Tämä on ollut taas näitä päiviä, jolloin on mietitty mennyttä ja tulevaa elämää. Vielä sitä jaksan uskoa tulevaisuuteen ja siihen elämää mullistavaan rakkauteen. Vaikka minussa pieni toivonkipinä vielä elääkin, että Hra Pro tekisi sen ratkaisevan liikkeen ja tulisi juosten luokseni. Luulen kyllä, että sitä päivää saan odottaa maailman loppuun asti.
Mennyttä siis muistelemaan. Ajasta ennen Hra Pron tuloa elämään. On jännää näin asiaa jälkikäteen ajateltuna, että mikä kumma siinä on, että onnistuukin aina noukkimaan joukosta ne porukan kusipäät. Nuorempana ne tuli heti napattua itselleen, mutta ikää kuin karttui kuvitteli omaavansa jo sellaiset sensorit, joka erottaa kusipäät niistä tavallisista ihanista miehistä.
Ensimmäisissä suhteissa ihminen on niin sinisilmäinen ja hyvä uskoinen kaikkea kokemaasa kohtaan. Toki on niitäkin tarinoita, joissa teinirakkaudet menevät naimisiin ja elävät elämänsä onnellisena loppuun asti. Oman elämän tuttavapiiristä näitäkin ihmisiä löytyy.
No oma tarinani ei ole ihan yhtä ruusuinen. Ihastuin itsenäni kahdeksan vuotta vanhempaan mieheen. Välimatkaa meillä oli useita satoja kilometrejä, mutta ei se tuntunut haittaavan, sillä olinhan paikka kunnalla lähes joka toinen viikonloppu. Suhteemme oli siis hyvin viikonloppu ja baarielämä painotteista. Vanha tuttu stoori, alkuksi kaikki olikin hyvin…. Suhteen edetessä rupesin saamaan iskuja kehoon. Aluksi ne olivat vain “vahinkoja”, mutta ajan kanssa niistä tuli yhä enemmän tarkoituksen mukaisia ja niitä rupesi satelemaan muuhunkin kohtiin kehoa, kuin peitettäviin kohtiin. Tässäkin vaiheessa puolustelin vielä, että syyt näihin ovat loppujen lopuksi minun. Minkäs sille voi, että mieheni on vähän mustasukkaista sorttia. Selityksiä mustelmille ja ruhjeille tuli hassuista pikku onnettomuuksista ja rajuista seksileikeistä. En tiedä mikä lopulta sai minut laittamaan pisteen kaikelle. Ilmeisesi sain vain tarpeekseni.
Väliin ennen seuraavan ihastuksen tapaamiseen mahtuu joitakin juttuja, mutta ne ovat mielestäni liian merkityksettömiä mainitakseni. Tapasin tämän kakkos ihastukseni ystävä piirin kautta sattumalta. Tämä mies oli pitkä ja komea ja minua kuusi vuotta vanhempi. Tässä suhteessa näin jälkikäteen ajateltuna yritin ehkä liikaakiin. Välillämme ei vain kertakaikkiaan kipinöinyt. Tunteemme olivat enemminkin ystävyys / kaveruus pohjaisia, mutta tuli siinäkin suhteessa roikuttua puolisen vuotta. Suhteemme loputtua meni 1,5 viikkoa kun ihastukseni meni kihloihin. Selvisi, että hänellä oli ollut toinen nainen toisella paikka kunnalla lähes yhtä kauan, kun meillä oli ollut suhde. Ei siis ihme, ettei kipinöinyt. Tänä päivänä, tämä kakkos ihastukseni ja kihlattu ovat jo naimisissa ja perheellisiä. Onnea heille, en kanna katkeruutta tai kaunaa. Vaikka pettäminen aina raastaakin sydäntä.
Tässä kohtaa elämässäni tein kohtalokkaan virheen. Lähdin paikkamaan sydänsuruja uudella suhteella kohtalaisen nopeasti. Tällöin kuvaan astuu kolmas ihastukseni. Tämä mies, minua seitsämän vuotta vanhempi oli huomattavasti, enemmän ihastunut minuun kuin minä häneen. Vedin aina jostain syystä puoleeni miehiä, joille alkoholi maistui, eikä tämä kolmos ihastukseni ollut poikkeus. Suhteemme oli tosi aaltoileva ja kolmeen kuukauteen mahtui muutama todella mahtava riita. Suhteen loputtua, tämä mies ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Hänen uhkailunsa alkoivat eroneen miehen kiukkuna, mutta muuttuivat agresiivisemmiksi viesti viestiltä. Lopulta minun piti kääntyä poliisin puoleen ja lähestymiskiellon kautta hänet saatiin “kuriin”.
Tästäkään viistastumatta uutta vaan putkeen. Eli seuraava ihastukseni, eli ihastus nro neljä astui kuvaa vain muutama kuukausi tästä psykopaatista. Nyt kuvittelin löytäväni sen kauan mainitun rakkauden samanikäisestä maajussista. Suhteemme olikin elettyyn elämääni verrattuna ihan mukiin menevä. Jos minulta olisi 4 vuotta sitten kysytty, olinko rakastunut ihastus nro neljään? Olisin varmaan vastannut, että olin rakastumassa, mutten vielä rakastunut. Suhteemme toimi ihan mukavasti, molempien vanhemmatkin tuli tavattua, ja seksi toimi loistavasti. Suhteessamme oli enemmän intohimoa, kuin muita syvempiä tunteita. Olin jonkin aikaa halunnut päästä elämässäni eteenpäin ja hain ja pääsin opiskelemaan. Opiskelu paikka tosin oli 300km päästä kotikaupungistani. Suhteemme oli siinä vaiheessa, että yhteen muutostakin oli jo ollut puhetta. Tässä kohtaa nelos ihastukseni asetti minulle ehdot, joka lähden opiskelemaan tai sitten sitoudun tähän meidän suhteeseen. Mieleeni tulivat lapsuuden muistot kodissa, jossa olin saanut tiukan koti kasvatuksen, missä isä sanoo, että asiat ovat näin, piste! “ämmät” ovat vain hiljaa ja tottelevat. Minun ei tarvinnut kauaa miettiä vaihtoehto, mies sai jäädä ja minä suuntasin kohti uusia haasteita. Suhteemme jatkui platonisena vielä puolen vuoden ajan, seksiä silloin tällöin. Lopulta kuiten irtauduimme toisistamme lopullisesti ja hyvä niin…
Tämän suhteen jälkeen totesin, että minun on pakko vähän hengähtää ja miettiä mitä minä elämältäni ja ihmissuhteiltani oikein halua. Tähän tarjosi loistavan turvasataman, opiskelupaikka vieraalla paikka kunnalla. Kolmen vuoden aikana sain mietittyä todella mitä haluan. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli myös kasvun ja itsetutkiskelun paikka. Koulusta valmistuttuani olin kasvanut täysin uudeksi ihmiseksi. Olin valmis kohtaamaan uudet haasteet ja palasin takaisin koti paikkakunnalleni.
Melko pian kotiutumiseni jälkeen kuvioihin asteleekin, elämäni suuri rakkaus, eli Hra Pro. Tämä niin ihana, rakastava, herkkä ja huomioon ottava minua kahdeksan vuotta vanhempi Hra Pro. Hra Pro oli täysin vastakohta aikaisemmilleni suhteille. Uskoin löytäneeni sen helmen, jota olen koko ikäni etsinyt. Mutta niinkuin aikasemmilta kirjoituksistani huomaa, totuus on tarua ihmeellisempää. Kusipäitä vedän vain puoleeni.
Kun yhteensummaan aikasemmat “merkittävät” suhteeni niin sieltä löytyy: Naisten hakkaaja, pettäjä, psykopaatti, patriarkaallinen joustamaton paskiainen sekä naimisissa oleva Hra Pro. Mainittakoon vielä, että kaikille Hra Prota lukuun ottamatta on maistunut viina enemmän kuin tarpeeksi. Tämänkö kaiken jälkeen pitäisi olla valmis kohtaamaan uuden ihanan ihmissuhteen ja kenties rakastumaan uudelleen. No hullua kyllä, minulla on usko vielä rakkauteen ja siihen, että saavutan sen oikean ihmisen kanssa, joka ei ole paha minulle. Paljon on elämään mahtunut näitä huonoja suhteita näiden ns.kusipäiden kanssa. (en ole Hra Prota tähän kastiin vielä laittanut)
Irinan musiikkia kuunellen ja omia haavoja nuoleskellen sekä ikäväkseni Hra Prosta unelmoiden uskon rakkauteen ja siihen että olen sen ansainnut. Rakkaus se elämää mullistava rakkaus, kävele jo elämääni!!!!
