilastani. Olin näkevinäni Hra Pron. Liikkeellä olin siis ilman piilareita ja silmälaseja. Lähempi tarkastelu osoitti, että näkö oli tehnyt tepposen. Mies oli vaan olemukseltaan, ulkonäöltään ja vaatetyyliltään niin Hra Pron oloinen. Oli siinä varmaan miehellä ihmettelemistä, miksi tuo nainen tujottaa noin intensiivisesti ja on jähmettynyt paikalleen. Tuon hetkellisen välikohtauksen myötä tajusin vain sen, että kyllä tällä tyttöllä on vielä pitkä matka toipumista jäljellä. Töitä riittää siis ennen reilun kahden viikon päästä tapahtuvaa laiva matkaa. Toisaalta odottamaton tilanne pääsi tuolla kaupassa yllättämään. Siis yllätysmomentti sai minut hämmilleni, en ollut osannut varautua, että Pro olisi voinut tulla minua kaupassa vastaan. Eikä sitten loppujen lopuksi tullutkaan. Laivalla taasen, osaan varautua siihen, että hän siellä on, niin näkeminen ei varmaankaan tule yhtä suurena shokkina. Saikohan kukaan kiinni tuosta ajatuksestani.

*           *           *         *         *          *          *          *          *          *          *          *          *         

Huomasin järkytyksekseni olevani jonkin verran katkera tästä tämän hetkisestä tilanteestani. Eräs vanha koulukaveri, jonka kanssa olemme aktiivisesti tekemisissä ilmoitti ilo uutisen. Hän oli mennyt kihloihin elämänsä rakkauden kanssa. Häitä ja perheenperustamista he nyt tohkeissaan suunnittelevat. Ensimmäinen reaktioni oli tietenkin onnellisuus ystäväni puolesta. Olihan hän ollut sinkkuja ja jonkun aikaa. Ainahan se on mahtavaa, kun ihmiset löytävät itselleen kumppanin, jonka kanssa haluaa viettää koko loppuelämän. Mutta samalla iski katkeruus. Melkein itsekseni huusin “epäreilua, miksi toisella on mies jonka kanssa se on onnellinen ja miksi mulla ei ole ketään. Miksi Pron piti olla sellainen kuin oli”. Huomasin myös tiettyjä itsekyyden piirteitä tulevan esiin. Omasta mielestäni, kun olen kuitenkin suhteellisen hyvä saalis, jos niin voi sanoa. Niin miksi tässä pitää taas olla yksin. Katkeruus siis nosti päätään voimakkaasti ensimmäistä kertaa.

Ehkä en sittenkään ole niin hyväihminen kuin kuvittelin olevani. Tai ehkä tämä on vain osa ihmisyyttä.

Vihan tunnetta odotellessa 19.11.2007

Ilmeisesti silloin tällöin totaali avautuminen auttaa. Mun tapauksessa tästä uni asiasta. Tuli meinaan viime yönä nukuttua kaikkiaan seitsämän tuntia… Jee! Aamulla herätessä oli kuppaihan sekaisin enkä oikein tiennyt mikä maa, mikä valuutta, mikä aika. Nyt ihan höntti olo, mutta kyllä tollasiin yö uniin voisi jopa tottua.

Tämä päivä tullut vietettyä tiiviisti neljän seinän sisällä. Mä olen vihantunnetta miettinyt. Blogi viidakossa, kun olen pyörinyt aika monella kanssa sisarella on suuri vihan tunne sitä ex-siippaa kohden. Jäin miettimään missä oma vihan tunteeni viipyy? Tätä minun ja Hra Pron eroa kun ollaan kaveriporukassa puhuttu, kaverit on suunapäänä kertomassa omianäkemyksiään kuinka kusipää ja idiootti Pro on. Ongelmana on vaan se, että mä en näe asiaa ihan noin. Tiedän kyllä, että Pro on minulle kusisesti tehnyt, mutta näen enemminkin, että Pro on tilanteen uhri ihan kuin minäkin. Enkä pysty vaikka ehkä haluaisinkin tuntea Hra Prota kohtaan suurta vihaa. Ihmiset minun ympärilläni kun proota haukkuvat heittäydyn aina puolustus kannalle. Yleisempiä kommenttejani ovat olleet; “et sä voi noin sanoa, kun et tunne Prota, Pro voi vaikuttaa ehkä sun mielestä tollaseselta, mutta se on oikeasti tosi kultanen, Ei mulla ole pahaa sanaa sanottavana Prosta, kyllä se mua oikeasti rakasti…. etc” Lista on loputon.

Siis tiedän ja tiedostan, että mulla olisi kaikki syyt vihata Hra Prota ja sitä mitä hän minulle teki. Missä siis viipyy viha ja katkeruus? Tuntuu jotenkin, että olisi vain helpompi jatkaa, jos edes vihaisi. Tämän jatkuvan rakkauden tunteen sijaan. Ehkä mä olenkin omassa päässäni tehnyt Prosta yli-ihmisen missä ei ole puutteita eikä vikoja. Ken tietää…

Rakkaus on välillä hanurista ….

Unia 18.11.2007

Taas tässä yön tunteina, kun ei saa nukuttua tältä kaikelta vatvomiselta mietin viime aikoina nähtyjä unia. Hra Pro on vieraillun unimaailmassani enemmän kuin olisi väliksi. Tämä viikonloppu on ajanjaksollisesti ollut jännää aikaa. Hra Pro on ollut mielessä ja ajatuksissa enemmän, kuin kuluneena kahtena viikkona yhteensä. Olen kokemut jotenkin, että tunne tyhjiö sisälläni kasvaa vain kasvamistaan. Rinnastani ja sydämestäni on revitty pois sellainen Hra Pron kokoinen aukko ja sydän yrittää oppia toimimaan aukosta huolimatta. Hassua todeta, mutta tuntuu kuin ei olisi jotenkin kokonainen ilman toista ihmistä. Varoituksen sananen jo tässä vaiheessa. Näistä kahdesta seuraavasta sairasloma viikosta voi tulla kovin “kipeitä” sillä kulunut viikko on jo osoittanut, kuinka Pro on palanut ajatuksiini ja mieleeni. No toivottavasti tämä olo tästä paranee, kun uusi viikko taas käynnistyy.

Siis niihin uniin… Unet ovat suhteellisen lyhyitä ja varsinaisia ratkaisuja en niissä koskaan nää. Yleensä uneni ovat sekoitus kuluneista päivistä ja tapahtumista ja niissä risteilee ihmisiä eri elämäntilanteistani. Ne eivät siis ole todentuntuisia. Nämä Hra Prosta näkemäni unet taas ovat todella realistisen tuntuisia. Niissä on juuri ne ihmiset kuin pitääkin, eikä niissä ole mitään yli luonnollisia juttuja tai muuta vastaavaa. Muutamat unista ovat toistuneet useaan otteseen viimeisten viikkojen aikana. Tällä viikolla eritoten Hra Pro on tullut lähes joka yö uniini.

Eräässä unessa huomaan käveleväni isäni taluttamana alttarille. Katselen vieraita; ystäviäni, sukulaisiani ja kaikki hymyilevät minulle. Näytän todella kauniilta valkeassa morsiuspuvussa. Suuntaan katseeni alttarille päin. Siellä odottaa pappi, joka on minulle entuudestaan tuttu rakas ihminen. Paras ystäväni sekä Hra Pro ja hänen paras ystävänsä. Herään aina siinä kohtaa, kun olen ottamassa viimeiset askeleet ennen kuin olet Pron vieressä.

Uni mikä on toistunut useasti eri versioina. Aluksi näin sen siinä muodossa, että olen raskaana. Sanottakoon noin seitsämännellä kuulla. Törmään sattumoisin Hra Prohon kaupungilla. Vaihdamme kuulumisia ja hän kyselee, että “miten menee?” Johon vastaan “että eikö se nyt päälle päin näy, että tosi hyvin tässä menee. Olen todella onnellinen.” Hra Pron vastausta en koskaan ehdi näkemään. Viime aikona, siis viimeisen kahden viikon aikana uni on muuttanut muotoaan. Olen siis jälleen raskaana, tällä kertaa Hra Prolle. Hän on todella innoissaan raskaudestani, asumme yhdessä ja odotamme vauvan tuloa kovasti. Olen suunnilleen samassa raskaus vaiheessa ja Pro silittelee vatsaani. Luulisi, kun kerran erottu on että tuo ensimmäinen raskaus uni olisi se mikä tulee uniini, joten tätä käännettä en ymmärrä.

Nyt viime yönä näin sitten laiva unen. Siinä unessa olen nähnyt ilmeisesti eri variaatioita tulevasta laiva risteilystä. Ne ovat irrallaan kokonaisuudesta ja siten erillisiä. Ensimmäisessä kohtauksessa istun laivan ravintolassa ystävieni kanssa ja siinä ympärillämme on miehiä joiden kanssa juttelemme. Meillä on todella hauskaa. Kunnes Pro tulee näköpiiriini. Unessa kaikki muut ympärillämme pyshtyy vain me kaksi liikumme. Katseemme kohtaavat, mutta herään siinä vaiheessa kun pitäisi jotain sanoa. Toisessa kohtauksessa olemme samaisessa yökerhossa olen löytyt mukavan miehen kanen kanssa juttelen baaritiskin tuntumassa. Ystäviäni ei näy mailla halmeilla. Nauran miehen jutuille ja samassa Pro kääntyy baaritiskiltä meitä kohti kävelemään. Tämä mies kenen kanssa juttelen, on Pron työkaveri. Jälleen herään ennenkuin sanoja on vaihdettu. Kolmannessa kohtauksessa  olen törmännyt Hra Prohon jo aikasemmin laivan käytävillä, tervehtinyt ja kävellyt ohi. Yökerhossa olen baaritiskillä tekemässä juomatilausta porukalle ja jostain Hra Pro ilmestyy viereeni. Kysäsen siihen heti ensi kättelyssä “mitenkäs avioelämä?” Jälleen kerran herään ilmanvastausta.

Nämä unet ovat aikas hämmentäviä, enkä oikein tiedä miten niihin suhtautua. Tai tiedän unina. Hra Pron ja minun totaalierosta tulee näinäpäivinä kuluneeksi 5vkoa. Jättäisi minut myös uni maailmassa rauhaan. Että voisin jälleen ruveta kursimaan kokoon särkynyttä sydäntäni.

Siirappihymy kasvoilla 17.11.2007

Eilinen perjantai ja tämä alkava lauantai on kyllä ollut sellaista “kaikki itkettää”-päivää, että huh, huh! Enkä osaa eritellä erityisesti mikä niin ihmeellisesti edes itkettää. Löysin päivällä itseni itkemästä puhelimesta äidilleni, etten tahdo mennä tyttöjen illan istujaisiin, kun siellä on kaikki niin Happy, happy fiiliksellä. Mutsi sai käänytettyä pääni ja juhliin tuli lähdettyä. Toisaalta varmaan hyvä, ettei murhedi asioita liikaa yksin täällä neljän seinän sisällä.

Juhliin siis menin. Paikalla oli muutama hyvä ystäväni tarkalleen kaksi siis. Viitisen kaveriksi tituleeraamaani ihmistä, siis sellaisia ihmisiä ketkä kutsutaan tupareihin yms pirskeisiin, keiden kanssa käydään silloin tällöin kahvilla, mutta kelle ei kerrota syvimpiä salaisuuksia. Ja lisäksi paikalla oli nelisen täysin uutta tuttavuutta. Ilta oli pitkälti sellainen kuin oletinkin, kaikki kertoivat kuinka ihanasti heillä menee ja kuinka kultaisia kunkin siipat ovat. Minä siinä sitten sohvan nurkassa hymyilen siirappista hymyäni ja yritän olla asenteella - ihanaa. Siinä juuri ennen poislähtöni rupesin oikein urakalla avautumaan. Hyvää tässä oli se, että ystäväni joka oli järjestänyt nämä kemut oli tällä kertaa varoittanut muita ottamasta Hra Prota puheen aiheeksi. Hassua aina, kun minun ja Pron ero tulee puheeksi vakio kommentti on, “et hyvä, että tuli tossa vaiheessa ilmi ja et pääsit eroon.” Juu, ehkä niin järjellä ajateltuna, mutta tunteet sanoo edelleen muuta. Pääsin siitä ennen puoltayötä livistämään polvivammaani vedoten. Ihan hyvä niin, en olisi jaksanut enää yhtään onnellista hehkutusta niin ihanasta elämstä.

Kotiin päästyäni aloin taas kelata Hra Prota ja minun suhdettani. Tähän kelaamiseen on montakin syytä. Yksi aikas painava sellainen oli, että tämä minun superhetero homopoikaystävä soitteli ja sanoi, ettei Prota ole näkynyt ravintolassa jossa tapasimme käydä. Tieto sai minut aika hämilleen. Hra Prohan oli suhteemme aikana ja jo ennen sitä käynyt ko. ravintolassa vähintään kaksi kertaa kuukaudessa ystäviensä kanssa. Tämä superhetero ystäväni sanoi kyllä nähneensä muun siitä porukasta Prota lukuun ottamatta. Olen tässä nyt sitten kelannut, että entäpä jos Pro onkin oikeasti eroamassa vaimostaan ja on laittamassa elämäänsä nyt järjestykseen. Niinkuin hän minulle viimeisessä jättöviestissään ilmoitti. “Mun pitää saada elämäni järjestykseen, muuten menee henki tai terveys. Koita Ymmärtää, voi hyvin.” Tiedän kyllä, että en edes moista vaihtoehtoa saisi ajatella pitäisi vaan jatkaa elämää eteenpäin. Tulin myös siihen tulokseen, etten ole ihan vielä valmis irottamaan otettani Hra Prosta. Järkitasolla olen sen kyllä tehnyt, mutta tunne taso haraa vielä vastaan. Tilanne on ihan kuin toinen roikkuisi parvekkeen reunalla ja sinä pidät kädestä kiinni mutta kaksi sormea on jo irronnut otteestaan, mutta kolmella sormella yrität sinnittellä vielä ja pitää kiinni.

Vanha teinipoikaystäväni otti taas pitkästä aikaa yhteyttä. Ollaan näin aikuisena nähty muutamaan otteeseen. Huvittavaa tässä on se, että olemme kaksi kertaa suunnitelleet menevämme kahville, kun kerran sinkkuja molemmat olemme. No ne ovat molemmilla kerroilla menneet puihin siksi, koska elämääni on tullut uusi ihastus ja olen todennut, etten halua tätä vanhaa ex:ää johtaa harhaan. No nyt tuli sitten kahvikutsu kolmannen kerran. Tarkoittaisikohan tämä sitä, että elämääni olisi astelemassa, joku uusi ihastus, kenties juuri SE elämäni mies!